IRC-Galleria

Alkusanat

Dokumentti käsittelee sanojen etymologiaa historian alkuhämäristä näihin päiviin. Dokumentti on tuotettu Pitkänsuon yliopiston kielitieteiden laitosta varten. Sanojen alkuperä selitetään aasinsiltojen [1] kautta.

Dokumentti

Aloitetaan tutkimus nykypäivästä ja ajankohtaisesta sanasta v-käyrä. Useimmat ihmiset kuvittelevat virheellisesti sanan olevan lyhennös tai kiltinnös sanasta "vitutuskäyrä". Vaikka v-käyrää monesti käytetäänkin vitutuksen ilmaisemiseen, ei itse sanan alkuperään liity vitutus. V-käyrän perusta on käyrän v-muotoisuudessa ja sana tarkoittaa ihmisen onnellisuusastetta stressitilanteessa. Käyrä lähtee nollapisteestä, joka on ihmisen onnellisuuden perusaste. Käyrän x-akselilla on stressin määrä ja y-akselilla onnellisuuden määrä. Stressi kasvaa oikealle, onnellisuus kasvaa ylöspäin.

Kun stressin määrä on nollassa, on onnellisuus perustilassa. Stressin lisääntyessä lähtee onnellisuus laskuun lineaarisesti. V-käyrän "huippu", eli pohja, tulee stressimäärän puolessa välissä. Tässä on niin sanottu "raivopiste". Raivopisteen kohdalla onnellisuus on alimmillaan ja ihmisessä tapahtuu suurimmat fysiologiset muutokset, joka purkautuu yleensä roskisten potkimisella ja Jumalan pilkkaamisella. Olisi helppoa kuvitella onnellisuuden laskevan tasaisesti stressin kasvaessa, mutta näin ei käy. Raivopisteen jälkeen onnellisuus lähteekin kasvuun, vaikka stressikin lisääntyy. Tämä nouseva jatkumo on nimeltään "hulluusvaihe". Nyt stressi on ylittänyt tietyn raja-arvon ja koska ihmisen mieli ei voi enää käsittää tätä, alkaa onnellisuus nousemaan. Roskisten potkimisen sijaan tila ilmenee yleensä epätoivoisena nauruna ja typerinä irvistyksinä. Stressin kasvaessa edelleen onnelisuus jatkaa kasvuaan, kunnes stressin äärettömimmässä muodossa onnellisuus on takaisin nollapisteessä. Ihminen on tullut hulluksi, heittelee apinoita ulosteellaan ja hankkii yleensä liikaa kissoja tai muita kotieläimiä.

V

Kuva 1. V-käyrä

Sana "hullu" on kuitenkin yleensä varsin ahdasmielinen näkemys. Kaikki epänormaali ja yleisesti vähemmän hyväksytty on hullua, vaikka yhteiskunnan normit ovatkin hyvin yhteiskuntariippuvaisia. Onko hullu siis edes hullu vai pelkästään epänormaali? Onko hullua olla sittenkin normaali? Sanaa "hullu" käytetään myös yleensä varsin vapaasti. Miten voimme suhtautua sanaan hullu, jos sitä käytetään sekä ulosteillaan apinoita heittävästä ihmisestä sekä ihmisestä, joka syö työpaikalla välipalana pelkän banaanin munkin ja kahvin sijaan?

Asiaa selventääksemme on pureuduttava historiaan ja mietittävä sanan "hullu" alkuperää. Sana hullu on syntynyt antiikin kreikassa ja oli alkuperäisessä muodossaa "huthos". Vapaasti suomennettun kreikan sana "huthos" tarkoittaa ihmistä, joka syö välipalaksi pelkän banaanin munkin ja kahvin sijaan.

Vaikka ylläoleva selventääkin jo hulluuden käsitettä, niin siitä pääsemmekin kätevästi tarkastelemaan sanaa "banaani". Harva tietää, että vielä 40 vuotta sitten sana olikin panaani. Siihen aikaan kaikki hedelmien nimet olivat kirjoitettu suomalaisittain, ilman muualta maailmasta tuotuja kirjaimia. Globalisaation kehityksen takia haluttiin kuitenkin korostaa tiettyjen hedelmien ulkomaalaisuutta lisäämällä niihin ulkomaisia kirjaimia. Tomaatti ja peruna ovat suomalaisia, joten niihin ei tarvinnut erikoiskirjaimia lisätä. Mutta banaani ja kiiwi ovat hyvinkin kaukaa tuotuja, jonka takia niissä esiintyy kirjaimet b ja w, joita ei siihen aikaan yleisesti kielessämme käytetty. Tarkkasilmäinen lukija voikin nyt huudahtaa: "Entäs kumkvatit!". Vaikka sana kumkvatti onkin hyvin ulkomaalaisen kuuloinen, se ei sisällä ulkomaalaisia kirjaimia. Tähän on kuitenkin hyvä syynsä ja 1960-luvulla eläneet muistavatkin mikä se syy on.

Kumkvatit olivat kumkvatteja vielä kun banaanit olivat panaaneja. Kielimuutoksen jälkeen kumkvattien nimi muutettiin qumqvuatiksi. Tässä muutoksessa oli kuitenkin suuret ongelmansa. Globalisaation takia oli otettu termi "banaanivaltio" käyttöön ("banaanivaltio" tarkoittaa valtiota, jonka bruttokansantuote koostuu pääosin yhden tuotteen viennistä ja jonka talous on riippuvainen tästä). Kumkvatteja pääosin vievien valtioiden nimitys oli siis kumkvattivaltiot tai sen aikaisella kielellä qumqvuattivaltiot. Syy miksi qumqvuatista tulikin taas kumkvatti oli poliitikan parissa toimivien sihteerien kyvyttömyys kirjoittaa sanaa oikein. Jopa 42% poliittisista istunnoista jouduttiin keskeyttämään siksi, ettei saatu selvyyttä, miten qumqvuattivaltio kirjoitetaan. Valtio yritti korjata asiaa pakottamalla sihteeriopintoihin 6 opintoviikon kokonaisuuden "qumqvuattivaltion kirjoitusasu", mutta tämä oli valitettavasti turha korjausliike, koska sihteerit eivät käyneet yliopistoja, jossa qumvuattivaltion kirjoitusasua opetettiin. Lopulta qumqvuatin nimi jouduttiin vaihtamaan takaisin kumkvatiksi.

Muutos oli valitettavasti hieman turha ja hätäinen, koska vain 3 päivää muutoksen jälkeen huomattiin, ettei ole olemassakaan kumkvattivaltioita. Samalla myös huomattiin, ettei kukaan edes tiedä, mikä piru kumkvatti on. Sanan alkuperää etsittiin, kunnes "syylliseksi" huomattiin Tamperelainen markkinointitoimisto OstaPois. Eräs kesätyöläinen sai työkseen keksiä kuvitteellisen hedelmän, joka kuulostaa kalliilta, eksoottiselta ja jota voitaisiin muka käyttää hienoissa resepteissä mausteena. Kumkvatin lisäksi muita ehdotuksia olivat karvaperuna ja näätähillo, mutta ymmärrettävistä syistä kumkvatti voitti. Kumkvatti on siis hedelmä, jota ei ole olemassakaan. Vaikka kumkvatin nimi vilahtaakin usein kalleimmissa ja hienoimmissa resepteissä, ei kukaan lähikaupasta kumkvatteja ostamaan lähtenyt voi myöntää, ettei sitä kaupassa myydä, koska hän voisi samalla paljastaa sivistymättömyytensä. Nimittäin eihän tämä ostaja voi varmaksi tietää, myydäänkö kaupassa kumkvatteja vai ei, koska ehkä kumkvattien kohdalla ei vain ole hyllyyn kirjoitettu sitä nimeä ja koska kukaan ei tiedä miltä kumkvatti näyttää, hän ei voi myöskään väittää, ettei sitä ole tarjolla.

Hedelmistä voidaankin laajentaa kasviksiin ylipäätään ja miettiä yhdistelmäkasvisten etymologiaa. Mikä on pihvitomaatti? Entäs luumuomena? Pihvitomaatti ei näytä pihviltä, vaikka jotkut niin väittävätkin (heidän kannattaa tarkistaa uuninsa kunto). Pihvitomaatti ei myöskään maistu pihviltä, eikä sisällä lihaa. Pihvitomaatti on vain iso tomaatti. Sama pätee luumuomenaan. Se ei ole luumu, ei näytä luumulta, eikä maistu luumulta. Miksi sitten pihvitomaattia kutsutaan pihvitomaatiksi, eikä "tomaatiksi, joka ei näytä pihviltä, ei maistu pihviltä, eikä sisällä pihviä"?. Siksi, että jälkimmäinen kirjoitusasu ei mahtuisi kauppojen hyllyjen teksteihin. Kun sanan alkuperää taas etsittiin, löydettiin jotain yllättävää. Sanan olivat luoneet alunperin musteyhtiöiden yhteenliittymä. Vähäisen musteenkäytön takia haluttiin luoda pidempiä nimiä kasviksille, jolloin kaupoilta kuluisi enemmän mustetta nimien kirjoittamiseen. Kaupan liitto kuitenkin meni lakkoon ja koska ihmiset jäivät ilman tomaatteja, jotka eivät näytä pihveiltä, eivät maistu pihveiltä, eivätkä sisällä pihvejä, lyhenneettiin sana lopulta pihvitomaatiksi. Luumuomenan kohdalla täysin sama juttu, paitsi että sana ei ollut koskaan pitkä, eikä kukaan syö luumuomenoita, joten lakkoakaan ei tarvittu.

Mutta mitä sana luumu tarkoittaa? Mistä luumu on peräisin? Sanan alkuperää selvittääkseen pitää siirtyä toiseen hedelmään, eli mandariiniin. Moni tuntenee sanan "mandariinikiina". Ei, nimitys ei ole tullut siitä, että kiinassa syötiin paljon mandariineja, vaan mandariini on korkea-arvoinen henkilö. Mandariinihedelmän nimitys tulee siitä, että mandariineja alunperin tuotiin alueelta, jossa eli paljon mandariineja. Samalla alueella eli myös paljon luumuja (ei hedelmiä, vaan ihmisiä). Luumut olivat mandariinien vastakohtia. He olivat alempiarvoisia ihmisiä, jotka luumuilivat ulos kaikista töistä ja tehtävistä. Mitä saadaan, kun yhdistetään luumu ja mandariini? Omena tietenkin. Miksi luumuomena sitten sisältää periaatteessa kaksi kertaa sanan luumu? Kysymykseen on yksinkertainen vastaus: luumuomena on omena, joka luumuilee ulos kaikista töistään, kuten hedelmäsalaatin perustamisesta. Tämän takia hedelmäsalaateissa ei koskaan käytetäkään luumuomenoita ja vaikka luumuomenahedelmäsalaattia on onnistettu luomaan Kiinalaisen korkea-arvoisen yliopiston laboratoriossa, tällä ei ole käytännön merkitystä, koska kukaan ei halunnut syödä sitä. Lopulta hedelmäsalaatti annettiin laboratorion lemmikkipandalle, josta tulikin luumuomenoiden suojeluspyhimys.

Jotta teksti ei painottuisi pelkästään hedelmiin, otetaankin aimo hyppäys toiseen suuntaan, komiikan puolelle. Tällä ei ole mitään tekemistä hedelmien kanssa, eikä hyppäykseen sisälly aasinsiltaa. Komiikka itsessään on lähtöisin myös antiikin kreikasta, mutta nykyisin Suomessakin muodissa oleva stand-up komiikka ei syntynyt kreikassa, vaan roomassa, hedelmäsalaatinvalmistajien joulujuhlassa. Epäonnisen sattuman myötä eräs laiskempi työntekijä oli unohtanut joulujuhlaan tulevat hedelmäsalaatit viikoksi aurinkoon, jonka takia niihin ennätti muodostua varsin suuri määrä alkoholia hedelmien käytyä. Kun salaatit tarjottiin joulujuhlaan saapuneille hedelmäsalaatintekijöille, he päihtyivät (tämä ei ollut kuitenkaan alkusyy joulujuhlien viinatarjoilulle, vaan pikkujoulukännit oli keksitty 40 vuotta aikaisemmin skandinaviassa, kun turkismetsästäjä Pentti Alatero toi pakanajuhliin litran pontikkaa luullen sitä vedeksi). Päihtyneillä ihmisillä on suuri tarve nähdä, kuulla tai toteuttaa komiikkaa. Toisen puolen hauskuuttaessa ja toisen nauttiessa hauskuuttamisesta, syntyi paljon kaaosta, jota vähennettiin antamalla jokaiselle tarjokkaalle vuoro esittää komiikkaa muille teatterin lavalta käsin. Itseasiassa tästä syntyikin käsite "sit-up komiikka", koska päihtyneet koomikot eivät pysyneet enää seisaillaan. Nimi muuttui "stand-up komiikaksi" vasta myöhemmin, kun sitä harjoittivat myös selväpäiset henkilöt.

"Sit-up komiikka", eli nykyään "stand-up komiikka", tarkoitti alunperin ja tarkoittaa edelleen komiikan alalajia, jossa vähäisin koomikon lahjoin varustettu ihminen päästää hassuja ääniä lavalla ja ihmiset nauravat. Alunperin ihmisten nauramiselle oli syy, olivathan he nauttineet paljon käynyttä hedelmäsalaattia. Kun sit-up komiikasta siirryttiin stand-up komiikkaan, myös katsojat olivat selvinpäin. Onkin edelleen epäselvää, miksi katsojat nauravat hassuja ääniä päästävälle ihmiselle. Syitä voi tottakai olla myötähäpeä tai kohtelias nauraminen, eikä liene myöskään sattumaa, että stand-up keikkoja vedetään yleensä baareissa (joka toisaalta kumoaa selväpäisen yleisön määritelmän). Yleisesti hyväksytyin syy on kuitenkin se, että selväpäistä hassuja ääniä päästävää stand-up koomikkoa katsovat selväpäiset ja nauravat henkilöt ovat niitä, jotka itsekin pyrkivät stand-up alalle. He eivät itseasiassa edes naura, vaan päästävät harjoitusmielessä hassuja ääniä suustaan. Ei liene yllätys, että moni stand-up koomikko harrastaa myös julkkisten äänien matkimista, ovathan he treenanneet hassujen äänien päästämistä yleensä jo vuosia.

Tähän keveään tunnelmaan voimmekin päättää tutkielman ensimmäisen osan. Toivottavasti tämä dokumentti selventää ihmisille sanojen alkuperää ja vaikka useimmat käyttävätkin sanoja onnellisina tietämättä mitä ne ovat joskus tarkoittaneet, on etymologia hyvin mielenkiintoinen tiede.

Selitykset

[1] Aasinsilta: Aasinsilta on valitettava suomennosvirhe. Sana on suomennettu englanninkielisestä sanasta "ass bridge" ja muodostettu yhdyssanaksi muokkaamalla sanaa "aasi". Oikeasti sana on tarkoittanut pyllyn yläosan ja selkäkaaren välistä lihasta, jota kutittaa, kun ihmisen vasempaan korvaan lausuu matalalla äänellä sanoja. Nykyisen merkityksensä sana sai, kun joku kertoi "aasinsiltoja" sisältävän anektoodin erään tutkijan vasempaan korvaan matalalla äänellä.