IRC-Galleria

Tänään oli koulutuspäivä, joten ei ihan perusduunia vain. Titteli oli alunperin joku "Odotukset ylittävä asiakasyhteistyö puhelimitse"/tms ja olin jo valmiiksi vähän iik, puhelimia! Koulutus oli kuitenkin tosi hyvä ja pakko myöntää, vaikka olen jotenkin vähän pitkin hampain tuollaisia "filosofisia koulutuksia" vastaan, niin kyllä tästä ainakin tuntui jäävän jotain päähän, se on toki sitten itsestään, käyttääkö niitä oppeja. On ihan uskomaton ero hyvän ja huonon asiakaspalvelijan välillä ja vaikka minun ei ole tarvinnut työssä vielä puhelimeen pahemmin koskea, niin ihan samaa asiakaspalvelua se on mailienkin lähettäminen ja siellä vain korostuu se, kun ei voi käyttää olemustaan ja ääntään apuna. Minä kyllä tykkään näistä motivaationkohotustilaisuuksista, koska minä tartten jatkuvaa "Jee, jee, hyvä fiilis" kannustusta, että oikeasti osaan toimia yrityksen parhaaksi. Muuten käy nopeasti niin, että "mä olen täällä vain töissä" asenne palaa. Harmittavasti vain hävettää ottaa käyttöön jotain uusia toimintatapoja, jos muut ei ota, vaikka se parantaisi yrityksen tulosta JA minun mieltäni. En minä näe siinä mitään itseisarvoa, että kaikki on aina perseellään, vaikka päivät nopeasti meneekin.

Koulutuksessa jo vähän katselin ikkunasta merellä, että siellä on kesä! Kesä! Pihalle päästyä piti tosin vetää lyyssi kiinni kun tuuli, mutta kaupungilla oli jo jeij, lämmintä ja ihan älyttömästi ihmisiä istui asfaltilla ja jeejeejee! Harmi vain, kun olen liian sovinnainen istumaan mukaan, etenkin kun en edes polta. Ainiin, polttaminen. Gaah. "Polttelee" ihan helvetisti aloittaa röökaaminen uudestaan, vaikka olen ollut jo 9kk kuivilla. Ei se tupakka itsessään miellytä, vaan sen tuomat sosiaaliset mahdollisuudet. Surkeana katson, miten jotkut työkaverit lähtee tupakalle ja tulee nauraen ja vinkkaillen pois. Tieto ja juorut siirtyy tupakoijien välillä ja muut jäävät ulkopuolelle. Tuotakin tärkeämpää tupakointi olisi sitten bileissä ja onhan se ihan huippuhyvä tekosyy jäädä istumaan puistonpenkille. Valitettavasti tiedän kyllä sen, että jos polttaa, ei sitä kuitenkaan voi polttaa vain noissa tilanteissa, vaan tulisi poltettua muulloinkin ja se ei ole hyvä. Niin ja se terveys ja kuolemakin. Vittupillutirskis! Keksikää jo terveellinen tupakka, äkkiä!

Ainiin, lähdin siis shoppaileen. Puutelista on hirveä, mutta eniten halusin lämmintä kaulahuivia vappua varten (spoilaan jo etukäteen, etten saanut). Olin etukäteen selvitellyt liikkeitä, mistä sen voisi löytää, mutta eipä löytynyt. Vitutti, hiotti ja ärsyttikin. Onneksi edes ihmisten vaatteet olivat niin *drool*, että se vähän piristi. Lopulta sitten löysin Jack & Jonesista vihreän ohuen huivin. Nooh, mä tartten ohuenkin huivin... Otin vielä jonkun kivan hupparin ja menin kassalle ja OHO, täällähän on vaaleanpunainen huivi! Tahdon! Ja niin siinä kävi, että nyt omistan vaaleanpunaisen huivin ja kotona kun sitä väriä katsoo, se on kirkuvan vaaleanpunainen, eikä hillityn vaaleanpunainen. No se oli miesten osastolla, joten on se miesten. Heteromiesten, en tiedä :D Olisin halunnut mustavalkoisen, muttei siellä ollut.

Nyt siihen hauskaan osuuteen. Ostin aika ekoina päivinä HM:ltä mustavalkoisen ohuen huivin, mutta se oli ihan mystisen muotoinen, eikä sitä saanut kaulaan mitenkään. Vitutti vähän tuhlattu raha, mutten asiaa sen enempää itkenyt. Tänään sitten kun kämpille pääsin ja sitä vaaleanpunaista huivia testailin, yhtäkkiä iski päähäni järjen salama. Ei vittu. Ei voi... Eiii.... Otin sen HM-huivin käteeni, joka aina roikkuu eteisessä ja hetken nyprättyäni tsädämm, aukaisin sen kokonaan avonaiseksi. Se oli siis aina ollut yhdellä taitteella, enkä ollut sitä huomannut. Voi vittu, mullahan OLI jo mustavalkoinen ohut huivi. Aaargh :

---

D Noh, onneksi tuo vaaleanpunainen on sentään vaaleanpunainen, enkä omista kahta mustavalkoista.

Lämmintä huivia en löytänyt, mutta naah, ehkä sitä ei kesällä tartte, ostaa sit syksyllä ja joku voisi väittää minulla olevan huivifiksaation, jos ostan jo viidennen kuukauden sisään. Kävin Ruohonjuuressa, jossa oli hirveästi kaikkea ihanaa tavaraa. Rakastuin kauppaan (mutten palveluun) ja tekisi mieli ostaa yksi jokaista pussia ja testailla. Nyt tyyppään quinoat, joskin olen sitä jo maistanut ennen. Ihan ok, joskin paljaaltaan hyvin mautonta. Lakritsiteetä teen iltapalaksi, om nom nom nom. Soijajauhoakin ostin, tosin se on minulle peruselintarvike, ei mikään erikoisuus (paitsi tällä kertaa hinnaltaan). Ruohonjuuressa oli myös ihania olkalaukkuja. Ehkä ostan sieltä, jos en Marimekolta uskalla.

Kävin kaljalla. Harmi kyllä, yksin. Tuplaharmi, sisällä. Kaikessa kivuudessaan ja piedessä tumahtelussaan se oli jotenkin pettymys, kun sitä etukäteen odotti terassia ja jotain seuraa ja jeijiä ja nyt se oli vain jeij, mutta eri tasolla oleva jeij. Sama kuin odottaisi saavansa lotossa 7 oikein ja saisikin vain 5. Pelottaakin vähän, että onnistunko jotenkin odottamaan niin suuria, että masennun. Tämä on ihan tyypillinen ilmiö ainakin minulle, että mitä enemmän elämää ympärillä, sitä masentuneempi olo, jos en pysty samaan. Pimeänä talvipäivänä on helppo nörtätä, mutta vappuaattona tappaisin itseni, jos pitäisi vain katsella ikkunasta kun muut juhlii. Nyt Helsingissä käytännössä jokainen päivä on yhtä elämällinen kuin ennen juhlapäivät, joten joka päivä myöskin pitäisi yrittää hirveästi elää ja sit pettyy, kun näki vain 50000 sukkahousutyttöä ja kävi kaljalla ja flirttaili ja osti jätskin ja laukun, mutta ei käynyt terassilla, ei hengannut ihmisjoukossa ja ei jutellut seitsemälle. No, ei mulla ole tälläistä oloa vielä Helsingissä tullut, joten ehkä tämä oli vain poikkeus. Toisaalta tänään oli ensimmäinen kesäpäiväkin... Naah.

Huomenna vappu, eikä mitään hajua, mitä pitäisi tehdä. Kai mä otan "kaljat" reppuun, käyn katsomassa Mantan lakituksen ja sit johonkin puistoon. Kaivariin, jos olen oikein ihmisten puheista tajunnut. En mä halua mitään pikkubileitä, enkä mitään etukäteiskaulaanripustautujaa, mutta tietysti yksin voi olla vähän orpo olo. Toivottavasti saan itseni niin juhlatuulelle, että hauskaa kikatteluseuraa löytyy.

Ainiin, pesukone on nyt asennettu keittiöön. Tekisi mieli ottaa kuva ja otankin, mutten tiedä milloin jaksan käydä kaapista piuhan, jolla saisin kuvat koneelle. Kiva on kokkailla vihanneksia kun pesukone jauhaa boksereita takana. Hassua kuitenkin :D Onneksi asentaja oli taidokas, niin ei tartte pelätä vesivahinkoja. Hälle iso kiitos.

Nymmoi!