IRC-Galleria

Cheek - Avaimet hukassaTorstai 29.11.2007 14:50

Otin hetken etäisyyt ja nyt aloin skriivaa tät,
miten hyvät jutut kaatuu; mä en fiilaa tät.
Mut tuntuu vaan et on pakko diilaa tätä
purkaa tunteet riimeiks ja taas yön tunnit fiilaa tät.
Vois sanoo et on paskaa nyt, kynä ja paperi auttaa meitsii jaksaa nyt
kusipäisyydestänikö joudun maksaa nyt
Sä luet turus italiaa, ranskaa, saksaa nyt
inhosit tät sanaa, mut ei natsaa nyt.
Oon ylpee paskiainen, usein niin vitun kylmäkin,
järjestin sulle liian mont kertaa pikku yllärit.
Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.
Mut nyt kun lahes välil tavattiin, sen kyl näki,
et matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.

Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.
Ei auta ku laittaa tunteet, mut tuupataan
sun presenssis mun mieles pois sulkee mun mukavan.
Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tät ikävää.
Meidän piti pitää pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,
ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.

Maataan taas sängyl, mä ja mun hylkeet,
näin nää illat menee, mä en kaipaa muut kylkee.

-Referoitu versio :)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.