IRC-Galleria

Tänään loppui 2. lukuvuosi Tampereen taidelukiota ja yksi vuosi on siis vielä edessä. Täytän parin päivän päästä 18 vuotta, mutta ei se kauheasti muuta elämäntapaani, koska olen käynyt jo baareissa ja ostanut kavereilleni kaljaa kaupasta.
Niin mun nimi on Petri ja oon tosiaan ihan kohta täysi-ikäinen. Asun melkeinpä Tampereen keskustassa, sen verran pois kaupungin hulinasta, että metsä kukoistaa näin keväällä jo ja takapihakin on hienossa kesäkunnossa. Asun kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa yksin, vaikka moni tyttö siellä on käynytkin kokeilemassa.

Lähdemme baariin loman alun kunniaksi ja vähän jo juhlimaan 18-vuotissyntymäpäiviäni ennakkoon. Rankan juhlimisen ja flirttailun jälkeen lähdemme kotiin ja minä lähdin jonkun mukavan oloisen muijan kanssa meille. Hänen nimi on Terhi. Pääsemme kotiin ja muistan, että parvekkeen ovi oli auki, koska laitoin sinne pyykit aamulla kuivumaan. Ensimmäisenä tutkin koko kämpän että mitään tärkeämpää ei ole viety, pienen tutkiskelun jälkeen huokaisen helpotuksesta mielessä "Kaikki tallessa.". Menen parvekkeelle takaisin ottamaan pyykit sisälle yöksi. Vilkaisen leikkikentälle, joka näkyy parvekkeeltani hyvin ja siellä oli jotain omituista, hieman pelottavaa, mutta samalla myös jotain kiintoisaa. Keinujen vieressä seisoi mies, joka oli kokonaan mustiin pukeutunut ja hän oli vetänyt hupparinsa hupun silmille. Säikähdän tilanteesta hieman, koska mies nostaa katseen minuun päin ja jää tuijottamaan minua. Kävin hakemassa Terhin huoneestani joka oli jo puol alasti valmiina toimintaan.
Menimme yhdessä parvekkeelle, mutta leikkikenttä oli tyhjä, näkyi vain tyhjyyttä ja muutama katuvalo. Yön tytön kanssa meni nautinnollisesti, mutta minulta ei meinannut mikään oikein onnistua yön aikana, koska tämä "hämärä mies" pyöri mielessäni koko yön ajan.
Heräämme aamusta, kumpikin toiselleen hymyillen. Likaisena, mutta tyydytettynä yön touhuista. Nousen sängystä ja Terhi jää vielä makaamaan vähäksi aikaan siihen. Menen keittämään aamukahvit ja laitan leivät ja muut leivänpäälliset pöytään ja käyn hakemassa pinon tulleita kirjeitä oveni edestä. Osa oli laskuja ja osa oli jo syntymäpäiväkortteja, jotka olivat kyllä päivän liian ajoissa. Yksi kirje erottui ylitse muiden, se ei ollut kuoressa, vaan se oli hyvin hienosta ja varmastikkin kalliista paperista tehty kirje. Avasin sinetin ja kirjeeseen oli kiinnitetty teipillä henkilöllisyystodistukseni. Alan pikaisesti muistelemaan eilisillan tapahtumia. Muistin että minulla ei ollut niitä mukana, koska turhaan minä tutussa baarissa missä ennenkin oli tarjoiltu kaljaa minulle, olisin ne ottanut mukaan. Joten kirje ei ollut kavereiltani tai baarista. Katson tekstiä ja siinä luki näin:


" Huomenta Petri ja aikaiset onnitteluni syntymäpäivän johdosta.
Kuten taisit huomatakkin, että henkilöllisyystodistuksesi oli kadonnut illan aikana.
Käväisin äkkiä kotonasi kun olit juhlimassa ja otin ne sieltä,
mutta tärkeintähän on kumminkin että sinulla on ne taas eikö?
Niin minä olen se mies, joka katsoi sinua sinun herkkiin silmiisi ja
hävisi sen jälkeen kuin tuhka tuuleen vaikka todellisuudessa olin parvekkeesi
alapuolella katsomassa teitä rakastavaisia. Otin ylös sinun nimen, osoitteen,
numeron ja SOTU:n.Jos ajattelit poliisia avuksesi löytämään minut niin turha luulo.
Kirjeestä et saa mitään irti muuta kun
että kirjoittaja on ehkä joku sinun kaverisi, joka haluaa pilailla kustannuksellasi tai
joku seko muuten vain. Ainiin se musta huppari mitä pidin päällä eilen niin oli sinun ja
se odottaa sinua parvekkeesi kaiteella. Olin suunnitellut senkin jutun, joten et saa siitäkään
mitään DNA:ta minusta tai mitään muuta. Hei hei ja ensi kertaan."



Kirje oli todella hyvällä käsialalla kirjoitettua ja näyttäisi jopa siltä että se on kirjoitettu melkeinpä silkkihansikkain. Menin parvekkeelle ja siellä oli minun hupparini niin kuin kirjeessä luvattiin.

Kuluu muutama viikko rauhallisin mielin ja kesätyökin alkoi. Pääsin kesätöihin reilu kuukaudeksi Salud-nimiseen ravintolaan. Pääsin sinne sen takia, koska isäni on vanha tuttu omistajan kanssa, muuten he eivät otakkaan kesätyöläisiä vastaan. Aloin seurustelemaan Terhin kanssa ja hän tuli hakemaan minua töistä.
Aloin juuri unohtamaan sen miehen mikä minua piinasi, kun hän lähestyi minua taas kirjeitse. Itse kirje kuului näin:


"No hei Petri, etpä ole kuullukkaan minusta mitään vähään aikaan,
mutta lupaus on lupaus joten kirjoitin sinulla nyt.
Olen tarkkaillut sinua näitten viikkojen aikana ja sinulla on todella,
todella mielenkiintoinen elämä ja minulla kävi mielessä sellainen
että varastaisin henkilöllisyytesi ja hävittäisin sinut jotenkin pois kartalta.
Ei kannata säikähtää noita pieniä veriläiskiä, se ei ole minun,
eikä kenenkään muunkaan ihmisen, en siis ole tappanut ketään (vielä),
se on pienen jänöjussin, jonka päältä tyttöystäväsi Terhi ajoi, kun oli viemässä sinua töihin.
Hei hei taas ja kuulemisiin, toivottavasti näemme pian!"


Alan nähdä painajaisia ja niiden takia en saa kunnon unia öisin ja päivisin olen väsynyt töissä ja tulen päivä päivältä vain vainoharhaisemmaksi. Terhikään ei meinaa enää kestää kun säikyn jopa naapurin mummoa ja kyselen ja vilkuilen koko aika.

Hyvä, ehkä paras kaverini täällä Tampereella nimeltä Jaska soittaa että hän tulee hakemaan minut ja että lähdemme porukalla ottamaan muutaman tuopin jotta saataisi minun mielentila rauhoittumaan. Ilta vietetään rattoisasti meidän normiporukalla juodessa, syödessä ja biliardia pelaillessa. Pari kaveria lähtevät aikaisemmin kotiin, koska heillä alkaa vielä yövuoro töissä parin tunnin päästä. Me loput lähdemme baarin mentyä kiinni meille viettämään vielä vähän iltaa Jaskan kyydillä. Meinasi tulla ahdasta siellä autossa koska, meitä oli kuusi henkeä ja auto oli todella pieni Nissan Micra. Sopu sijaa antoi ja pääsimme matkaan, kotipihallani vilkaisen varautuneen oloisena leikkikentän ja metsän suuntaan. Säikähdän jumalattomasti kun näen tämän miehen siellä seisomassa. Huudan pihalla kaikille kavereilleni:
-"Vittu, tuolla toi äijä kattoo meitä! Toi on se sama seko mikä lähettelee mulle niitä kirjeitä ja tekee mut hulluks!" Muut näkevät miehen myös ja Jaska sanoo muille:
-"Mennää näyttämään tolle vitun urpolle et meidän kavereille ei vittuilla."
Mies lähti kävelemään ripeästi ikään kuin varautuneena siihen koko aika että lähdemme sen perään. Pääsemme metsän rajalle ja siinä vaiheessa mies katoaa metsän pimeyteen.
-"Mennään meille ja rauhotutaan, ei jaksa lähtee tollasen perää." sanon muille rauhoitellen, vaikka olin yhtä paniikissa kuin tytöt ketä oli mukana.
-"Ei nyt vittu hannata, saadaan se just kiinni, eihän tollanen pappa pääse mihinkään piiloon." Muut vilkuilevat vain ympärille pelokkaan näköisinä ja ovat ihan hiljaa.
-" Noh, lähdetään sitte, mut kaikista tärkein juttu on et pysytään koko aika porukassa eikä hajota." sanon Jaskalle ja muille vähän tympääntyneellä äänellä.
-" No toiha nyt oli ihan tyhmä idea, Eihän tollanen vitun ruipelo voi meille isoille äijille mitään tehdä ja tytötkii on meidän takana turvassa. Jakaudutaan ees kahteen kolmen hengen ryhmää, Minä, Terhi ja sinä Petri ollaan yks ryhmä ja te; Tiia, Markku ja Jani ootte toine ryhmä. Lähtekää te tonne vasemmalle ni me mennää täst keskeltä." Jaska ärähtää ja komentaa muita. "Ok." kuuluu osan suusta ja muut nyökkäilevät.
Metsä on noin hehtaarin kokoinen alue, joten täällä löytyy sitä puskaa mihin piiloutua. Kävelimme vähän matkaa ja vilkuilimme ympäriinsä, kunnes kuulemme kiljahduksen.
-"Se oli Tiia! Ihan varmana oli!" Terhi kiljahti meille. Otin kännykän äkkiä taskusta ja koitin soittaa.
-"Ähh, ei oo tolppia ni ei pysty soittamaa kellekkää, mikäs vitun katve-alue tää mettä oikee on?!"
Seikkailemme metsässä jokusen vartin ja koitamme etsiä toista ryhmää. Yhtäkkiä puskasta juoksee Jani ihan kalpeanaa ja me tietysti säikähdettiin kuoliaaksi.
-"Se.. se vitun seko sai Tiian ja Markun! Ne putos sellaseen kuoppaan ja sit mä niinkun vilkasin taakseni ni sit ne oli kadonnu johokki sieltä kuopasta." Jani selitti pienessä shokissa.
-"Missäs Terhi on?" Jani jatkaa vielä pienen hapen oton jälkeen.
-"Mitä vittua, vastahan se oli tossa meidän takana" sanon
-"Niin, OLI... TAKANA." Jaska vastaa painottaen.
Lähdemme kolmestaan ripeästi pois päin metsästä kunnes tulemme aukiolle paikalle.
-"Tää on tän metän keskiosa, täällä me leikittiin pentuna Jaskan kanssa eiks ni?" Jani kertoo hieman hymy huulilla
-"Niinhän me tehtiin juu, mut ei nyt oikein jaksa muistella vanhoja aikoja ku kolme kaveria jossai vitun huru-ukon kanssa ja mekii ollaan keskellä mettää." Samaan aikaan kun Jaska selitti näin ison montun aukion vieressä.
-" Kattokaa tonne monttuu!"
-"Voi saatana! nyt se äijä teki viimesen virheensä!" Jaska huutaa
-" Hyi vittu! Mikä vitun pervo tää äijä o?!" Jani sanoo silmiään peitellen.
Kaverimme riippuivat päät alaspäin naruista ison puun oksasta. Silmät oli peitetty ja heidät oli riisuttu kaikki alastomiksi ja kaikki oli viillelty, joten he eivät enää kauan ole tajuissaan. He ovat juuri ja juuri hereillä ja he kuulivat että tulimme.
-"Apua! Auttakaa meitä! Se on joku vitun sekopää millä on täällä metässä omat tunnelit ja kaikkee!" Jompikumpi tytöistä sanoi.
-"Menkää helvettiin täältä! Juoskaa niin nopesti ku pääsette!" Markku huutaa kivulialla äänellä. Lähdimme juoksemaan sen minkä jaloista pääsimme. Näimme jo leikkikentän ja talot, mutta yhtäkkiä Jani ja Jaska kattuvat ja nousevat nopeasti puuhun viritettyyn ansaan. He roikkuivat jonkunlaisessa verkossa ja kumpikin koitti sanoa minulle jotain ja jäin kuuntelemaan, mutta en saanut selvää siitä. Jokin pisti minua ja alkoi pyörryttämään ja kaaduin.
Olo on kuin olisi ryypännyt viikon putkeen ja nyt alkaisi tulla krapula. Katson kelloa ja se on jotain 12 paikkeilla ilmeisesti päivällä, koska ikkunasta paistoi aurinko. Nousin omasta sängystä ja kävelin keittiöön. Soitin poliisille heti kun löysin kännykkäni. Kerroin heille tapahtuneesta, mutta poliisit eivät ottaneet sanaakaan tosissaan joten lähdimme metsään katsomaan.
Metsässä oli kaunista, mutta siinä se ongelma olikin, missään ei näkynyt mitään. Ei ruumiita, ei ansoja, ei mitään. Hermostuin vielä enemmän tilanteesta ja sanoin poliisille:
-" No vittu! Sanokaas sitten missä mun kaikki kaverit on?" Poliisit ottivat asian ja tutkivat sitä.
Viikon kuluttua puhelin vihdoinkin soi ja vastaan.
-"Nämä henkilöt, siis nämä kenen nimet sanoit, ovat kuolleet kaikki noin 50 vuotta sitten. Tampereella kylläkin, mutta ei viikko sitten. Valitan nuori mies."
He kaiken lisäksi väittivät että nimeni ei ole Petri Paavilainen vaan joku ihmeen Kalevi Sundvall. Vanhemmilleni oli soitettu tapahtuneesta ja he myönsivät luvan laittaa minut joksikin aikaa hullujenhuoneelle.
Ensimmäiset päivät kuluivat raastavan hitaasti ja ulkona oli koko aika +25 astetta lämmintä. "Kalevi Sundvall, hmm, jostain se nimi on minulle tuttu." Mietin itsekseni. Hoitaja tulee huoneeni ovelle.
-" Kalevi, teille olisi puhelu, isänne soittaa sinulle."
-" Ok, tuun iha just." Kävelen osaston toimistoon ja nostan luurin pöydältä.
-"No mutta hei ystäväni, vai pitäisikö oikein sanoa Kalevi. Hahahahh!.
-"Hoitajat! Tulkaa tänne! Tääl on tää seko äijä kenen oikeesti pitäis olla täällä!"
-"Ei ne kuule sinua, järjestin puhelun sillä tavalla että, melkein kaikilla hoitajilla on ruokatauko menossa."
-"Kuka vittu oot? Miks vainoot mua?"
-"Voi voi voi. Niin paljon kysymyksiä, mutta niin vähän aikaa. Noh, minun nimeni on nykyään Petri Paavilainen, nimen ja elämän varastin sinulta. Olen sinulle tuttu henkilö lapsuudestasi, muisteleppa."
-" No niin vittu! Sä oot se vanha naapuri!"
-" Kyllä, kutsuit minua taikuri-sedäksi pienenä ja kävit aina minun luonani ja vahdin sinua välillä, koska olin niin hyvä ystävä vanhempiesi kanssa. Mutta enkös olekkin vieläkin aikamoinen taikuri-setä?"
-"Haista vittu ja kiitos vinkeistä miten löydän sut! Soitan porukoilleni ja ne ettii sut käsii ja sä pääset tänne mun tilalle."
-"Noh noh, minuthan löytää tietenkin metsästä!"
-" Vitttu kun olet vitsikäs"
-" Niin olen pitänyt kyllä vanhemmistasi huolta. Kävin teillä ja söimme ja kyselimme kuulumisia toisiltamme kunnes kumpikin heistä nukahti ruokailun aikana. Aika törkeää, eikö?"
-" Mitä vittua menit tekemään niille!?"
-"Kävin ostamassa heidän nimissä liput Cayman-saarille ja he "katoavat" siellä "mysteerisesti" eivätkä tule ikinään takaisin. Mutta nyt alkaa aika loppua, hei hei Kalevi ja hyvää loppuelämää!"





Viime keväänä kävi aika tylsäksi ja tein tällasen..