Rakastin nuorena yhdenillanjuttuja ihan siksi, kun niissä sai tuota läheisyyttä aina eri ihmisiltä. Seksi ei liittynyt. Yhdenillanjuttu saattoi päätyä seksiin, mutta usein ei, eikä se koskaan ollut päätarkoitus. Suutelu kivaa, mutta tärkeintä oli se läheisyys. Olen nopea ihastumaan ja käytännössä jo tunnin halailun jälkeen koin yhtä voimakkaita tunteita toisen lähellä mitä suhteissakin tunnen.
Sinkkuna saa seksiä itseltään ja fiksuja voi jutella kavereilleen, mutta tuo läheisyys on tärkein puuttuva elementti. Itsensä silittely kun ei oikein miltään tunnu ja minä en ainakaan osaa olla kavereiden kanssa fyysisesti lähellä. Kuinkahan moni ajattelee samoin, että juurikin kaipaa läheisyyttä, eikä niinkään muuta. Kuinka moni suostuisi, jos joku söpö poika/tyttö tulisi vaikka junassa kysymään, että haluatko tulla istumaan viereeni, nojaamaan olkapäätäni vasten ja minä silitän tukkaasi? Siinä se, ei muuta. Ei kourimista, ei suutelua, eikä perään soittelua (unohdetaan nyt vaikka se epäluuloisuus, mikä tuosta syntyisi).
Tämähän on kuin Free Hugs -kampanja, mutta halin sijaan silittely kestäisi pidempään. Perustan aiheeseen liittyen uuden muotitavan, jossa ihmiset sitovat vaaleanpunaisen nauhan käteensä, jos he kaipaavat tunteetonta halisilittelyä ja sitten vaaleanpunanauhaiset voivat silitellä toisiaan, eikä tartte pelätä tuon kysymistä.
Ajatelkaa miten paljon kivempi olisi junassakin matkustaa, jos voisi aina köllähtää toisen kylkeen. Tämähän nostaisi jo VR:n tulojakin 119%.