IRC-Galleria

Tänään on ollut sekä liikuntavammainen että maaginen olo. Aloitetaan jälkimmäisestä.

Lenkiltä palattua ruokana oli juustokermaperunoita ja lohta. En tee itse koskaan lohta, kai siksi kun se on kallista ja hankalaa. Nyt kuitenkin olin sitä tekemällä tehnyt ja kun katsoin Rooman viimeisen jakson boksista samalla lohta syöden, tuli jotenkin ihan outo olo, koska kaikki oli niin outoa. Ei Rooma mikään maailman paras sarja ollut, mutta sen loppuminen tuttuun tyyliin aiheutti yhtäkkiä oudon tyhjiön sieluun ja se kun itsetekemää lohta horni kohti puhelinta vain lisäsi tätä oloa. Viimeisen jakson loputtua nousin sohvalta ja menin koneelle ja laitoin CMX:n Auran soimaan. Yhtäkkiä kaikki alkoi tuntumaan jotenkin syksyiseltä ja näin suoraan kaaaaaukana vastapäisessä talossa ikkunassa valot ja jonkun tumman hahmon hyppivän edes ja takaisin. En tiedä harrastiko joku ratsastuksseksiä ikkunan ääressä vai hyppikö trampoliinilla, mutta tämä kaikki laukaisi sellaisen "OOOH!" olon ja yhtäkkiä makasinkin selälläni maassa, tuijottaen kattoa ja haaveillen siitä, että olisi syksy ja ympärillä olisi vettä. Ei ole mikään poissaolokohtaus, vaan enemmänkin "maagisuuskohtaus", jolloin kaikki tuntuu yhtäkkiä niin satumaiselta ja jännittävältä. Harmillisesti ei ole syksy, eikä ympärillä ole vettä, joten olokin pikkuhiljaa rapisi pois. Ei ole silti koskaan maagisuus noin vahvasti sieluani koskettanut. Tulen joko hulluksi tai opin nauttimaan elämästäni enemmän kuin koskaan ja möyrin hangessa ja haistelen siilejä.

Sit siihen liikuntavammaisuuteen. Olen varmaan maininnut jo, mutta osallistun kesällä Jukolan viestiin ja vaikka meillä onkin perhejoukkueella sellainen ajatus, että ihan sama vaikka kävelisi takaperin koko radan, niin en minä silti ilkeä tai halua kävellä koko matkaa. Haluan juosta! Parasta suunnistuksessa on juokseminen, kun pinkoo ylös mäkeä ja alas jyrkännettä, keho huutaa armoa, suussa on verta ja adrealiini helmuaa taivaissa. Kävellen se on tylsää, sama kuin normaali metsälenkkeily mutta hämähäkinseitit naamalla. PLaah.

Jotta voisin juosta, minun pitäisi oppia uudelleen juoksemaan, mutta kun en ole intin jälkeen saanut otettua montaakaan juoksuaskelta kerrallaan. Ekoina vuosina aloitin liian rajusti. Kylmiltään vartin juoksu tarkoitti sitä, että sinä kesänä ei enää juostu. Seuraavana vuonna otin rauhallisemmin ja oliko kolmas vuosi kun käytin ihan järjettömän alkeista lähtevää Kunto Plussan juoksuohjelmaa. Ekat lenkit olivat tyyliin 3 minuuttia, josta minuutti juostiin. Lenkkejä oli 4-5 kertaa viikossa, mutta juoksua niissä oli alussa pari minuuttia jokusen viikon. Ei apua, jalat eivät kestäneet sitäkään vähää.

Nyt jalat ovat jo siinä pisteessä, että hillitön tuska alkaa noin 5 sekunnin juoksun jälkeen. Nilkka "jäätyy" ja muuttuu voimattomaksi, säärien etuosiin tulee vuotava kipu ja kantapäät, polvet ja lonkat hakkautuvat millä tahansa tasolla. Kengät ovat kalliit, ei apua, kuten ei halvoistakaan kengistä. Yritän katsoa juoksuasentoani, mutta ihan sama mihin suuntaan jalkoja kääntää tai suoristaako vai köyristääkö selkää, niin kipu vain pahenee. Toki kivusta voisi olla välittämättä, mutta en halua tulehduttaa luukalvojani, koska sitten en voisi enää kävelläkään. Tänään kun kävin tunnin lenkillä, josta juoksin ehkä 5 minsaa ja sekin 30 sekkaa kerrallaan, huomasin samalla ettei jaloissa ole enää edes juoksuvoimaa. Vaikka yrittäisin kivusta huolimatta juosta täysillä, en uskoisi pystyväni, koska jotenkin "jäätynyt" nilkka ei siirrä voimaa mihinkään.

Olen hillittömän jäykkä ja melkein mikä tahansa venytysasento ottaa myös säärien etuosan lihaksiin. Olenkin nyt pari viikkoa venytellyt päivittäin ajatellen, jos siitä olisi apua. No en tiedä olisiko vai ei, mutta jostain oudosta syystä eilen kaikki paikkani olivat taas ihan jumissa. Kahden viikon venyttely katosi viemäristä alas ja olen taas samassa pisteessä mitä aloittaessa. Jos seison suorana ja kurotan sormenpäillä kohti lattiaa, jää lattian ja sormien väliin noin 25 senttiä. Ei hyvä. Toki ne saa runnottua lattiaan, mutta se nyt tuskin on homman juju.

Googlettelin aamulla kuntosaleja ja samalla löysin linkin jalkavaivoihin ja sitä kautta luultavasti myös tiedän mikä jalkojani vaivaa. Minulla on eripituiset jalat ja/tai yli/alipronaatio. Eli kävely siis jatkuvasti kuormittaa sääriäni ja ne ovat kokoajan ihan kivun hilkulla. Juoksu tönäisee sen kivun sitten tuntumisen puolelle. On siis väärin sanoa, ettei kävely koske, se on vain juuri kipurajan alla. Jos en kävelisi ollenkaan, pystyisin takuulla juoksemaan paremmin. En tietenkään ole kävelyä lopettamassa, mutta kävelyongelmat pitäisi korjata, jotta jalkojen ylirasitus loppuisi ja niitä voisi lopulta käyttää pinkomiseenkin. 200 euroa maksaisi jalkojen tarkastus ja pohjalliset jossain Pasilan jalkaklinikalla. Kallista lystiä, mutta toisaalta halpaa jos sen avulla voin palauttaa itselleni kyvyn juosta uudelleen. Ei ole kivaa olla juoksuvammainen, vaikka melkein terveet jalat omistaakin. Selkäkivutkin hellittäisivät varmaan.