Melkein päivälleen 6 vuotta sitten pääsin sairaalasta umpisuolen-vatsakalvontulehdus-episodin jälkeen. Aikaa oli kulunut niin paljon että pakkohan sinne TAYS:iin oli palattava.
Eli kyseessähän oli tietysti F. E. Sillanpään lukion liikuntapäivä Himoksella. Tätä oli odotettu. Olin keskiviikon poissa koulusta että parantuisin varmasti flunssasta suureen päivään mennessä. Perillä keli oli lähes täydellinen ja uudet rinteetkin vaikuttivat ihan mielenkiintoisilta yllärikumpareineen kaikkineen.
3. läpilasku streetillä. Pipen päällä mietitään Jonnen kanssa sitä, kumpi menee ensin alarinteen boksiin. Tottakai menen ensiksi. Hirveät vauhdit on otettava kun edellinen hyppy päätyi nolosti pöydälle.
Hypyn laella tapahtuu jotain hassua; luultavasti havaitsen laumasta eksyneen happi-molekyylin ja jään tarkkailemaan sitä hieman liian pitkäksi aikaa. Seurauksen havaitsen alastullessa kun huomaan olevani lähes täydellisessä alastuloasennossa, tosin 180 asteen heitolla.
Selälleenhän sieltä tullaan ja kovaa sekä korkealta. Ambulanssilla Jämsän sairaalaan ja sieltä ultraääneen ja nukkumaan TAYS:iin. Täytyy sanoa että sairaaloissa on luvattoman mukavat sängyt. :P
Onneksi mitään ei hajonnut pysyvästi mutta kuukauden urheilukielto tuli jonkin munuaishomman takia. Rovaniemen reissu lykkääntyi ainakin kolmella viikolla :( Eniten jäi jälkeen päin jäi harmittamaan 27€ maksaminen tunnin laskuista :D Plussalle tästä kuitenkin jäätiin: pääsin ambulanssin kyytiin (koulun vakuutus maksoi viulut), kodin Voltaren- (sellanen mukava kipulääke ;)) varastot täytettiin ja onpahan taas vähän enemmän kerrottavaa jälkipolville.
Ja kipuhan kasvattaa luonnetta. =P