IRC-Galleria

Eilen meidän talo meni sekaisin. Keittiö muutti olohuoneeseen, olohuone Yanhen huoneeseen, Yanhen mount Nojatuoli miun huoneeseen ja koiravauvat keittiöön.

Kohta pitäisi mennä töihin. Ja menenkin. Huooh.

Oli jokseenkin hysteerinen ilta eilen. Niin käy aina, jos joudun olemaan pitkään itseni kanssa. Sekoilin sekä Ardorin, että Xirren kanssa. Onneksi en kyllä muista, mitä mie härötin (aika hyvin absoluuttiselta). Jotain pahasti.

Ja kirjoitin. Jälleen sitä kirottua unta, jonka kanssa on niin hankalaa. Ahdistavan kirjoittaminen on aina vähän... En nyt sano ahdistavaa tai vaikeaa, vaan kiusallista. Kun itsellä tulee sellainen sairas olo. "Muahahahaha".

Hmm... niinjoo. Tänään pitää allekirjoittaa tärkeitä papereita Carinan kanssa noita pentuja koskien. Tuleepa aikuinen olo.

Menin sitten päivystykseen, ja olen nyt muutaman tunnin odotellut kotona, että sinne pääsisi sisäänkin. Eilen nousi tautinen kuume ja yskältä on vaikea hengittää. Ah, mikä autuus.

Katsoin eilen Etelästä pohjoiseen. Se on ihana. Joku noissa pukudraamoissa on niin viehättävää. Ne ovat naiiveja, juoniltaan selkeitä ja silti. Herrasmiehiä ja ihania pukuja. "John is MY man."
Ei liittynyt oikein mihinkään mitenkään. Jinxteriin ehkä.

Ja se musiikki siinä on tavattoman kaunis. Ajattelin sovittaa siitä osaa yhteen irlantilaiseen biisiin, jos sen soittaminen vaikka onnistuisikin. Mhhh. Saa nähdä.
Musiikkia miettinyt muutenkin. The Ermies ei tiedäkään, mitä kaikkea kieroa olen pohtinut. Aloitin sillä tosin, että Tiiti voisi olla basisti.
Minulla on paljon kieroja suunnitelmia.

Tilppaset ovat ihania. Ehdottoman. Ja nukkuminen. Näin unta vaikka mistä sairaasta. Häwwi ja Xirre ja mie oltiin autossa ja sitten myö upotettiin se auto jonnekin. Ja sitten mummi rullalautaili meijerin pihalla ja mie ostin kookospähkinän hajuista hajuvettä hintaan 2,69. Myös Ronja liittyi siihen jotenkin, mutta ei mitään hajua, miten.

Tänään viikon huonoimman ohjelman lällyannos: everwood. Muahaha. Säälittävää. Huomenna olisi pakko mennä kouluun, mutta Xirre sanoo, ettei saa, ja Emsti viittasi johonkin samanlaiseen. Kuka tahtoo selitää ruotsinopelle?

Tahtoo omaan sänkyyn käpertymään Göllin viereen.

Sarkasmia, rakkaat.

Kuuntelen Kilttiananaksen lähettämää Sonataa ja räin aivojani. Viehättävän naisellista, muuten.

Uudet jättehevarikatu-uskottavat saappaat ovat hienot, tulee melkein hurja olo. Vaan eipä oikeastaan.

Keskustelinpa sitten Xirren kanssa johonkin neljään yöllä stoorien tyyppien seksielämästä. En kykene käsittämään, mikä ihme tuli. Se oli pelottavan hysteerista.

Tilppaset ovat niin söpöjä, ne osaavat jo leikkiä ja murista (hui!) ja heiluttaa häntää, istua ja katsoa ylöspäin, kunnes ne kellahtavat selälleen. Päästäisin vinkuvia ääniä jos se ei sattuisi niin paljoa kurkkuun.

Turhanpäiväisyydestä toiseen. Livistin jälleen eilen lääkärille menemisestä. Korvatulehduksen kanssa ei pitäisi pelleillä, mutta ei pitäisi antibioottejen kanssakaan.

Muistin eilen, miten pettynyt olin ensimmäisen kerran syödessäni nauravia nakkeja: "Äiti, ei nää sano mitään."

Niinjoo. Svenska jee jättekiva myckeperseestä. Sanakoe ei niin mennyt läpi, yllätyksellistä. Käännöslauseissakaan ei ollut mitään oikein (okei, ehkä jotain, mutta antakaa nyt valittaa).

Mie olen ihan varma, että miulla oli kasvukipuja eilen vasemman käden keskisormessa. Kohtalon johdatusta, tietenkin. Kerroin Xirrelle ja näin ensimmäistä kertaa kun mansikkajoghurtti lentää sieraimista. Taiteellinen kaari kaikenpuolin.

Ällöä. Mie menen nukkumaan.

Tilppaset ovat pieniä ja niitä on kahdeksan. Yhdellä niistä on jo silmät, toisella yksi. Tilppaset ovat valkoisia, mutta niiden nenänpäät ovat vaaleanpunaisen karvan peitossa. Ne osaavat haukotella ja niillä lähtee mopo käyntiin, kun rapsuttaa mahasta ja niillä on ikää 11 päivää.

Tilppaset ovat rakkautta.
Ne on koiranpentuja.