IRC-Galleria

OLETKO KOSKAAN

1. Rakastanut ketään niin paljon, että itkettää? Kyllä, omaa poikaani, en ketään muuta. KOSKAAN.
2. Polttanut? Muutaman kerran.
3. Juonut alkoholia? Juu
4. Joutunut petetyksi? En (ja tää on faktatietoa)
5. Rikkonut lakia? No kukapa ei.
6. Juossut poliiseja pakoon? En
7. Varastanut jotakin? Joskus, en kylläkään nykyisin =D
8. Yrittänyt oksentaa pakolla? En
9. Huijannut vanhaa miestä? Juu ;-D
10. Itkenyt, jotta pääsisit helpolla? Tietty.

MILLOIN VIIMEKSI...
11. Halasit kaveriasi? Ööö....vuosi sitten.
12. Autoit kaverisi pulasta? Siitä on aikaa.
13. Kaverisi auttoi sinut pulasta? Itse olen asiani aina setvinyt.
14. Käytit punaista paitaa? Kesällä 2005
15. Joit kahvia? En juo kahvia. Ikinä.
16. Sait tekstiviestin? Tänään.
17. Kirjoitit kirjeen? Pari kuukautta sitten.
18. Kirjoitit kutsukortteja? Viime kesäkuussa.
19. Soitit kaverillesi? On tästä jo aikaa...
20. Joku kehui sinua? Eipä ole vähään aikaan kehuttu.
21. Poltit tupakkaa? Jaa-a...kaksi vuotta sitten yhden taisin polttaa...
22. Imuroit? Viikko sitten.
23. Muutit? Reilu vuosi sitten.
24. Hiihdit? Joskus sata vuotta sitten.
25. Itkit? Eilen.
26. Joit alkoholia? Viime viikolla.
27. Joko riittää? No juu.

Vauva on nyt jo kuusi viikkoa vanha...aika menee kyllä käsittämättömän nopeasti! Vauva-arki on ollut rankkaa mutta myös palkitsevaa ja ihanaa. Väsymys on taustalla koko ajan mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen, onneksi hän nukkuu yöt hyvin, herää yleensä vain kerran, enintään kaksi kertaa yössä syömään. Poika hymyilee ja naureskelee todella paljon, silloin hän on maailman suloisin ilmestys . Olisimme halunneet tehdä reissun kotipuoleen, mutta eihän siitä olisi mitään tullut, kun nyt on jo tarpeeksi väsy ja se matka (2x400 km) olisi itse pitänyt ajaa ja perillä olisi voinut olla vain 3-4 yötä, eikä 6-viikkoisen vauvan kanssa sillä tavalla voi lähteä kuin vanhemman. Tähän ei nyt kaivata enää yhtään väsyttävää juttua lisää, varsinkin kun mies on vuorotöissä. Poika on hyvin sosiaalinen, eikä viihdy esim. sitterissä hetkeäkään yksin. Jos on jotain katseltavaa esim. neuvolan pallonaama-juliste, sitten voi viihtyä max. 20 minuuttia yksin (kun me esim. syömme keittiössä). Olen monesti miettinyt miten sitä sitten jaksaisi jos hänellä olisi koliikki...todennäköisesti ei mitenkään. Mielestäni kaikille koliikki-vauvojen vanhemmille pitäisi myöntää palkallinen kuukauden loma töistä. Poika kasvaa hyvin, viime neuvolassa (keskiviikko) painoa oli 4900 g ja pituutta 56 cm! Eli viikossa tullut 300 grammaa! Hyvä vain että kasvaa ja vahvistuu...

Alan olemaan jo hermoraunio. Viikkoja kasassa jo 41+2 eikä vauvaa näy. Mä kuvittelin että tässä vaiheessa olisin jo nauttimassa jokirannassa hienoista ilmoista vauvan kanssa, ensi viikolle on luvattu oikein hellettä... Niin sitä näkee että ihminen näistä asioista päätä, ne on ihan jonkun muun käsissä. Kaikista paskamaisinta tässä on se että miehen loma vaan kuluu, mutta mihinkään ei voida lähteä kun täytyy olla koko ajan valmiudessa. Illalla elättelen toiveita että "tänä yönä se tapahtuu" ja aamulla herään pettyneenä. Joka ilta nukkumaan mennessä olen ollut varma että nyt se on menoa ja mitään ei tapahdukaan. Oireita synnytyksen lähestymisestä on kyllä ollu jo yli viikon; maha sekaisin, supistuksia, selkää vihloo, vauva riehuu, jalat "tukossa" jne. Nyt alkaa olemaan sellainen tosi tukala olo, ei jaksais enää mitään ja maha on tiellä koko ajan. Lenkkeilemään sentään vielä pystyn. Täytyy kai asennoitua siihen että käynnistykseen tässä joutuu =( Mulla on huomenna ya-kontrolli TYKSiin ja sitten nähdään mitä lääkärit päättävät tehdä. En edes tiedä pyydänkö lykkäämään käynnistystä vai vaadinko sitä. Jos vaavilla on kaikki hyvin, passittavat mut kotiin ja varmaan perjantaina (rv 42+0) pyytävät osastolle käynnistykseen jos synnytys ei ala spontaanisti sitä ennen. Onneksi kohtalotovereita löytyy ihan miehen puolelta suvusta, mutta ei ole kiva kuunnella juttuja " kyllä se mulla lähti ihan luonnollisesti ja se oli selkeää, onneksi. Ei ole tarttenu käynnistellä", joo, tosi rohkaisevaa. Ihan kuin olisin huonompi siksi että raskaus nyt vain sattuu mun kohdalla kestämään pidempään *murr*. Nii-in, mutta eipä se onneksi vauvan kiltteydestä kerro mitään eikä mistään muustakaan, vauva nyt vain sattuu viihtymään masussa. Pitäisi kai olla imarreltu =D Mutta joo, huomenna ollaan taas viisaampia.

Laskettu aika on jo lähellä, tämän viikon perjantaina 2.6.! Se tuntuu kyllä olotilassakin; selkää särkee jatkuvasti, pissattaa koko ajan, muisti on huonontunut (tietty kun miettii vain synnytystä), liitoskivut on kamalat, olo on raskas eikä mua huvita mikään. Olen syönyt jäätelöä aikas paljon, pakastimessa on kiva kokoelma ;) On lakritsijädeä, mansikkajädeä, pekaanipähkinää, Caramelia jne...Mies osti mulle viikonloppuna tehosekoittimen että voin tehdä smoothieta ja pirtelöä =) On kyllä hävinny muutenkin tililtä aika paljon rahaa, kun mies suunnittelee jotain ihme-ostoksia mulle kun olen synnyttäny...toivottavasti se ei osta mitään älyttömän kallista...Viime torstaihin saakka mun olo oli ihan ok, mutta viikonloppuna mun selkä meni jumiin. Tuli kyllä käveltyä ja rampattua vkl:n aikaan kaupoissa aika paljon. Mutta mähän en luovuta! Tällä viikolla menen ainakin pari kertaa kaupungille, ja kävelen vaikka väkisin kunnon lenkit! Olisi vielä neuvola torstaina, päivää ennen LA:ta, toivottavasti se on viimeinen neuvola-käynti! Vajaa pari viikkoa sitten, rv 37+6 kävin lääkärillä ja vauva painaa ultran mukaan 3,5 kg! Apua... Syntymäpaino olisi siinä tapauksessa vajaa neljä kiloa. En kyllä itse usko pätkääkään että vauva painaisi niin paljon syntyessään. Terveydenhoitajani arveli että 3,5 kiloa olisi syntymäpaino. Itse luulen että vauva painaa syntyessään 3500-3800 grammaa. Vauva on onneksi jo laskeutunut...tai no onneksi ja onneksi, liikkuminen on vaikeaa ja tukalaa sen takia, mutta parempi niin. Painoa on tullu 15 kiloa, eli ihan normaalimäärä. Helppo se on saada tiputettua synnytyksen jälkeen kun imettää. Tosin imetyksen varjolla ei kannata kauheasti makeaa syödä. Eipä mua edelleenkään synnytys pelota, pientä jännitystä vain. Hän voi nyt syntyä milloin tahansa, joten tarttee olla koko ajan valmiudessa...

No nyt sitten lämpimät ilmat loppu. Harmi =( Nautin kyllä täysin siemauksin. Tosin mun nilkat turpos aivan kaamean näköisiksi, mutta ne on nyt taas suht normaalit. Huomenna olis viimeinen synnytysvalmennus. Tänään käytiin tutustumassa TYKSiin, aika mielenkiintoista. Siellä oli tosi kodikasta, ei ollenkaan laitosmaista. Onneksi mulla ei ole sairaalakammoa, se loppui siihen kun mut leikattiin TYKSissä syksyllä 2004. Isukit oli valmennuksessa tosi huolissaan vaimojen kivunlievityksestä ;) Suloista. Eipä mua vieläkään pahemmin pelota, mä olen lähinnä utelias. Joo-o, kyllähän mä sen tiedän että synnytys sattuu ja niin hitosti sattuukin, mutta miksi mä sitä kipua nyt miettisin? Stressaannun vain. Mietin sitten kun se tulee eteen. Sitä paitsi TYKSissä syntyy n. 3700 lasta vuodessa, joten eiköhän ne kätilöt asiansa osaa. Jos sattuu, pyydän kivunlievitystä, niin yksinkertaista se on. Mä en kyllä ole ollenkaan ole sen tyyppinen ihminen että karjuisin kun muhun sattuu, lähinnä pihisen ja ravaan edes takaisin. Parempi kun ei rupea vastustamaan jo käynnissä olevaa synnytystä, vaan menee rohkeasti mukaan. Se vauva saadaan kyllä ulos musta, tavalla tai toisella =) Tähän saakka raskaus on ollu aika huoletonta, olen pystynyt tekemään melkein mitä vain, mutta tänään huomasin etten saa housuja jalkaan ilman ähkimistä. Olen kyllä huomannut että vauva on laskeutunu ja mun maha on siis alempana, mutta tänään varmistuin siitä että vauva on nyt kiinnittynyt lähtökuoppiinsa, on meinaan sen verran kipeä alapää. Tänäänkin vaapuin kuin ankka kun kävin kaupoilla. Edelleenkin nukun yöt hyvin ja kerran yössä herään vessaan. En ole paljoa lisätyynyjä kaivannut nukkumiseen. Torstaina olisi lääkäri ja sitten tiedän onko tapahtunut mitään kohdunsuulla ja minkä kokoinen vauveli siellä on. Itse epäilen että vajaa neljä kiloinen syntyessään, koska mun maha on niin iso, mutta se että mun maha on niin ulkona mun kehosta, voi johtua ruumiin rakenteesta tai sitten lapsivettä on runsaasti. Neuvolan terkkari epäili lapsen syntymäpainon olevan n. 3,5 kiloa. Saa nähdä.... =D

Kyllä tää jo helteeltä tuntuu kun on pitkä talvi takana. Mulla on vaan aika tuskainen olo, kun varsinkin öisin on kauhean kuuma, on ollut jo monta viikkoa näitä yöllisiä kuumia aaltoja. En ees halua kuvitella jos laskettu aika olis elokuussa, kamalaa, olla viimeisillään kovilla helteillä! Vauvan laskettuun aikaan on nyt kuukausi aikaa. Toivon ettei menisi kauheesti yli, mulla nimittäin alkaa keittää jo siinä vaiheessa, en jaksa kesäkuussa yhtään yhtään päivää ylimenevää raskautta! Nyt tää raskaus selvästi jo haittaa elämää, tulee uupumus nopeammin, liitokset on kipeät kun on ollut paikallaan pitkään esim. nukkuessa ja ahdistaa kun kohtu on nyt todella korkealla, rintalastassa. Hyvin olen silti jaksanut touhuta, sitä mieskin ja sukulaiset ihmettelee. Tänäänkin siivosin ja kokkailin oikein urakalla. Viime viikolla pesin ikkunat ja parvekelasit. Joo, mä tiedän, ei tätä energiaa pitäis ikkunaan pesuun käyttää, vaan lepäämiseen ja voimien keräämiseen, mutta mä en vain jaksa maata paikallani. Mun silmä on siitä armoton, että se löytää aina jotain siivottavaa, ym. hoidettavaa ja mä kun haluan elää siistissä ympäristössä ja syödä kotiruokaa, niin lopputulos on se että en lepää kuin öisin. Kohdun asukki on edelleen rauhallinen, antaa öisin nukkua ja melskaa iltaisella ja päivälläkin vain silloin tällöin. Jos herään yöllä vessaan ja kuuntelen vaikka 20 minsaa, onko Hän hereillä, hän ei liiku. Luulen että myöskin hän nukkuu öisin. Sitten kun mä herään ja nousen ylös, hänkin herää :) Kätevää.

Voi että nää pyhät on tylsiä...Onneksi tääkin on jo lopussa ja huomenna on taas arkipäivä. Vappua ei kyllä tartteis kutsua suomalaisen työväen juhlaksi, koska sitä se ei ole, pikemminkin suomalaisten ryyppy-juhla. Se työväenjuhla on vaan salanimi tälle kännäily-juhlalle. Mä vihaan vappua. Ihmiset kännissä, kaupunki on roskattu täysin, meteliä, perheväkivaltaa, väkivaltaa, rattijuoppoja, sairaalan polit täynnä näitä juoppoja kun on kännissä luullu että osaa lentää ja loppu onkin sitte arvattavissa. Kyllä mä hyväksyn humaltumisen, jos järki pysyy matkassa, mutta vappuna aika harvalla se valitettavasti onnistuu. Mutta joo, itse istuimme koko vapun kotona ja nautimme ruoasta ja toistemme seurasta, tämähän on viimeinen vappumme kahdestaan. Itse asiassa jo juhannuksena meitä on kolme =) Olen jo etukäteen päättänyt että lapsi ei estä menemästä, ainoastaan suunnitelmallisuus on otettava mukaan kuvioihin ja ex-tempore-matkailu ei onnistu enää. Voihan sen lapsen ottaa mukaan vaikka minne, vaikken ensimmäiseksi häntä rock-konserttiin veisikään, mutta ulkomaille kyllä. Oppii samalla kansainväliseksi =D Meillä on ollut aika paljon matkoja, en oikeastaan tunne ketään joka olisi kahden vuoden aikana matkannut näin paljon, en ainakaan yhtäkään pariskuntaa. Tuskin meidän vauhti tästä hiipuu, saattaapa jopa käydä päinvastoin. Maailmassa on vielä niin paljon nähtävää..eikä suomi ole niin erinomainen maa, että haluaisin täällä olla jatkuvasti. Nyt vain kiltisti ja kärsivällisesti odotellaan josko vauva haluaisi syntyä...

Onneksi pyhät on ohi, en ois jaksanu enää päivääkään. Turku on aivan kuollu aina pyhien aikaan, vappupäivä on varmaan kaikista pahin. Joo-o, pääsiäinen meni hyvin, herkuttelin, lepäilin ja loin kontaktia vauvaan...:) Hän on ollut erittäin kiltti, liikuskelee rauhallisesti, tosin ei Hänellä paljoa enää tilaa olekaan. Vauva myöskin hikkaa joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä, se on aika jännää, kun se näkyy paidan läpikin =D Raskaus alkaa jo pikkuhiljaa häiritsemään elämää; ei jaksa seisoa esim. kaupoissa kovin pitkään, pitää rampata vesassa, ei pysty kyykistymään kunnolla...kengät saan sentäs vielä jalkaan ilman apuvoimia. Muuten olo on tyytyväinen ja onnellinen, mitä nyt joskus menee hermot kun ihmiset lähellä ei tajua asioita yhtä nopeesti kuin mä ;) Vaavilla on vielä reilu kaksi viikkoa aikaa kääntyä pää alaspäin, jos ei, niin sitten vaan sektioon...Eikä vieläkään pelota. Neuvolassa kyseltiin ja ihmeteltiin että eikö mua pelota, ja vastasin että ei sitten niin yhtään. Kummaa, jos synnyttäjää pelottaa, eikös siitä tule enemmän harmia ja kuluja kaupungille (pelkopoli, mahdollinen sektio pelon vuoksi...) kuin että ei pelota yhtään? Ja jos ei pelota, sitäkin hämmästellään..omituista! Mä oon edelleen sillä asenteella, että menee niin kuin menee, ei se etukäteen hermoilu auta. Synnytys sattuu juuri sen verran kuin sattuu ja menee niinkuin menee, ei siihen voi vaikuttaa. Paitsi että hermoilu ja pelkääminen lisää kipua. Kyllähän mä synnytystä mietin, mutta ei mua pelota. Mä oon valmis melkein mihin tahansa kipuihin lapsen takia. Onhan tää kuitenkin eri juttu kuin kipu joka tulee esim. jos on umpisuoli tulehtunut. Synnytys-kivulla on tarkoitus ja se loppuu kunhan vauva on syntynyt. Sitä paitsi ennen vanhaan synnytettiin saunoissa ilman kivunlievityksiä ja edelleen jossain Afrikassa savimajoissa, joten enköhän mäkin selviä... =)

Tämäkin typerä sivu kuvineen tuli tehtyä vain miestä varten, mutta ei se mitään.. Se lukee varmaan näitä mun juttujani kun silmä välttää ;) Mä en voi sietää juhlapyhiä, oli kyse sitten pääsiäisestä tai muusta. En tykkää siitä että kaupunki on silloin aina puolikuollut, kaupat ei ole auki ja ei saa kaupasta hetken mielijohteesta suklaalevyä. Mälsää. Raskausviikot tänään 32+6. Eli Huomenna 33 viikkoa täynnä, Jee! Vauva ollut rauhallinen ja hiljainen, vähän liikaakin. Saa välillä miettiä ollaanko siellä masussa elossa vai ei ja sitte onneksi tulee yksi tai kaksi vaivaista potkua. Keskustelu-palstojen mukaan mun pitäs olla onnellinen, monilla on masuasukki joka melskaa todella paljon ja aika monella odottajalla onkin sen takia yöunet vähissä. Noh, ei vauva ei vaikuta mun uniin, nukun vieläkin kuin tukki, ei ees tartte pahemmin veskissä käydä. Olen monesti kuullut että jos vauva on rauhallinen masussa, hän on sitä synnyttyäänkin. Tämä vaavi ainakin tykkää nukkua. Eilen yritin tökkiä ja join mehua jotta heräisi kun oli jo ottanut aika pitkät torkut, mitä vielä, herra vaan käänsi kylkeä :) On se vaan niin outoa..jos vauva nukkuu hyvin, huolestuu, jos se riehuu liikaa, huolestuu...Jokin välimaasto olis hyvä olla. Kertakaan en ole äippäpolilla käynyt, eikä mulle ole tehty mitään "lisä-testejä". Neuvolatädin mukaan vauvamme on aika siron kokoinen vaikka mun vatsa iso onkin =P Sf-mitta menee komeasti käyrän mukaan, painoa on tullut 11 kiloa tähän mennessä, hemppa on suht koht hyvä, verenpaineet erinomaiset, kaiken kaikkiaan kaikki on erinomaisesti! Vielä kun vauva tajuaisi kääntyä raivotarjontaan, mutta jos Hän ei halua kääntyä, ei pakoteta. Ehkä Hän on tajunnut että ei pää alaspäin ole kiva olla...

Onpas taas väsy... Ihme sinällään, koska nukun edelleenkin öisin kuin tukki, vauvakaan ei melskaa. Kuvittelin aina ennen raskautta ja alkuraskaudessa että tässä vaiheessa (rv 31+0) olisin jo täysin poikki ja mulla olisi kaikenmaailman vaivat, mutta olo on vieläkin kutakuinkin normaali, mitä nyt maha vähän painaa ja joutuu käymään useammin vessassa, mutta muuten olo on loistava. Finnejä ei ole, ei turvotusta, ei masennusta, ei itseluottamuksen puutetta.... Noh, ehkä mun raskaus on tavanomaista helpompi. Vauvakin on todella kiltti, nukkuu öisin mutta muistaa aina päivällä ilmoitella olevansa hengissä :) Nyt alkaa tuntemaan jo hyvin vauvan pään ylävatsassa, ja aina heiluu jalat kun äiti silittää päätä...on ne vauvat niin ihania...varsinkin se oma vauva :)

Selaillessani tuttujen ja muiden sivuja täällä, olen huomannut että itse itsestä otetut "pällistely-kuvat" on aika yleisiä. Tjaa-a, mä en ole yhtään kuvaa itsestäni ottanut, enkä todellakaan ota. Musta se kertoo siitä henkilöstä aika paljon jos pitää itse itseään kuvata joka päivä, itserakkaus siinä paistaa aika selvästi läpi. Tai sitten heikko itsetunto, tiedä häntä. Mä en ota itsestäni kuvia, mutta jos joku haluaa mua kuvata, niin senkus sitten vaan. Mies ainakin kuvaa mua niin paljon että meinaan välillä jo hermostua. Hänen mielestä mun vatsa on söpö, itseni mielestä se OLI söpö, nyt se alkaa olemaan jo liian IIIIIISOOOO...