IRC-Galleria

Semmone biisi on, Pauli Hanhiniemi sitä laulelee..
"kuinka kuluu multa maanantai, ainoo kaverikin töitä sai.."
uni ois kivaa.

ulkona on jo pimeä tähän aikaan. ihan jees. työläs viikko.
kuukausi kouluun. jipii.

Alkaa olla tääkin päivä ohi. Huomenna alkaa uusi viikko, uudet työt jne. Oisko 7 viikkoa koulun alkuun.
Täsä oltu jo muutama viikko naimisisaki, ihan hyvi menny, kivvaa on vieläki:)
masentaa tämmönen paikallaan olo, talo pitäis saada jostain ostettua, tympii toi vuokranmaksu.
semmosta tänää.

se on ku ei toi uni tuu taas.
Tultiin tosa viiden aikoihi aamuyöstä töistä, oltiin vähä satamassa rautaa ajamassa ja vuoro venähti.
Katottiin että mikä siä pyörätiellä nukkuu. No joku pojuhan se, ehkä joku alta 20v. Shortsit jalassa ja t-paita päällä. Siinä se kuorsas, koko ruumis kylmästä sinisenä. Aikamme potkittiin eikä heränny, soitettiin sitte poliisit hakeen pojan pois. siinä vartoilesa se sitte päätti vaihtaa asentoo, ei avannu silmiään mutta haki semmosta asentoo että ois ollu lämpeempi. Päätyi sitte sellai niinku joogaamaan. Ei oikein tiänny olisko pitäny itkee vai nauraa ku sitä kuorsaavaa smurffin sinistä joogaaja katteli.

Mietinpä vaan että valintojen maailma. Meikällä oli vuorokauden mittanen työvuoro takana, sitte joudun vielä odottaan jeppejä hakeen tommosia pois kadulta. maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Hianosti meni ehtoo, lähdin jo puoli ysi töistä että saisin luettua vähän kokeisiin. En kyllä tod oo mikään lukumies, tunti riitti vallan mainioisti. Oli silti pisin yksittäiseen kokeeseen käytetty aika tänä keväänä.
Numerot laahaa alhaalla, ei paljon oo ykköstä korkeempaa mistään tullut. mutta kovaa vauhtia insinööriksi valmistutaan, enää monta vuotta jäljellä.

Kirjoitin vielä puhdetöiksi kolmisivuisen (mauno ahosen sanoin: paskaraportin) sähkötekniikan kurssille, aihe oli kutakuinkin ilmanvaihtokoneen tehostus-anturi. Alkaa noi sähkökaaviot mennä kohtalaisesti yli hilseen ja geelijauhon tähän aikaan päivästä. jep jep. viikko koulua vielä.

Sairastelu ja kipeily on kyllä syvimmältä takapuolesta.
menis ny ohi ni pääsis taas elämään kiinni.
hyvää meininkiä siis.

Näitä kukaan lue mutta kirjotan silti.

Muutama päivä sitten huomasin että on maaliskuu. Aika kuluu pahuksen nopeeta, on koulua, työtä, sairastelua ja kaikkea. Ei sitä huomaa miten se jouksee.

Just oli penska. Leireillä kavereiden kanssa. Vailla huolia ja murheita.

TJ luku tänään 75. Ei suinkaan armeijasta, en edes ollut siellä niin pitkään.
Meikä menee naimisiin. Hassu ajatus. Ei hyvää päivää miten nopeasti elämä menee.

Jos ei pidä silmiä auki ja ajattele, se saattaa mennä ohi.

Lue tämä, jos osuu kohdalle.
Tätä tekstiä ei ole kirjoitettu kenellekään
tietylle ihmiselle, vaan yleensäottaen
nuorille, uskoville tai vähemmän uskoville.

Mitä maailma antaa enemmän kuin Jumala?
Voisin kirjoittaa kilometrin mittaisen listan siitä,
mitä maailma tarjoaa. Kaikkia kliseitä, viinaa,
tupakkaa, hetken huumaa ja hauskaa aikaa.
Rahatkin säästyy, ei tarvi maksaa kymmenyksiä.

Hauska on aina hauskaa, ei sitä kukaan voi
kieltää. Mutta mitä jää käteen kun hauska loppuu?
Jonain päivänä saattaa huomata, että elämä on
lipunut silmien ohi, vaikka juuri sitä elämää
lähdettiin maailmasta hakemaan. Saati kun tästä
maailmasta viimeisen kerran lähdetään,
mitkä paperit on silloin käsissä kun se
isompi jako koittaa?

Sitä saattaa ajatella ettei Jumalaa ole olemassa,
tai että uskonasiat ovat vain hömpötystä.
Onko niin? Kenellä meistä on niin suuri itsetunto
että voi ottaa riskin?

Usko on suuri henkivakuutus. Vaikka ei alkuun
olisi varma mistä on kyse ja mikä on totta,
sitä kannattaa koittaa. Sitä saattaa sitten hävitä
ne kymmenykset, voi joutua viettämään viikonloppuja
selvinpäin ja mainekin saattaa kärsiä,
"se on se uskovainen".
Se on vähän kuin oma valinta, mitä on valmis
maksamaan siitä, että saa varmuuden iankaikkisesta
elämästä? Tai ennenkaikkea, mikä tai mitkä ovat
ne asiat joiden vuoksi on siitä valmis luopumaan.

Kotoa on tiet poikki, vesi kellarissa, tiellä, nousemassa varastoihin.
Tänäänkin vain sataa vettä. Mikä ilmastonmuutos?

Äidinkielen tentti kolmelta, sen jälkeen kotiin auttamaan.

Sitä on helppo sanoa ettei tarvitse murehtia ja pelätä. Ihmisluonne kuitenkin on sellainen, että väkisinkin murehtii.

Asiat ei kuitenkaan murehtimalla parane ja jos kerran tulvalle ei mitään voi, niin suotta siitä silloin huolta kantaa. Asiat menee niin kuin menee.

Miten se lauluu menee..
On niin helppoo olla onnellinen:)

Puhelin soi ja soittajana Jyri. Tutustuin kyseiseen häiskään, hänen perheeseensä ja kavereihinsa perjantaina.

Jyrin asia:
Tiäkkö, lapsen suustaa kuulee totuuden.
"Isi hei, tiäks se kitara-jaakko oli mulle tosi kiva kaveri ja kiltti"
"Isi, miten niin pelottavan ja ruman näkönen voi olla niin kiltti?"

Eli jeps, oisko parranajon paikka?:D

Loppujenlopuks, hyvi me vedettiin:)
Aika tyytyväine olo:)
Nukkuun notta jaksaa seiskaks töihi:)