IRC-Galleria

kaikki järjestyy..
Että elämä olisi meille kaikille edes hetken helpompaa...
Että lukuisten rotkojen jälkeen, saisi kävellä taas turvallisella maalla....
Että väsynyt ihminen, saisi edes hetken levätä...
Etteivät rikkinäiset siivet pettäisi kesken matkan.

juuh..tulihan sitä vissiin tosiaan perjantaina muutama otettua,
ainakin omista tuotoksista päätellen...
mut pieni irrouttautuminen arjesta tekee välillä ihan gutaa...
vaikka tosin lauantai aamun herätys ei ollut mikään mukavin,
tais olla viel viinan poltto maksassa kesken..:D no ei vain..
Mutta oli kyllä muuten oikein mukava viikonloppu, kun sai rentoutua
ja lomailla jorpakon ääressä Mäntyharjulla...
Ja ihmeellisesti sitä piristy, kun sai luonnosta vähän voimia..:)
Tuli vähän mökkireissulla rehkittyä mettää karsimassa ja illalla piti
sit lapsosten kanssa ja vähän vähemmän lapsosten eli muiden
aikuisten kanssa leikkiä tuikkista...oikein mukavaa, tuli ihan oma lapsuus mieleen..:)
Ja nyt onkin sit vuorossa paluu arkeen ja huomenna koulun penkille parturoimaan
=)

ja mun kantapää on kipee... en kävele enää korkkkareissa...johan niissä henki lähtee...:d

en sitten vastaa kirjotushäirïöistä...
tää on Tempo- setä sulle, kun valitit ettei juttuu oo kuulunut.,..
elikäs pelikäs...tulin just baarista kotia...voi sanoa että lihapiirakan ja kahen nakin jäölkeen olo on iha jees...vähä tietysti muutaman sotin ja sun muun rinkin ansiosta sanat vähän heittelee ja muutenkin pikka'sen väsyttäää....
huomen pitäis herätä pirtseenä pimuna jo kasilta, saa nährä kuin kova kapula iskee...toivottavasti ei o0llenkaan..ja kaveri just lähetteli messagee,
et baarissa soi mun toivoma haddawayn " what is love.....
ja voi pee, pikkaseeen liian myöhään...pitää vissiin lähettää jake's lopesiin vähän palautetta...tai ainakin johonkin sen nimiseen baariin..:D
ja muutnekin..oli aika pasaka dj...ei voi minkäänm...parempi valita parempi baari ens kerrralla...:) vaikka ihan mukavasti sitä JO kuymmenen rinkin jälkeen alkaa olo vähän kohenemaan...tssiiisuuus..kyl Onnela on much better ja sitä rataa...:)
no mut..pitäis,köhän täs sit pikku hiljaa ruvet a yötoimiin eli
hampaitten pesulle ja pisulle ja sitä rataa...vouip olla et uni maittaa aikasta hyvin tälle tytölle!!!!!
life is life..nan naa naann na naa... ´tai jotain yht
levotonta juttua---levoton tuhkimo täällä jos ei mjuuta!!!
kjieh..ja huomen nauratta!!!!!!!!!!1
hyviä öitä suomen kansa!!!:D

tai sitten ei...:D
Tais tänään vähän tulla soljettua pyörällä etiäpäin pikkasta kyytiä,
kun kroppa alko rukoileen apua jo viimosten kilometrien aikana...
sellasta se on , kun kerran kesässä päättää kokeilla pyöräilemistä,
noin niin kuin muutenkin kun pelkkien työmatkojen yms. merkeissä..
Mutta saipahan sitä taas kokea, millasta on kun perse on hellänä ja reidet
tuntuu olevan tulessa...ja ylämäkiähän ei talutella meikäläisen sisulla...
ei vaikka henki lähtis..:D semmosta se on, kun on urheilijahullun geenit periytyneet veressä..
Kait tästä vielä huomiseksi tokenee, ettei tartte rollaattoria vuokrata avuksi..
Mutta näissämerkeissä tällä erää, ensi kerralla taas muissa yhtä mukavissa..:) kenties..

uuu...jouduin sitten tänään nassut vastakkain luontoemon luoman mustan kyykäärmeksen kanssa..eipä ollut juuri kovin iloinen kohtaaminen omalla kotipihalla,
tällä kertaa lähti onneksi käärmeeltä henki eikä multa tai meien pupulta.
Sivulliseksi uhriksi tosin joutui pieni ja viaton hippihiiri, jonka käärme ehti ensin mettästää ja viedä hengiltä päivälliseksi.
Mut eipä siinä itsen muu auttanut kun etsiä jotain kättä pitempää teräasetta, pistää kumilompsottimet jalkaan ja mettästää käärme hengiltä.
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Pari lapion iskua huti ja pari tais onneksi osua tarkoitettuun kohteeseenkin.
Ja adrenaliinin aalloissa sitä sitten tuli tapettua elämän ensimmäinen käärme.
Ja kyllä pelotti niin perkuleesti tätäkin tyttöä!!!!
Mutta eipä se käärmes enää ainakaan ahdistele tän torpan asukkaita..:D

Kylläpä tuli ikävä kaupunkiin.
Ei perkules, näköjään sekin on mahdollista..
Kyllä täs alkaa pikkuhiljaa oleen aineksia saada vuoden mökkihöperön palkinto,
niin levotonta rataa alkaa sielu jo lenteleen.
Tulispa komia rinssi valkosella ratsullaan ja pelastais.
Mut perkules, eihän niistä oo mihkään, edes pelastamaan itteään...
Ja hoitoahan mä en tarvi...en siis sellaista "hoitoa" tai no, kait sekin olis kerta vuoteen ihan tervetullut...
heh..no nythän tää runoilu alkaa menee ihan mahdottomaks..
Täytyypi nyt kirjoitella välillä jotain säädyllistäkin tekstiä,
ettei toivo mun järjissä olemisesta sammuis ihan kokonaan..
Ja kohta on juhannus, täytyypi vissiin silloin sammuttaa vähäks aikaa toi järjissä oleminen.
Ja helpostihan se täällä onnistuupi...
Mut eiköhän tää taas tällä erää riitä...:D

Lue toki koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.
(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.
Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi,
että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.

Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.
Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti että poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen pystyi vihdoin kertoa isälleen,
että hän oli poistanut kaikki naulat.

Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi:
"Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä.
Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen.
Vihapäissäsi sanotut sanat jättävät juuri tällaisia arpia.
Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos.
On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa.
Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin."

Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään
ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat
meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän.