IRC-Galleria

Kokonainen päivä mennyt pakertaessa pienimuotoista lahjomusta tuolle komeammalle osastolle. Ei sitä ajan kulua tajua, kun on niin uppoutuneena ahertamiseen ja loistavaan musiikkiin. Interpol löytyi taas uudestaan. Ruusa rocks... tuota ei moni tajua, eikä tarvitsekaan.

Työllistyminen onnistui ja töitä tuntuu piisaavan aika pitkälle syksyyn täysipäiväisesti. Kiitos siitä. Seinäjoki innostaa jotenki. En tajua miten tamperelaisesta tulee Seinäjoki -intoilija?? No mutta we'll see kuin menee kaikin puolin.

Kaikki on muuttanu pois! Tuntuu, että piirit pienenee kesäksi suurestikin! Harmittavaa. Tuntuu et kaikki on muutenkin levinny ku sirpaleet ympäri maita ja mantuja. Yhteydenpito kärsii ja olen yhteydessä tuntemattomien kanssa jopa enemmän ku parhaan ystäväni kanssa.

Voihan tukkalekuri! mitä sitä tekis?? halv o halv vai koko blondi?? vet inte! Ehkei se oo maailman tärkein kysymys, mutta tällä hetkellä ajankohtainen... :D

Palataan ku o tukka leikattu ja valmistumiset juhlittu.

p-m

Aamuista ehkä huonoin taas hetkeen. Unetkin jo kerto siitä mistä taisteltiin edellisenä iltana... Onneks oli vain unta.

Mä en ollenkaa luota itteeni, sellasis tilanteis joissa ennen luotin. Ajattelen, että mä oon jotenkin riittämätön. En toki ajattele niin aina, vaan sellaisis tilanteis ku oma mies vilkaisee muita. Tulee sellanen tilanne, että mä ajattelen saaneeni toisen kiinni jostakin sellaisesta mikä on väärin. (aivan niinkuin en itse muka ikinä katsoisi kaunista ihmistä kun sellaisen kohtaan!) Ja sitte menee reilu pussillinen herneitä nenään ihan tonne kurkunpäähän asti! Mitää en silti saa sanottua. Nielen vaan tappioni, ja ajattelen että pitäisköhän mun tehä itelleni jotain että se toinen kattois muakin tolla tavalla.

Tää tilanne ei nyt taas vastaa yhtää sitä aikaisempaa, mutta on silti yhtälailla, muttei yhtä paljoa tietenkää, loukannu ja saanu mut varuillen, kiukkuamaan ja olon todella epävarmaksi.

Mä en vaan osaa selittää miltä se tuntuu ja miks se tuntuu niin kurjalta! Riittämättömyyden tunteminen, varovaisuus ja omakuvan vääristyminen on varmaan pahimpia vaikutuksia.

Asiaa saattaa ehkä pitää pienenä, mutta se vain kai tarkoittaa sitä että ei omaa mitää itsetunnollisia ongelmia. Mulla niitä on aina ollu, välillä tosi vähän, mutta kuitenkin.

Silloin ku tunsin että oon kaikki kaikessa, niin silloin siitä epävarmuutta oli ehkä tuhannes osa jäljellä!

Toivottavasti lohdutus ja ymmärrys on tuloillaan, sillä muuten ei asiassa päästä puusta pitkälle. Jos ei ymmärretä kantoja, edes omiamme niin ei tuu asialle ratkaisua.

Kiukkuilu ei sovi meille...


Oot tärkein, ainaki niin ykkönen ku ihminen voi olla.

Sanoisit että rakastat...

Luavuus on ny aika heikoolla, ku on menny koulupäivä germaania ja pikkuusen tuata puheviästintää reenates. ei taira tarinoota kauhiasti revittyä ny miekälääsen sormista...

Silleioo nii väliä, kuhan saa vain ittiänsä tähä jotensakki pureettua.

Voiha jeevanan jeevana ku ei siältä jobista ny kuulu mitää. Äijä ei rimpauta ollenskaa! Kauhiasti oottaa päähän jos ei se arpeeti ny aukiakkaa sitte. On se silti Luajan lykky notta mullon jo jonku sorttinen tiänistintuattaja tuas, muttolis kuitenski ollu ittelle mialuusampi jos olis sellaasehen hommahan kesäksi päässy mihinon jo ennestänsä tottunu olemahan. Eipä tualle ny omis voimissansa oikee mitää voi teherä, ku on aiva muilla nua miittinkinuijien heilutteluvelevollisuuret.

Kauhiasti kutkuttaas mennä humpuuttelemahan vähä tuanne seinämäelle. Muttei tua mansesterikaa olis olenkaa huano. Hummalua vois sitte harrastella erilaasis tanttuliikkehis tai melekeen vois kyllä olla paree ainaki tuan rahapolitiikan pualesta pitäätyä nuas lumpputoreis, elikäs kirpputoriilla. Omiaki tavaroota tarttis sinne raijata, muttei millää jaksaas.

Muhun on iskeny jonkullaanen lorvikatari, mistää mihinkä mä ryhyryn ei tuu sitte totta kiesus mitää hyvää jäläkiä! Tuala viästinnäs meni erilaaset performanssit ihmehen nopiaa ja piänellä kivulla läpitte, vaikka ennakkohon ajattelin notta ei siitä mitää tuu ku tälläänen kihertelijä menoo sinne vakuuttelemahan kloppia ja rinsessoja Yrkkärin ylivertaasuuresta. Eipä tuas sitte mitää ollukkaa ja aiva komiasti ne omastaki miälestä meni.

Kauhiasti ottaa kuuppahan ku ei tullu lähärettyä mukahan tuahon ekskursiotoimintahan. Vaikka siinolis ollu arpeetia, ni olis kyllä aiva ittensä ja vaivansa maksanu takaasi. Ny molisin kohta menos jo lentsikalla erimaahan, tuanne Prahahan. Vitsi ku molisin tykänny niin kovaa mennä. MUtta täs ny aiva kirijallisesti lupaan notta ens vuanna moon kans joukos komias menos ulukomaille.

Sellaasta sitte tälle päivälle, ei mulla pitäny kauhiasti olla asiaa mutta kyllähän tauata ny tuahon kummasti taas tuli.

Ens kertahan ja jollekki osalle porukasta saa sanua notta huamisehen!

Piia-Marika

Ilkka "Ilskender" "Ipsukka" "Ilkesen" Jääskeläinen kommentoimassa miehen peliä vkoskella ja mä en oo kattomassa! KöKÖiStÄ KöKköIn Juttu!

Himbes pitäsi vääntää saksan yritysesittelyä, joka on odottanut edistystä jo ainakin viimeisen kolmen päivän ajan... Ei puutu ku puolet enää. Millä motivois itteensä tekeen sitä? Altavistassa olis kuulemma käännösohjelma, mutta se ei auta mua kyllä oppimaan ainakaan yhtää mitää. Olis ihan kiva vielä ens viikollakin muistaa miten yritystä esitellään.

Nuorten illassa oli oikein mukavata viime viikon lauantaina. Mamma oli mun mukana, sekä seurana että kuskin ominaisuudessa. Tuttuja näky heti portailla ja alakerrassa sitten tapasin sudoku master neidin sjoelta. Hänen kanssaan sitte ylisteltiin ja ruksattiin vieretysten. Hauskaa oli että telkkarista tulleen nuorten illan siivittämänä oli joku vanhempi rouva tullu uskoon kahdeksissa kymmenissä. Kiitos siitä! Kommentteja oli kuulemma tullut aika paljon ja toivottavasti ollaan saatu olla vaikuttamassa monen elämään. Vaikka oma panokseni olikin vain istua penkissä ja osallistua. Esimerkkiähän sekin.

Viikonloppuna oli tekemistä jokaiselle päivälle sen verran, että tuulispäänä sai kiiruhtaa paikasta toiseen. Kirppiskierrosta perjantaina yksin ja lauantaina vanhojen kavereiden kanssa. Siis ei iällisesti, vaan ajallisesti vanhojen. :) Mitään ei oikein löytynyt, vaikka mitä mä sieltä edes etsinkään, en mitään.

Mitä mä oikeestaan tarvinkaan.... mulla on kaikkea. Ruokaa, koti, rakkautta ja sen verran rahaa että ei tarvitse muitten kärsiä mun stressikiukuttelusta. Millon se kaikki huolettomuus, tai oikeastaan huolenpito alkoi??!??! Se alko sillon ku tulin uskoon! :D Nii-in! Siitä alkoi huolellisuus laskujen kanssa. Rahan käyttö tuli rationaalisemmaksi, enkä enää tukahduttanu tuskaani uusiin vaatteisiin tai kuluttanut viimeisiä senttejä taas uuteen laukun! Oon edelleen keräilijä, mutta nyt olen hoksannut, että on hyvä välillä realisoida sitä kaapin täytettä, ettei vaan haali ja kuluta kokoajan. Kiva itellekin on ku löytää kirpputorilta jonku ihanan vyön tai jotain muuta ihanaa piristystä, ku kevätmasennus painaa. Mutta vielä kivempaa on nähdä kun joku muu innostuu siitä topista, jonka ostin sata vuotta sitten, enkä oo ikinä päälleni laittanut. Kannatan siis vaihdantaa ja pienenkin porukan sisällä se on kumman piristävää. Aina ei tarvita sitä isoa itsepalvelukirpputoria toimimaan välikätenä.

Niin, vielä siitä huolenpidosta...

Olen erittäin kiitollinen siitä huolenpidosta mitä mulle on ylhäältä osoitettu. En osannut huolehtia mistään asioista ennen uskoon tuloa. Olin pieni kapinallinen, joka ei ikinä suostunut maksamaan laskujaan ajallaan, otti opintolainaa jotta sai vuokria maksettua ja kulutti sitten nekin pennoset johonki mistä ei jäänyt jälkipolville esiteltävää. Huono juttu, mutta sen kanssa on nyt elettävä. Onneksi saan olla suojeluksessa ja rukoilla apua Jumalalta kaikkiin mun asioihin. Myös siihen, että saan tuonkin könttäsumman joskus maksettua pois. Työtä se vaatii, mutta ei se haittaa. Ristinsä on kannettava meikäläisenkin, vaikka olenkin uusi ihminen, ja kaikki vanha on kuollut.

Siunausta itse kullekin säädylle ja rakkaille erityisesti!

Piia

"I'm so happy, oh so happy!!!", vai kuin se lallatusrallatus ny meneekää... muunneltuna tosin.

Ensinnäkään en uskonut, että voisin saada viestinnän tehtävistä edes nelkkua, ja sainkin osasta jopa vitosen. Sitten kaverit ilmoittaa lukevansa päivistäni innolla. Ja nyt, kristillisen nettisivuston ylläpidosta tuli viesti, että saan alkaa kirjoittamaan heidän sivuilleen päivittäistä tai viikottaista purkua meikän pienestä elämästä täällä lakeuksien ohuissa ilmanaloissa. ;) JEE!

Vihdoin se palvelupaikka mitä olen kaivannut! Koskaan en ajatellut, että se joka kirjoittaa äikän kirjoituksissa vahvan B:n aineen, vois olla kirjoittamisellaan palvelemassa muita uskovia ja rohkaisemassa oman elämän todistuksillaan herätyksessä olevia kanssaeläjiä. "Mysterious are His ways!", sanon taas.

Huomenna kirpputorille terapeuttiselle hypistelykierrokselle, illalla kattoon Andre Wickströmin showta, ja tottakai "Temee" on pakko kans tsekitellä siinä sivussa. "Uusis" on kans Torinossa liekeissä, elikäs sen tiimoilta on kans shown aikana oltava langat kuumina tulostiedottajaan tai teksti-tv näkösällä.

Kuinkakohan tää loma nyt meinaa mennä. Huomenna Tre, sunnuntaina Jurva/Vsa/Hki, tough choice. :D Sirua olis kiva kans nähdä, Jaskaa ja Riinaakin. En tiä ku tarttis se puhelinkin ostaa. Siinä tuli ratkaisu. No money for travelling. Ehkä Vaasa ja Jurva on sitten kaikista parhaat vaihtoehdot.

Hiuksetkin tarvis värjääjää ja väriä piakkoin. VAALEETA VAALEETA JA VIELÄ KERRAN VAALEETA! Olis siisti tulla takas kouluun uusilla hiuksilla. Horoskooppi, johon en usko, sanoi että ei kannata uusia tyyliä vaikka olenkin vanhaan kyllästynyt. Tukan leikkuu on ollu viikon sana, joten olkoon värjäily sitten ens viikon sana. :)

Keskiviikkona Annukan kanssa vaikka kaffille, ennen niitten neitien juhlinta-aikeita. Vähä siistiä!! Ajoissa nukkuun ja sitte Khalle takas torstaina. Treffi-ilta miehen kanssa torstaina, tai perstaina ehkä kuitenki. Elokuva ja syömään. "Just like old times!"

No, mutta suunnittelut sikseen. Go with the flow vaan ja hyvä tulee. Loma on lomailua varten, sillon ei tarvita tiukkoja aikatauluja!

Nyt kotsaan, salille ja sitte lenkille koiran ja miehen kanssa. :D

Palaillaan viim. viikon päästä

Puhuminen helpottaa, lukeminen helpottaa ja ennen kaikkea kuuleminen helpottaa. Eikä rukoileminenkaan ole ollut haitaksi... ;)

Tampereelle on kamala ikävä! Erityisesti "kotiseurakuntaan". Siihen lämpöön ja yhteyden tunteeseen. Onneksi alkaa loma ja saan olla mestoilla hiukan kauemman. Vaikka tuskin niin tulee tapahtumaan... Riinaakin olis ihana nähdä.

Stressaantunut äijä stressaa muakin, mutta siihenkin toivottavasti tulee helpotusta piakkoin. Kun tuntuu projektinsa lähteneen pikkuhiljaa käyntiin. Rukousvastaus...

Luotto itseen on helpottanut jotenkin. En jaksaisi murehtia, mutta se tuntuu olevan mun taakkani. Vaivanani aina. Kiitos kuitenkin sille, jolle saan purkaa ja niille jotka Hänenkin ohella jaksavat kuunnella tilitystäni, pohdintojani ja "ongelmiani".

Elämä on hankalaa... Ketä haluat miellyttää? Itseäsi, ystäviäsi, läheisiäsi vaiko kenties sitä ainutta joka on kaikkien edellä mainittujen olemassa olosta vastuullinen? Luonnollinen valintahan olisi, että Luojaahan minä haluan miellyttää. Todellisuus onkin sitten aivan toinen. Taisto itsensä ja pahuutensa kanssa on ylitsepääsemätön, ainakin omin voimin taistellen. Yksin en jaksaisi. Kiitos!

In the shadow of Your cross I will stay for all my days!

"Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta, joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. (Matt. 10:32-33)

ah autuus,
vain Mew vetää vertojaan tälle ryhmittymälle.

"ollessani nuori en välittänyt. keskityin liikaa alaspäin ryömimiseen."

En olisi halunnut kääntää selkääni, en olisi halunnut taistella ollakseni tästä maailmasta. En tarkoittanut olla niin kamalasti väärässä. Vaikka tiesin paremmasta, en silti suostunut sitä myöntämään. Piti kokea kaikki se, miltä Hän olisi minua halunnut varjella. Olin se itsepäinen pikkuneiti, joka on edelleen täällä. Nyt vain osaan olla kääntämättä selkääni sille joka on minut pelastanut, riippumatta teoistani.

Tuntuu, että nyt taas taistelen sitä vanhaa vastaan. Vanhoja asioita tulee esiin koko ajan. Sekä itsessä, että ympäristössä. En enää eläkään täysillä Herralle, vaan osaksi ja itsekeskeisesti minulle itselleni. Häpeän sitä. Olen sittenkin inhimillinen, syntinen ja ennen kaikkea itsekäs. Haluan elää Herralle. Todella. Kokonaan ja kaikkinen. En halua tuntea näin, miten nyt tunnen. En olekaan parantunut vanhasta.

Ennen kaikkea yhteys muihin uskoviin on tullut minimaaliseksi. En osannut ajatellakaan sen arvon olevan näin suuri, ja sen puutten vaikuttavan minuun näinkin suuresti. Olinko vain niin sanottu tapauskova? Tai siis olenko? En halua olla. Haluan, että se joka minua eniten rakastaa, koskettaisi minua niin, että tämä tuska tulisi loppuun. En jaksa taistella yksin.

Kaipaan uskovaa läheistä, sellaista jolle saisin purkaa kaiken mitä päähäni tulee. Jonkun jonka kanssa voisin jutella yömyöhään, niin kuin ennen. Miks Herra et koskettaisi ja avaisi hänen sydäntään. Hän tuntee sut jo, mutta ei koe tarvetta sun läsnäoloon. Olen varma, että kun teet asioita mun ja hänen elämässään, hän huomaa Sun suuruuden ja rakkauden.

Kiitän sua Herrani siitä, että jo nyt tiedät mihin me ollaan menossa ja mitä me tarvitaan.

Tänään on huomattavasti parempi olo. Ruoka maistuu ja täyspäiväinen aivastelukin on loppunut. Siihenkin väsyy ajan myötä. :D

Voi kauhiaa. Meikäläisen ikämittari on jo reilusti 24:n puolella!!!!! argh, moon vanha!

Runsaan siivouksen jälkeen on kiva laittaa pöperöt esille ja kaffit keittoon. Tuparit on tulossa ja toivottavasti kaikki pääsee paikalle, kokouksista ja näytelmistä huolimatta. :)

Katotaan ny mihin peleihin sitä sorrutaan, aliakseen vaiko kenties scrabbleen... we'll see.

Nyt olis hiukkasen näläkä, elikäs tarttis mennä murkinoimaan tuanne keittolaan.

Koulupäiviä,

Piia

Perjantai alko rauhallisesti. Menin koululle venaileen miestä pankista ja kaveria kotsasta tarpovaa... Menikin myöhempään ku ajateltiin, ku ei ollu pankin setä hoitanu hommiaan valmiiksi. Siitäkös oli sitten mies kiivastuksissaan, vaikka yrittikin heittää vitsiks koko hommaa. Kiihdyksissään ja kiihdytellessään saikin sitten maahan tiputtavan valojen väläytyksen. "ajokortti ja rekisteriote, kiitos. Oli vähä kovat vauhdit..." Voihan kukkanen sentään! Nyt ollaan sitte vielä enemmän myöhässä seinäjoelta!

Seinäjoella menikin sitten kaikki kivasti. Olin Anskun seurana jonkin aikaa shoppailemassa, ja sitte olikin kinukin vuoro. Jätettiin Ansku etsimään kenkiä ja alettiin siirtyä pikkuhiljaa kohti Foodwestiä. Tilaisuus ei ollutkaan enää haastattelu, vaan lähinnä työtehtävien selvittelemiseen keskittynyt kokous/palaveri. Loistavaa! Jännitin siis aivan turhaan. Hommat alkaa rauhalliseen tahtiin maanantaina ja kesällä saan tehdä enemmänkin. Ihana kun työ ei ole sidottu paikkaan! Voin painella kannettavan kanssa, kunhan EXCEL toimii. :D vaikka sitte tekis hommia rannalla... Siihen nähden 8€ tuntipalkka on luksusta. En siis enää aio mennä minnekään pankin johtajan puheille kyselemään kesätöitä. Olen onnellinen Herran johdatuksesta, saamastani rohkeudesta ja viisaudesta jotta selvisin hienosti työn hausta.

Perjantai oli sitten haastattelun jälkeen aikamoista palkitsemista. ;) no mutta se ei kuulu teille. :)

Lauantaina nukuttiin pitkään ja ajateltiin ettei tehä mitää isompaa. Lupasin "auttaa" viestinnän töiden teossa ja ruoan laitossa, sillä aikaa ku mies on töissä päivän. Iltapäivällä alkoi olla jo aika nuhainen olo. Kurjaa!!! Mutta en silti laittanut vastaan, kun äijä ehdotti kevyttä road trippiä Laihelaan, Laihialle lentopallopeliin ja siskolleen katsomaan pikkuista Hugoa. Kotimatkalla puhuttiin niin virallisia, ettei o tosikaa. Markkinointitutkimuksista, tuotannon tehostamisesta, Stroitel Oyn toiminnan tutkimisesta ja tutkimuskeinoista. Ihanaa! :)
NO OLI!!! Ja ihan by the way kysymyksenä hän selvitti olenko mahdollisesti kinolla töissä sunnuntaina... en ole töissä ja aavistelin että tässä oli kyseessä kevyt tiedustelu siitä, haluaisinko kenties mahdollisesti mennä ihailemaan suurta urheilujuhlaa Nurmoon sunnuntaina klo 17. Mutta ei vaan kehdannu kysyä suoraan, suloista.

Sunnuntai on ollut aika tukkoinen. Niistäminen ei tunnu saavan loppuaan. Findrexiini paukku tekis varmaan poikaa. Josko vaikka menis tästä olkkariin kattoon piirrettyjä peiton alta. :)

Huomenna skoleen, ja keskiviikkona tuparit. Toivottavasti olen terve siihen mennessä.

Piia

Vihdoin! Menihän siihen nyt melkein koko viikko! Vastoin aiempia ajatuksia ja luuloja, tarvittiinkin vain tutut ympäristöt ja läheiset ihmiset auttamaan mua takaisin omaksi itsekseni. Välimatka ei siis olekaan vastaus kaikkiin ongelmiin.

Sain olla itseni muiden seurassa ja sitä kautta uskalsin olla oma itseni myös hänen seurassa. Ihana tunne kun silmätkin taas hymyilee...

Lopultakin pääsin irti oman mieleni tuottamista tuhoisista analyyseistä ja pohdinnoista, jotka sai mut olemaan jotain muuta kun olen. Ne sai mut epäilemään sanoja, tekoja ja tulevaisuutta. Samassa olin jo aiemmin, mutta silloin ajattelin etten enää sortuisi samaan, sillä silloinkin oli panoksena jotain erittäin rakastettavaa. Mutta nyt olen onnellinen siitä kokemuksesta, kaikkineen. Tuloksena siitä kokemuksesta oli kuitenkin se, että löysin itseni, rohkeuden olla sitä mitä olen ja hyväksyä omat puutteeni. Kyllähän Herrakin mut näin hyväksyy, ja Hän on mut tehnyt, muokannut ja hionut.

NO mutta Happy End ja tää neiti on onnellinen, stress-free and full of lovin' :D