IRC-Galleria

Ihme systeemi. Aivan outo, omituinen, absurdi tapasarja, jota ihmisaivot jostain syystä kutsuvat viisaudeksi, älykkyydeksi - ehkäpä minulla on parempi sana tälle mekanistiselle junktiolle. Tyhkapinallismi.

Kuvitellaampa, että haluamme vaikuttaa. Miten me vaikutamme ympäristöömme?
-Tuodaan asiamme julki.
-Tuodaan mielipiteemme julki.
-Taistellaan mielipiteidemme ja omien näkemyksiemme edestä saavuttaaksemme niitä.

Tänäpäivänä ketään ei kiinnosta näkemyksesi. Ketään ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, haluatko sinä suojella vanhuksia ja tukea veteraaneja, auttaa uusperheitä tai parantaa olotilaasi yhteiskunnassamme. ( *ssamme tarkoituksella. )
Jos julkistat asiaasi avoimella paikalla, avoimella sydämellä, niin ihme jos joku ei tule pyytämään sinua tukkimaan turpaasi ja esittämään näkemyksiäsi muualla. Vai onko näin?
No kyllä helvetissä on, miksi tuota kysymystä edes ryhtyä puimaan.
1960 ja -70 luvut olivat sitä aikaa. Ihmiset osoittivat mieltä ja mielipiteitänsä, kuka missäkin ja mikä milläkin. Siellä ihmiset nousivat barrikaadeille, jos maito olikin pilaantunut päivää ennen "parasta-ennen"-etiketin lupaamaa päivää. He huusivat, heiluttivat kylttejä ja karjuivat kuin mielipuolet, jos joku päättikin purkaa heidän rakastaman vanhan talon, tai poistaa metsän.

Helpottaakseen tätä inhottavaa tilannetta, hallitukset muodostivat demokratian jo aikoja sitten. Niin kaikki saisivat mitä haluaisivat. Tosin, tässä oli koira haudattuna:
Jos he viitsivät haluta.

Tervetuloa 2000-luvulle, rakkaat ystävät. Tervetuloa välinpitämättömyyden ja hiljaisen kyyneleen aikakauteen! Vuodattakaamme hiljainen kyynel Itämeren puolesta, rappeutuneen vanhustenhoidon puolesta, ihmisten huonojen olojen puolesta, niin omassa kotimaassammekin kuin muuallakin. Ei puhuta, ei vastusteta, mutta itkekäämme jokainen omassa mielensopukassamme, jota ennen kutsuimme vapaaksi mieleksi.

Mitä sille on käynyt?
Ovatko ihmiset kyllästyneet revolutionismiin?
Ovatko ihmiset <todellakin> niin tyytyväisiä tilanteeseen, etteivät enää VIITSI ottaa asioita esille - tai esille otetaan, mutta asian eteen ei <tehdä> mitään.

Vihaamme eduskuntaa, jossa heiluu vain samat, vanhat ja harmaat naamat. Ne samat, jotka äänestimme, tai jätimme äänestämättä, takaisin sinne. Miksi, oi miksi sitten Jussi ja Maija itkevät?
Miksi me haluamme samat, vanhat, munattomat EU-poliitikot taistelemaan etujemme puolesta? Miksi helvetissä siellä istuvat munattomat, jotka hymyilevät kun Englanti, Ranska, Saksa - oikeastaan kaikki muut - pelaavat omaan pussiin? Miksi myötäilemme, annamme omistamme, emmekä taistele etujemme puolesta?
Miksi me itkemme hiljaisia kyyneleitä?

Miksi me emme äänestä? Koska emme saa sanojamme kuuluviin? Koska PROTESTOIMME YHTEISKUNTAA VASTAAN? Tuo on typerin tekosyy, jonka olen kuullut. Mieleni teki nauraa, ehkäpä jopa itkeäkin, tuon ideologian puolesta.
Miten me protestoimme, jos jätämme äänestämättä, kun sinne saapuvat meidän ääntemme poissaolon puolesta, samat vanhat, munattomat, harmaat yksilöt istumaan? Pelkäämmekö uutta Kekkosta?
Kekkonenkin olisi parempi vaihtoehto, kuin tämä "Hiljainen Itku"-politiikka, kuin tämä, että on Hallitus ja Kansa, jotka ovat molemmat omia lajejaan.

Äänestäkää. On vaihtoehtoja.
Jos ei mielestänne ole - TEHKÄÄ niitä. Saatte aikaan, saatte tehtyä, kun vain viitsitte. Jos ette viitsi, hommat menee vain paskempaan suuntaan meidän kaikkien tieltä.

Kuten huomaatte, minä viitsin. Siksi minä herätänkin teitä.
Jos osaatte muodostaa edes yhden, ainoan, pienen ajatuksen tästä tekstistä, olen yllättynyt. Murskatkaa minun mielipiteeni, menkää uurnille ja äänestäkää! Todistakaa että olen väärässä.
Tai todistakaa, kuinka idiootteja te olette, suomalaiset nuoret, älkää äänestäkö, vaan itkekää Hiljainen kyynel, kun Berlusconi vetää kaiken kotiin.

Älkää todistako minua oikeaan.