IRC-Galleria

en usko.

Perkele. Ja mä niinkun ajattelin etten sormiani tähän soppaan tunge. Siellä ne kuitenkin lilluu sanahirviöiden, unettomien öiden ja pilkkuvirheiden keskellä luoden päiväkirjaa. Menussa lukee: Kallerian sekametelisoppa.

Ihanuutta on, et joululoma koputtelee jo meidänkin huushollin ovella. Kävi viimeksi vuosi sitten, kyllä sitä vähä ikävä jo olikin. Huomisesta ja ylihuomisesta koulupäivistä selviydyttyäni lupaan, etten koske ainakaan viikkoon mihinkään, mikä liittyy opiskeluuni. Ekan lomaviikon räin ja syljeskelen kattoon ja seuraava menee niitä pestessä. Nytkin on se aika, jolloin kaikki kouluhommat olisi helppo tehdä pois, vaan minäpä en tee. Loma tuntuu herkullisemmalta kun kiduttaa itsensä ahdinkoon. Voin sitten keskellä yötä väkertää esseetä veren maku suussa ja miettiä mitä ovat horisontaalinen ja vertikaalinen intertekstuaalisuus.

Kissa säntäilee olohuoneen ja keittiön väliä häntä pörhössä, lumet näet putoilee katolta aikas rytinällä. Voi toista, tekis miel sanoo sille et ne tulee kyllä tippuilemaan tässä seuraavat kolme kuukautta, turhaa nyt niitä vahit. Tässä nyt vaan mietin, et pitäisköhän käydä kolailemassa takapiha, vielä ku se on mahdollista. Kohta nimittäin takapihalla on katoilta tippuneista lumista muodostunut semmonen valli, et yli ei pääse. Toisaalta, mitäpä siellä talvella tekiskään ku tupakallakin käydään etupihan puolella. Siitä puheen ollen:

Son Moro :)

PS. Kusetin, emmä kaikkea oo kokenu, vaik niin otsikossani väitin. :P