IRC-Galleria

Hmm.. juuri laitoin ensimmaisen Swaziruumiin matkaan. Ei se sen erikoisempaa ollut kuin siella KotiSuomessakaan. Miksipa olisi?! Mutta, saa nyt nahda.. pitais sita opinnaytetyota saada aikaseks niin pitais jotenkin osata ehka kertoo siita kuolemasta.. njaa, en tieda..

Muuten elo on ollu tasasen tappavaa, ei mitaan erikoista. Kerrassaan tavallista. Niinku aina siellakin. Viihdyn vallan loistavasti ja kovasti odotan tulevaa viikonloppua. Mennaan kuuntelemaan Freshly Groundia House On Fireen. Nice. Ja huomenna turisti-infoon etta paasee suunnittelemaan tulevia reissuja. Kivaa.

Viime su oltiin kattomassa Reeddanceja tuolla tunnin matkan paassa. oli tosi mielenkiintosta. Tuhansia ja tuhansia puolialastomia tyttoja tanssimassa kunkulle. Hienoa. Kukusta en vaan niin tykkaa, mutta ei kerrota sille.

Tasta varmaan tartteis edeta kohta jonnekin. Aurinkokin varmaan painuu mailleen. Haleja rakkaat!!

\\\Thuli\\\

Heippa, rakkaat!
Taalla sita sitten ollaan. Kotona. Siis afrikan kotona. :) kai sita jo siksi voi kutsua. Viikko sitten tosiaan tultiin tanna Manziniin ja nyt taa tuntuu jo silta kun taalla olis ollu aina. Ihmisten paat kaantyy ja huutaa siswatiks etta valkoihoset, mutta siihenkin on jo tottunut. Tyolla meita ei viela ole rasitettu, paitsi ehka vahan tanaan kun paastiin seuraamaan fysioterapiaa. Saa nahda mita tulevaisuus sitten tuo tullessaan.

Majapaikkakin alkaa olemaan jo asuttava. se oli niin paskanen ja kamala ja allottava mutta kun sita yhen illan jynssas ja laitto niin kylla siella nyt pyorii. Ei me siivottu kun omat huoneet, keittio ja kylppari. Muut huoneet olkoot paskassaan, niita onkin sitten joku kymmenen tai vajaa. Ma oon meidan virallinen otokoitten tappaja, tytot juoksee karkuun ja kiljuu. Yks tytoista on toiminu sitten lintujen hautausurakoitsijana (ihan yks kuollu lintu loyty parvekkeelta, mutta kuitenkin..) 3 suomalaista meita siis taalla Manzinissa on. Kamppiksena myos melkein 60 vuotias aussimies, joka on samalla meidan supervisor:).

Viikonloppuna sitten kaytiin vahan katsastaa yoelamaakin ja loydettiin ihan luotettava kuski vaikka aluks pelotti:). Ehka taa siis tasta.

Nyt on mentava kauppaan ostaa juomista. Kuolen tahan kuumuuteen. Sitten kotiin kirjan aareen, ruoka on jo nautittu. Ihanaa:)

Haleja sinne! Rakastan.

Heippa, rakkaat!
Taalla sita sitten ollaan. Kotona. Siis afrikan kotona. :) kai sita jo siksi voi kutsua. Viikko sitten tosiaan tultiin tanna Manziniin ja nyt taa tuntuu jo silta kun taalla olis ollu aina. Ihmisten paat kaantyy ja huutaa siswatiks etta valkoihoset, mutta siihenkin on jo tottunut. Tyolla meita ei viela ole rasitettu, paitsi ehka vahan tanaan kun paastiin seuraamaan fysioterapiaa. Saa nahda mita tulevaisuus sitten tuo tullessaan.

Majapaikkakin alkaa olemaan jo asuttava. se oli niin paskanen ja kamala ja allottava mutta kun sita yhen illan jynssas ja laitto niin kylla siella nyt pyorii. Ei me siivottu kun omat huoneet, keittio ja kylppari. Muut huoneet olkoot paskassaan, niita onkin sitten joku kymmenen tai vajaa. Ma oon meidan virallinen otokoitten tappaja, tytot juoksee karkuun ja kiljuu. Yks tytoista on toiminu sitten lintujen hautausurakoitsijana (ihan yks kuollu lintu loyty parvekkeelta, mutta kuitenkin..) 3 suomalaista meita siis taalla Manzinissa on. Kamppiksena myos melkein 60 vuotias aussimies, joka on samalla meidan supervisor:).

Viikonloppuna sitten kaytiin vahan katsastaa yoelamaakin ja loydettiin ihan luotettava kuski vaikka aluks pelotti:). Ehka taa siis tasta.

Nyt on mentava kauppaan ostaa juomista. Kuolen tahan kuumuuteen. Sitten kotiin kirjan aareen, ruoka on jo nautittu. Ihanaa:)

Haleja sinne! Rakastan.

Hello, hello!
Ah, kaunista. Pe siis tosiaan tanne Swazin puolelle paastiin. Ja nautin vain. Vahan liian iso porukka on viela kaikkeen tekemiseen mutta nyt alkuviikosta hajaannutaan jo ihan sen takia etta porukka lahtee eri kaupunkeihin harkkaan.

Tanaan kaytiin kiipeemassa vuorelle. ja oli niin ihanaa kaunista. Siella paalla kun istuttiin niin alko kuulumaan paikallinen musiikki. mitaan ei nakynyt mutta tuntu niin hienolta vaan istua ja kuunnella ja katella ihan maailman upeimpia maisemia. :) nyt istun netti paikassa joka on taynna tummaihosia miehia ja vaan me kolme tyttoa. Pojat kattoo jalispelia ja kauhee moykka kuuluu. Ihan ku meitin pojat konsanaan.

hienoa siis on. mina vaan kovin vasynyt. paikallista ruokaa en oo viela paassy koettaa ja se vahan harmittaa.. mutta pian, pian. haleja sinne!!

-A

Heippa kaikille!!!
Laitelkaa mailia ja muistelkaa muutenkin. Rakastan teitä. Joulukuuhun!!
---Anna

Pakkaus ja sauna:)


Vitsi, että oli hyvää ruokaa Kynsilaukassa, suosittelen:)

Vikaan tenttiin menossa, sitten syssen kans viettää vikaa iltaa kun asutaan kimpassa ja sit huomenna kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään.. aah, rinkan pakkaus! HUOMENNA sanon hei, hei!

YLIHUOMENNA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tosiaan läksiäiset.. voi jestas. :) Naurua riittää tulevillekin sukupolville. Kivaa oli, ja sehän on tärkeintä vaikka seuraavaana aamuna kyllä hävetys oli ensimmäinen asia joka tuli mieleen. Olin taas asteen liian suorasukanen ja puhelias.

Nyt on kamat kasassa. Odotan äitiä, että se tulis niitä hakemaan. Mulle jää tänne enää sitten vaatteet, mitkä systeri sitten jossain vaiheessa kuskaa äitin luo myös. Sitten se on vaan hei, hei, tälle kolme vuotiselle kodille.

Torstaina on lähtö. Pientä tunnetta jo mahan pohjassa. Mutta tuo malaria-lääkitys on ihan hanurista. Unista tulee ihan levottomia ja öistä tulee tosi lyhyet. Tänäkin aamuna alotin pyörimisen sängyssä viideltä. Ja ne unet mitä viime yönä näin :/ Tälleen kävi viime vuonnakin ja olihan se odotettavissa nyttenkin. Kai siihen taas tottuu.

Meen nyt oottamaan sitä äitiä ja ruokkimaan koirat. Yritän vielä kirjottaa tänne viime hetken tunnelmista jossain vaiheessa.

Rakkaita olette!
-A

Onhan tuosta taas aikaa kulunut. Paljon tapahtunut ja toisaalta ei mitään. Koditon pian olen, mutta samalla matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Swazimaa. Eilen sain lentoliput käteen ja olo on tyytyväinen. Siltä osin. Mutta nyt mua suunnattomasti ahdistaa kun pitäis pakkaamisessa taas edetä ja se tuntuu jotenkin niin lopulliselta. Kun kamat on kasassa niin yksi vaihe mun elämästä on taas ohi. Ja mitäs sitten... mitä sitten tapahtuu?! Juuri tuossa mietinkin että osaankohan mä tehdäkään elämässä pieniä muutoksia? Mä mullistan aina parin, kolmen vuoden välein koko elämäni ylös alasin.. en mä valita. Sitä ei saa epäillä, mutta kuitenkin.. pienikin voisi olla välillä hyvästä. Mutta mä teen vaan suuresti.

Hmm.. huomenna ystävien kanssa pitämään hauskaa. Läksiäisiä olis tarkoitus pitää:) vähän juhlia. mukavaa. sitä odotellessa..

---Anna