IRC-Galleria

Snif :.<

Olen aina paukutellut ikeniäni siitä, että vanhempani eivät olleet niin typeriä, jotta olisivat tartuttaneet reikiintymismahdollisuuden minuun nuolemalla lapsena suuhuni tulevia lusikoita, joten hampaani ovat olleet hyvässä kunnossa. En ole mikään Pepsodent-hymypoika, enkä käytä hammaslankaa enkä ota kahta Xylitol(R) purukumityynyä aterian jälkeen happohyökkäystä estämään, mutta kahdesti päivään tullut hampaat pestyä ja pahimpia mähmiä tikulla hampaista kaivettua. Nyt paukuttelulle ei sitten ole enää aihetta, kun ensimmäistä kertaa eläissäni hammaslääkäri sanoikin, että reikä, paikataan.

Osasin kyllä epäillä reikää ja oikeasti lääkäriin olisi pitänyt mennä jo ajat sitten. Toukokuussa poskihampaan purupintaan tarttui todella vittumaisesti pellavansiemen ja viikkojen kaivelujen jälkeen sain itse siemenosan pois, mutta kuori jäi pysyvästi siihen hampaan pinnalle. Vähitellen se reikä on siellä kuoren alla sitten muhinut ja hampaaseen alkoi muodostumaan kuoppa, jolloin aina syödessä sinne jäi jotain ruokaa, joka pahensi ongelmaa entisestään. Eilen karkkia (sokeritonta, toim.huom.!) syödessä sitten tuntui yhtäkkiä suussa jotain kovaa. Sokerittomissa karkeissa on joskus ollut mukana jotain outoja kovia mustia levyjä ja kuvittelin suussani olevan vain nyt jotain kovettunutta sorbitolia/tms. Pian alkoi kuitenkin tuntua yksi hammas oudolta ja kun peiliin katsoin, siitä puuttui ihan kunnon palanen.

Illan nukuttua sitten kutsui työt ja onneksi sain aikaiseksi varata heti ajan hammaslääkäriin. Olen tunnetusti surkea kaikkien ajanvarausten kanssa, enkä tee niitä ennenkuin hengenhädässä. Vaikkei hammas kipeä ollut, palan puuttuminen tuntui kuitenkin hengenhädältä, joten sain rohkeutta soittaa. Onni onnettomuudessa, minun piti saada vain pelkkä suuhygienistin aika, joka olisi arvioinut ongelman ja laittanut jotain pikapaikkaa ja sitten olisi pitänyt hankkia uusi aika oikeaa lääkäriä varten, mutta nyt peruutuspaikan takia pääsin ihan suoraan hammaslääkärille. Varsin hyvä munkki, että ajanvaraussoitosta 4 tuntia myöhemmin istuin lääkärin sormet suussa, normaalit jonot kun ovat useita kuukausia.

Mitään puudutuksia ei näemmä täällä harrasteta, enkä minä tajunnut tai ilennyt niitä kysyäkään. Poraaminen tuntui epämiellyttävältä, mutta sitä oikeaa kipua oli vasta sitten joku outo puhalluslaite, jolla pari kertaa hönkäistiin reikään. Suurin tuska ja kuolema tuli kuitenkin siitä niin tutusta ja epäturvallisesta piikistä, jolla sinne reikään törkittiin. Kuin reikä oli hampaan ytimeen asti, niin ymmärrettävästi tuntui aika rouhevalta, kun hermoja sorkitaan. Hammashermokipu on muutenkin niin kamalaa, sellaista oikein jäätävän kylmää ja leviävää. Mieluummin isken kyynärpääni hermon pöydänlaitaan kuin hammashermoon annan minkään koskea.

Lopulta hampaasta tuli kuitenkin uusi kalu ja ilahduttavaa oli nähdä, että nykyajan paikat näyttävät ihan hampailta. Rei'istä kun ei ole ennen ollut kokemusta, niin jotenkin vain kuvittelin, että edelleen kaikki paikat on niitä tumman metallisen näköisiä könttejä, joita vanhojen ihmisten suut ovat täynnä. Huh, onneksi ei ja ei tuota paikatuksi huomaa, jos sitä ei tiedä. Hieman epämuodostunut se on vieläkin, mutta ääsh.

Täytynee hankkia joku "Hammasdino pesee hanpaat" juliste, jossa on paljon valkohampaisia ilakoivia lapsia ja kotimatkalle laitettu hammaspeikko hakun ja matkalaukun kanssa. Tai ehkä pidemminkin kyse ei edes ollut puhdistuksen puutteesta, vaan siitä, että puuttui bollokseja hankkia se hammaslääkäriaika heti kun se siemen ei irtoa, eikä vasta siinä vaiheessa kun sen takia hammas on jo syöpynyt ontoksi.

Ps. Syön samoja karkkeja ja suussani tuntui taas äsken jotain kovaa :E Ehkä nämä pitäisi heittää roskiin.