IRC-Galleria

Kirjoitin NaNoWriMon valmiiksi kolmessa päivässä. S'oli ihanaa.

On nimittäin aika mielenkiintoinen tunne kun pääsee todella lähelle niitä hahmoja, joista kirjoittaa. Helkor, tuulimaagini, oli sen verran ihmeellinen yksilö etten voinut lopettaa kirjoittamista ennen kuin olin saanut hänen tarinansa päätökseen. Hassuinta (tai surullisinta) siinä on se, että vaikka tahdoin Jennille ja Helkorille kaikkea hyvää, päätin tarinan kuitenkin huonosti molempien kannalta. Olen paha ihminen.

Venäjä on hankalaa. Minulla olisi sanelukoe, mutta kun olen uskomattoman laiska. Dammit.

Ja tekisi mieli vain lukea, lukea ja lukea. Kirjahyllyni pursuaa kirjoista, mutta minulla on jokin blokki. En tajua mistä se johtuu, kai minun on ohjelmoitava aivoni uudelleen tai jotain. Tai soitettava Merrille. Hahhah, olipas hauska juttu, nauran tuolle vielä eilenkin.

Ahaa. Päiväkirjaparkani saa traumat jos jatkan tällaista. Siksipä voisi vaikka lopetella, heipä hei.

Vehka vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Ring ring.

Joo. Otsikko on väärin, tiedän (vaikka se olisi oikeinkin niin ei se mitään). Täällä sataa. Se kuulostaa mukavalta. Ulkona on pimeää. Hymyilkää siis, on syksy.

Kahdeksan koodin päivä. Kolmea kieltä, fysiikkaa ja matikkaa. Voisiko ihanammin enää olla...

No joo. Opin sanomaan venäjäksi porkkana, kaali ja, hmm, vaikka mitä muuta. Kuten antilooppi. Näillä tiedoilla saisin jo melkein kasviruokaa sikäläisestä ravintolasta.

Hmm, fysiikan tunnilla oli kamalaa. Mutta osasin ehkä jotain. Se oli ihan kivaa.

Huomenna on Kontumiitti. En taida uskaltaa lähteä, hyppään pois junasta kriittisellä hetkellä tai jotain. No, aina voin maastoutua kirjani taakse uusine silmälaseineni, muutun näkymättömäksi silloin.

Jane Austen-lukupiiri on aika jännä kirja. Suosittelen sitäkin nyt kaikille, kuten tapanani on.

Ja paussikeksejä. Maistuvat pahalle, mutta syökää niitä silti. Kahvin kanssa varsinkin.

Elämä on ihan kivaa.

Minä ja k-vuohi kävimme eilenillalla hienon keskustelun. Tässä pääpointti, fiktiivisellä kokoonkarsitulla referointivuoropuhelulla:

Vehka: "Saako nainen mennä sivariin? Jos haluaa, siis?"
k-vuohi: "Jos saa, niin se on tyhmä mahdollisuus jolle murisen."
Vehka: "Heeei, Haltin mukaan saa. Pitää vain vannoa sotilasvala ja kieltäytyä jatkamasta! Nyt kyllä elämäni on taas pelastettu."
k-vuohi: "Murr..."
Vehka: "Mitä vikaa tässä ajatuksessa nyt sitten on? Armeija on typerä juttu, ja koska en pääse vankilaan näyttääkseni, että en tue sitä, menen sivariin. Armeijassa opetetaan ihmisiä tappamaan."
k-vuohi: "No siis... Siellä opetetaan tappamaan, ei tapeta. Kukaan ei pakota painamaan liipaisimesta."

***

Vehka: "Jos kaikki maat lopettaisivat armeijat, niin ei varmaan hirveästi tekisi mieli tapella."
k-vuohi: "Jos minä olisin ilkeä vihollisarmeija, niin takuulla hyökkäisin semmoisen valtion kimppuun, jolla EI olisi armeijaa."
Vehka: "No, minä lopettaisinkin kaikki armeijat samaan aikaan. Ei siinä kauaa menisi."
k-vuohi: "Joo, pari päivää vasemmalla kädellä. 'Mitäs tein tänään? No, pesin pyykit, laitoin ruokaa ja lopetin armeijat.'"

***

Vehka: "Kun minä olen lääkäri sotatilanteessa ja parannan teidän ampumianne tyyppejä, niin ei ole kyllä kivaa."
k-vuohi: "Kun vihollinen hyökkää sairaalaan, jossa parannat niitä tyyppejä ja me tullaan pelastamaan sinua niin..."
Vehka: "Ja sitten minä saan lisää töitä kun te ammutte niitä hyökkääviä vihollisiakin. Just."
k-vuohi: "Tiedätkö, logiikassasi on aukko. Hups, siitä meni juuri valas läpi."
Vehka: "Eikä ole. Minä vain en oikein käsitä tappamisen pointtia. Ja sitä, miksi pitää opetella tappamaan."
k-vuohi: "Se on niin kuin statusjuttu. Kun Suomella on armeija, status on semmoinen quo. Ja sitten kun ei ole, se on vähän niin kuin 'voi ei, nyt ne tulee'."

***

Vehka: "Menen silti sivariin. On epätasa-arvoista, etten voi osoittaa vastustavani armeijaa menemällä vankilaan. Minulle ei siis jää vaihtoehtoja."
k-vuohi: "Onnea sitten, ja tule Suomen ensimmäiseksi naissivariksi."

Pointti katosi puolessa välissä, mutta kiva keskustelu oli silti.

Aamuni alkoi. Söin hiivaleipää, juuston eli Oltermannin kera. Kahvi oli hyvää, ehkä. En muista enää.

Sitten tulin kouluun. Tein psykologian koetta tunnin, istuin toisen tunnin kun en keksinyt sanottavaa. Katselin ihmisiä. Se oli leppoisaa.

Sitten kirjoitin tarinaa ATK-luokassa. Siitä tuli valmis.

Huoh. Onpas tylsä merkintä.

Mutta miten kaikki olisikaan voinut olla...

...aamulla heräsin, kun katosta rämähti läpi basalttilainen avaruusalus, joka antoi minulle supervoimat ja kyvyn lukea ajatuksia. Aamiaiseksi oli ambrosianektaria ja järvilohta, joskin kevyesti banaanitahnalla kuorrutettua.

Radiossa kuulutettiin, ettei koulua ole, joten lähdin lentelemään taivaalle.

Varsin kiva päivä.

Ostin tänään Reilun kaupan mehua, vaikken erityisemmin pidä sen mausta, vain tukeakseni aatetta. Tiedän, kuulostan tosi ikävältä ihmiseltä, mutta minulle tuli sellainen olo että olen hyvä ihminen.

Hetken mietittyäni kuitenkin... No. En oikein ymmärrä, millä perusteella voin olla ylpeä siitä, että ostan mehua tukeakseni köyhiä viljelijöitä - eikö minun pitäisi pystyä samaan, vailla ylpeyttä ja edes sitä mehua? Ne viljelivät ovat ihmisiä siinä missä minäkin. Eivät he ansaitse länsimaalaisten armoropoja - he ansaitsevat saman minkä mekin.

Ei, en tarkoita sitä, että on väärin ostaa Reilun kaupan mehua, en sitten laisinkaan. Pointtini on se, että se on velvollisuus, ei mikään... Ylpeydenaihe. Meidän kaikkien pitäisi ajatella sitä, ja kenties tehdä jotain muutakin kuin vain ostaa purkki mehua silloin tällöin. Ja meidän pitäisi tehdä se siksi, että he ovat täsmälleen yhtä arvokkaita kuin mekin -vähintään. Siksi, että niin kuuluu tehdä.

Tämän päivän saldo on huikeahko.

Aamulla seikkailin ympäri Juupajoen hurjia korpimetsiä... No, kröhöm, oikeastaan lähinnä lähellämme möllöttävää järveä, mutta sama se. Sää oli kaunis, tuulinen, ja aallot oikein kaunista katseltavaa, varsinkin kun usva soinnutti ne erittäin hienosti harmaaseen taivaaseen.

Luin myös englanniksi Kate Mossen teosta "Labyrinth" ja ruotsiksi "Turms kuolematonta", olisikohan ollut "Turms, den odödlige". Kieli on välillä vähän hankalaa, mutta josko se siitä lutviutuisi kun pääsen hieman pidemmälle.

Sain myös Silmarillionin alkuperäiskielisen version kolmella eurolla. (Kyllä, ah ja voi, tunnustan että minulle ei ole sitä ennen ollut. Mutta puolustaudun sillä, että le Guin kahmii aina n. 90 % kirjarahoistani.)

Jahas, mitähän vielä... Aa. Otsikon voisi ehkä selittää.

Kyllä vain. Jos sanomalehdet tehtäisiin näkkäreistä, niin...

...lehdenjakajat voisivat syödä rikkoutuneet kappaleet.

...tilaajat voisivat syödä lehtensä.

...näkkäriteollisuus työllistäisi enemmän.

...paperista voitaisiin painaa enemmän kirjoja kun sanomalehdet eivät tuhlaisi sitä.

...elämä olisi kivempaa.

Biologian tunti huimasi pääni mahtavuudellaan. Tiesittekö, että lampaissa elää loiseliöitä? Sellaisia pieniä matoja, joilla on kirkkaanpunainen hermosto? No, en minäkään mutta nyt te tämän päiväkirjan sivistyspiiriin joutuneet henkilöiset tiedätte. Eikös olekin kivaa?

Opimme myös, mikä on hermafrodiitti. Aloin siinä pohtia, että olisi mielenkiintoista mikäli ihmiset olisivat myös sellaisia. Sukupuolien väliset konfliktit ainakin vähenisivät.

Entäpä muuta? Hmm. Olisi pitänyt käydä syömässä, koska nyt on nälkä.

Tänään urhea kokeilutiimimme, johon kuuluivat Vehka ja sankarillinen sisareni, riensivät maksamaan hurjat 2 euroa 40 senttiä. Ostimme siis kolme eri versiota automaattikaakaosta, kolmella eri vahvuudella. Tulokset tulevat tässä:

1, laihin versio. Automaatti teki siitä liian kuumaa, eikä kaakao maistunut nimeksikään. Pohjalle jäivät sokerit ikävästi lillumaan, maku oli sen mukainen.

2, keskimääräinen vahvuus. Liian laiha minulle, makeaan kun tottunut olen, mutta sisareni, tuo terveydellisen elämän perikuva, piti kovasti. Maku on pirteähkö, vaikkakin hieman laimea, ja kaakao muistuttaa kotoa saatavaa, itse sekoitettua. Siihen kun ei koskaan hirväesti kehtaa mitään laittaa.

3, mahtava superhyperekstarvahva kaakao. Eläköön! Kermaista, makeaa, suklaista. Kaakaoiden eliittiä. Juokaa tätä.

Se tästä selostuksesta, juureni kiskovat kohti julmaa psykologian tuntia.

Hmm... Päivä alkoi aika ikävästi. Heräsin. No, se olisi jo riittänyt pilaamaan kaiken, mutta sitten huomasin, että olinkin kaatanut kahviini vahingossa piimää. Miellyttävää.

Sittemmin lähdin lukioon, hieman ankein mielin. ATK:n tunti oli ihan hauska, en tehnyt mitään paitsi... No, näette minut täällä. Päätelkää siitä.

Päätin hakea bussikortin. Juoksin takaisin kohti huimaa matematiikan luokkaa, mutta kas, kompastuin. Lenkkaristani katkeasi nauha.

Donna Tartt lumosi minut kotona. Ihana kirja tuo "Jumalat juhlivat öisin". Suosittelen.

Grilliruokaa söin. Se maistui ranskalaisille.