IRC-Galleria

Paljon on taas tapahtunut edellisen ja tämän välissä, mutta skipataan ne ihan vittuillessaan. Lyhyesti tiivistettynä: jeij, elämää, neij, surumielisyys, jeij, uusia ihmisiä, neij, mikään ei tunnu riittävän, jeij lisää palkkaa, neij, ei tällä siltikään elä.

Eilen oli epäsosiaalisuusviikonlopun jälkeinen masennuspäivä ja tarkoitus oli mennä "äkkiä kotiin ja lenkille". Tajusin kuitenkin onneksi bussissa, että juurikin epäsosiaalisuuspäivinä ei pidä mennä kämpille, vaikka niin himottaisi, vaan kävellä ihmisten seassa. Ei tartte kuin 10 minuuttia kävellä kadulla vilinässä, niin suupielet helmuaa korvissa ja tulee olo, että elämä ei olekaan taas turhaa. Mikä parasta, jos on epäsosiaalisuusolo, niin se vartin kävely voi hyvinkin riittää ja sit voi tulla onnellisin mielin kotiin syömään, urheilemaan ja koneilemaan. Eilinen oli siis loppujen lopuksi kiva päivä, kävin ihmisten ilmoilla, lenkillä ja kokkasin juhannuksen jälkeen oikein kunnon ihmisruokaa, terveellistä sellaista. Tuorejuustoiset pavut ja texmex-kasvikset ulkofilepihvillä vähän parempi kuin "2 pakettia makkaraa".

Eilen oli vielä jotenkin vilakka ilma, vaikka lehdissä höpötettiinkin helteestä. Tänään heti aamulla jo huomasi sen, että eilinen vilakkuus puuttui täysin. Asteissa ei ollut eroa kuin pari, mutta ehkä suurin ero oli täydellinen tyyniys. Kuitenkin rannalla asuessa ja rannalla työskennellessä sillä on aika jumalaton merkitys, tuuleeko mereltä vai ei. Jos ei, niin se sama +25 onkin yhtäkkiä oikeasti kuuma, eikä vain sellainen, että tekee mieli vetää plyyssiä päälle.

Töihin kävellessä tuli jo kuuma ja töistä tullessa vielä kuumempi. Ärsyttävästi en saanut ketään lähtemään kanssani pussikaljalle. Kaikille olisi käynyt huominen, mutta kellekään ei tänäinen. Ärrr! Tänään oli kuitenkin sellainen päivä, että sata kertaa mieluummin menen yksin kaljailemaan kuin olen menemättä, joten kävin Suomalaisesta Fingerporin kakkoskirjan ja kaupasta pari halpaa siipukkaa ja sit Espalle. Kesämäisyys näkyi parhaiten siinä, että valkoista kirjaa lukemalla jo vartin päästä näkökyky hämärtyi hyvinkin vahvasti. Ihan sama mihin katsoi, kaikki näytti kuin vastavaloon katsottuna ja jotenkin palaneen valkoiselta. Vaikka näkemättömyys onkin oikeasti ärsyttävää, niin kesällä on jotenkin ihanaa kun aurinko polttaa silmät ja kaikki näyttää niin oudolta. Se lisää entisestä nestehukan kaverina kilahtamista ja niin kävi nytkin. Kaksi (2) puolen litran siideriä ja kun lähdin kohti bussia, mulla oli niiiin ufomainen olo!! Näin jopa näkyjä, taustalla olevat kolme isoa nostokurkea kaikki kääntyivät samaan tahtiin sivuttain. Olin ihan, että wow ja omg ja plz! Mun teki niin mieli jäädä kaupunkiin, hypätä johonkin vastaantulevaan pubiin ostamaan banaanidrinkki ja juttelemaan vastaantulijoille.

Siinä uskomattomassa onnessa ja euforiassa kuitenkin salaa ärsyynnyin taas siitä, miten nämä olotilat menevät hukkaan. En muista milloin olisin viimeksi "bilettänyt", jossa biletys tarkoittaa sitä, että antaisi luvan toteuttaa noita hulluja mielitekojaan, psyykkaisi itseään hauskuuteen ja mikä tärkeintä, kaveri/kaverit tekisivät samaa. Jos lähden samanhenkisen kanssa juopottelemaan, jutellaan kivoja ja ollaan kaksistaan, koska kumpikaan ei ruoski toista känneyteen. Jos taas lähden sosiaalisen kanssa matkaan, hän viipottaa ties missä ja minä istun yksin puun alla, koska hänkään ei ruoski minua, eikä hän itse tarvitse ruoskimista sosiaalisuuteen. Pitäisi olla kavereita, jotka ovat piirun sosiaalisempia kuin minä ja puskevat minut sosiaalisuuteen, mutta kuitenkin samalla ovat vähän pidättäytyviä ennenkuin heitä käskee riehaantumaan. Sillä tavalla ei tartteisi pelätä, että toinen tanssii pöydillä kun minä juon ekaa, mutta euforiakännin päähänpistot tulisi toteutettua aina.

Olen myös stressannut sitä, että miten voin koskaan alkaa seurustelemaan, ainakaan ei-puskijan kanssa, koska silloin yhdessäolosta tulee epäsosiaalista ja silloin harvoin kun yksinään uskaltaisi sosialisoida, on kiellettyä sosialisoida romanttisesti koska on varattu. Hetken tätä surettuani tajusin, että elämäni parhaita hauskanpitokertoja ovat olleet ne, kun olen ollut varattu ja ollut reissussa porukalla joidenkin muiden ihmisten kanssa. Kumppani voi olla mukana, ei siinä mitään, mutta eihän se seurustelu tietenkään estä haalimasta kavereita. Kun siskon silloinen poikaystävä vokotteli minut vappupäiväaamuna baarikierrokselle, niin nautin kuin eläin ja olin varattu (joskin exäni ei tainnut nauttia siitä aamusta, sori hänelle :D).

Ei tartte siis vältellä ihmissuhteita siksi, kun ei ole vielä kokenut riehakkuuselämää, mutta myöskään turha kuvitella parisuhteen sitä tuovan. Päinvastoin, sosiaalinen elämä yleensä vähenee parisuhteen myötä, kun tulee käytettyä enemmän aikaa toisen kainalossa nyhväämiseen. Toisaalta se on ehkä enemmän elämää kuin yksin telkkarin katsominen, mutta en silti laskisi sitä "elämäksi" kun sen tekee kahdestaan kumppanin kanssa, "elämä" kuitenkin vaatii ulkopuolisia ihmisiä, mielellään paljon.

Vieläkin vähän kikatuttaa ja horjuttaa kaksi (2) siideriä ja join ne sentään 3 tuntia sitten. Ihanaa! Onneksi torstaina pääsee rannalle, en olekaan Helsingissä vielä käynyt. Nyt sekin "neitsyys" menetetään ja ehkä sinne uskaltaa sit yksinkin.

Ainiin, The Sounds 27.6. eli tän viikon lauantaina. Saa hihkua, jos joku muu on tulossa tonne Pitkä kuuma kesä -festareille.