IRC-Galleria

Tämä päivä alkoi perinteisesti. Lomaunet eivät tuntuneet missään kun aamulla niin vitutti ja väsytti, työ ei oikein maistunut ja koska tänään on jo tiistai ja olen lähdössä perjantaina suoraan töistä takaisin savoon isoveljen synttäreille, niin arkipäiviä tässä viikossa on vain kolme. TODO-lista on kilometrin pitkä ja veivasin sitä päässäni. Jos tänään kävisi parturissa, niin paitsi kun pitää käydä kaupassakin ja parturin jälkeen tiputan hiuksia kauppaan, mutta en mä voi maito kassissa mennä parturiin ja pitäisi myös ostaa printteri, vaatteita, uusi laukku ja juoksukengät, mutta kun parturi menee jo seitsemältä kiinni ja blablabla. Tuntui, että aivot räjähtää, kuten lähes joka päivä tuntuu minun pohtiessa useaa yhtä huonoa vaihtoehtoa keskenään. En osaa päättää mitään, koska jokainen vaihtoehto sisältää aina jotain paskaa tai ongelmia ja lopulta vain muserrun kaaoksen alle, enkä tee mitään. Jossain vaiheessa iltapäivää vallalla olikin vahvin vaihtoehto, menen tänään suoraan töistä kotiin ja sit huomenna mietin tuplasti enemmän, miten saan kaikki hoidettua 2 päivässä...

Työpäivä loppui, hyppäsin firman shuttleen kun se tarjolla oli ja päädyin normaalia nopeammin Erottajalle. Muutaman askeleen jälkeen pääni hiljeni. KESÄ! Tai siis kevät! Kaikkialla oli ihanan kuivaa, ilma leijui ihanaa sumua, joka ei ollut märkää kastesumua, vaan kuivan tunnelmallista saaste/pölysumua, joka minusta tekee kaupungista kaupungin. Ilma tuoksui kuivahkon kiviseltä, ihmisiä oli ympärillä ihan hirveästi ja minulle iski hillitön himo kiertää baareja ihan vain siksi, että saisin lähteä baarista pikkuhuppelissa keväistä kuivaa tietä kohti seuraavaa. Aaah! Ihanaa! Ihanata!

Sain puhuttua epäjärjen ääneni hiljaiseksi ja vaikka olisinkin niiiin tahtonut jäädä kylille, oli pakko hoitaa asioita. Hyppäsin metroon ja sillä Ruoholahteen, menin parturiin ja tukastakin tuli ihan nätti, vaikka näytänkin ehkä enemmän lesbotytöltä kuin mieheltä. Noh, kasvaahan se. Viileä kesätukka teki hyvää, koska sen jälkeen kaikki olikin yhtäkkiä selvää. Päätin, että on parempi tehdä nyt jotain jotenkin, kuin yrittää keksiä kaikkein optimaalisinta ratkaisua ja olla tekemättä mitään. Menin pää täynnä hiuspätkiä (ei ne parturissa koskaan niitä pois saa, vaikka vähän sutivat) kauppaan ja ostin niitä tuotteita, mitä vain K-kaupasta saa. Löysin samalla lastenosastolta iiiihan punaisen tyylikkään olkalaukun, jonka ostin pois kuleksimasta. Sit kotiin, tavarat jääkaappiin, seuraavaan kauppaan ja kotia. Matkalla kohti kämppää huomasin, että siellä oli upea auringonlasku ja rappusia noustessa mietin, että olisipa kiva lähteä kävelemään. Tuttu konditionaali ja jotenkin se oli sama kuin "olisipa kiva olla miljonääri" tai muu mahdoton kiva toive. Kun pakkasin ostoksia jääkaappiin, ajattelin että kissan vitut, mikä ihme mua estää lähtemästä!

Kanat uuniin, ihqu punainen olkalaukku olalle, johon heitin punaisessa kameralaukussa olevan vaaleanpunaisen kameran (hmm, punainen taitaa muodostua lempivärikseni) ja lähdin kävellä räköstelemään kohti auringonlaskua. Niin helppoa se oli, kun kerrankin teki, eikä isi-konditionoloinut. Eihän se mun elämä autuaaksi siellä kävellessä revennyt, mutta kivaa oli kun sai tehtyä ja otin plinnustakin kuva.

Katsokaa, se on naakka!