IRC-Galleria

En tiiä ! En enää vaa tiiä !
Tai tiiän, tiiän et laitoin samantapasen jutun Facebookii, mut en haluu, et sukulaiset tietää kaikkee (:
Haluisin ragee ihmisille nii vitusti, mut sit miulla on kuitenki sen verta hyvä fiilis, että voisin melkei olla jopa onnellinen.
Tiiän kyllä ketä syyttää ja mistä, mut tän näytelmän pääroolissa oon Minä.

Ku kattoo tätä maailmanmenoo, ni kyl sen huomaa, et kaikki on sekasi. Nykypennutki, sellaset 5-10 vuotiaat tajuaa paljo enemmä, ku ite, ku oli saman ikäi. Kehitys menee nii vituillee ja maailma vaa pilaantuu. En jaksa siitä kuitenkaa murehtii, oon loppujenlopuks tosi kylmä ihmine tiettyi asioita kohtaa.
En kyllä ajatellu angstia omistakaa asioista, koska tasan tiiän, että en oo ainut, kellä menee huonosti - enkä haluu huomiota sillä keinolla.
En kuitenkaa jaksa enää repii vanhoja haavoja auki sisältäpäi, ku niitä tulee muutenki koko aja lisää. Antaa niitte vaan olla.

Ajattelin vaan purkaa tässä omia ajatuksiani, koska ne on nii sekasi tuolla omassa päässä, että jos niitä yrittäis ratkoa ja samalla hakee sielunsisaruksia, ni.. En tiiä (: Ehkä vaan ei tarviais hirveemmi olla yksinään.
KUITENKIN, oon tullu siihen tulokseen, että omassa kehityksessä jossai kohtaa jotai meni nii vituillee. Ainaki siinä henkisellä puolella tai no, jos oisitte täs tilantees mis mie nytte, ni oisitte kyllä ite niin samaa mieltä asiasta että huh huh.
Siinä vaiheessa ku miun pikkutytön illuusio onnellisesta ja turvallisesta elämästä vietii, ni miun elämä veti kaikkia nii kovaa perseesee, että kaikki huus delilah eikä kävelly enää neljää vuotee 8--D
Kuitenki, sitä enne se elämä, mikä oli melkei ku paperi - oli pysyny vitivalkosena. Sen jälkee, ku illuusiot rikottii, ni sille paperille tuli nii kirjavia ja kirkkaita väriläiskiä, että menkkaveret alkaa valuu silmistä jo, ku sitä paperia ees vilkasee.
Kuitenki, oon tässä ajatellu, etten kuitenka koskaa ollu onnelline, koska tällasta tunnetta, mitä nyt EHKÄ SAATAN KOKEA, en oo koskaa tuntenu. Siis että ehkä se turvallisuus vaa vietii pois, ku kaikki rikottii - perhe, elämä, unelma ja sillei..
Ei siinä mitää, mut loppujenlopuks ku miettii sitä turvallisuuttaki, ni en kyllä koskaa ollu turvassaka, niiku en nyttenkä. Että mikää ei oo ollu hyvi. Ei siinä mitää..
Tota turvallisuutta ku vaa alkaa tarkemmi ajattelemaa, ni kukaa ei oikeestaa oo turvassa. Ei ainakaa tässä elämässä. Mitä nyt miettii, että tässä vasta viikko sitte kuoli puolvuotias pikkunen, sitte melkei ku toine äiti miulle ja hänen tyttärensä. Kaikki vaan katos auto-onnettomuudessa ja jäljelle jäi vaan muistot..

Muistoistaki tulee mielee paljo ajatuksia, päällimäiseks tulee aina ne pahat muistot. Hyvät on hautautunu jonneki syvälle mullan alle, eikä suostu pistää esii. Ehkä oon vaa nii kyynine ihmine, enkä osaa ajatella mitää positiivisesti, enkä muistella hyviä asioita, mut silti.
No en tiiä, mut nyt ku tarkemmi ajattelee, ni mielee tulee pariki muistoo. Yks muisto, mikä liittyy miun tän hetkisee fiiliksee ja toine sit vähä sellane, mitä tavallaa kadun - koska miullaki on tietynlaisia periaatteita ja täs viimesen viikon aikana se yks melko tärkee periaate on jätetty huomiotta.. KUITENKI, SIIHEN HYVÄÄN MUISTOON !
Sanoin joskus 7-8-vuotiaana, että pussailu on ällöttävää, ja että en koskaa seurustele tai mitää. Miulle vaa naurettii ja sanottii, et katotaa kuha menee se 10 vuotta eteepäi, et mitä mieltä sitte oot. Nno, ei paljoo vuosia enää siihe 10 vuotee vaadita ja jo nytte alan ajattelemaa, et kyl se ois joku kiva siinä vierellä, jonka kanssa jakaa elämän pikkusii onnellisii hetkiä. Tai jotai vastaavaa.
Ku miun sisällä tällä hetkellä on sellane tyhjä kohta, mikä vainoaa minuu. Ei se aiemmin oo erityisesti vaivannu, mut nyt viime aikoina on tapahtunu sellasta, et se yhtäkkiä vaa heräs.. Se tunne. Se vaan vaatii jotain, mut en oo osannu sen enempää selvittää siitä, ku että toista ihmistä.
Itehä en pahemmin oo perustanu läheisyytee tai tällasee, oon oikeestaa jopa hieman kammone, ni oon " alottelija " näissä seurustelujutuissa varmaa aina ja ikuisesti. Silti pelkkä ajatus siitä, että ehkä joku päivä voi herätä jonku ihanan ihmisen kainalosta, sanoo " huomenta kulta ", tai kattoo auringon nousua/laskua käsi kädessä jossai rannalla, ni kihelmöi..
Okei, salla on taas vaan hellyydenkipee ^^'

ANTAA OLLA, OON IHA SEKASI.
ei tää auttanu yhtää, miu ajatukset ja tunteet on siltiki VIELÄKIN ihan sekasi. Heittää sellasta hullunmyllyy että. En tiiä, että pitäiskö itkee vai nauraa, vai kumpaaki. Antaa olla, en tiiä enää mitää. Jos luitte tän, ni ootte joko tosi tyhmiä tai jotai 8--D