IRC-Galleria

Virginurban

Virginurban

Eepu = upeE

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »
Rakas opiskelijaelämäni päiväkirja, on keskiviikko ilta, syön jälleen makaronia fetalla maustettuna sekä maistelen mehua leijonalla terästettynä. Syy: jääkaapistani ei löytynyt kyseisen juuston lisäksi muuta kuin valo ja mehua oli niin vähän että sen määrää ja makua oli miltein välttämätöntä terästää jollakin nestepitoisella.. niin ja illan kruunaa bigbrother, mutta oi miksi päiväkirja se alkaa vasta kello kymmenen ?ihminenhän sammuu normaalisti jo hyvissä ajoin ennen, fetat naamassa ja viinaleijonat housuilla.... onko opiskelijaelämäni jatkuvaa helvettiä ennen palkkapäivää? Ja vittu, se viinan sekanen mehu värjäs mun ainoot housut, joudun nyt yrittään hinkata niitä puhtaiks soodalla pesuhuoneen lattialla koska en omista tahranpoistoainetta saati pyykinpesujauhetta.. Kouluun persepaljaana siis.. ja päiväkirja, tähän ei pirullisuus vielä lopu, vaan jatkuu kun saavun koulusta jääkaapille. sieltä ei löydy enään edes fetaa vaan jääraastetta jossa eltaantuneen vanhan sukan maku. kumma kuinka ihminen voikaan elää niin lähestulkoon viikon.. Joskus myös huomaa elämänsä olevan poistuneen kokonaan sivuraiteelta, joka aikaisemmin on ollut viimeisin määritelmä huonosta elämästä. Illalla selvittyäni viinan ja sukanmakuisten jäähileiden aiheuttaneesta hilpeydestä ilo muuttuukin suruksi. Postia selatessani löydän tilitoimiston kirjeen, joka sisältää nolla euron palkkakuitin. Mitä vittua! Mietin hetken, tajuan etten viinahuuruissani ole muistanut lainkaan omistavani työpaikkaa ja näin ollen vierailut ovat vähentyneet olemattomiksi. Olen nyt siis työtön, rahaton ja opiskelija! Suunnittelen itsemurhaa ensi viikoksi, kunhan viinakaappi on ensin tyhjennetty.. pomo jaksaa vieläkin vittuillessaan lähettää noita nollakirjeitä.sain viime postin mukana yksityisen kirjeen jossa hän sanoi nauttivansa nähdessään kuinka sammuneena olen kietoutunut hänen lähettämiinsä kirjekuoriin puiston penkillä. hän ilmoitti myös etten jatkossakaan joudu jäätymään nukkuessani ulkona... sitä minä masennuin,ihan pikkasen vaan, sillä onhan tuo tottakin.. ja näihin sanoihin hörppään pullostani taas uuden siemauksen.. Jatkossa tulen pyyhkimään perseeni, rakas päiväkirja, sinun sivuillasi sillä näin varattomana minulla ei ole sen enempään wc-paperia kuin wc:täkään ja kosketuksesi on huomattavasti pehmeämpi kuin luonnon antimien.. Tähän päättyköön siis yhteinen retkemme. Älkäämme muistelko pahalla, sillä hetket jotka meitä yhdistivät olivat hyvinkin opettavaisia. joten kiitos antimistasi ja siitä että olet ottava kaiken paskan niskaasi... ja kerro tarinaani eteenpäin viemärin valtavirrassa, rakkaudella alkoholistisi..
« Uudemmat - Vanhemmat »