Pidä lippu korkealla, älä puolitangossa.
Elämä on kuin vekseli, lyhytaikainen ja kallis.
Vaan älä kaada sitä muiden taakaksi, ei kenkään sitä sallis.
Sillä viha, suru, valheet ja epätoivo
ovat tuhkaa vain, ne kauas häviää.
Mutta rakkaus, ilo, totuus ja toivo
ovat sydämissämme ja sinne ne aina jää.
Hän köyhien on auttaja, käynyt helvetin kautta ja
hän veikkaa yksi, risti, kaks, vaikk' koituisi se kuolemaks.
Ja korpit olkapäilleen jää kuulemaan vanhaa ystävää,
joutsenet, pääskyt varmaan ois lentäneet ajat sitten pois.
Suomen kansa katsokaa, kellä aasit ratsastaa.
Miettii taivaan aurinko, itkiskö vai nauraisko.
Tuomarille niitä näitä selität ja tiilenpäitä
joudut lukemaan, kuinkas muutenkaan.
Porsaanreiän kuka löytää, kattaa leivätöntä pöytää.
Karu totuus se on, olet valtion.
Se on varisparvi päällä kiviaidan,
se on kymmenen miestä ja yksi yli laidan.
Vedetön järvi, alkoholiton viina,
se on piinaviikon jälkeinen piina.
Se on viljaton halme ja vainajan henki,
ikivanha valhe ja kelvoton renki.
Irti laukkaava koira vailla isäntää,
tuskin rankkurille kiinni jää.
Minä kun lypsän elämän lehmää, koskaan ei lopu maito.
Elämän voima on kuolematon, vapaus villi ja aito.