IRC-Galleria

Sinä olet Laikukas Rastas ja minä
Surmansyöksypääsky.

Silmissäni tuikkivat tähdet ja päälaellani tykyttää verinen kuu. Se on täysi. Tule.

Olen nukkunut koko päivän. Lähdetään kaupungille. Ha!

Kaikki on hirveän vaikeaa, huuletkin on ihan kuivat ja huulirasva hukassa. Tekisi mieli hajottaa tavaroita. Tänään paiskasin jo puhelimen lattiaan, mutta sillä ei ole tapana onneksi (tai onnettomuudeksi) hajota moisesta. Muisti on kateissa. Kaikki lähimenneisyyden tapahtumat on vähän semmoisen lisman ja sumun peitossa. Ei jaksa ajatella. Hermostuttaa. Tekee mieli lyödä ihmisiä tai vahingoittaa itseään. Asiat ovat samanlaisia. Tai erilaisia. En ole tänään mennyt edes ulos, ei ole juuri ollut syytä. On tunkkaista. On harmaata. Hammasta vihloo. Sydäntä vihloo. Vasemmasta kammiosta on korko läpi ja läppä läpättää tuulessa hervottomasti. Paino keuhkojen päällä ja kipua sielussa ja alahuulessa. Joskus vihaan teitä niin, että sattuu. Haluaisin matkustaa pois. Lehdessä on kuvia Route 66:sta. Great Smoky Mountainsilla kivien päällä kasvaa sammalta.

Onneksi Elli on tulossa aika pian. Sitä odotellessa koetan selvittää tätä päätä, etten ole sitten ihan psykoottista seuraa.

Mittaa sillä oli kuitenkin melkein liikaakin.