IRC-Galleria

Höpsö paikka tämä minun pieni Pyhärantani, Reilan kyläni ja meidän asuntoalue. Kaikki tietävät vähintäänkin puolet toistensa asioista. Pari viime päivää täällä on ihmetelty yhden naapurin pihassa olevia koneita, ja mietitty, mitä siellä mahdetaan tehdä. Tänään sentään kuulin äidiltä, joka kuuli ukilta, joka kuuli toiselta naapurilta, että mitä siellä yhdellä naapurilla oikein tehdään. Maalämpöä tulossa. No nyt tekin sitten tiedätte.

Mietin ajellessani tänne illalla Raumalta, että niin kauan kuin porukat asuu täällä, voin tosiaan tuntea, että mulla on koti jossain. Olen aika moinen paikasta toiseen liitelijä, tykkään olla menossa. Kai olen jotenkin rauhatonkin, ja kyllästyn helpolla. Mutta täällä on silti aina mun koti ja paikka, johon voi palata. Isäkin sano joskus niin, kun lähdin opiskelemaan muualle. Että kotiin saa aina palata. Ja ihan sellainen olo tänään taas tulikin, kun mietin sitä, etten yhtään tiedä, että mitä tuleva lukuvuosi taas tuo tullessaan.

Bärren kanssa shoppailtiin eilen ja puhuttiin siitä, ettei mikään varmasti syksyllä ole niin kuin ennen. Ainahan asiat muuttuu. Mutta en jäänyt miettimään sitä. En enää pelkää muutoksia niin kuin joskus. Elämä on tähän asti ainakin tuonut niin paljon hyvää tullessaan.

Viime keskiviikkona päätettiin kouluvuotemme. Annettin palautetta ja Tomi onnistui ymppäämään kaiken kritiikin väliin hyvin paljon kehuja meidän tiimille. No, meidän tiimi nyt sattui olemaan kaikkein paras. Laulettiin suvivirsi, ekat säkeistöt meni hyvin ulkomuistista, mutta mitä pidemmälle päästiin, sitä hiljasemmaksi kävi laulu. Ei se haitannut. Istuin vain, kuuntelin sanoja, katselin ulos ikkunasta. Oli hyvä olla, vaikka hirvittikin se, ettei kaikkia hassuja ihmisiä näe nyt sitten hetkeen. Mulla oli kumisaappaat ja muumihuivi, ja mietin, etten ole koskaan tainnut laulaa suvivirttä kumpparit jalassa. Ei haitannut. Bärre sanoi, että asustus oli hyvin tiinamainen. Kuvastaa ehkä hyvin koko vuotta: on todella saanut olla koko vuoden ihan tiina.

Koulun jälkeen tehtiin miljoona eri operaatiota. Etsittiin karttoja, käytiin kaupassa ja haettiin meiltä vähän kodin elektroniikkaa. Kaikki suunnitelmat ei tietenkään mee aina niin kuin pitää, ehkä elämässä ei kannatakaan liikaa suunnitella. Karttoja ei välttämättä tarvitse seurata, mutta silti voi löytää perille. Kurkku saattaa unohtua, mutta salaatti on hyvää ilmankin. Ja joskus elektroniikka käy tarpeettomaksi, mutta eiköhän silläkin ole jokin tarkoitus. Kaikkea ei vaan voi ymmärtää. Pitää vaan luottaa.

Mutkien ja koukkausten jälkeen ajelin skootterilla tunnin verran Sallulahin mökille. En eksynyt lainkaan. Olen melko ylpeä itsestäni. Mielestäni mulla oli siihen oikeuskin. Mun suunnistustaidot on kehittyneet melkoisesti! Sallulahin mökillä saunottiin, uitiin, syötiin hyvin ja puhuttiin. Miehistä totta kai, mutta muustakin. Ajelin yöllä kotiin, enkä taaskaan eksynyt.

Seuraavana päivänä alle kolmen tunnin yöunien jälkeen myymään karkkia. Kyllä sekin taas oli ihan mukavaa pitkän tauon jälkeen, ja varsinkin kun tiesi, että sitä hommaa ei tarvitse tehdä montaa päivää tänäkesänä. Ajoin Korsoon ja takasinkin skootterilla taas. Hassua oli. Mentiin suoraan töistä "halvalle pitsalle", tosin en edes syönyt pitsaa. Ja siitä Sallulahille ja lisää herkuttelua. Pitkitettiin ja pitkitettiin vaan sitä tosiasiaa, että kesä ja ero tulee oikeesti. Kutrolle siis sanottiin tässä vaiheessa heipat.

Perjantaina taas taas torille. Vietinkin siellä sitten lähes koko päivän, kun illalla jäin hullu vielä tekemään uutta maailmanennätystä ja ihmettelemään ihmisten paljoutta. Olin jonkun aikaa viides pyörä, mutta sitten ajauduin neljästä muusta eroon. Ehkä se olikin hieman helpompaa olla pienen matkan päässä. "Jos mä oisin siel ni sit ois kolme onnellist pariskuntaa!" sanoi Sallulah. Ja olin onnellinen. Kultainen tyttö.

En jaksanut jäädä katsomaan loppuun asti, mutta olisin kyllä varmaan samantien voinut. Tungos oli mieletön. Mutta junassa piristyin taas. Menin R:llä Järvenpäähän, kun en jaksanut jäädä odottelemaan H:ta Saunakalliolle. Junavaunu täyttyi ääriään myöten. Istuin pyöräkorokkeella tai mikä lie onkaan ja katselin kahta suloista pientä tyttöä. Ne oli puettu vaaleanpunaisiin ja isukki syötti toisell tuttelia pullosta ja toiselle lenkkimakkaraa. Nauratti. Juttelin siinä sen perheen kanssa ja kävelin kotiin Järvenpäästä. Keräsin puskien ja puiden oksia matkalla ja vein ne kotiin maljakkoon.

Lauantai-aamuna väsytti taas mielettömästi. Töissä oli kuitenkin mukavaa. Illalla tehtiin pitsaa Aakkosten kanssa ja pelattiin junapeliä. Menin yhdeksältä nukkumaan ja nukuin ruhtinaalliset kahdeksan tuntia. Aamulla taas aikaisin junalla Helsinkiin ja töihin. Kun sunnuntaina palasin, tuntui, etten muuta hetkeen ole kotona tehnytkään, kuin nukkunut. Mutta sinä iltana tein sitten harkkaraportin loppuun. Vihdoinkin. Käytiin myös Bärren kanssa Sallulahilla. Piti ottaa sieltä yksi kukka mukaan, mutta yllättäen ei muistettu. Haetaan se myöhemmin. Se on kolmas kukkanen, joka meille tulee kesäksi hoitoon. Lisäksi käyn Ellillä ja Sallulahilla kastelemassa niiden kukat. Mitähän ne oikein ajattelee??

Maanaintana lähdettiin koulun ja Sallulahin kautta Helsinkiin Bärren kanssa. Bärre pakotti mut kokeilemaan farkkuja niin kauan, että löysin sopivat. Se on niin ihana. Mä ahdistuin jo ekassa sovituskopissa. Tunsin itteni niin rumaksi ja vaikka mitä. Oikeesti inhoan farkkujen etsimistä. Mutta kiitos Bärren, löysin kahdet, joista oikeesti pidinkin. Sen jälkeen olikin hyvä mennä syömään hyvin. Bärre on ehdottomasti mun suosikki-shoppailu-seuraa.

Hyppäsin Kampissa linja-autoon ja tulin Raumalle. Juttelin matkalla ensin tuntemattoman naisen kanssa ja sitten paljon tutumman tytön kanssa. Sen lisäksi nukuin ja luin, joten matka sujui oikein hyvin. Vesisateessa oli ihana istua bussissa. Pidän sateesta. Niin ja tuntemattomien ihmisten kanssa juttelusta. Olen viime aikoina jutellut paljon junissa ja bussissa vieraiden ihmisten kanssa. Matka kuluu sillätavoin paljon mukavemmin. Pidän ihmisistä.

Äiti haki mut Raumalta ja toi kotiin Pyhärantaan. Tänne hassuun paikkaan. Kävin mummulla ja sitten tulin kotiin saunaan. Illalla katsottiin äitin kanssa jotain hölmöä leffaa. Tuntui ihanalta ajatella, ettei mulla oikeesti ole mitään parempaakaan tekemistä, että hyvällä omalla tunnolla voin katsoa jotain typerää elokuvaa.

Tänään laiskottelin aamun. Nukuin ja luin. Luin ja nukuin. Söin kalakeittoa ja lähdin sitten Raumalle. Hoidettiin Jonskun kanssa tärkeitä asioita ja sitten etsittiin kahvila, josta sai berliinin munkkeja. Ei mitään kovin yksinkertaista ollutkaan, vasta neljännessä kahvilassa tärppäsi. Joskus pitääkin olla kranttu. Ja oli kiva nähdä Jonskua! Sitten hain Suskin ja mentiin Merille. Suunnitteilla oli ollut mehukekkerit parvekkeella, mutta tyttöjen mielestä oli liian kylmä, joten istuttiin Merin ja Laurin keittiössä. Mutta sielläkin on ihan hyvä olla.

Äskön katottiin äitin kanssa romanttinen komedia. Se loppui hölmösti. Ei siis sillä tavoin, kuin ennakkoon odotti. Päätähtiprinsessa ei saanutkaan prinssiä. Mutta kai se sen joskus löytää. Ja minä kanssa. Nyt menen vierassohvalle näkemään makoisia unia. Tämä huone on muuttunut vuodessa melkoisesti, mutta tossa sohvalla on silti edelleen erittäin turvallista nukkua.