IRC-Galleria

Voiko yhteiskunnasta erota?

Tarjoilija, valiumia ja litran pullo vodkaa, kiitos.

En itkenyt mummoni hautajaisissa. Toisin oli tänään.

Syd Barrett - Love Song

Oho, onko kello jo noin paljon.

Kuusumun Profeetta - Syyllinen Pedriko

Ihastuin tänään jälleen siihen ääneen mikä syntyy kun sähkökitara kytketään vahvistimeen ja käännetään gain-potikka kaakkoon. Ajattelin käyttää tätä ääntä jotenkin hyväkseni pitkästä aikaa.

King Crimson - Larks' Tongues in Aspic pt. I

Ohje: Avaa haluamasi soitinohjelma tietokoneeltasi, laita kaikki laulusi soittolistalle ja pistä satunnaissoitto päälle. Kysy kysymys ääneen, painaa playta ja anna musiikin toimia profeettana.

(oikeasti, tämä vaikutti niin hauskalta)

Mitä äitini minusta ajattelee?
laulu: Yö tärisee
artisti: Bill Cosby Show

Onko elämäni kulkemassa oikeaan suuntaan?
laulu: Sweetness
artisti: Yes

Mikä auttaisi rahaongelmiini?
laulu: Our Song
artisti: Yes

Mistä muut ihmiset kadehtii mua?
laulu: Perkeleen peltilaatikot
artisti: Jarkko Martikainen

Mitä piirrettä en ole itsessäni vielä tiedostanut?
laulu: Pohjolan valkeus
artisti: CMX

Millaiseksi muutun, kun vanhenen?
laulu: Assassing
artisti: Marillion

Kehen/Mihin ihastun seuraavaksi?
laulu: Teenage Lobotomy
artisti: Ramones

Elämän tarkoitus?
laulu: L'Amour
esittäjä: Sielun veljet

Mitäs tän jälkeen kannattaisi tehdä?
laulu: It's A M.A.N.S World!
artisti: Napalm Death

Kuinka muu maailma sinut näkee?
laulu: Goblins' Dance
artisti: Ensiferum

Onko elämäsi onnellinen?
laulu: Kekkonen hiihtää
Artisti: Perplexity

Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta?
laulu: Ätherwellen
artisti: Kraftwerk

Himoitsevatko ihmiset minua salaa?
laulu: Send Home the Slates
artisti: Camel

Kuinka teen itsestäni onnellisen?
laulu: Before and After
artisti: Rush

Mitä teen elämälläni?
laulu: The Beehive State
artisti: Randy Newman

Miksi elämä(si) on niin täynnä tuskaa?
laulu: Hymyilevien laivojen satama
artisti: Kuusumun Profeetta

Kuinka voisin lisätä nautintoani seksin aikana?
laulu: Käytäväpeliä
artisti: Katve

Saanko ikinä lapsia?
Laulu: Working Man
artisti: Rush

Mikä olisi hyvä neuvo minulle?
laulu: Liikkuvat luut
artisti: Soul Captain Band

Mitä on onnellisuus?
laulu: Manic
artisti: Camel

Mikä on minun lempifetissini?
laulu: Don't Sit Under the Apple Tree
artisti: Glenn Miller

O_O

Kerrassaan ihanan mitäänsanomaton ja turha päivä. Taas yksi niistä, jolloin olisi kaikki valmiudet murhata kuka tahansa vastaan kävelevä ihminen, joka tuntuu ärsyttävältä.

(Rush - Xanadu)

"Jee".

Pink Floyd - If

Täytyy hieman tylsää olla jos tännekin jaksaa kirjoittaa. Enpä kyllä taida jaksaa. Ehkäpä lohduttaudun lukemalla logeja.

Pink Floyd - Echoes (live)

Provinssit käyty. Rahat on lopussa ja jalat niin rakoilla että astumiseen saattaa käyttää ainoastaan kantapäätä. Mutta enpä minä valita. Oli ihan pähee reissu. Ajoimme Sahanlammen portista sisään perjantaina yhden maissa ja aloitimme raivokkaan teltanpystytyksen. Grillailtiin siinä, hieman olutta ja makkaraa ja semmoista yleistä tsillailua. Juhlapaikalle siirtymisen kanssa ei tarvinnut kiirehtiä, ensimmäinen katsomisen arvoinen bändi oli Mokoma, joka sekin vasta 22.30. Syöksyimme oitis paikalle tultuamme oluttelttaan nauttimaan kylmiä virvokkeita. Erityisesti perjantai-ilta menikin sitten aika tehokkaasti niiden virvokkeiden parissa. Mokomaa katsoin yhden biisin, kävelin ohi ja ne soittivat Haudan takaa niin pakkopa se oli kuunnella. Sitten saikin jo suunnilleen juosta jos mieli nähdä Kuolleet Intiaanit, jotka tänä vuonna olivat pettymys. En ole varmaan eläessäni nähnyt bändiltä niin laimeaa showta. Tai sitten olin liian takana enkä nähnyt mitään. Tv-resistorista ei oikein ottanut tolkkua mutta kai se ihan hyvä bändi on. Pitänee tutustua.

Lauantai alkoikin yllättäen krapulaisissa merkeissä. Heräsin, kävin paskalla bajamajassa ja hain Nesteeltä kessuja. Olletikin joimme kaljaa. Ensimmäinen akti, jota lähdimme kokemaan oli Marzi Nyman. Ja kyllä kannatti. Yhtä vaikuttavaa kitaranvingutusta ei ole nähty sitten Jimi Hendrixin, ja mikäpä sen sopivampaa kuin että bändi esitti Hey Joen, All Along the Watchtowerin ja Firen. Tykkäsin. Komedia Vulgariaa aioin käydä katsomassa mutta tuo kitaranrääkkyy innosti niin paljon että jäi väliin. Los de Abajoa katsoin pari biisiä, innostavaa musiikkia erityisesti rytmiorientoituneen musiikinkuuntelijan mielestä. En kuitenkaan jäänyt seuraamaan vaan lähdin kaljalle.

Kaljan jälkeen olikin Riston aika ja kuinka ollakaan Risto ei taaskaan pettänyt. Keikan huippukohta oli selkeästi se, kun en muista minkä biisin aikana eräs juhlija kampesi lavalle ja esitteli yleisölle alastoman miehen kehonsa. Kuten arvata saattaa, hän sai raikuvat aplodit. Riston jälkeen kävin kait kaljalla ja lähdin tuijottelemaan Radiopuhelimia. Siitä nyt ei varmaankaan tarvitse edes sanoa mitään, Suomen virallinen punk-bändi ei ilmeisesti hyydy nimeksikään ennen kuin äijät makaavat mullan alla tammipalttoossa. Seuraavaksi olikin vuorossa CMX. Ja mikä keikka! Ensin aloin nauramaan kun näin että Yrjänällä oli nahkatakki ja Rickenbacker mutta hymyni hyytyi kun bändi avasi setin Sametinpehmeällä. Encoreiden tultua olin lähes liikutuksen kyyneleissä, encoret kun olivat Sika ja Perkele ja Nahkaparturi. Järki siellä meinasi lähteä. Eikä ne muutkaan biisit huonoja olleet. Selkeästi tämän vuoden rahanarvoisin musiikkielämys. Pari biisiä Don Johnson Big Bandia, sitten oluttelttaan kaatamaan nopeasti kaksi kylmää lonkeroa ennen The Valkyriansia, jonka jälkeen suunta kohti tukikohtaa ja sunnuntaita.

Sunnuntai olikin sitten aika vittumainen. Puolenpäivän aikaan aloitti Jarkko Martikainen, eli täytyi siis olla liikkellä ns. ennen sianpieremää. Hyvän keikanpa tuo soitteli, mies ja kitara -periaatteella. Uudet biisit kuulostivat mainioilta mutta selkeästi mieleenpainuvin tapaus oli encorena tullut Jos helvetti on täynnä, jonka Jarkko esitti a cappella. Martikaisen jälkeen pitikin juosta isoon telttaan tuijottamaan Von Hertzen Brothersia. Kovasti tykkäsi pojat soittaa, itseäni harmitti kun olen tutustunut musiikkiinsa aika pintapuolisesti eli en saanut keikasta kovin paljoa irti. Sitten alkoikin vittumainen odottelu, seuraavana aioimme nimittäin nähdä M.A. Nummisen & DJ Sanen. Rahaa ei ollut että olisi kaljalle lähtenyt tai syönyt jotain. Tai no, Toopakka söi, minä en. Kulutimme useita tunteja maleksien, nurmikolla maaten ja vettä juoden. Numminen oli...ei sitä voi sanoin kuvailla. DJ vatkasi levyjä, Numminen mölisi Nummis-äänellä ja hakkasi jotain rumpupadeja. Soittipa jopa soolonkin. Hieman haparoivan tosin, mutta kyllä siitä näki että se on joskus soittanut rummuilla jazzia, semmoinen oli ote. Lisäksi maininnan arvoista oli Nummisen vastakommentointi eräälle yleisön edustajalle, joka olisi tahtonut kovasti kuulla Jenkan hevosen puhdistamisesta ja katsoi tarpeelliseksi huutaa toivekappaleensa nimeä jokaisen hiljaisen hetken osuessa kohdalle. Mutta joo ei siinä mitään, hyvä reissu. Täytyy kait mennä ens vuonna uudestaan.

Rush - The Trees