IRC-Galleria

Tiamaner

Tiamaner

Rävellystä jo vuodesta 1987

Heissan heitteillejätetty. Maanantai 24.04.2006 01:22

Tänään on sitten kulunut puoli vuotta siitä, kun mukelot syntyivät. Juhlan kunniaksi lähdin heti aamusta arvon Madame-Miinan kanssa käymään lenkillä ja kyläiltiin äidin tuttavan luona.
Sitten kotona koiran vaihto, ja Mallan kanssa kauniiseen ilmaan reippailemaan iloisin mielin. Koiria oli liikkeellä hillitön määrä, ja tämän viikon kauhukokemuksista viisastuneena (niistä kerron kohta) nappasin neidin syliin ja meillä oli SEITSEMÄN onnistunutta koirakohtaamista. Epäonnistuneita oli yksi, ja se ei ollut Mallan - eikä minun - vika: nuori pari + rähjäävä tiibetinspanieli + fleksi + aivottomat fleksin käyttäjät = koira ryntää meitä kohti (itsekin säikähdin, että se tosiaan pääse meidän luokse puremaan minua ja säikyttämään Mallan ikihyviksi). Noh, murhasin niitä mulkoillen, notta saa nähdä, tavataanko enää uudestaan.

Eilinen + koko viime viikko on ollut järkyttävä. Hirveä stressi pääsykokeista, koirien kanssa ei mikään suju ja hirveä ketutus. Eilen meni ihan kaikki niin huonosti, että saikin jo vaihtua.
Oltiin Xirren kanssa pellolla ottamassa kuvia Mallasta, kun yhtäkkiä suuren puron toiselta puolelta, talojen takaa ajoi pyöräilijä. Malla lähtee juoksemaan puron viereen ja samassa toinen pyörä, ajajalla mukana kaukasianpaimenkoira, ilmestyy perään. Malla ryntää puron läpi ja painuu kiljurähisemään koiralle ja meinaa jäädä pyörän alle.
Lähden juoksemaan poispäin ja huudan Mallaa - neidille tulee hätä minun perään ja tekee maailman isoimman loikan suoraan mahalleen siihen ruosteiseen paskajokeen. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut edes kakaraa kiinni ja se meinasi lähteä uudelleen kaukkaria hätyyttämään. Maaginen taikasana "PERKELE!" kuitenkin tehosi.
Tarpeetonta sanoakaan, että kiva kuvaussessio loppui siihen.
Lähdimme kotimatkalle, ja tapasimme koiran, jonka omistaja päästi koiransa ihan holtittomasti lönkyttelemään meidän perään. Malla aloitti kiljurähinän heti, enkä saanut sitä rauhoittumaan millään. Ajattelin, että tilanne on pelastettavissa, jos nämä pääsevät haistelemaan toisensa ja Malla huomaisi, ettei mitään hätää ole (kyseessä siis pelkorähinä).
Kysyin sitten koiran omistajalta, että onko se miten herkkä. Paskan marjat, omistaja rupeaa selittämään miten "hirveän herkkä" se on.
(Tosiaan, herkän koiran kanssahan lenkkeilläänkin niin, kuin se koira omistaisi koko tienoon)

Noh, jee. Oli jo vitutus huipussaan, koirakko katosi näkyvistä, mutta Malla ei rauhoittunut ja rupesi kyttäämään jotain pyöräilijää. Minä pistin sen matalaksi, kun tuollainen käytös on vaarallista niin sille, kuin pyöräilijöille. Noh, mitä tapahtuu? Ylä-asteaikaiset vitun kusipääamikset ajaa samalle tielle, näkee meidät, kiilaavat lähelle (en siis huomannut heitä, vaikka moottorin ääni kuuluikin) ja kaasuttavat juuri meidän kohdalla niin, että sekä minä, että koira säikähdettiin.
JOS minä olisin ne nähnyt aikaisemmin, niin olisin varmaan koittanut potkia ne nurin ja toivonut, että niihin sattuu. Olin itseasiassa lähdössä juoksemaan niiden perään kun niiden "tukikohta" tuossa lähellä kuitenkin on. Onneksi en mennyt: olisin loistavan päivän päätteeksi saanut vielä turpaani.

Nyt vaan olen iloinen siitä, että:
a) Malla ei hukkunut sinne puroon
b) Niille kaukasianpaimenkoiranomistajille ei käynyt huonosti, eikä niiden koira vetänyt niitä nurin
c) Malla ei jäänyt pyörän alle
d) Kaukkari oli pentu vielä ja hämmentyi itsekin. Aikuisena se olisi käynyt tuon päälle kyselemättä mitään.
e) Ne amikset on niin aivottomia, että niillä ei ikinä tule olemaan mukavaa loppuelämää, ja niin paskapäisiä, ettei kukaan tule heistä ikinä pitämään
f) tapasin ne kaukkarin omistajat vielä kotimatkalla ja sain selvitettyä jutun ja pyydettyä heiltä anteeksi, että koirani oli irti.
g) eilisessä oli vain 24 tuntia, eikä mitään muuta paskaa tapahtunut.

Olen myös päättänyt, mihin haen, hakemukset postiin huomenna ja sitten pääsykoekirjoja etsimään ja lukemaan.
Haen Tampereelle ja Jyväskylään. Tampereelle journalistiikkaa ja psykologiaa, Jyväskylään journalistiikkaa ja äidinkielen opettajakoulutukseen. Toivottavasti pääsen johonkin!

Niinjoo. Yo-kirjoitusten alustavat tulokset:
äidinkieli (kirjoitettu siis jo syksyllä): l
englanti: m
matikka: m
psykologia: e/l
et: e/l

Kolme ällää olisi kyllä aivan mielettömän hienoa. Joten nyt vaan jännitän hirveästi. (Ja toivon, ettei radikaaleja muutoksia tapahdu)

Tanssii tähtien kanssa oli kiva tänään. Vaikka Kristiinaa ja Markoa toivoin voittajiksi, niin Metsäpeto & kumppaninsa olivat kyllä tänään paljon parempia ja ansaitsivat voittonsa. Hyvä mieli.

Sain lisäksi siivottua, ajattelin laittaa kuvasaastetta tännekin huoneestani (kukaan ei tiedä, minkälaisessa kolossa asustelen, muahaha).

Miinan kanssa ei päästy tänään tokoon, kun matka oli liian pitkä ja kyytiä ei ollut, mutta kävin äsken tuossa pihalla treenaamassa ja hienosti meni. Tosi kiva fiilis. Ajattelin hommata sellaisen pyörän perään laitettavan lasten kärryn koiria varten, jotta pääsisi noihin treeneihinkin paremmin. Jostain pitäisi saada 65 euroa, jotta se mahdollistuisi.
Onneksi sain eiliselle yhden työvuoron, joten saan ilmoitettua Mallan pärnävaaran näyttelyihin. Ensi lauantaina olisi sitten Lieksan näyttely edessä. Jänskättää.

OHO! Ihana Eliza ehti alkaa. Perhana. Painuilen.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.