IRC-Galleria

Mistä käsite "elämä" loppujen lopuksi koostuu... Itse olen sitä mieltä, että se koostuu kahdesta melko samanlaisesta mutta kuitenkin aivan erilaisesta palikasta... Elämä koostuu angstihetkistä, jolloin tuntuu siltä, että elämä on perseestä, ja niistä angstihetkistä, jolloin ei tiedä tuntevansa, että elämä on perseestä... Nämä ovat ihmisen perusmielenalat ja odotankin saavani Nobelin psykologian palkinnon tutkimustyöni johdosta... Tutkimuksissani on käynyt hyvinkin selväksi, että kun ostan Dewin, olen surkeassa kunnossa, mutta kun juon sitä, olen vieläkin surkeassa kunnossa, mutten enää vain tiedä sitä, ja kun heitän tyhjän pullon pöpeijikköön, unohdan kokonaan etten tiennyt olevani surkeassa kunnossa, jonka nyt taas tiedostan... Sama ilmiö pätee myös käsitteissä "humala" "rakastelu" sekä "Michael Jacksonin uima-altaaseen hypähdys"... On myös olemassa se mahdollisuus, että joidenkin ihmisten elämä koostuu ainoastaan palasista, jotka eivät tiedä tuntevansa että ovat surkeassa kunnossa ja näille ihmisille minulla on vain yksi sana: naiivit idiootit jotka eivät tiedä mitään elämästä!!! Okei, siinä oli enemmän kuin yksi sana ja muutama huutomerkkiäkin, mutta pointti on se, että jos ihminen ei vihaa elämäänsä ja halveksu muita ihmisiä ja sitä, mitä he edustavat (omaa vihaansa elämää kohtaan ja halveksuntaa sinua kohtaan) kyseinen ihminen on luultavastikin vammainen... lääketiede ei ole vielä käsittänyt tätä massiivista tautia, mutta minä kokonaan uuden lääkealan edelläkävijänä tiedän siitä ja kutsun kyseistä sairautta Aersuttavus Humunaamukseksi... Niille, jotka tuntevat vihaa näitä... näitä.. OIKKUJA kohtaan, voivat ilmoittautua vastarintaan, jonka tarkoitus on kitkeä nämä naiiviuden sikiöt kokonaan maailmankaikkeudestamme (jota vihaamme)... Vastarinnan nimen olen itse keksinyt ja se on "The Vastarinta"!!! Nerokasta vaikka itse sanonkin...




Palkka maksetaan Dew-pulloissa..

Tulin vain koneelle ja näpytin ja klikkailin pari juttua, ja yhtäkkiä, kuin välähdys taivaalta, minä näin näyn, osan Herran, Jumalan suunnitelmasta... Se kävi niin, että tulin koneelle... Kaksoisklikkasin Internet Explorelia... Sen jälkeen klikkasin osoitepalkkia... Painoin nappeja: i r c . f i ... Sen jälkeen painoin ylhäältä Oma... Kuljetin hitaasti hiiren alemmas, kunnes se oli linkin päällä, jossa luki Toke... Silloin tajusin, että minä olen oikeasti nainen, ja olen aina ollutkin, ja että kaiken muun esittäminen on sekä turhaa että jumalanpilkkaa... Näin nimittäin, että yhteisössä nimeltä Toke on poikien osuus jäsenistä 0, 0 prosenttia... Olen siis jälleen kaivanut esiin vastauksen yhteen koko maailmaa askarruttaneeseen kysymykseen... Ja näissä merkeissä minä sielu valaistuneena näkemään uuden totuuden sanon teille näkemiin... Öhm... Siis... Näkemiin!

P. S. Sain tänään käsiini Arisposta tilaamani paidan, jossa lukee "Dewi on Valtias!" Se on ihan vitun himo, enkä enää koskaan riisu sitä!

Noniin kaikki... Asettukaa piiriin ympärilleni ja sulkekaa silmänne... Miettikää kanssani näitä suuria kysymyksiä: Mitä elämä on? Mikä sen tarkoitus on? Onko uskonnollisilla eroilla lopulta niin paljon väliä? Onko saunapalvi tosiaan parempaa, kuin meetvursti? Ehkä yhdessä löydämme vastauksen, kun liidämme avaruudessa ja teemme sielumatkoja Plutoon ja otamme samalla selvää, ovatko plutolaiset oikeasti sellaisia, kuin Prätkähiirissä... Jos jollakin on mitään mielipiteitä näistä asioista, ne voi vapaasti kirjottaa tänne, eikä tarvitse hävetä; me kaikki olemme samassa tilassa ja ymmärrämme sinua... Minulla kuitenkin on omat (kaikille niiden täytyy olla omia) vastaukset noihin neljään kysymykseen, joita voidaan käyttää lähtökohtina... Ne kuuluvat näin: Elämä on Dewiä... Sen tarkoitus on juoda Dewiä... Uskonnollisilla eroilla ei ole mitään väliä; Buddhisteja, kristittyjä, mormoneja, muslimeja, pietistejä, metodisteja, marxisteja, darvinisteja, shintolaisia, jehovan todistajia, juutalaisia, hinduja ja pakanoita yhdistää se tosiasia, että kaikki rakastavat Dewiä... Saunapalvi ja meetvursti eivät ole kumpikaan mitään verrattuna Dewiin... Kertokaa omia filosofioitanne... Olkoon elämänne pyhitetty, kuin ala-asteella pakollisesti lausuttu ruokarukous... Minä (Toke) olen puhunut!
PS: Vasta 12 jäsentä mua rakastavien yhteisössä! Kyl mua nyt enemmän jengii rakastaa!

Heräsin siinä suunnilleen kello 10:27... Päätin, että se on aivan liian vähän... Nousin siis sängystä suunnilleen kello 11:57:35... Kävelin alakerran rappuset alas ja menin keittiöön syömään aamupalaa... Äkkiä tajusinkin, ettei minulla ollutkaan nälkä... Päätin siis olla syömättä... Tiesin heti tehneeni varmasti tuon päivän tärkeimmän päätöksen tulevaisuuteni kannalta... Menin siis (syömättä aamupalaa) olohuoneeseen ja rojahdin sohvalle... Huomasin liian myöhään, että siellä katsottiin Disney Channelia, mutten pystynyt enää nousemaan, kun kerran olin jo rojahtanut... Olin siis loukussa siinä Kim Possiblen ja Barbaari-Daven välimaastossa... Päätin huutaa, mutta tajusinkin, ettei ääneni kuitenkaan olisi kantanut kakaroiden kiljumisen vuoksi... Tein siis sen päätöksen, että pitäisin turpani kiinni ja kärsisin rangaistuksen holtittomasta sohvalle rojahtamisestani... Siinä välissä tajusin ensimmäisen kerran tuona päivänä, ettei minulla ole elämää... Tajusin siis myös, että tämä päiväkirjamerkintä on nimetty hieman väärin... Tai siis olisin kai tajunnut, jos olisin tajunnut jo etukäteen, että tajuaisin kirjoittaa tämän myöhemmin tänään... Lopulta enkeli taivahista, Rasperi a. k. a. se jätkä, kun on täällä koko ajan, tuli ovesta sisään ja tulin siihen lopputulokseen, että jumalauta, kyllä tästä on pakko päästä ylös... Koska olin jo lievästi masentunut siihen päivään, annoin äidilleni vitosen, jotta hän toisi minulle kaupasta pullon Dewiä... Menimme siis Rasperin a. k. a. sen jätkän, kun on täällä koko ajan kanssa ylös ja fiilasimme tylsistymiseen asti musiikkikappaleita, joita ei voi fiilata... Lopulta mutsitsukkeli tuli takaisin ja antoi minulle Dewi-pullon ja silloin tuntui, että päiväni on pelastettu... Olinpas väärässä, sillä tätä päivää ohjasivat jopa Dewiä (tiedän, se on jumalanpilkkaa) suurempi, saatanallinen mahti... Jätin Dewin puoliksi juotuna huoneeseeni ja menimme trampoliiniin hyppimään... Jostain syystä tänään ei kuitenkaan edes pomppimiséssa ollut hohtoa... Silloin koko juttu vielä kruunattiin, kun Hepa a. k. a. se tyyppi, jolla on kauniin helähtelevä nauru tuli paikalle ja kertoi menemänsä laivalle parin tunnin päästä... Sitten se lähti... Ja sitten tuli suunnilleen kahden tunnin pituinen kohtaus, josta minulla ei ole mitään muistikuvaa, ehkä humalluin Dewistä ja sen tuomasta nautinnosta... Vitun Rasperi a. k. a se tyyppi, kun on täällä koko ajan pyytää nyt mua tupakalle, mut kun en ehi, kun mulla on inspiraatio kirjottaa tää päivä ja kaikki se paska, mitä se sisälsi... Mutta mennään nyt; maailma tarvitsee marttyyreitä...

VÄLIAIKA

Okei, on hyvä olla takasin täällä, tai oikeastaan huono, sillä tämäkin on varmasti jotain perkeleen työtä niinkuin kaikki muukin tänäpäivänä tapahtunut... Kröhöm! Sitten me kuitenkin lähdettiin Rasperin a. k. a sen tyypin, kun on tääl koko ajan kanssa Kaaron koululle.. Siellä oli Jansku a. k. a Banaani eli se Saatanan työ, joka tässä päivässä oli pahinta, Iiro a. k. a se tyyppi, joka avaa suunsa matiikan luokassa, Arska a. k. a Amanda ja sen kivekset, Jonna a. k. a se tyyppi, joka vihaa mua suunnilleen yhtä paljon, kun kaikki muutkin, Jokke a. k. a epäonnistunut taiteilija, jonka taide epäonnistui ja Viljanen a. k. a se tyyppi, jolla on vakioRX oli hakemassa Jokelle a. k. a epäonnistuneelle taiteilijalle, jonka taide epäonnistui mässyä... Siinä sitten hengattiin kaksi tuntia, jonka aikana luojan kiitos Jansku a. k. a Banaani eli se Saatanan työ, joka tässä päivässä oli pahinta lähti vekeen... Sävelsimme myös uuden kappaleen Joken a. k. a epäonnistuneen taiteilijan, jonka taide epäonnistui kanssa... Se menee näin: Drink that Mountain Dew! Drink that Mountain Dew! Oh yeah! ja niin edespäin... Se kuitenkin oli täysi hitti... Sitten jätin nuo turpeennuuskijat, joiden nimiä en jaksa enää sanoa, ettei minun tarvitsisi myös luetella heidän lempinimiään, jotka ovat varsin pitkiä, koska he vihasivat minua niin paljon... Sitten menin kotiin rypemään itsesäälissä a. k. a siinä tunteessa, joka iskee yksin ollessa... Sitten taivahan enkeli, Rasperi a. k. a se tyyppi, kun on täällä koko ajan tuli takaisin ja päätin alkaa kirjoittaman tätä selontekoa...
Lopullinen loppupäätökseni tästä kaikesta: Kädet voivat tulla kipeiksi myös koneella kirjoittamisesta!
PS: Se saatanallinen pahuus, josta puhuin: En enää muista, mikä se oli, mutta aika pahaa se kuitenkin oli...
PSS: Rakastakaa mua nyt viel vähän enemmän! Yheksän jäsentä vasta mua rakastavien yhteisössä! xD

Kävin kattomassa Da Vinci-koodin ja se on loistava! Ainoa miinus siinä, että Tom Hanks on ihan vitun pässi, eikä yhtään langdonmainen...

Tänään sattui niinkin pahasti, että menin tänä aamuna heräämään! :|