IRC-Galleria

Ulkoilma virkistää. Ja ystävät. Niinkuin arvelinkin, teki henkilökohtaisten ystävien kanssa juttelu ja hauskanpito todella hyvää.

Lähdimme Sarin kanssa kävelylle Kirkkankariin [->pieni saari]. Ilma oli lähes täydellinen. Aurinko paistoi ja pakkasta taisi olla aste tai pari. Oli ihana kävellä kyläteille ja jäällä [vaikka jää saaren edustalla pitkin epäilyttävää ääntä]. Söimme rinkeleitä ja joimme kuumaa mehua nuotiopaikalla. Puhuimme ja välillä olimme vain hiljaa. Oli hyvä olla. Ei oltu nähty taaskaan aikoihin, kerrottavaa olisi riittänyt varmasti vielä paljon enemmänkin.

Join päiväkahvit kuistilla. Oli vähän kylmä, mutta ei se haitannut. Metsässä on ihana asua. Paitsi etten asu täällä enää. Tunnen aina tulevani melkeen kuin mökille, kun tulen tänne. Kaikesta osaa nauttia paljon enemmän nyt, kun on jo asunut kaupungissa puolisen vuotta.

Iltapäivällä lähdin Raumalle. Istuin toppahousut jalassa Merillä ja Laurilla reilu tunnin verran. Siellä kokoonnuttiin porukalla ja lähdettiin Latumajalle viettämään Suskin synttäreitä. Napakelkkailua, pulkkamäki ja "After Ski" kodassa. Makkaraa, kahvia ja vähän muutakin. Ja ennen kaikkea hyvää seuraa.

Käytiin Merin kanssa niillä pesemässä savunhaju pois hiuksista ja suunnattiin Veeran enolle, jossa Veera oli koiravahtina. Pikku hiljaa sinne tuli kaikki. Synttärisankarikin lopuksi. Mulla ei ollut mikään kiire kotiin.

Oloni oli tänään kovin isänmaallinen, kun seisoskelimme Niinisalon lippuaukion lumipenkkakatsomossa. Sitä ihme fiilistelyä ei riittänyt kovin kauaa, mutta onneksi sen hetkenkin.

Valatilaisuudessa oli ylläripylläri paljon miehiä. Aluksi ajattelin, että se masentaisi minut täysin. Mutta loppujen lopuksi kävikin ihan toisin. Totesin, että meressähän riittää kaloja, kuten vanha klisee kuuluu. Joskus lukioaikoina tosin totesimme, että välillä löytyy kyllä vain yksi lahna, jonka ihan väkisin haluaisi. Mutta nyt ei ole niin. Kotona luin äidin Anna-lehdestä jostakusta keski-ikäisestä naisesta, joka löysi miehensä 15 vuotta sitten luistinradalta. Söpöä. Olen ehkä kaikesta tästä huolimatta jälleen ajatellut tänään liikaa. Mutta ne ovat kuitenkin ehkä olleet selkeyttäviä ja hyviä ajatelmia. Korostan sanaa ehkä.

Kotonamme on neljä televisiota. Katsoin takkahuoneen telkkarista curlingia isän ja äitin kanssa. Päätin, etten enää katso urheilua isäni kanssa. Joten jääkiekkomatsia jännitin sitten Mikon huoneessa. Uusin, hienoin ja kallein telkkarimme olohuoneessa pysyi koko illan kiinni. Ei se laatu, vaan se tunnelma. Ja ne ihmiset.

Olen luullut koko päivän, että on lauantai. Kävimme jopa saunassa. Huomenna voi olla herätessä vaikeaa tajuta, mitä päivää elän. Mutta sama se. Odotan huomista paljon. Näen monta oikeaa ystävääni. Haluaisin jo niin päästä puhumaan heidän kanssaan.

1. minkä värisellä tuolilla istut nyt?
vihreän

2.Minkävärinen paita sinulla on päällä?
vaaleanpunainen yöpaita

3. millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä?
sellanen risti-ikoni tmv

4. mikä on kännykässäsi soittoäänenä?
Juha Tapion Haaveilija

5. ketä mietit juuri nyt (mainitse henkilö nimeltä)?
Sallaa - mesetetään ja kopsin juuri nää kysymykset sen päiväkirjasta. Vilkku tosin kerkes haastaa eka...

6. montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit?
Jotain vähän alle seitsemän

7. tuorekurkku vai suolakurkku?
Tuore

8. joululoma vai kesäloma
kesäloma

9. mikä on toinen nimesi?
Orvokki

10. mikä on viimeisin sana jonka sanoit?
En kyl muista!

11. kenelle sen sanoit?
Mut Mikolle sanoin

12. mitä odotat tällä hetkellä eniten?
Huomista päivää. Oikeiden ystävien näkemistä siis <3

13. millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit? (auto, linja-auto, pyörä jne.)
Autollahan minä! Isi ajoi.

14. mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
Että taas sattuu,vaikken haluisi.

15. mikä on toiveammattisi?
Nuorisotyönohjaaja-toimittaja.

16. voisitko kuvitella olevasi opettaja?
Ehkä amk:ssa

17. minkälaista liikuntaa harrastat?
Käveleskelen.. mutta myös sulkapalloa ja uimista - mutta aivan liian harvoin!

18. Kuinka pitkä olet(?)
158,5!

19. mitä kuuntelet juuri nyt?
Tietokone hurisee. Ja meidän talon ilmastointi [kuten aina.] Muuten on hiljaista.

20. montako lävistystä sinulla on?
No jos ja kun ilmeisesti korvareiät lasketaan ni sitten mulla on 3

21. missä lävistykset ovat? (nenässä, huulessa, korvissa jne.)
korvissa kaikki!

22. mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto?
Vaahtobileet. En ole koskaan ollut, mutta puhuttiin siitä joskus tässä...

23. minkä nimistä lehteä luit viimeksi?
Anna [äidin]

24. minkä merkkistä huulirasvaa käytät?
Blistexiä silloin kun käytän. Melko harvoin tosin.

25. onko tylsää juuri nyt?
No hiukan tylsii.. mutta oli kiva tällainen koti-ilta Pyhärannassa vaihteeksi!

26. keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi?
Hmm.. Voisin veikata et eilen Sallalta, en ainakaan muista saaneeni keltään viestii sen jälkeen!

27. Minkäväriset hiukset sinulla on?
Tällaset ruskeet tällä hetkellä

28. mitä kappaletta inhoat? (laita myös esittäjä)
Hectorin kuunnellaan vaan taivasta!

29. kampaatko hiuksesi joka päivä?
Harjaan tai kampaan, kyllä.

30. kuinka usein käyt saunassa?
Noin kerran viikossa

31. minkä merkkinen polkupyörä sinulla on (jos on)?
En kyllä muista.. mutta Järvenpäässä ajelen äidin vanhalla Tunturilla. Se on ihan paras.

32. minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät?
Body Shopin jotai hassuu tuoksuu. K. varmaankin sanoisi, että kukkaistuoksuista :)

33. minkä värinen hiusharjasi on?
puunvärinen - ketähän nää vastaukset oikeesti kiinnostaa?!?!?!

34. Ilkka, Pete vai Katri?
Ilkka.

35. Kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua?
En oikeastaan osaa varmaksi sanoa. Mutta voisin silti uskoa, että Meri edelleen mut tuntee parhaiten. Ja äiti :)

36. Minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi?
Mikäs koe meille on viimiseksi palautettu..Oisko se sitten olut ensiavuntentti josta tuli vissiinkin 21/30..tai jotain..En nyt muista!

37. Minkä laulun sanat menee näin: "sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet. sä väsyit kylpyhuoneeseen..."?
Apulannan Ilona... yläaste <3

38. seurusteletko jonkun kanssa?
en

39. mikä on tavoitteesi?
Lyhyellä tähtäimellä löytää kesätöitä. Sitten valmistua..

40. mitä katsoit viimeksi telkkarista?
Jääkiekkoa! Ja Suomi voitti.

41. mitä kanavaa katsot eniten?
Kolmosta

42. Mihin maahan haluaisit matkustaa?
Ks edellinen kysely

43. mitä söit viimeksi?
Mun & äidin tekemää pizzaa

- Oletko ikinä jäänyt luokallesi:
En

Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi:
En

- Lempieläin:
Kissat! Vaik Tove yrittää kovasti muuttaa asennoitumistani


- Oletko koskaan hakannut ketään:
No lyönyt...

- Kenen kanssa puhut eniten puhelimessa:
Äidin

- Vietätkö paljon aikaa internetissä:
No taidan viettää välillä vähän liikaakin!

- Vihaatko koulua:
En! :) Päinvastoin, viihdyn siellä

- Onko sinulla sosiaalista elämää:
Joo, vaik se oliki katkolla ku mese ei toiminut ;) No eiku oikeesti oon tosi onnellinen siitä, et kyl sitä löytyy.

- Pidätkö matkustamisesta:
Todellakin!

- Oletko hemmoteltu:
En kyllä taida olla.

- Juotko paljon vettä:
Tarvitsis varmaan juoda enemmän!

- Onko sinulla kännykkää:
on.

- Jos on, niin minkä merkkinen:
Nokia

-Onko sinulla rusketusta?
Ei. Edellisestä on jo aikaa.

-Ärsyynnytkö helposti:
Ärsyynnyn ehkä joo, mut en kyl suutu tai näytä ärsyyntymistä nopeesti!

- Miten purat vihaasi?
Valittamalla jollekulle.

- Oletko koskaan saanut potkuja töistä:
En ole

- Oletko töissä:
Jep,jep! :)

- Haaveiletko paljon:
Juu

-Millaisen tatuoinnin haluaisit?
Jos joku pitäisi ottaa, niin.. ehkä se kristittyjen kala-symboli

- Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus:
Nyt on kyl vaikeeta muistaa! [Kyl mua siis sais kehuu useemminkin ;)]

-Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa:
Riippuu kuinka paljon vanhemman

- Milloin oksensit viimeksi?
Varmaan kesällä Suskin mökillä. Tuli yhtäkkiä huono olo. Liekö jotain psykosomaattista.

- Kengännumerosi:
39-40

- Millainen olo sinulla on tällä hetkellä:
Melko rauhallinen. Mut jännittynyt jotenkin. Kumma toisinsanoen.

- Mainitse yksi huono puolesi:
En pidä odottamisesta

- Menisitkö naimisiin rahan takia:
No en todellakaan!

- Oletko enemmän äidin vai isän poika/tyttö:
Taidan olla äidin tyttö viimeaikaisten tapahtumien valossa.

* KIRJOITTAVATKO IHMISET NIMESI VÄÄRIN?
Harvoin. Ulkomailla tosin kyllä ja usein!

* JÄTTÄISITKÖ SUKUNIMESI, JOS SINUSTA TULISI KUULUISA?
Tuskin siinä tilanteessa

* HENKINEN IKÄSI?
Vaihtelee. Toisinaan oon ku pahin teini, ja joskus mua taas luullaan vanhemmaks.

* KUINKA VANHA HALUAISIT OLLA?
Eletään nyt tätä ikää :)

* OIKEA/VASEN/MOLEMMAT KÄDET?
Oikea. Mutta melkeen kaikki onnistuu kyl vasemmallaki!

* PUHUTKO MUITA KIELIÄ?
Englantia ja portugalia, jotenki varmaa ruotsiakin.

* ELÄTKÖ ELÄMÄÄSI JUURI NYT?
Kyllä musta siltä tuntuu

* VIHAATKO ITSEÄSI?
Harvemmin

* ONKO SINULLA PAHOJA TAPOJA?
On. Mutta ei puhuta niistä tämän enempää.

* JOS ELÄMÄSTÄSI TEHTÄISI ELOKUVA,MINKÄ NIMINEN SE OLISI?
Tiina Teen toilailut.

* OSAATKO LAULAA?
Iltanuotiotarpeeksi

* TYKKÄÄTKÖ VIETTÄÄ AIKAA YKSIN?
Välillä tekee hyvää. Mutta harvemmin

* ONKO ELÄMÄSI OLLUT HIENOA TÄHÄN MENNESSÄ?
On. Tottakai joka päivä ei ole onnellinen... mutta silti.

* OLETKO MUIDEN MIELESTÄ KAUNIS?
no se tarvii kysyä niiltä muilta!

* OLETKO ITSEVARMA?
Tietyissä tilanteissa. En todellakaan aina.

* TAJUAVATKO MUUT SINUT AINA VÄÄRIN?
Ei aina sentään onneksi!

* POLTATKO?
en.

* LUETKO SANOMALEHTIÄ?
Aina kun ehdin.

* KÄVELETKÖ SATEESSA?
Toisinaan oikeen mielelläni!

* SATUTTANUT ITSEÄSI?
Henkisesti monta kertaa..Ja fyysisestikin vahingossa juu..

* OLLUT RAKASTUNUT?
Enpä ole. Rakastan kyllä ystäviäni ja perhettä, mutta en ole rakastunut...

* UINUT ALASTI?
Joops. Ja oon yhden kerran säikähdyksestä ikuisesti katkera Suskille ja Merille x)

* OLLUT LEIKKAUKSESSA?
En

* NUKKUNUT ULKONA?
Monta kertaa. Teltassa, laavussa, taivasalla ja riippukeinussa.

* OLLUT SYÖMÄTTÄ YHTENÄ PÄIVÄNÄ?
En ainakaan muista moista.

* NUKKUNUT VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN EDUSTAJAN KANSSA SAMASSA SÄNGYSSÄ
HARRASTAMATTA SEKSIÄ?
Usein.

* NUKKUNUT KOKO PÄIVÄÄ?
En muista tällaistakaan

* OLLUT TV:SSÄ TAI RADIOSSA?
En kummassakaan

* ONKO SINULLA YHTÄÄN HOMOSEKSUAALISTA YSTÄVÄÄ?
Ei ystävää.. mutta kavereita ja tuttuja.

* PARAS INSIDE-VITSINNE?
Henkevät keskustelut on tosi käytännöllinen.

VIIMEISIN IHMINEN...

* KENEN LUONA OLIT VIIMEKSi?
Apua! Oon ollu kummassaki kotona vaan viimeiset päivät.. Artulla siis. Maanantaina.

* JOLLE NAUROIT?
Itselleni. Muistutan päivä päivältä enemmän äitiäni, ja se alkoi naurattaa.

* JOKA NAUROI SINULLE?
Mikko varmaan. Meinasin eksyä matkalla vessaan.

* JOKA SAI SINUT KUUMAKSI?
Mikko ku laitto auton lämpiämään kunnolla!

JOTA AJATTELIT?
Mikkoa äsköisen kysymyksen takia

* JONKA KANSSA KATSOIT ELOKUVAN?
Kutro, Bärre & Salla.

KETKÄ KOLME HAASTAT?

Melee^
sariitsu
jennuska

KOLME LEMPINIMEÄ JOITA TOTTELEN
1. Tintti
2. Tiina T
3. Tiinuliini

KOLME LEMPPARI NIMIMERKKIÄ, JOITA OLEN KÄYTÄNYT/-KÄYTÄN
1. vaihdellut
2 aina
3. paljon

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄN ITSESSÄNI
1. en halua loukata ketään - tän asian hyvyydestä on vuosien saatossa oltu montaa mieltä, mutta...
2. energisyys
3. osaan nauraa itselleni

KOLME ASIAA JOTA PELKÄÄN
1. pimeä
2. läheisten menettäminen
3. sitä, että joku läheiseni joutuu pettymään pahasti

KOLME LEMPPARI BIISIÄ (NYT)
1. Zen Café - Todella kaunis
2. Juha Tapio - Olen-surkee-muistamaan-biisien-nimiä
3. Den glider in! ;)

KOLME LEMPPARI TV-OHJELMAA
1. Everwood
2. O.C
3. Salkkarit ;)

KAKSI TOTUUTTA JA YKSI VALHE
1. Olen aikoinaan fanittanut Mika Häkkistä
2. Olen pitänyt laiskiaista sylissäni
3. Mikään ei askarruta mieltäni juuri nyt


KOLME ASIAA MITKÄ VIEHÄTTÄVÄT MIEHISSÄ
[siis jos nää ominaisuudet löytyy, niin mies viehättää...]
1. Sellanen perussuomalaisuuus :D
2. Se, että hän/hänelle pystyy puhumaan
3. Se, etten tunne itseäni hänen seurassa tyhmäksi

KOLME RAKKAINTA HARRASTUSTANI
1. partio
2. kutominen
3. säätääminen

KOLME ASIAA MITÄ HALUAISIN NYT
1. Löytää taas jostain sen srk-yhteyden...
2. Järkevän parisuhteen [tämä oli pakko lainata Sallalta!!]
3. Kesätyöpaikan

JOS SAISIN TOIVOA 3 KERTAA, MITÄ TOIVOISIN
1. Oppisin todella luottamaan siihen, että kaikki kyllä järjestyy
2. Oppisin luottamaan itseeni
3. Lottovoitto ja maailmanrauha tietenkin

KOLME PAIKAA JONNE HALUAISIN LOMALLE
1. Japani
2. Portugali
3. Brasilia... yhä vaan ja uudelleen.


Kostan ja haastan:
Johanski
Sus--ki [ihan pakko!]

N: Voiko synnytyksessä olla mieslääkäreitä?
K: No jos nyt ajattelee niin mulla on ollut suurin osa miehiä.
N: Ja sitten joutuu olemaan alasti!
K: No ei siinä ihan alastikaan olla, on siinä yöpaita päällä...
J:Mutta mitäs jos sä oletkin synnyttämässä ja sulla ei ole miestä... ja lääkäri oliskin mies... jos se on tullut keinohedelmöityksellä siis. Niin mitä jos se lääkäri, joka on mies, rakastuukin suhun?
K:Tiedätkö sä mitä se keinohedelmöitys on?
J: No että saa lapsen ilman miesetä. Sinne pistetään niitä hedelmiä tai jotain.

K=Äiti, N=11v ["kyllä voin sanoa jo ykstoista, koska kahden kuukauden päästä mä olen jo sen verran"] ja J=7v ["äiti, montaks mä oon?"]

***

Viikkoni on taas ollut yhtä hulabaloota. Eivät olleet tajunneet antaa meille hiihtolomaa, joten otin vähän omaa lomaa sitten.

Maanantaina oli ihan virallinen etäpäivä. "Tenttiin lukua". Vaan jos ei mene tenttiin, voi aivan hyvin tehdä esseetä auttamisesta puolikkaan tiimin kanssa. Siispä menimme Tiina-voimin Artulle ja vietimme siellä oikein rattoisan päivän. Kymmenestä kuuteen esseetä, herkuttelua, naurua ja tasokasta musiikkia. On jotenkin niin hienoa, että koulutehtävienkin tekeminen voi olla hyvin rattoisaa.

Tiistaina olin 3/4 koulupäivästä koululla. Sitten lähdin kävelemään keskustaan. Salla saattoi mut tuulikaappiin. Rautatieasemalla kuuntelin kahden miehen juttelua curlingista. Tajusin, etten todellakaan ole curling-höynähdykseni kanssa yksin, vaan meitä äkkiseltään höynähtäneitä on ihan mielettömästi. Sen puolesta puhuu myös curling-yhteisön vihreät "uusi" -tekstit.

Matkustin junalla Helsingin keskustaan ja sieltä raitiovaunulla satamaan. Onneksi Bärre oli selvittänyt kaikki reitit edellisenä iltana. Satamassa näin serkkuni K:n ja hänen lapsensa.

Laiva oli tietysti täynnä lapsia, koska oli hiihtoloma & muumiristeily [tai jotain]. Viihdyin kuitenkin. Kuuntelin lasten laulamaa karaokea, söin ja puhuin sekavia, tein lasten kanssa hyviä ostoksia sekä sain kaikessa rauhassa tanssia ihan miten halusin, kun oli kaksi tyttöstä mukana. NI, eli sisarussarjan vanhin ja ainut poika, sai mut myös monta kertaa hyvälle tuulelle. Pojat ei taida koskaan muuttua miksikään.

Laiva saapui takasin satamaan tänään aamulla. Mä tein ratikalla oikein pitkän turisti-kierroksen, ja oikein itsekin ihmettelin sitä, ettei se oikeastaan haitannut mua lainkaan. Laivalla moni muukin asia oikeastaan lakkasi harmittamasta. Kuten kesätyöt. Niin ja miehet. Vaikka Tiina K:n kanssa kyllä todettiin tiistaina, että ollaan muutenkin lakattu puhumasta miehistä. Tai ainakin siis vähennetty tosi kovasti! Joka tapauksessa, nyt on taas kumman rauhallinen ja hyvä fiilis. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Kuitenkin asia on niin, että meistä pidetään huolta ja että meidän kaikkien varalle on tehty jo ajat sitten suunnitelmat.

Tein parin tunnin pikavisiitin Järvenpäähän ja matkustin takaisin Helsinkiin. Ja sieltä sitten bussilla Raumalle. Viihdyin bussissa niin kauan kun riitti auringonvaloa. Puhuin tunnin puhelimessa [Juorupuhelut rules. Asioita on paljon kivempi vatvoa kaksin kuin yksin.], luin Trendiä ja söin laivanameja. Mutta heti kun tuli pimeää, tulin paljon huonommalle tuulelle. En pidä pimeästä, ellei sitten kuvioissa ole mukana kynttilöitä, nuotiota, myrskäreitä tai vähintäänkin paljon tähtiä. Voin kun voisinkin aina matkustaa valoisaan aikaan.

Puhuin äskön Mikon kanssa puhelimessa. Huomenna mennään katsomaan sen sotilasvalaa. Se on hassu ja mukava veli. En vaihtaisi.

Elämäni ei ole hullumpaa. Vaikka asunkin kahden höntin kansa. Tai ehkä juuri siksi.

Viikonlopun aikana olen käynyt Toven kanssa muutaman kerran ulkona, pelkäsimme vain päiväkodista tulevia lapsia, muuten olimme hyvin innoissamme kaikesta. Tove on kyllä hetkessä raivannut tiensä tänne päiväkirjaankin. Tänään totesin, etten oikein edes osaa ajatella aikaa, jolloin meillä ei vielä ollut täällä tuollaista höpsöliiniä. Tänäänkin, kun tultiin kotiin, oli mun kaulahuivit, sormikkaat, pipot sun muut jälleen pitkin eteisen lattiaa. Ja lempparinsa Tove oli raahannut 'pesäänsä'. Nauroin vain ja totesin, ettei Tove millään tietenkään voi tietää, mitkä ovat leluja, ja mitkä eivät. Nostin kuitenkin osan jutuistani ylemmälle hyllylle, jotten Tovella olisi niin paljon houkutuksia. Houkutuksista puheenollen, tänään laitoin jälleen maton lattiaani. Tove oli ihan ihmeissään. Mutta matto on ainakin vielä saanut olla melko rauhassa. Toisin kuin roskikseni..

En vieläkään voi oikein ymmärtää, että miten hyvin minulle kävikään, kun sain Bärren kämppiksekseni. Se kaikki kävi niin kummallisesti ja nopeasti. Enhän mä edes muistanut kunnolla Bärren nimeä. Ja kuinka hyvin sitten kaikki on mennytkään...

Salla on vakiovieras 'olohuoneessamme', vaikkei edes tykkää sohvastani. Myös Tiina K kävi eilen ja toi huippuhyviä muffinsseja. Söimme myös tortilloja ja tacoja, kun ensin olimme päässeet sopuun täytteistä. Kulttuurien yhteentörmäilyiltä ei tietenkään voi välttyä kun on kyse 'täytettävästä' ruuasta. Tänään kävimme neljästään (S, B, minä ja minä) Tuusulanjärvellä lenkkeilemässä. Olinkin jo kyllästynyt kävelyteihin.

Viikolla puhuin joku päivä äidin kanssa puhelimessa ja naureskelin sille, että he katselivat isän kanssa curlingia. Ja yhtäkkiä tajuankin itse ärsyytyväni, kun curling-ottelun näyttäminen keskeytetään jääkiekon takia.

Hajanaisia ajatuksia. Mutta ei kait sunnuntai-illalta voi enempää odottaakkaan.

Ystävänpäivänä 2006

Ystävänpäivänä 2003 istuin Brasilian kodissani ja mietin, miten oma ikäluokkani tanssi vanhojen tansseja. Ajattelin ystäviäni Suomessa ja ikävä oli iso. Mutta tykkäsin myös olla siellä, missä juuri silloin olin. Kaikkea ei voi saada ja valintoja on tehtävä.

Tänä vuonna olin jälleen kaukana "oikeista ystävistäni". Mutta minulla on täälläkin ihmisiä, joista on tullut lyhyessä ajassa hyvin tärkeitä. Vietin siis mielelläni tätä päivää heidän kanssaan.

Teimme Bärren kanssa korvapuusteja ja Eija tuli meille saunomaan. Söimme pullia ja joimme saunalimsaa.

Illalla Salla haki mut Pajalaan. Katsottiin Sallan, Roopen, Tomin ja Artun kanssa jääkiekkoa. Olen Sallalla melkein kuin kotonani. Jäätiin Sallalle pidemmäksi aikaa kuin kukaan oli suunnitellut; saavuttiin keskustaan vasta puolilta öin. Oikeastaan koko ilta / yö vähän venähti pidemmäksi kuin olimme Sallan kanssa suunnitelleet. Olin kotona vasta varttia yli neljä. Tove tuli toivottamaan tervetulleeksi. Kämppä, jossa on tollainen suloisuus, todella tuntuu kodilta.


Eilen.

Nukuin 2,5 tuntia, joten kouluun lähteminen ei kiinnostanut yhtään. Teki mieli nukkua koko päivä. Mutta huonoihinkin päiviin mahtuu valopilkkuja. Niitä eilen:

Tiimimme. 2/3 tiimistä oli nukkunut hyvin vähän. Silti aikuisuus-esityksemme meni hyvin. Vain minä repesin. Mutta voimme kait leikkiä, että se oli itkua.

Hullu sekaisin kirjoittelu ruutupaperille. Hymyilytti taas. Sallaliini on höpsö.

Bärreliinin tapa herättää päiväunilta. Kun väsyttää ihan mielettömästi, eikä tippaakaan kiinnostaisi herätä ripustamaan pyykkejä kuivumaan, ei ole iloisempaa tapaa herättää kuin laitata pieni koiranpentu asialle.

Sallaliinin ja Bärreliinin kanssa vietetty ilta. Lopulta vain makasin sängylläni ja nauroin.

Iltateetä juodessa ei enää harmittanut lainkaan.

[Btw, huonoina päivinä piristyttävät ihmiset ovat ehdottomasti liini-päätteensä ansainneet.]


Tänään.

Oli jo paljon parempi päivä. Vaikka moni asia harmittikin, olin melko hyväntuulinen läpi päivän. Puheviestinnän tunnilla sai nauraa. Koulun jälkeen kävimme istuimme Tiinan kanssa kahvilla, pieni irtiotto arjesta. Puhuin puhelimessa / Skypellä Merin, Suskin, Sarin ja Jonskun kanssa. Teki hyvää. Hassuja ovat ja taas on ikävä. Sain lähetettyä pari sähköpostiakin, joiden lykkäämistä olen lykännyt ja lykännyt. Ihan hyvä päivä siis. Nyt iltateetä ja mahdollisesti suht ajoissa nukkumaan.

Huomenna alkaa taas viikonloppu.

Aamulla lähdin kävellen Sallalle. Päätin oikaista ammattikoulun kohdalta, ja yllätyksekseni en eksynyt, vaan löysin oikoreitin Pajalaan. Odotan jo kesää, että pääsen tutkimaan tätä kaupunkia enemmänkin pyörällä!

Olin Sallalla ensimmäisenä. Yhdessä odoteltiin tunnin verran, ennen kuin kaikki tiimimme jäsenet [jotka minä ystävällisesti kutsuin kyläilemään Sallalle] olivat paikalle. Toiminta oli taas hyvin Idea.Onnimaista. Tomi saapui noin tunnin myöhässä [joo, liikennesää ei toki ollut parhaimpia ja käännytimme hänet viellä pihasta hakemaan maitoa] ja seuraava tunti kului kahvitellessa ja jutellessa. Sen jälkeen yritettiin oikeesti tehdä jotain. Ja saatiinhan me juttelun, syömisen ja kahvin juomisen lomassa oikeesti aika paljon aikaankin. Ei taas tarvitse odottaa ihan kuivis-esitystä.

Mun tulee kyllä luultavasti sitten joskus ikävä meidän tiimiä. En tiedä ketään, joiden kanssa tekisin mieluummin ryhmätöitä. Kyllä me melutaan ja säädetän ja nauretaan, mutta aina saadaan jotain aikaseksi. Ja aina on niin mukavaa. Ihan kummaa ajatella, että siinä on mukamas kuusi satunnaisesti valittua ihmistä. Mehän kuulutaan yhteen.

Käytiin Sallan kanssa Prismassa. Ostettiin multaa, lannoitetta, kukkia ja ruukkuja. Todettiin, että neulomiset ja leipomukset sujuu, joten nyt siirrymme viherpeukalointiin.

Haettiin pari poikaa mukaamme ja tultiin meille. Katsottiin viisi minuuttia Fucking Åmålia, siinä sitten olikin tarpeeksi valmistautumista ruotsin huomiseen suulliseen esitykseen, joten tehtiin loppuilta muuta. Juotiin siis kahvia, lässytettiin Tovelle, katseltiin Täydelliset naiset ja puhuttiin taas kaikkea turhaa.

Ihmisten lähdettyä vaihdoin kaksi kukkaa isompaan ruukkuun ja laitoin niille uudet mullat. Nyt kynsieni alla on multaa. Olisin voinut saman tien vaihtaa useampienkin kukkasten mullat! Päivä päivältä muistutan enemmän äitiäni.

Kello oli jo ykstioista, kun kukkais-operaatio oli ohi. Kävimme Bärren ja Toven kanssa iltalenkillä, eli kävelimme talomme ympäri. Tämä on hyvä piha asua. Aiemmin päivällä Roope huomasi, että meillä on oma polttouunikin. Kyllä vain. Odotan yhä enemmän kesää.

Joimme iltateetä ja söimme ruissämpylöitä. Bärre ja Tove menivät nukkumaan. Bärren unirytmi on tainnut muotoutua uudelleen Toven myötä. Ehkä minunkin vielä joskus tästä "normalisoituu". Mutta yöt vain jotenkin ovat sitä mulle ominaisinta aikaa.

Viikko 6 / 2006


Maanantai - "oon kokenut tään joskus ennenkin"

Heräsin liian lyhyiden yöunien jälkeen lähteäkseni hammaslääkäriin. Pelkään sinne menoa joka kerta. Vaikka ennenkin on porattu. Ja puudutettu. Ja tiedän, ettei se niin paljoa satu. Mutta pelkään silti... Pyhärannan terveyskeskuksessa on vieläkin ne samat vihreät penkit kuin ennenkin. Ja odotushuoneessa samat lasten lelut. Yks vanha yläastetuttu meni neuvolaan pienen lapsensa kanssa. Kummallista. En odottanut näkeväni häntä a) lapsen kanssa b) ainakaan Pyhärannassa. Mutta koskaan ei kai tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Jos se nyt oli hän.

Tein ja tulostin monta kesätyöhakemusta kotona. Sitten istuin hetken takkatulen ääressä. Maanantaita ennen olin ollut aina poissa kotoa juuri silloin, kun takassa oli tuli. Nytkin olisi pitänyt tehdä koulutehtäviä, mutta halusin istua siinä takkahuoneen lattialla hetken. Huomasin, että minä tai Mikko ollaan joskus pienenä piirretty pienen pieni tikku-ukko yhteen takan tiilistä. Siihen taloon liittyy niin paljon muistoja. En haluaisi, että äiti ja isä koskaan muuttavat sieltä, vaikka toisinaan sanonkin heille, että heidän olisi ehkä parempi asua Raumalla.

Tein yhden koulutehtävän loppuun ja lähdin Jonskulle. Äiti vei mut taas Raumalle ja käytti kirjaston kautta, vaikka sillä olikin kiire jumppaan. Äiti on aina niin kiltti. Jonskulla juotiin kahvia ja syötiin viinirypäleitä & suklaata. Ihanan hassu yhdistelmä kaikkiaan. Olisin ollut mieluistasi paljon pidempään, mutta piti ehtiä bussiin. Tajusin bussiin kiiruhtaessanni, että olen ennenkin -ja vieläpä useammankin kerran- juossut siitä samasta pihasta bussiin. Siitäkin on jo viisi vuotta. Olin silloin melkoisen onnellinen. Vaikka olihan niitäkin päiviä, jolloin pelotti. Pihassa oli muuten vieläkin se sama keinu, johon joskus tungettiin oikein monen teinin voimin. En enää muistakaan, että montako teiniä siihen lopulta mahtui.

Huristelin bussilla Pj-kurssin staabin kokoukseen. Olin tosi väsynyt, enkä jaksanut antaa parastani. Harmitti oikein. Mutta ensi kerralla jaksan paremmin. Toivottavasti ainakin.

Kotona Bärre ja Tove olivat vielä hereillä. Onneksi. He pitivät minulle seuraa, kun join iltateetä. Oli hyvä tulla kotiin.


Tiistai

Olin todella väsynyt. Teki hirveästi mieli jäädä kotiin lämpimän peiton alle, kuten Bärre teki. Hän ja Tove jäivät siis kotiin, kun minä lähdin Valtsulle yksin odottelemaan Vilkkua. Tuntui ihan kummalliselta.

Koulussa oli melko tylsää. Koko päivä vietettiin jakautuneena kahteen ryhmään, ja meidän ryhmämme on todella rauhallinen. Usein se on mukavaa, mutta väsyneenä kaipaisie enemmän toimintaa. Toinen ryhmä pääsi jo paljon ennen meitä kotiin, joten piti kävellä kotiin. Väsyneenä ei kuitenkaan edes auringonpaiste piristytä, joten keskustasta hyppäsin junaan ja kahdessa minuutissa olin paljon lähempänä kotia.

Nukuin päiväunet, söin vähän jotain, katseltiin telkkaria ja saunottiin. Ja sitten iltatee ja suht ajoissa nukkumaan. Niin ja paketoin Venlan lahjan. Olin käyttänyt kaiken lahjapaperin ompelulaatikon päällystämiseen, joten jouduin käyttämään väärinpäin käännettyä joulupaperia.


Keskiviikko

Kunnon yöunet vaikuttaa kyllä aika paljon. Oli ihan eri fiilis kävellä taas koulun jälkeen keskustaan keskiviikkona, kuin tiistaina oli ollut. Harmitti oikein, kun ei saanut kävellä ihanassa talvipäivässä enempää, vaan piti hypätä junaan. Menin Helsinkiin katsomaan Venlaa ja Reettaa. Reetta oli taas kasvanut ja näytti hirmuisasti Valtterilta. Juhlistettiin Venlan synttäreitä vähän myöhäs ja ystävänpäivää vähän aikasessa syömällä Venlan tekemää herkullista kakkua. Venlan kanssa oli taas jotenkin tosi hyvä jutella. Olin tosi loistavalla tuulella, kun lähdin sieltä pois.

Tiinan suunniteltu keskiviikko ilta: Salkkarit ja aikaisin nukkumaan. Mutta todellisuus oli toisenlainen.

Salla oli tullut kyläileen. Kotona ilmoitin heti ovella hänelle ja Bärrelle, että "Reetta on niin suloinen - mä haluan vauvan!". Salla ja Bärre näyttivät minulle Tovea ja selostivat molemmat, että siinä on mulle vauva. Ja jonain toisena päivänä Bärre totesi, että voisin aloittaa opettelemalla kasvattamaan kukkia. Sain nimittäin kaktuksenkin tapettua.

Tove sai vielä yhden vieraan lisää. Hänen nykyinen turvallinen kummisetä tuli kylään. Olimme Toven kanssa, söimme kummallisen makuista jäätelöä ja vietimme muutenkin laatuaikaa. Salla lähti joskus ehkä puolenyönaikoihin. Toven kummisetä jäi vielä. Makoiltiin Bärren sängyllä ja säkkituolissa ja puhuttiin sinisistä sähköpalloista ja muusta yhtä järkevästä. Tunnit kuluivat ja me vain valvoimme ja puhuimme. Oli hyvä olla. Lopulta raahauduin sänkyyni nukkumaan ja setä jäi kuutiolle nukkumaan.


Torstai

Heräsin siihen, että talossamme puhui mies. En ole koskaan vielä herännyt täällä siihen. Joimme kolmisin aamukahvia ja sitten lähdin Miran ja Moorian kanssa kävelylle. Oli hienoa käydä edes vähän metsässäkin. Nyt olen mielestäni jo ihan osaava koiranulkoiluttaja. Aluksi kysytään ikää ja sukupuolta, kun tavataan toisia koiria.

Setä tuli vielä vastaan pihallamme kun olin kotiutumassa. Yritti mennä puskan taakse piiloon. Ohikulkenut mummo ei yhtään katsonut pitkään...

Siivottiin oikein urakalla, pesin kaksi koneellista pyykkiä ja tein ruokaa. Bärre lähti kuoron kanssa laulelemaan ja Salla tuli taas kylään. Olin kai taas liian väsynyt neuloakseni. Loppuillan katsoin telkkaria ja makasin peiton alla. Toven kanssa oli hyvä katsoa Everwoodia. Vaikka en ole aivan varma, ymmärsikö hän, miksi Tiina melkein itki.


Viikonloppu

Menin Outille Jyväskylään. Outilla juodaan paljon hyvää teetä, katsellaan telkkarista ohjelmia, joita ei muuten tulisi katsottua, ajetaan bussilla keskustaan ostoksille ja jutellaan myöhään yöhön. Marttailimme myös hieman: teimme marjapiirakan ja neuloimme ahkerasti. Hiljaisuutta, rauhaa ja hyvä ystävä. Juuri sitä, mitä nyt tarvitsinkin.


Lopuksi.

Minusta tulee päivä päivältä enemmän koirienkin ystävä. Tove juoksentelee täällä jo hulluna ja reippaana ympäriinsä. Suloinen koiruus. Sanon sitä kyllä noin joka kolmas kerta Bärreksi. Mutta pidän heistä molemista.

Kaiken onnellisuuteni keskellä en voi olla pelkäämättä, että taas käy niinkuin ennenkin.

Jätettiin kansantaudit suosiolla melkein huomiotta. Sain kyllä pari kirjaa ja yhden sähköpostin diabeteksestä. Niillä eväin pitäisi jaksaa tässä koneella muutama tovi vielä istuskella. Mutta hyvä päätös se oli.

Käytiin keilaamassa. Hävisin taas, mutta niin käy aina, oli urheilulaji mikä tahansa. Alan jo tottua. Sitten suunnattiin Merille. Pojat lähti Laitilaan ja me jäätiin Merin, Veeran ja Kaisan kanssa Lajolle. Katsottiin telkkaria, kirjoteltiin ystäväkirjoihin, mässättiin hirmuisasti ja juteltiin. Oli mukavaa. En muuta kaivannutkaan, kuin heidän seuraansa. Olisimme vaikka voineet istua hiljaa, ja olisin silti varmasti viihtynyt. Suski liittyi myöhemmin joukkioomme ja Janikin kävi. Katsoimme videota 18 vuoden takaa. Asikkalan asikkalan puiset rattaat... ja paljon öljyä. Eräs sai kuulla myöhemmin illalla asiasta melkoisesti. Mutta oikeasti se video oli suloinen.

Mentiin ABC:lle syömään tyttöjen kanssa ja nähtiin Jonskuakin pikaisesti. En ollut hetkeen hillunut Apsilla. Totesimme, että siellä on tainnut tapahtua sukupolven vaihdos. Tai melkein ainakin.

Ajoimme Laitilaan, Jussille. Pojista osa oli melkoisen hilpeällä tuulella, osa jo melkoisen väsähtäneitä. Piti hakea Lauri sieltä vaan pois, mutta tiedettiinhän me, että sinne jäädään jumittamaan. Aika kului jotenkin todella nopeasti. No, hyvässä seurassahan joskus käy niin. Heitin ihmisiä vielä Raumalle ja olin vasta viiden aikoihin kotona.

Nukkuminen on yliarvostettua. Heräsin kahdeltatoista ja nyt odottelen ruokaa. Keittiössä tuoksuu hyvälle. Äiti on viikonlopun aikana tehnyt mustikkapiirakkaa, kaksi pannukakkua ja nyt kahta sorttia pullaa.

***

Luulin laittaneeni tämän näkyviin. Vaan enpä ollutkaan. Yritin tehdä koulutehtäviä. Yritykseksi jäi. Nukuin hetken, kävin mummulla ja yritin lisää. Ei taaskaan oikein onnistunut. Mummu ja ukki tulivat kahvittelemaan ja sitten lähdinkin moikkaamaan Suskia ja Hennaa. Suskilla sain Runebergin torttuja. En siis tänäkään vuonna jäänyt ilman. Kotona syötiin vain laskiaispullia. Hieman etuajassa, mutta emme me välitä. Hennan kanssa ei oltu nähty pitkiin aikoihin, oli hyvä jutella. En olisi halunnut tulla kotiin, koska tiesin, että tänään on vielä tehtävä monta juttua. Onneksi heti kun pääsin sisälle äiti kysyi, haluaisinko paistaa takassa makkaraa. Toki. Siinä takan hiilloksen lämmössä tuli parempi mieli. Ja nyt hoidan oikeasti kaikki hommat pois alta. Mesekin on kiinni.

Miksi aloittaminen on aina niin vaikeaa?