IRC-Galleria

Kun nyt vuodessa 2009 ollaan, niin minun pitää kai tehdä joku uudenvuodenlupaus. Lupaan, joskaan en käsi raamatulla, että kirjoitan ensimmäisen kirjani heinäkuun alkuun mennessä. Kuusi kuukautta aikaa ja materiaali tulee olemaan uutta, eli en kierrätä vanhoja tekstejäni, ainakaan paljoa, vaikka niistä ideoita otankin. Kyseinen kirja tulee olemaan fiktiivinen, mutta "inspired by", päiväkirja esimerkkihenkilö-minun nolosta elämästä. Vähän kuin Juoppohullun päiväkirjat, mutta ilman juoppohulluutta ja enemmän oikeasta elämästä. Laskeskelin, että mukavan pokkarin saisi aikaan noin 50 tarinalla, joista jokainen on noin 1-2 A4:sta, eli siitä tulisi noin 100-150 sivuinen opus tiivistämisen jälkeen. Ei se vaatisi kuin kahta tarinaa viikossa ja jos yhteen tarinaan menee puoli tuntia, niin ei edes paha rasti.

En tietenkään oleta kenenkään julkaisevan kirjaa, mutta jos niin käy, painatan kirjan sitten itse. Nykyään onneksi ihan pikkurahalla saa itse tehtyä kirjoja, jonkun parin kymmenen kirjan painos maksanee huntin pari ja eiköhän niille ainakin ostajia löydy. Olen koko elämäni kertonut noloja tarinoita itsestäni ja saanut ihmiset ulvomaan kyynelet silmissä, joten kai se toimisi kirjamuodossakin. Toivottavasti :D Ja kannattaahan se oma nolous ja elämän vaikeus rahaksi vääntää, muutenhan se olisi vain haitta.

Kävinpä eilen sit "yksillä", monikossa kyllä juu. Kivaa oli, mutta rahaa meni ihan helvetisti. En jaksa tarkemmin ruotia yksityiskohtia paitsi Vanhan tanssikellarin osalta. Kyseinen pulju sijaitsee kaivopihalla Old Hatin naapurissa, se on sellainen humppapaikka kuusikymppisille ja monesti tullut naureskeltua Old Hatiin mennessä. Kaljaseura sai kuitenkin ylipuhuttua ja yllytettyä, että entäpä jos mentäisiinkin sinne! No mikänottei! Baari oli sinänsä ihan perinteinen ja siisti, tanssilattia yhdessä päädyssä ja varsin paljon istumistilaa muualla, josta näki tanssilattialle hyvin. Me oltiin ehdottomasti paikan nuorimmat, muuten keski-ikä oli ehkä 60. Muutama nelikymppinen pari ja jonkun vanhemman miehen mukana oli ehkä piirun nuorempi naikkonen, mutta sellaista papiljotti-puvuntakki-herrasmiessolmiossaan kamaa se väki pääosin oli.

Paikassa nauratti ihan hulluna sen yläastediskomaisuus! :D Eli siis osa tanssii kahdestaan, joku joraa yksin ja kohtalainen määrä asiakkaista oli ilman vakiseuraa, joko porukalla tai yksin. Sitten joku herrasmies tai herrasnainen kävi aina ujosti pyytämässä jotain seinäkukkasta tanssiin. Sinänsä normaalia, mutta asia rupesi kikatuttamaan sitten kun ne papat ja mummut flirttailivat toisilleen tai kun Mr. Evil poolopaita-kaljumies oli kunnon charmantti ulkonäöstään ja tanssitaidoistaan huolimatta ja kävi melkein jokaisen vapaan mummelin tanssittamassa. Voi niitä mummeliparkoja, jotka hän tanssin jälkeen sit hylkäsi uuteen seuraan iskiessä kiinni. Elämäni rakkaus olikin pelkkä sika. Snif :D Mr. Evil, minkä teit! Osa oli selvästi seinäkukkasia, eikä kukaan heitä pyytänyt tanssiin ollenkaan ja meidän takana oli pakollinen "poikajengi", siis miesjengi, jossa herrasmiehet istuivat liian kännissä ja haaveilivat, että joku näpsäkkä kuusikymppinen Irmeli tulisi ja pyytäisi heitä valssin kiemuroihin. Ihan hurmaavan hauska paikka, suosittelen!

Kun nyt musiikista jo periaatteessa puhutaan ja kun mulla on jo "tuo jätkä ei tajua mitään musiikista!" leima, niin ihqutampa erästä uutta täydellistä ja tuttuun tapaan laajalti vihattua artistia. Nimittäin Lady Gaga! Siinä on taas sellainen pakkaus, että musiikki, musavideot ja laulajan ulkonäkö ovat kaikki ihan uskomattoman mahtavaa (muovista) timangia. Ei tässä ole kyse mistään vuosisadan artistista, vaan kevyestä viihdemusiikista, joka kuitenkin toimii kuin puukko nivusissa. Suklaasta tehty puukko siis ja nivusilla tarkoitin suutani!

Musiikki on "molliteknoa", jolla kuvaan tietynlaista tanssimusiikkia joka oli ysäriaikoina hyvinkin suosittua. Mollitekno ei ole siis sama kuin eurodance tai ysärimusa, vaikka eurodance onkin pääosin molliteknoa. Kyseessä on siis kepeä tanssimusa yleensä naivistisilla sanoilla, joissa kertosäe tai b-osa on jotenkin surullisen kuuloinen (tästä tulee sana molli). Vaikka laulussa lautettaisiin hymyilystä, tanssimisesta ja siitä kun kädet heitetään ilmaan ihan kuin ei edes kiinnostaisi, niin se kertosäe saa aina itkun hyvällä tavalla silmään sävelkulullaan. Gagan kohdalla esim. Poker face on tälläinen. Molliteknoon (ja eurodanceen) liittyy myös usein kohdat, joissa "räppäri" räppää jotain. En ole koskaan näistä kohdista itsessään niin välittänyt, mutta tuleehan niistä niin kotoisa olo. Ihanata!

Lady Gagan ulkonäkö lienee syy, miksi häntä niin moni vihaakin. Järkyttävintä on kuitenkin se, miten häntä verrataan Britneyhyn tai Barbiin. Öh, wtf!? Britney on mahtava, muttei näillä ole mitään yhteistä keskenään. Eikä Gaga ole mikään Barbi, enemmänkin tulee mieleen joku fetissiversio Bratzista. Gaga on ilmiselvän seksikäs jännissä asuissaan, mutta se mikä hänet erottaa halvan mukaseksikkäistä tissipimuista on se, että hänessä on joku juju. Se juju tai paremminkin ne jujut ovat aivan mieletön söpöys (joka taistelee tissipimuutta vastaan, he kun ovat yleensä tylsän kauniita). Esiintymisasut ovat myös asia, jotka hän taitaa. Ne ovat enemmänkin fetissisen seksikkäitä kuin pelkästään paljastavia ja jotenkin hän osaa yhtäkkiä näyttää todella muoviselta ja hyvällä tavalla halvalta, mutta silti arvostettavalta ja upealta. Ihan mielettömän outo yhdistelmä ja toimii kuin junan vessa täynnä pähkinöitä.

Musiikkivideot ovat sinänsä linjassa kaikkeen muuhun. Niistä olisi helppo tuhahtaa, että taas halvennetaan naista ja blabla, mutta hän eroaa taas kuin yö ja päivä muista samantyylisistä huonoista tissipimuista sillä, että hän on itse se, joka keikistelee videoilla, vähemmän muut. Ei ole siis kymmentä taustalaulajaa bikineissään hieromassa itseään öljyttyihin miehiin, vaan hän itse tekee sen ja vaikka hänen asusteensa ovatkin tosiaan seksikkään upeita, niin niitä kuitenkin on, harvemmin näkee mitään puolialastomuutta. Niissä videoissa pysyy jotenkin myös hyvä maku, jos hyvästä mausta. En tiedä millainen hän on ihmisenä, kyse on varmasti pitkälti lavapersoonasta, mutta siitä tulee mieleen juurikin seksikkyyden osalta tietynlainen ihmistyyppi. Tämä ihmistyyppi voi olla hyvinkin esim. pornotähti tai fetissimalli, mutta silti hänen suhtautuminen seksiin on jotenkin aina juvelan ujoa. Hän ei hiero sitä samalla tavalla muiden naamalle kuin joku pidättyvämpi ihminen voisi tehdä seikkailuineen. Levy menee ostoon välittömästi, etenkin kun iTunes Storen perusteella levyllä on niin monta hyvää kipaletta, että yksittäin ostaminen tulisi melkein yhtä kalliiksi kuin levyn ostaminen. Ja tämän levyn mä tahdon hyllyyni.

Vielä yksi ja sitten lasku. Nimittäin Spongebob Squarepants! Voi helkkarijumalautaomgplzwtfdood miten sairaan hauska sarja se on! Tuttuun tapaan leffa iskee vielä kaiken normaalia enemmän yli ja on sellainen, että jos joskus lapsia saan, ei alle viisitoistavuotiaat sitä katso. Aivan sairas! :D Ekan kerran näin leffan joku uudenvuodenpäivä kun olin ex-exän luona Turussa kikattamassa ja krapuloissani söin uudelleenlämmitettyä kebabia ja olin ihan wtf leffaa katsoessa. Leffa tuli uudestaan tiistaina ja tänään katsoin sen boksista, vaikka etukäteen vähän mietin, että jaksanko katsoa kun olen sen jo kerran nähnyt. Jaksoin. Aaaahahahahaah! OMG! Miten mikään leffa muka voisi olla vähemmän kuin täydellinen, jos se sisältää David Hasselhoffin omana ihmismäisenä itsenään ja vielä piirrosleffassa. Patrik leijumassa taivaalla alasti lippu pyllyvaossaan on myös jotain sellaista, joka saa kahvit väärään kurkkuun hyvällä tavalla. Ei tsiibös! Jos ette ole nähneet, nyt marsmarsmars lainaamaan! Ja ennakkoluulot pois, kyseessä on yhtä paljon lastenohjelma kuin Ren & Stimpy tai esim. Shrekit ovat. Niin ja kyseistä leffaa ja sarjaa ei esitetä suomeksi dubattuna. Siis miten voi olla, että kun joku on täydellistä, niin se täydellisyys ulottuu jokaiseen lonkeroon asti. Ei dubattu! OIKEIN!