IRC-Galleria

Jeah, Teemu soitti tänään töihin ja kerto, että mulle oli tullu kirje ammattikorkeesta :D, kutsu toimintaterapian pääsykokeeseen :P. 12.6. ja tällä kertaa EN sekoa päivässä, tarkistan sen moneen moneen kertaan ja tarkastutan vielä muillakin ja pistän muistutuksia JOKA paikkaan. Nih.

Niin ja tänään juttelin pomon kanssa ja kerroin, etten enää kesäloman jälkeen tule tänne töihin, kävi mitä kävi (eli pääsin kouluun tai en). Vähän haikee mieli toisalta tuli vaikka onkin ruennut tympimään pahemman kerran, pomo on ihan huippu tyyppi ja sitä tulee aika kovasti ikävä :(. Eikä työpaikassa todellakaan mitään vikaa ole, mutta tämä homma ei vain yksinkertasesti sovi mulle yhtään. Ei yhtään...ja jos motivaatio on jollain näin hakusessa kuin mulla, kannattaa miettiä kahteen kertaan onko järkee jatkaa. Sinällään varma olo tuosta opiskelu-hommasta, kuitenkin omasta mielestä sellanen henkilö joka vois hyvinkin päästä opiskelemaan. Mutta sen näkee sitten. Jännittää vähän pääsykokeet :P.

Samalla ihan hemmetin hyvä fiilis, samalla surullinen. Sekavaa...

Hah, tulipahan käytyä ja juotua ilmasta siideriä :). Ja seuraavana päivänä - eli tänään - töihin. Jeps...remonttireiskat tuli vielä porailemaan ja hakkaamaan seinän toiselle puolelle tasan kello 7 aamulla. Huippu aloitus päivälle! Töissä taas ihan megana hommaa, teen sen mitä ehdin, jaksa pahemmin enää stressata, ja sit kotiin ottamaan päikkärit Teemun kainalossa ennen Aikido-treenejä. Sit salille treenaamaan vähän koipia :P.

Tultiin Nerin kanssa pyörällä töihin, jostain syystä tunnen oloni turvallisemmaksi rullaluistimilla kuin pyörällä tuon hurtan kanssa. Vähän pelkäsi pyörää, mutta kyllä se siitä. Eilen ei ehditty toko treeneihin, soitan tänään koulutusohjaajalle ja kysyin mitä treenasivat, treenaan Nerin kanssa sitten kotona :).

Miten tuo koira voikin piristää muuten niin kolkkoa työpäivää. Välistä se kiipeää syliin ja antaa pieniä pusuja korvan taakse ja kasvoihin, sitten se rupee hulluttelemaan pallon kanssa ja haastaa leikkiin mukaan :D. Äsken otettiin vähän tottista ja työpaikan keksit meni hyvään tarkoitukseen ;).

Ei CMX:n "pelasta maailma" ole paska biisi :'(.

I am only being nice because I want someone, something

1. Kenen kanssa haluaisit nyt piknikille? Teemun :)
2. Kuka on päiväunelmiesi kohde? Teemu
3. Rajuinta mitä teit tänään? Tulin "myöhässä" töihin?
4. Tunnetko eläväsi vaarallisesti vai turvallisesti? turvallisesti
5. Miten se ilmenee? Olen oman elämäni "herra" ja elämä tuntuu oikein tasapainoiselta ja mukavalta tällä hetkellä.
6. Poltatko, mitä merkkiä? en polta ollenkaan
7. Juotko alkoholia, lempijuoma? Juon, kuiva omena siideri
8. Onkos jtn vahvempia aineita tullu kokeiltua, mitä? hah hah...
9. Kalju vai rastat? riippuu niin paljon ihmisestä
10. Irokeesi vai kalju? tämäkin riippuu
11. Pikkuletit vai piilokalju? jeah?
12. Siilitukka vai kalju? tämäkin riippuu...
13. Onko sinulla vilkas mielikuvitus? toisinaan ehkä liian :)
14. Millaisia numeroita saat yleensä aineista? ei enää edes muista, 7-9 tais saada
15. Oletko jo käynyt autokoulun/aiotko käydä? en ole, kyllähän se pitäisi jossain vaiheessa
16. Onko sinulla oma auto/saatko sellaisen? ei ole ja tuskin "saan" vaan ostan omilla rahoilla
17. Poimitko mielelläsi sieniä? jaa että MITÄ sieniä? joskus skidinä ollu sienimetsässä (ja vaikutukset voi omin silmin nähdä ;P)
18. Kuka on hauskin kaverisi? hauskin? no teemu, avokki ja samalla paras ystävä
19. Mikä on sinun "roolisi" kaveriporukassanne? (ilopilleri, kuuntelija, luottohenkilö, hauskuuttaja...) - varmaan kaikkea nuista
20. Tykkäätkö lampaista? no´hei, kukapa ei :)
21. Voisitko olla karjapaimen? hmmm...voishan se ollakin ihan hauskaa, Nerille tulis samalla hommia.
22. Oletko enemmän seksikäs vai söpö? en minä tiedä, jos teemulta kysyttäis niin varmaan molempia
23. Kuinka usein kehut muita? kun on aihetta.
24. Ketä viimeksi ja miten? Kehuin Teemua, näytti hyvältä kun tuli yöllä kotiin ja oli laittanu hiukset silleen kivasti :)
25. Entä kuinka usein itse saat kehuja ja mistä enimmäkseen? Teemu sanoo aika usein kauniiksi ja ihanaksi jne...
26. Lempipuuhaasi on...? kölliminen rakkaan kanssa
27. Luetko hesaria? näh.
28. Millainen ihminen vangitsee katseesi katukuvassa? kai se joku sellainen mikä selkeästi erottuu porukasta ihan vain sen takia, että erottuu...(tosin se ei välttämättä kerro vielä mitään kovin erikoista ihmisestä)
29. Millaisia kenkiä käytät tällä hetkellä? blendin sellasia tennareita tai vastaavia
30. Oletko jo ostanut talvitakin, millaisen? vastahan toi kesä on tulossa :)
31.Mikä on ollut hauskinta/kivointa tässä päivässä? Iloinen koira aamulla ja herääminen oman rakkaan vierestä
32. Entäs tyhmistä/huonointa? herääminen töihin/töihin tulo
33. Mitä teet huomenna? Työpaikan porukan kanssa on joku tilipäiville tai vastaavalle meno, jos kerkeen, menen koiran kanssa toko-treeneihin ja ehkä salille...
34. Tykkäätkö puhua enemmän itsestäsi vai kuunnella muita? sekä että, toisinaan tuntuu että enimmäkseen kuuntelee.
35. Itketkö helposti, missä tilanteissa? Jos oon väsyny, tulee itkettyä aika helposti
36. Onko sinulla jtn suurta salaisuutta, mitä et ole kertonut kellekkään? luurankoja kaapissa vai? onhan niitä
37. Kuinka usein olet surullinen? tavallaan aika harvoin, jostain syystä aina tiettyyn aikaan kuukaudesta on päivän aika surullinen vaikka ei olis syytä :P
38. Tunnetko ketään itsesi ikäistä henkilöä, kenet? Tiituhtuh tiituh :)
39. Mitä olet tänään syönyt? pari leipää, kirsikkapiirakka-palan
40. Onko nälkä? ei
41. Oletko tänään rikkonut lakia, miten? varmaan ajanu päin punasta pyörällä.
42. Kumpi kuvaa sinua enemmän sanon mitä ajattelen vai ajattelen mitä sanon? ajattelen mitä sanon mutta joskus tulee sanottua ennenkuin ajattelee
43. Vihreät vai siniset silmät? aika sama
44. Ruskeat vai vihreät silmät? ruskeat
45. Käytätkö värillisiä piilareita? toisinaan violetteja
47. Kuka on lempparihenkilösi Salkkareissa? hah hah, on mulla elämäkin ettei tartte tollasia töllätä :P
48. Kuinka pitkä olet ja mitä painat? 158-159 ja about 52 kg
49. Oletko tyytyväinen itseesi ja elämääsi? muistissa olisi rutkasti parantamisen varaa ja joskus voisi rauhottua vähän enemmän mutta kyllä, oikein tyytyväinen olen :)
50. Kiinnostaako psykologia sinua? aika paljonkin, itsetutkiskelu ylipäätään.
51. Minkä cd:n ostit viimeksi tai poltit? Tais olla Palefacen uusin levy
52. Tärkeintä elämässä on...? eläminen itsessään, että tuntee olevansa elossa ja nauttivan elämästään.
53. Lempisatusi on...? tuohon en osaa kyllä vastata...
54. Olisitko lampun Henki vai Aladin, miksi? Aladin, henkenä joutuisi toteuttamaan ihmisten tyhmiä toiveita eikä ne siltikään olis tyytyväisiä.
55. Rakastatko elämää? tällä hetkellä? erittäin paljon :)
56. Onko sul lemmikkieläimiä? jeah, aivan ihana belgianpainajainen narttu, Neri alias Nerdie, nuuskuneiti, pusutyttö, täystuho...
57. Kuka on elämäsi tärkein ihminen? jos muista ihmisistä kerta valitaan, niin pakko sanoa että teemu.
58. Mikä on elämänohjeesi/mottosi? Elämässä pitää uskaltaa tehdä myös virheitä.
59. Keneltä viimeksi sait tekstarin? Pihlalta
60. Onko hyvä fiilis? Väsyttää ja motivaatiopula pahemman kerran töissä, mutta muuten jees

Tällä oli perjantaina aika ikävä päivä töissä ja huono fiilis muutenkin. Se oli ostanut tälle ruusukimpun ja herkkuja piristykseksi, vei kotiin ja keitti latte-kahvit. Se pelasti tämän päivän :).

Niin ja hyvää nimipäivää kaikille Urpoille tasapuolisesti.

Tänään saa luvan kanssa urpoilla niin paljon kuin sielu sietää!

Jeah, meninpä sitten kusemaan yliopiston pääsykokeet, olin vielä lukenu ja panostanu hommaan ihan kunnolla ja sitten...no tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Onneksi on vielä ammattikorkee järjellä, niihin pääsykokeisiin pitää tsempata ihan kunnolla.

Jos minnekään ei pääse, tässä työpaikassa en enää jokatapauksessa jatka. Etsin töitä muualta tai jään työttömäksi ja opiskelen aikuiskoulutuksen parissa. Ens vuonna sitten uudestaan haku sinne minne haluaa...

Miettikää miltä tuntuu tulla töihin "loman" jälkeen silleen, että pöydät notkuu papereista ja tekemättömistä töistä koko kuukauden ajalta jolloin MUIDEN piti ne tehdä, mutta työntekijäpulman takia ei ole homma toiminut? Mukavaa tehdä jälkikäteen jokaisen päivän hommat ja tämän päivän hommat päälle. Vituttaa suoraan sanottuna ja reilusti, oli aika lähellä etten irtisanonu itteeni jo tänään. Minusta jokaisen oikeus uskaltaa jäädä lomalle silleen, ettei tartteis miettiä millanen kaaos oottaa takaisin tullessa. Edes suhteellisen hyvä palkka ei enää lämmitä tässä vaiheessa, raha ei valitettavasti korvaa kaikkee.


Sanoin jo kerran mutta sanon uudestaan: vituttaa ja rankasti.

Teemu oli kyllä ihan mielettömän ihana kun olin aika surullinen nuista koulutus sössimisistäni, halas oikein kovasti ja piti sylissä ja rauhotti ja yritti piristää...ja ymmärti tosi hyvin. Oikeestaan mikään ei voi oikeasti olla kunnolla pielessä kun on noin ihana poikaystävä :), tänä aamunakin se heräs varta vasten tekemään mulle aamupalaa kun ties, miten paljon mua ärsyttää tulla tänne tämän kaaoksen keskelle. Maailman ihanin poika.

Ensinnäkin...nerin lonkka/kyynärkuvausten tulokset tulivat viimeviikolla. Molemmat kyynärät 0 ja vasen lonkka A, oikea B (vai olikohan just toisinpäin...:P). Mutta terve likka kuitenkin :).

Ja sitten nyrkkeilystä, mikä oli aikamoinen pettymys tuomaroinnin osalta...sisko taisteli upeasti finaaliin asti, jossa vastassa oli järvenpääläinen tyttö. Ei nyt reilusti paremmin, mutta selvästi paremmin nyrkkeillyt siskoni kuitenkin tuomareiden takia hävisi ottelun, vaikka jokainen maatiainen katsomossakin tajusi todellisen tilanteen. Ainoa keino voittaa olisi ollyt tyrmäys, mistään muista osumistaan sisko ei syystä tai toisesta saanut rekisteröityjä pisteitä, jostain kumman syystä tuomarit unohtivat painaa pistenappia aina pisteen tultua. Siskon valmentaja oli tietysti raivoissaan, Katri oli tehny valtavasti töitä kullan eteen ja olisi sen ansainnutkin, mutta tällaista tämä nyrkkeilyssä valitettavasti on. Joskus tuomarointi kusee ja pahasti. Jos en ihan väärin käsittänyt, ottelun jälkeen jokunen tuomareista kävi jälleen pyytämässä anteeksi virheellistä tuomiota - niin, jälkeenpäinhän se on hyvä pyydellä. Muiden nyrkkeilijöiden valmentajat kävivät myös pahoittelemassa epäreilua tilannetta Katrin valmentajalle. Valitettavasti tällainen tuomaritoiminta tekee hallaa tulevaisuuden naisnyrkkeilylle, vaatii todella vahvaa ihmistä jatkaa kisaamista jos ei saa ansaitsemaansa tulosta. Persiilleen mennyt tuomarointi vaikuttaa myös katsojamäärään. Siskon valmentajalle tullut pitkin viikkoa puheluita siitä, miten ihmiset eivät enää halua mennä katsomaan nyrkkeilymatseja sen takia, että vaikka tavan ihminenkin sen jo näkee, että toinen on selvästi parempi, silti toinen julistetaan voittajaksi. Muissa lajeissa sentään vaikuttaa todella vain se oma osaaminen, eikä voitto ole niin riippuvainen muiden tuomaroinnista.

Mutta eipä ole ensimmäinen kerta siskon kohdalla, ainakin kerran aikaisemminkin tuomarit joutuivat pyytämään anteeksi persiilleen mennyttä tuomarointia. Mutta näillehän ei voi valitettavasti mitään. Sisko onneksi kuuluu niihin vahvoihin ihmisiin, jotka eivät anna periksi. Treenaa tämän kauden ahkerasti, ettei kenellekään jäisi epäselväksi kuka tulevana vuonna on paras. Harmittaahan se silti, minuakin...

Mutta hopeaa kuitenkin tuli :)

Tänään Teemun kanssa viihteelle, ehkä alkuillasta Amarilloon. Nerdieltä kuvattiin lonkat ja kyynärät keskiviikkona, kennelliiton tuloksia odotellessa...

Sattumien summaa...omasta pyörästä puhkesi takakumi alkuviikosta ja Neriltä loppu piimä eilen illalla. Piti sitten Teemun aataminaikaisella pyörällä kipaista valintataloon ostamaan ukolle kaljaa ja koiralle piimää (itselle tarttui limu mukaan ja ehkä sellainen pieni pantteritassupussi). Ostokset kangaskassiin, kassi tangolle, perse satulaan ja eikun menoksi! Ainut vaan, että muutaman metrin päästä kangaskassi heilahti pinnojen väliin musertaen yhden piimäpurkeista, joka levisi uskomattoman tehokkaasti ympäriinsä. Voi sitä vitutuksen ja ihmetyksen määrää. Pyörä piimässä poljin kotiin putsaamaan muita ostoksia. Yeah mikä ilta.

Neri sai aika paljon piimää (mitä jäi jäljelle räjähtäneestä purkista, räjähti silleen että muuten pysy ehjänä mutta yläosa aukes paineen johdosta :S ), varsinainen piimäparta koko akka. Tänä aamuna tulikin tyytyväisenä tuhisemaan viereen, Teemu oli armelias ja päästi hetkeksi sänkyyn :).

Ah kohta kesä, rullaluistimet, piknikki teemun kanssa ja paljon löhöilyä ulkosalla (jos säät sallii, sateella köllitään sisällä). Ehkä heinäkuussa jonkin sortin matka, akka menee anopille hoitoon :P (nerin JA teemun mutsin onneksi, jääkaapin huoleksi).

Mutta näillä puheilla viikonloppuun.

Onnellisuuttaan ei tajua kuin onnettomana, onnettomuuttaan onnellisena. Tosin onnellisuuden voi oppia huomaaman kohdattuaan tarpeeksi onnettomuutta. Joskus ei ymmärrä, miten hyvin asiat onkaan, miten hyvällä mallilla elämä ja oma henkinen tasapaino ennekuin tapahtuu jotain, mikä murtaa kaiken entisen. Silloin vasta tajuaa:"Silloin minä todella olin onnellinen." Eikä se tarkoita sitä, että joka päivä kylpisi äärimmäisessä onnellisuudessa, se tarkoittaa sitä, että kaikki on ollut suhteellisen hyvin ja kykenee nauttimaan pienistäkin asioista. Kestää stressiä paremmin, pieniä vastoinkäymisiä paremmin - osaa ottaa ne voittona, ajatella että näistä kyllä selviää ja tajuaa niiden pienuuden. Ei vihaa niin paljon kaikkea. Pystyy kasvamaan ihmisenä, kykenee itsetutkiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Koska siihen on voimia. Energia ei mene siihen, että kunhan vain selviäisi tästä päivästä edes jotenkin, pysyisi edes jotenkin kasassa ja kykenisi huolehtimaan pakollisista asioista.

Onnettomuus taas...niin...sitä ei sinällään huomaa välttämättä niin helposti. Tai ehkä kysymys on siitä ettei halua huomata. Haluaa olla vahva, haluaa selviytyä. Heikkouttaan ei halua näyttää kaikille, vaikka oman "heikkouden" tunnustaminen ja eläminen vasta vahvuutta onkin. Helpompi on kieltää kaikki, kuin elää vaikeat tunteensa läpi. Sitä vain tajuaa, että jotain on muuttunut huonompaan suuntaan edellisestä. Ja joinain hetkinä todella tajuaa sen onnellisuuden minkä joskus koki. Niistä hetkistä taas voi ehkä oppia jotain, voi oppia tunnistamaan "onnellisuutensa" seuraavalla kerralla - että pystyisi nauttimaan siitä, elämään sen hetken täysillä.

Ja niinä hetkinä, kun tilanne taas tasaantuu, ehkä tunnistaa oman "onnellisuutensa", nauttii siitä. Onnellisena tajuaa, miten onneton on ollut, miten pohjalla ja surullinen, vaikka sillä hetkellä ei sitä tajunnutkaan (koska yritti vain selviytyä parhaansa mukaan). Ja silloin tajuaa, että elää seesteistä aikaa; aikaa taas kasvaa ihmisenä, aikaa jolloin uudet haasteet ovat miellyttäviä ja innostavia, ei voimavaroja lisää syövä asia. Aikaa jolloin voi käydä läpi vaikean hetkensä ja yrittää oppia siitä. Ottaa niistä voimavaroja itselleen. Oppia ymmärtämään itseä ja muita: miksi näin tapahtui (mutta ei pohtia liikaa sillä kaikkiin kysymyksiin ei löydy vastausta)? Voinko seuraavalla kerralla tehdä jotain toisin? Tämä on aikaa tunnistaa omat heikkoutensa ja hyväksyä ne, oppia elämään niiden kanssa (koska kukaan ei ole täydellinen), EHKÄ kehittyä niistä.

Tietenkään kaikkeen ei voi varautua - kaikkiin mahdollisiin onnettomuuksiin ja murheisiin - eikä kannatakaan. Mutta joitain asioita on hyvä miettiä, eikä elää täysin kuvitelmissa, että olisi turvassa, ettei minulle voisi tapahtua mitään - ainakaan mitään sellaista, mikä hajottaisin koko nykyisen maailmani.

Kenelle tahansa voi käydä mitä vain. Jokaisen elämä heittelee huonoista ja hyvistä hetkistä. Toisilla se heittely on vain voimakkaampaa kuin toisilla, mutta sellaista se elämä on. Ehkä turhaa murehtia liikaa sitä, miksi juuri minulle tapahtuu niin paljon enemmän, miksi juuri minun tasapainoani koetellaan näin paljon. Niin vain tapahtuu...ja loppujen lopuksi elämä on kaikkien kohdalla vain selviytymistä, kamppailua elämisen oikeudesta.

Mutta kerta ihmisellä on kyky ajatella pidemmälle, kyky tunnistaa tunteita ja kyky vaikuttaa joihinkin asioihin (ihmissuhteisiin muunmuassa), eikö kannattaisi yrittää selviytyä yhdessä puhaltamalla yhteen hiileen, eikä itsekkäästi ajamalla vain omaa etuaan? Eikö lauma ole vahvempi, kuin yksinäinen vaeltaja?

Koska olemme fyysis- psyykkis- sosiaalinen kokonaisuus.

Olenko minä onnellinen tällä hetkellä? Olen, olen todella onnellinen ja nautin siitä :). Pienet asiat ärsyttävät, työt lähinnä, mutta se on niin pientä kaikkeen verrattuna, ettei halua antaa sen pilata tunnelmaa. Ja välistä on toki huonompiakin hetkiä, huonompia päiviä, mutta silti on onnellinen sillä surullisuus ja ahdistus eivät ole hallitsevia tunteita päivästä toiseen (vaan niiden vastakohdat tietysti). Mitä onnellisuus sitten itse kullekin on? Minulle se on tätä :). Jokainen toki määrittelee sen itse omalla kohdallaan.

Hyvää viikonloppua ihmiset!

Jeah, pöpö vetelee viimeisiään. Tänään aikidoon. Hitto että oli tänään taas vaikeuksia lähteä töihin. Tuhat kertaa mielummin olisin jäänyt nukkumaan lämpimään syliin peiton alle. Onneksi sai edes paljon haleja ja rutistuksia.

Mikään ei ole muuten ihanampaa kuin nukkua toisen sylissä silleen, että toinen pitää kiinni silleen hellästi lujasti, halaa aina välistä ja tuhisee ihan korvan vieressä. Ikinä vaihtaisi sitä paikkaa mihinkään.

En ikinä :).