IRC-Galleria

Waste7and

Waste7and

miks filtterit? - no ettei mun rypyt näy, saatana.

Helvetinpesä osa 2Torstai 29.04.2021 10:57

Tapasin mun silloisen aviomiehen, Jukan mun yötyössä. Jukka tuli sinne vetämään karaokea. Rakastuin ensisilmäyksellä ja muutin melkein samantien Jukan luokse tesomalle. Ensimmäinen yö sen luona tuntui turvalliselta. Kukaan ei huutanut mua aamulla hereille ja siivoamaan. Mua ei pelottanut eikä ahdistanut. Olin vaaleanpunaisessa pilvessä.

Sillä välin Johanna oli alkanut uhkailemaan mun pikkusiskoa. Sosiaalityöntekijät kävi paikalla eivätkä tehneet asialle mitään. Miksi ne edes vaivautui sitten sinne, who knows. Huonosti hoitivat työnsä. Mia alkoi nukkua paljon ties missä ettei sen tarvinnut olla kotona.

Mun ptsdn oireet alkoi hitaasti tulla taas esiin. Luulin että kaikki tuntee niin joten oletin et se on normaalia. No ei se oo. Siivosin pakonomaisesti kotia ettei Jukka suuttuisi mulle. Like he would. Jukka ei ollut koskaan vihainen, mistään. Vielä tänäkin päivänä hän on kaikista Zenein ihminen kenet tiedän.

Ennen itsemurhaa äiti oli kirjoittanut meille kirjeen. Me ei koskaan saatu lukea sitä. Esa sanoi aina jotain epämääräistä. Luulen että se poltti sen kirjeen takassa. Miten kukaan voi olla noi vitun tahditon ihminen?

Tästä vuosi tai kaksi eteenpäin. Olin työpaikalla ja luin uutisia iltalehden sivuilta. Siellä luki että tampereella nainen oli jäänyt junan alle. Mietin että sillä ei vissiin sit ollut hyvä olla. Myöhemmin selvisi että se nainen oli Johanna. Esa oli ajanut myös hänet itsemurhaan. Poliisi ei osannut yhdistää 1+1. Miten saman miehen ympäriltä oli kuollut niin monta ihmistä ja hän itse oli hengissä. Idk, tuntuu että ne menee silmät kii eteenpäin työssään.

Paluu helvetinpesäänPerjantai 02.04.2021 07:54

Melkein samantien äidin kuoleman jälkeen, muutin hetkeksi takaisin kotiin. Tein sen jotta Mian ei tarvitsisi olla yksin. Toki tarjouduin muuttamaan Mian kanssa saman katon alle jonnekin terveellisempään ympäristöön, kauas Esasta. Mia ei halunnut.

Me sisarukset käytiin läpi äidin vaatteita ja tavaroita. Suuri osa vaatteista annettiin vanhainkoteihin yms. Ne oli hyväkuntoisia ja tuoksui ruusuille. Äiti piti aina pieniä tuoksupusseja vaatteiden seassa kaapissa. Kultakorut jaettiin neljään osaan. Esa piti osan ja loput oli meille. Muistoiksi.

Kun kaikki mikä muistutti äidistä oli joko heitetty pois tai lahjoitettu muualle, Esa yllätti meidät. Sen uusi naisystävä muutti meille. Johannalla oli pitkät vaaleat hiukset ja paljon kultakoruja. Pidin sitä horona tietysti. Äidin kuolemasta ei ollut mennyt edes kuukautta ja joku muu oli muka astumassa sen tilalle. No way! Alkuun Johanna yritti kovasti olla kaveria mun ja Mian kanssa mutta se ei vaan tuntunut luonnolliselle. Sitä myös jarrutti se, että Esa sulatti loput äidin koruista ja teki niistä uusia koruja Johannalle, koska se ei halunnut 'vanhoja' koruja. Right.

No eipä mennyt kauaa kun Johanna alkoi juosta vieraissa ja varastaa Esalta. Esa luuli että me käytiin sen lompakolla ja meinas tulla tappelu. Mä olin kuitenkin jo aikuinen ja mua ei enää pallottelisi kukaan. Olin aina valmis antamaan takaisin samalla mitalla. Johanna taisi jäädä kiinni, en ole varma koska en halunnut olla kotona kuin sen mitä nyt välillä kävin nukkumassa.

Esa teki mun elämästä taas mahdollisimman hankalaa. Se luki kaikki mun kirjeet ja postit mitä sinne tuli. Suutuin siitä aika huolella ja muistutin sitä että se on rikos ja teen rikosilmoituksen jos se ei lopu. Mulla oli juuri mennyt luottotiedot ja sain karhukirjeitä. Esa luki ne ennenku tulin töistä kotiin ja oli valmiina huutamassa mulle kun astuin ovesta sisään. Otin toisen työn että saisin tarpeeksi rahaa maksaa mun luottovelat pois. Viikonloppuisin olin baarimikkona ja viikolla lähettinä. Paloin nopeasti loppuun. Se näkyi mun viikkotyössä. En jaksanut enää tehdä mun kierroksia joten jätin niitä paljon väliin ja sen sijaan nukuin pöytää vasten. Sain useita huomautuksia mutta vähät välitin.

Mulla oli tyttökissa Mimmu. Se muutti mun mukana lapsuudenkotiin. Esa ei tykännyt siitä koska siellä oli jo meidän kissa Vilma. Vilma oli ulkokissa ja se oli hyvin reviiritietoinen. Se raapi mun huoneen ovea ja sähisi rappusilla jos se näki Mimmin mun huoneen ikkunassa. Ei se ollut sopivaa elämää kissalle. Ennen Mian rippijuhlia mä lähdin reissaamaan. Hyppäsin junaan treella ja pois jkl. Menin tapaamaan puolituttua kaveria ja loppujen lopuksi vietin sen luona kesän Muuramessa. Olin romuna ja tarvitsin ystävää. Sillä välin Esa oli koittanut myrkyttää mun kissan. Kun palasin takaisin juhlia varten Esa sanoi että joko mä etsin Mimmille kodin tai se lopettaa sen itse. Mulla ei ollut vaihtoehtoja koska mulla ei ollut vielä rahaa muuttaa pois. Löysin Mimmille hyvän ja rakastavan kodin. Mun viha Esaa kohtaan kasvoi entisestään.

Pois helvetinpesästä osa 2Perjantai 02.04.2021 07:36

Oli kevät 2009 ja äidillä oli tasainen ryyppyputki jo toista tai kolmatta viikkoa päällä. Osan ajasta se majaili mun luona, en koskaan kääntänyt sitä pois ovelta. Ainoa ehto oli, ettei se tuo mun kotiin viinaa. Muutaman kaljan se sai tuoda, koska juomista ei voi lopettaa seinään. Mä kävin normaalisti töissä samaan aikaan. Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja mun ovi oli auki. Ensimmäinen ajatus oli että mitä ihmettä?! Menin sisälle ja äiti nukkui. Siellä haisi palaneelle ja kissa oli ahdistuneena nurkassa. Keittiössä oli pieni tulipalo hellalla. Tohon aikaan asuin vanhassa puutalossa ja mulla oli puulämmitteinen liesi. Iso palo olisi tuhonnut koko talon. Sammutin sen ja kielsin äitiä polttamasta sisällä tai se saa vaihtaa mestaa.

Meni muutama päivä ja äiti oli kotona selviämässä. Vai oliko. Oletin että se lopettaa ja valmistautuu töihinpaluuseen, niinkuin se oli tehnyt usein ton episodin jälkeen. Nukuin levottomasti ja tiesin et jokin on vialla. Mun puhelin oli äänettömällä tyynyn alla ja vaistomaisesti otin sen käteen. Se alkoi soida. Pikkusisko Mia soitti hädissään että äiti on kuollut makuuhuoneen lattialle. Käskin soittamaan ambulanssin. Puin päälleni ja herätin isosiskon ja me mentiin paikanpäälle. Ruumisauto oli jo hakenut äidin ja me istahdettiin epäuskossa portaille itkemään. Esa vaahtosi siitä että kuka siivoaa oksennukset makkarin lattialta ja miten perintö jaetaan. Pidin sitä hirviönä. Meille varattiin aika perheterapiaan. Se on normaalikäytäntö yllättävän tragedian kohdatessa.

Terapiassa olin ainoa joka ei itkenyt. Terapeutti kysyi rauhallisesti kaikilta, mitä ne oli tekemässä kun kaikki oli menossa. Mä olin hetken hiljaa ja katsoin Esaa. Kysyin että miksei se juuri sinä iltana nukkunut makkarissa. Se nukkui aina siellä, mutta ei sinä iltana. Oli selvää ettei se kertonut meille kaikkea. Jotain oli pielessä.

Myöhemmin selvisi että äiti oli kuollut lääkkeiden ja alkoholin vahvaan koktailiin. Se oli syönyt ainakin kolme levyä rauhoittavia, verenpanelääkkeet ja se oli n. 4 promillen humalassa. Sen sydän oli pysähtynyt. Heidi oli ottanut mulle kuvan äidistä, se oli violetti ja turvonnut. En tunnistanut sitä ihmistä siitä. Äiti tappoi itsensä.

Pois helvetinpesästä osa 1Sunnuntai 28.03.2021 16:42

Peruskoulun jälkeen en löytänyt mitään itselle sopivaa alaa joten hain töihin. Pääsin siskopuolen, Tarun kautta kaupungille sairaalalähetiksi. Se oli kivaa ja vielä kivempaa oli saada ensimmäinen palkka käteen. Asuinhan mä vielä kotona eikä mun tarvinnut maksaa vuokraa eikä laskuja. Pistin ison osan rahoista säästöön ja loput annoin äidille. Tiesin että Esa pistin äidin muutenkin maksamaan melkein kaiken vaikka se oli itse rakennusalalla töissä. Mutta hän oli talon herra ja hänen puolesta piti tehdä kaikki.

Ehdin olla töissä reilun puoli vuotta kunnes Esa tajusi että mäkin tienaan. Se alkoi vaatia multa puolet lapsuudenkodin vuokrasta ja mä en sulattanut sitä. Aloin katsella omaa vuokra-asuntoa. Olin 15v. Töissä tapasin mun ensirakkauden ja me löydettiin oma pikku kolo hatanpäältä. Olin rakastunut ja niin helpottunut että pääsin vihdoin helvetinpesästä pois.

Meidän onni ei kuitenkaan kestänyt kauan. Vuosien kaltoinkohtelu, vähättely ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli jättänyt muhun jälkensä. Mulla kesti pitkän aikaa yhdistää mun kuvottava käytös niihin. Olin mustasukkainen ja mua ahdisti jäädä kotiin jos Kalle halusi mennä jonnekin kavereidensa kanssa. Yhden kerran se lähti kiertämään eurooppaa niiden kans ja se oli mulle maailmanloppu. Ajattelin että mut on taas hylätty. Join koko sen kaksi viikkoa putkeen. Ennen sitä en ollut koskaan juonut, mitään. Vähän Kallen paluun jälkeen mä sanoin sille ettei meidän suhde ole hyvä ja että parempi erota. Siinäkin näkyi mun kokemattomuus, en edes yrittänyt korjata asioita vaan luovutin suoraan. Vielä tänäkin päivänä kun mietin Kallea, mua alkaa hävettämään syvästi mun käytös ja mun tekee mieli pyytää siltä anteeksi. Olen pyytänytkin monesti ja Kalle on jo onnellisessa suhteessa. Ollut vuosia ja sillä on myös lapsia. Oon onnellinen sen puolesta.

Kallen jälkeen asuin hetken yksin härmälässä ja tapasin Juhan. Juha oli ovela. En huomannut sen narsismia ja manipulointia. Myöhemmin kaikki oli kuitenkin selvää. Juha petti mua samaan aikaan kolmen muun naisen kanssa, yhden se oli saanut paksuksi ja toisen kans sillä oli vanhempi poika. Kun kerroin sille että tiedän, olinhan jutellut niiden naisten kanssa asiasta, se kiisti kaiken ja haukkui mut pystyyn. Pidin pääni, sanoin etten halua kuulla hänestä enää ja jatkoin eteenpäin. Juha ei vissiin ollut tullut jätetyksi niin. Se teki mun nimellä feikkitilin someen ja yritti myydä mun käytettyjä alusvaatteita. Aloin saada puhelimeen outoja viestejä. Pääsin toki pian jyvälle mitä tapahtuu ja tein rikosilmoituksen. Juha katosi hetkeksi mun elämästä. Hyvä näin. Se mies on toksinen.

Mun parisuhteet on aina menneet metsään tavalla tai toisella. Useimmiten se on ollut musta johtuvaa. Ei voi odottaa mitään tasaista ihmiseltä joka taiteilee ohuella trapetsilla.

Elämää narsistin kasvattamana osa 4Perjantai 26.03.2021 07:28

Lapsena meidät jätettiin usein yksin kotiin. Mut, Esan tytär Taru ja mun pikkusisko Mia. Heidi oli aina boltannut jonnekin mahdollisimman kauas kotoa, en syytä sitä. Esa ja äiti lähti aina ties minne ryyppyreissulle ja palas kotiin viim. sunnuntaiksi, koska Esan piti viedä Taru takaisin kotiin. Sen ajan me syötiin mitä jääkaapissa oli ja vaihdettiin Mian vaippoja ja syötettiin sitä. Tarulla oli aina vahva hoitovietti. Kaikkien mielestä se oli ihan ok että pieni lapsi hoiti vauvaa.

Yhtenä lauantaina me telttailtiin meidän takapihalla, Taru oli juuri nukuttanut Mian ja muakin väsytti. Olin juuri nukahtamassa kunnes Esa ja äiti tuli baarista kotiin mukanaan 4-6 muuta juoppoa. Yksi niistä kusi meidän teltan päälle. Ne lukitsi ulko-oven ja meidän piti oottaa seuraavana päivänä melkein kolmeen asti että joku heräisi. Mialla oli nälkä ja märkä vaippa ja se itki taukoamatta. Istuin Tarun kanssa nurmikolla kun äiti meni vaihtamaan Mialle vaippaa. Meidän viereen istui joku juoppo ja se työnsi käden meidän molempien pikkareihin ja haisteli sormiaan ja virnuili. Me juostiin pakoon ahdistuneina.

Seuraavana viikonloppuna me löydettiin meidän vuokraisännän veli kuolleena meidän saunasta. Se oli kusesta märkä ja sammunut saunan lauteille. Kuumuus teki tehtävänsä. Esa suuttui? siitä ja repi sen kusiset vaatteet pois, heitti ne sinne saunan tuleen ja letkutti sen miehen ´puhtaaksi´. Sitten äiti vasta soitti ambulanssin/ruumisauton ja ne kantoi miehen paareilla pois.

Meidän kotona/pihassa on kuollut enemmänkin ihmisiä. Eikä kaikki ihan luonnollisista syistä. Yhden kerran Esa ajautui riitaan romanien kanssa ja se puukotti yhden niistä kuoliaaksi. Ne ei reagoineet siihen kovin hyvin. Joku yritti tulla meidän saunanovesta läpi ja sirpaleita oli joka paikassa. En tiedä mitä muuta siinä tapahtui.. Pitkiin aikoihin oli joko rauhallista asian osalta tai sit mä en vaan ollut näkemässä sitä.

Elämää narsistin kasvattamana osa 3Maanantai 22.03.2021 09:17

Mulla on tikit peukalon alapuolella. Huomasin ne ala-asteella ja kysyin äidiltä asiasta. Se sanoi ettei tiedä/muista mistä ne on tulleet joten annoin asian olla. Myöhemmin mainitsin Heidille siitä ja se kertoi mistä ne on tulleet. Kun olin vielä vaipoissa, olin kontannut roskakasaan kotona ja ottanut käteeni rikkinäisen lasin ja se oli viiltänyt mun peukaloa niin, että peukalo roikkui puoliksi irti. Verta oli kaikkialla ja mummi oli vienyt mut tikattavaksi. Vuosia myöhemmin mun kämmenpuolelle oli ilmestynyt kasvain, sen sisällä oli pieni sirpale lasia ja sen lasin ympärille oli muodostunut rasvakudosta suojaksi. Mua kiusattiin koska se näytti rumalle ja pääsin kirurgiseen toimenpiteeseen. Se ei ole kasvanut takaisin.

Mun biologinen isä haki mua joskus viikonloppuina sen luokse. Joskus sillä oli vuokrakämppä jossakin tampereella ja joskus se vei mut mukanaan parkanoon aa-toipujien asuntolaan. Mulla on peni muistikuva siitä, että istun karkealla kiveyksellä ja heittelen kiviä. Seuraava muistikuva on että on jo pimeetä ja varovasti kävelen baarin sisäpuolelle kysymään isiltä että voidaanko mennä kotiin, mulla on nälkä. En tiedä tiesikö äiti että iskä oli aina baarissa tai olohuoneen lattialla sammuneena silloin kun olin sen luona. Yhden kerran halusin mennä pihalle puhaltamaan saippuakuplia ja ovi meni lukkoon mun takana. Jäin kadulle jumiin ja mua pelotti koska siinä meni vilkas autotie vieressä. Istuin kauan rapussa ja koitin huutaa iskää hereille postiluukun kautta.

Iskä ei saanut koskaan käydä meillä silloin kun Esa oli kotona. Muutoin olisi tullut tappelu. Kerran se tuli katsomaan mua sopimatta ja Esa heitti sen meidän betoniportaita alas. Sen päästä vuoti verta ja olin paniikissa koska pelkäsin että se kuolee. Esa osotti sitä haulikolla ja käski pois meidän pihasta. Iskä hoiperteli jonnekin. Esa huusi mulle koska oli mun vika että iskä halusi tulla katsomaan mua. Sain selkään. Esan lempijuttuja oli laittaa mut itse valitsemaan piiska meidn pihan pajusta. Sen piti olla nuori ja taipuisa oksa, sillä se löi selkään ja pepulle. Oli vaikea nukkua aina seuraava yö koska selkä oli todella arka.

SunnuntaiSunnuntai 21.03.2021 19:07

Ehkä se on sitä kun huomenna on taas maanantai ja pitää valmistautua henkisesti töitä varten tai ehkä se on hormonit tai se että unohdin ottaa aamulla lääkkeeni, mutta mulla on tällä hetkellä tosi paha mieli ja yksinäinen olo.


Se voi myös olla sitä että mietin sua ja sitä miten en ole koskaan ollut kenellekään se ensimmäinen vaihtoehto. Oon aina plan B tai plan C. En tiedä miksi, en ole koskaan uskaltanut kysyä, oon vaan toivottanut kaikkea hyvää ja vellonut paikassa fiiliksessä.

Onneksi kohta pääsee nukkumaan. Jos hyvin käy, en näe painajaista.

Elämää narsistin kasvattamana osa 2Lauantai 20.03.2021 07:26

Mulla oli ala-asteella oppimisvaikeuksia ja paljon poissaoloja. Tunsin itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Viikot oli hankalia ja mulla kesti monta tuntia saada kotiläksyt tehdyiksi. Odotin ahdistuksen ja kammon sekaisin tuntein aina viikonloppua.

Viikonloppuisin Esa joi, paljon. Ja jos äiti ei halunnut juoda niin Esa pakotti sen juomaan. Meillä oli aina talo täynnä juoppoja. Miehiä ja naisia.
Meillä oli tosin nukkumapaikkoja vain rajoitetusti, joten äiti oli 'luova' ja teki myös mun huoneeseen (olin tosiaan 7-8v) pedin yhdelle juopolle. No eihän se siinä patjallansa nukkunut vaan tul väkisin mun sänkyyn. Muistan miten kamalalle se haisi. Tupakalle, viinalle ja kuselle. Mun sänky oli ahdas ja se tuli ihan kiinni muhun. En saanut unta. Mua pelotti ja ahdisti ja päässä vilisi tuhat kysymystä, kaikki siitä että miksi tuo haiseva aikuinen on minun sängyssä.

Sen raskas hengitys tuntui iljettävälle mun korvassa. Tunsin miten sen kylmä ja kuiva käsi pujottautui mun pikkuhousujen alle. Sen toinen käsi omissa housuissa, itseään hyväillen. Miten se yritti laittaa sormet mun sisälle ja miten se sattui ja tuntui kamalalle. Olin aivan kauhusta kankeana ja esitin nukkuvaa. Toivoin että se lopettaisi. Hetken päästä se lopettikin. Tyytyväisenä itseensä se juoppo tuli verkkareihinsa ja tahmaisena se painautui mun pyllyä vasten ja nukahti.

Aamulla kuulin kun äiti avasi mun huoneen oven. Se näki että se mies on mun sängyssä ja että olin itkenyt. En ollut nukkunut ollenkaan ja olin pahasti traumatisoitunut. Äiti sulki oven kylmänviileästi ja ilmeisesti me kaikki esitettiin ettei mitään ollut tapahtunut. En uskaltanut puhua asiasta kenellekään. Mua hävetti ja syytin itseäni että niin kävi. Tämä oli mun ensimmäinen kokemus seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja ahdistelusta.

Lauantaiaamut meni juoppojen jälkiä siivotessa, pulloja kerätessä, tiskatessa jne. Jos en olisi siivonnut, olisin saanut turpaani. Pullojen viemisestä kauppaan mun piti kysyä lupa, että sain ostaa ruokaa itselleni. Samalla reissulla mun piti hakea Esalle iso perhepizza kotipizzasta. Se ei jakanut siitä.

Elämää narsistin kasvattamana.Perjantai 19.03.2021 08:16

Mun isäpuoli on narsisti. Oletan että hän on edelleen elossa, mikä pahan tappaisi. Sen kanssa ei voi neuvotella mistään, se on joko hänen tavallaan tai tulee selkään.

Lapsena sain usein selkään, silloin ei vielä kielletty fyysistä kurittamista ja mun ei tarvinnut edes tehdä mitään ihmeellistä että se ärsytti Esaa. Meillä ei saanut käydä mun kavereita kylässä, ei saanut pitää meteliä, kovaan ääneen nauraminen ärsytti Esaa ja varsinkin itku oli paha triggeri. Esa nosti mut usein hiuksista ilmaan ja ravisteli, sen vuoksi mulle ei kasva enää tiettyihin kohtiin hiuksia. Mun nahka irtosi kallosta ja hermot kuoli tms. Se on mun arka kohta.

Esa säilytti haulikkoa eteisen tarvikekaapissa. Tiedän sen koska joskus vilkaisin sinne uteliaana ja se tipahti mun päähän. Säikähdin pahasti ja laitoin sen varovasti takas paikoilleen. Miksi sillä oli haulikko? Veikkaan että siksi koska se myi viinaa pimeänä sen juoppokavereille. Ja joo, mä jouduin myös 'palvelemaan' sen asiakkaita. Jos Esa ei ollut kotona, niin mun piti rahastaa ja hakea pullo makkarin patjakaapista. Hinta yhdelle koskenkorvalle oli 20e. Jos en olisi tehnyt niinkuin Esa sanoi, se olisi tappanut mut. Se on myös heitellyt mun isosiskoa seinille kun se on pistänyt vastaan. Myös äiti sai osansa pahoinpitelystä. Sen piti myös myydä viinaa ovelta. Yhden kerran meillä kävi poliisi. Joku naapuri oli pitänyt silmällä miksi meillä ravaa jatkuvasti humalaisia ihmisiä. Poliisit vei äidin mukanaan koska Esa pakotti äitiä ottamaan myymisestä syyt niskoilleen. Äitiä ei näkynyt sen jälkeen pariin kuukauteen. Kun se tuli takas se sanoi olleensa virossa töissä. Myöhemmin vasta osasin laittaa palaset yhteen. No ei se missään virossa ollut vaan linnassa.

For no reason.Torstai 18.03.2021 07:56

No, otit sitten yhteyttä. Out of the blue. Tiedän ettet lue näitä, joten se ei voi olla se syy.

[Yesterday, 2:04 PM]

Ei ollu muuten tarkoitus hämmentää sua kyselemällä kuulumisia.

Miksi sitten kysyä? Ahdistaa. En päästä sua mun ihon alle. En.


[Yesterday, 10:39 PM]

Esimerkiksi sitä mietin, että mitä sulle kuuluu. Kenen kanssa oot. Onko elämä hyvää. Mut sitten en kuitenkaan oo kysynyt sitä ja se alkaa vaivata mua entistä enemmän.

Kuulostaa samalle mitä mä kirjoitin viime lokakuussa.

Onneksi mulla niin paljon töitä, että voin purkaa ahdistuksen ja sekavan fiiliksen suurimmaksi osaksi siihen. Olin täysin unohtanut että olet edelleen mun steamissa, eihän me olla vissiin koskaan edes juteltu siellä. Poistan sut. Ainoa vaihtoehto. Keskityt nyt sun vaimoon, joka ei toivottavasti saa tietää että viestittelet entisille heiloille.