IRC-Galleria

Kaikesta voisi päätellä, etten ole masentunut.

-N.

Join kaksi ja puoli siideriä ja yhden kaljan ja aamulla oli ihan kauhea olo. En jaksanut lähteä edes baariin sitten loppujen lopuksi, kun yleistunnelma oli jotenkin ihan liian akateeminen. Juoksin sitten puolenyön bussiin (kaksi autoa yritti pysäyttää minut matkalla "hei minne sä tyttö meet ööh...", mutta en oikein ehtinyt jäädä edes katsomaan). Bussi lähti Vapaudenkadulta samantien, kun astuin sen sisäpuolelle.

Kotona söin spagettia T:n kanssa ja kikatin hillittömästi. Sitten väsähdin ja menin nukkumaan. Nukuttiin melkein kahteen ja kiehnättiin vielä senkin jälkeen sängyssä ainakin puolitoistatuntia. Nyt olen viimein jalkeilla ja melkein pukeissakin. Pian pitäisi lähteä jonnekin kahville, mutta T. katsoo ensin "Sodoman 120 päivää" loppuun. Minä vilkuilen sivusta ruoskintakohtaukset, mutta muutoin en jaksa keskittyä. Käteni tuoksuvat hunajalle. Hiukseni ovat vaaleammat kuin vielä eilen aamulla (vaalensin ne ennen pikkujouluilua - mitä haaskausta, niinkuin kukaan siitä välittäisi). Onnellisia ne jotka jäivät kotiin. Olen rakastanut ja hirveän vanha, vanhempi kuin kukaan elävä tai kuollut. Mutta ehkä minä tulen nuoremmaksi, ehkä kierrän täyden ympyrän. Je vous aime.

-N.

Kaipaisin sellaista juttuseuraa, joka ei saisi minua vaivautuneeksi, vaan ennemminkin - vapautuneeksi. Tehkää minut vapaaksi ja todentotta: je vous aime.

Ja ken olikaan se pääri,
joka punnitsi väärin
sen rötöksen painon
ja aloitti vainon
jommoista ei oltu nähty konsaan
suurella Venäjänmaalla.

Jokatapauksessa keksin hänen kirjoittaneen tosi yllättäviä juttuja. Hah, no eipä paha vain kirjoittanut. Hmmph.

-N.

Pariksi tunniksi kylläkin vain, mutta luultavasti se kertoo kuitenkin siitä, että olen ollut viime aikoina liikaa itsessäni. Vaan minne muualle sitten menisin?

-N.

Olkoon tämä tietona ja varoituksena kaikille.

-N.

Haluaisin tuntea teidät todella, sillä näen teistä unia, kaiken aikaa.

Nyt pitäisi oikeastaan hankkia kynä ja jotain paperia. Pitäisi oikeastaan kirjoittaa, kirjoittaa pelkäämättä ja ihan vain itselleen, kun nykyään kirjoitan enemmänkin teille, joskin kovin avomielisesti, mutta silti, mutta silti...ah ja voi.

Vaan nyt taidan tarttua Pahan kukkiin. Tenttiin on vielä kolme ja puoli tuntia aikaa, enkä jaksa olla kovin huolissani, en huolissani oikeastaan lainkaan, vaikka silmäni aamulla vielä olivatkin kovin turvonneet itkemisestä. Mutta se johtuu ihan muusta, ei se tätä...niin. Niin.

Malja onneksenne. Ja minun onnekseni.

Natasha

meillä on kolme ja puolivuotispäivä. Jee!

-N.

Jyväskylä it is, darlings.

-N.