IRC-Galleria

Tänään on huomattavasti parempi olo. Ruoka maistuu ja täyspäiväinen aivastelukin on loppunut. Siihenkin väsyy ajan myötä. :D

Voi kauhiaa. Meikäläisen ikämittari on jo reilusti 24:n puolella!!!!! argh, moon vanha!

Runsaan siivouksen jälkeen on kiva laittaa pöperöt esille ja kaffit keittoon. Tuparit on tulossa ja toivottavasti kaikki pääsee paikalle, kokouksista ja näytelmistä huolimatta. :)

Katotaan ny mihin peleihin sitä sorrutaan, aliakseen vaiko kenties scrabbleen... we'll see.

Nyt olis hiukkasen näläkä, elikäs tarttis mennä murkinoimaan tuanne keittolaan.

Koulupäiviä,

Piia

Perjantai alko rauhallisesti. Menin koululle venaileen miestä pankista ja kaveria kotsasta tarpovaa... Menikin myöhempään ku ajateltiin, ku ei ollu pankin setä hoitanu hommiaan valmiiksi. Siitäkös oli sitten mies kiivastuksissaan, vaikka yrittikin heittää vitsiks koko hommaa. Kiihdyksissään ja kiihdytellessään saikin sitten maahan tiputtavan valojen väläytyksen. "ajokortti ja rekisteriote, kiitos. Oli vähä kovat vauhdit..." Voihan kukkanen sentään! Nyt ollaan sitte vielä enemmän myöhässä seinäjoelta!

Seinäjoella menikin sitten kaikki kivasti. Olin Anskun seurana jonkin aikaa shoppailemassa, ja sitte olikin kinukin vuoro. Jätettiin Ansku etsimään kenkiä ja alettiin siirtyä pikkuhiljaa kohti Foodwestiä. Tilaisuus ei ollutkaan enää haastattelu, vaan lähinnä työtehtävien selvittelemiseen keskittynyt kokous/palaveri. Loistavaa! Jännitin siis aivan turhaan. Hommat alkaa rauhalliseen tahtiin maanantaina ja kesällä saan tehdä enemmänkin. Ihana kun työ ei ole sidottu paikkaan! Voin painella kannettavan kanssa, kunhan EXCEL toimii. :D vaikka sitte tekis hommia rannalla... Siihen nähden 8€ tuntipalkka on luksusta. En siis enää aio mennä minnekään pankin johtajan puheille kyselemään kesätöitä. Olen onnellinen Herran johdatuksesta, saamastani rohkeudesta ja viisaudesta jotta selvisin hienosti työn hausta.

Perjantai oli sitten haastattelun jälkeen aikamoista palkitsemista. ;) no mutta se ei kuulu teille. :)

Lauantaina nukuttiin pitkään ja ajateltiin ettei tehä mitää isompaa. Lupasin "auttaa" viestinnän töiden teossa ja ruoan laitossa, sillä aikaa ku mies on töissä päivän. Iltapäivällä alkoi olla jo aika nuhainen olo. Kurjaa!!! Mutta en silti laittanut vastaan, kun äijä ehdotti kevyttä road trippiä Laihelaan, Laihialle lentopallopeliin ja siskolleen katsomaan pikkuista Hugoa. Kotimatkalla puhuttiin niin virallisia, ettei o tosikaa. Markkinointitutkimuksista, tuotannon tehostamisesta, Stroitel Oyn toiminnan tutkimisesta ja tutkimuskeinoista. Ihanaa! :)
NO OLI!!! Ja ihan by the way kysymyksenä hän selvitti olenko mahdollisesti kinolla töissä sunnuntaina... en ole töissä ja aavistelin että tässä oli kyseessä kevyt tiedustelu siitä, haluaisinko kenties mahdollisesti mennä ihailemaan suurta urheilujuhlaa Nurmoon sunnuntaina klo 17. Mutta ei vaan kehdannu kysyä suoraan, suloista.

Sunnuntai on ollut aika tukkoinen. Niistäminen ei tunnu saavan loppuaan. Findrexiini paukku tekis varmaan poikaa. Josko vaikka menis tästä olkkariin kattoon piirrettyjä peiton alta. :)

Huomenna skoleen, ja keskiviikkona tuparit. Toivottavasti olen terve siihen mennessä.

Piia

Vihdoin! Menihän siihen nyt melkein koko viikko! Vastoin aiempia ajatuksia ja luuloja, tarvittiinkin vain tutut ympäristöt ja läheiset ihmiset auttamaan mua takaisin omaksi itsekseni. Välimatka ei siis olekaan vastaus kaikkiin ongelmiin.

Sain olla itseni muiden seurassa ja sitä kautta uskalsin olla oma itseni myös hänen seurassa. Ihana tunne kun silmätkin taas hymyilee...

Lopultakin pääsin irti oman mieleni tuottamista tuhoisista analyyseistä ja pohdinnoista, jotka sai mut olemaan jotain muuta kun olen. Ne sai mut epäilemään sanoja, tekoja ja tulevaisuutta. Samassa olin jo aiemmin, mutta silloin ajattelin etten enää sortuisi samaan, sillä silloinkin oli panoksena jotain erittäin rakastettavaa. Mutta nyt olen onnellinen siitä kokemuksesta, kaikkineen. Tuloksena siitä kokemuksesta oli kuitenkin se, että löysin itseni, rohkeuden olla sitä mitä olen ja hyväksyä omat puutteeni. Kyllähän Herrakin mut näin hyväksyy, ja Hän on mut tehnyt, muokannut ja hionut.

NO mutta Happy End ja tää neiti on onnellinen, stress-free and full of lovin' :D

Kaipaan takaisin sitä omaa varmuutta, innostusta ja antaumusta...

Haluan olla innostunut, vapautunut ja rehellinen...

Haluaisin olla taas oma itseni...

Stressaamatta mitä muut ajattelee.

"Jos ei kelpaa, niin olkoon sitten." vois olla mun motto. Uudelleen.

Varmuutta itseen ja luottamusta toiseen.

That's all I ask....

Moikka rakkaus,

Mä en oikein ole taas ollut minä. Ja mua itteeni ottaa se suunnattomasti päähän. Kun en kuvitellut, että musta vois löytyä näinkin vainoharhaista maksimaalista NAISTA! Mä aina ajattelin että oon se "hyvä jätkä", eikä musta ole spekulointiin tai toisen analysointiin. Naismaisuudella tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että spekulointi ja analysointi on täysin tarpeetonta eikä sille ole mitään järkevää syytä. Ainakaan en sellaista ole saanut mietittyä vaikka olenkin kovasti yrittänyt.

Uskon, että tän tilanteen, joka on olemassa vain ja ainoastaan mun pienessä mielessä (sitäkin tällä hetkellä ihmettelen mitä sellainen siellä tekee), on aiheuttanut loman aikainen 24/7 -hengailu ja se, että pääsi siihen tottumuksen tilaan ja ehkä jopa itsestäänselvyytenä pitämisen tasolle, jolle ei ikinä saisi vaipua. Tykkään susta paljon, ehkä enemmän ku aiemmin ja rakastankin enemmän ku ketään koskaan, mutta nyt tuntuu, että se mitä tässä nyt tarvitaan on se, että me ollaan niinku ennen lomaakin. Niinhän me nyt ollaankin oltu, luulisin sun miettivän, ja niinhän se onkin. Mutta kun nainen tottuu liian hyvälle, viitaten loman aikaiseen taivaalliseen nysväykseen :), on siitä kova ja tyly pudotus siihen vanhaan arkeen, joka aiemmin oli se jota taivaalliseksi kuvasin.

Elikä, totuin liian hyvälle, ja nyt mun vaatimustaso on, OMASTA MOKASTA, liian korkeella. Ja kun OLETIN, ensimmäinen virhe, että kaikki se nysväys siirtyy tähän arkeenkin, eikä niin tapahtunutkaan, aloin epäillä SUN tunteita. Se oli se seuraava virhe, sillä en usko sun tunteiden muuttuneen ollenkaan, sillä eiväthän munkaan tunteet ole, päinvastoin.

En tykkää itestäni nyt, ainakaan tällaisena epävarmana ja ahdistavana takiaisena. Haluan sen terveen luottamuksen itseeni ja meihin takaisin ja luulen sen tapahtuvan pienessäkin ajassa... pienikin välimatka aiheuttaa ikävää ja viikonloppuna sitä välimatkaa tulee väkisinkin, MEIDÄN onneksi. :)

Mä kaipaan sitä, että sanot mulle että oon sun ja vain sun... Toivon sulta huomioo, vaikkei se sitten olisi mitään muuta kuin hymy silloin tällöin, kosketus, meidän hetki. Pieni asia, mutta silti tärkee juttu. Toivoisin, että ne hetket kun me ollaan yhdessä olis niin laadukkaita kuin meidän tykkääminenkin on. Kun ei se hengailun määrä, vaan se laatu.

Oot ehkä parasta mitä mun eteen on tullut ikinä... siksi haluan tehdä kaikkeni ja taistelen itteni kanssa etten omalla tyhmyydelläni, naismaisuudellani tai itsekeskeisyydelläni mitään tämän asian tiimoilta pilaa.

kaikki kosketukset ja sanat ottaa vieläkin mahan pohjasta. oon todella onnellinen sun kanssa!

Kouluun huomenna... Onneksi! Ihana nähdä kaikkia niitä kavereita taas. Onkin ollut jo kauhia ikävä. Kauheen vähän on tullut turistua mesessä, ja sen takia ollaan taidettu hiukkasen jopa vieraantua toisistamme. Harmillista sinänsä. Mutta tuskin se aiheuttaa meille minkäänlaisia ongelmia, puheenaiheen puutteita tai muuta sellaista.

Joulu meni, uusi vuosi meni ja mitä jäi käteen??? Satanen vähemmän rahaa ja kunnon kamera. Onneksi!! Oon haukkunut vanhan kamerani niin lyttyyn, että se on varmaan lähettäny valituskirjeen omistajastaan. :D Kai siitä valittamisesta sitten jotain hyötyä oli kun kerran lähettivät uuden, joka on ilmeisen huomattavasti kovempi jätkä ja kestää mun kiukuttelut teknisille laitteille. No mutta sille tuskin tarvitsee kuikuta, ollaan niin hyvin samalla aaltopituudella.

Miehen kanssa jatkuu nicely, tai no ehkä more than nicely. :) Luulisin. Arkistunut on, mutta luulen syylliseksi enemmän lomailua ja sille ominaista alituista hengausta. Ollaan kuitenki parhaat kaverit kaiken muun ohella, joten kyllästymiseen ei ole vaaraa...ainakaan kohtalokkaaseen sellaiseen.

Työpaikkaa olen hakenut Seinäjoelta ja toivon kauheesti, että sen saisin. Olis niin hienosti koulua tukeva työpaikka, että taitaisin jopa saada harjoitteluni korvattua sillä. Great!

No mutta viikonlopun kruunaa nyt mamman omppumehu, ropsu ja äijän peli jota meen todistamaan Tiinan kanssa. Ens viikonloppuna sitten Tampesteriin ja vanhoja kavereita kattoon. Toivottavasti näkisin Riinankin... On jo hiukan ikävä.

Kotona oli ihana olla joulun alku kun en ole sellainen stressaaja joulupyhien aikoihin. Nautin autella mommaa, mutten kuitenkaan ota paineita siitä että kaikki perinteet varmasti tulevat toteutetuiksi. Monena jouluna oon miettiny josko tekisinkin jotain muuta perinteisen sukujoulun sijaan, mutta kuitenkaan en oo ikinä malttanu sellaisia aikeita toteuttaa. Loukkaantuvia tahoja voisi olla mahdoton lepyttää...

Jouluna olin kolmella eri paikkakunnalla, syömässä neljästä eri pöydästä ja sen vuoksi onkin pakollista mennä kuluttamaan tapanin tansseihin viimeisetkiin kinkun rippeet... Liikuntaa kaipaan aina kodin rutiineista kaikkein eniten.

Serkuksien kanssa oli mukava läpätellä ja "serkkujenkin" kanssa otettiin hauskoja kuvia joulupäivänä. Martinalle terveisiä :)

Näkemisiin ja kirjoittelen lisää, kunhan vain kotiudun omiin ympyröihin täältä suuresta kaupungista.

-Piia-

Tuntuu, että mulla on joku tyydyttämätön lahjomisen tarve. Löytyy lahjoja, milloin minkälaisia ja kaikki niin mahtavan sopivia juuri hänelle. Pakkohan ne sitte on hankkia. No, ehkä mä voin sitte jättää vaikka synttärit väliin, tai jotain, kompensoidakseni ylenpalttista lahjomista. :D

Näyttöonkkelma on ratkastu ja kuulemma meidän sukuun on sellainen ylellisen tarpeeton popcornikonekin tulossa. JEE :D Miten joku voi oikeesti olla selviämättä elämästä ilman sellasta masiinaa?!?!? Mun popparit maistuu mahtavan hyvältä suoraan pussista...

Huomenna me mennään iltapäivästä ettiin suvun juniorille mageet minikengät, kokoo 23. Vähä söpöö!

Tänään vietin koko päivän kierrellen ympäri Seinäjokee ja kaikenlaista sieltä löytykin. Itelle pääasias, mutta saahan itseäkin lahjoa... SAAHAN??? :D

Huomenna ajattelin muistella menneitä, elikäs kirjoitella kertomukseni itsenäisyyspäiväjuhlan kimalluksesta, kokousten "loistavuudesta" ja korkokenkäpinkaisuista. Ryhtyisin heti samaan, mutta varmasti valmistautuneempana.

Teatterilla oli taas hienosti porukkaa. Harmittelin omaa flegmaattisuuttani Harry Potter -elokuvien katselun suhteen. Olisin halunnut kans kattoo leffan, mutta en halunnut pilata kahden edellisen katselunautintoa.... HÖH! No, jonkun kotiteatterissa ne on kyllä sitten katottava kaikki, jottei ihan mene maksimaaliset tehosteet hukkaan. Meikän 21" telkkari ei ole varsinaisesti BlockBuster -leffojen katseluun parhaiten sopivaa sorttimenttia.

Olkoon tää taas sitten tässä.

Siunausta till alla!

-xoxo-

Mun ei oo kauheen vaikee keksiä mitä hankin lahjaksi ystäville ja sukulaisille. Mutta ongelmaksi koituu mun ainainen kilpailun tarve. Haluisin että mun lahja olis paras tai ainakin yhtä loistelias kun se vastalahja. Tyhmä ajatuksenkulku, mutta kai siitä on pyrittävä vaan kasvamaan.

Joululahjat on siis suurelta osin hankittu ja jos vielä on jotain hankkimatta, hoidan ne huomenna Seinäjoella. Huomenna on ns. miesvapaapäivä, joten mun ei tarvitse puuduttaa toista juoksuttamalla kaupasta toiseen kaiken näköisiä pusseja kantaen.

Eilinen lentismatsi oli kyllä tosi jännä. Hieno oli olla kattoo ku miäs pelaa. Vihdoin sinne itseni sain raahattua, kun ei ollu muita obligaatioita sunnuntai-illalle. Vaikka hävisivät, hoitivat tarpeelliset erävoitot jotta ovat jatkossa vielä. Olihan se kiva ku olin paikalla ku liberotkin palkittiin, sisu-puukolla. Taitavat jäädä turhan pahasti hakkureiden varjoon, vaikka tekevätkin tasaisen tappavaan ja liian huomaamatonta työtä takakentällä.

NO joo mutta eilinen oli muutenkin siisti päivä. ILKKA VOITTI! HAH! Meidän sekopää opettajasetä voitti koko kisan! Ei olisi odottanut, vaikka luottoo kykyihin löytyikin. On hiukan outo ajatella että joku oikeesti tuttu ihminen voi voittaa tollasen kisan. Julkimot eivät sittenkää oo niin kaukana meistä tavikisista.

Onnea Ilkalle ja siunausta viikkoon kaikille!

Pihalla on kylymä, sisällä hirvipaistia ja telkkarissa WakeUp. Pikkuisen näkyi neidin nassuakin siellä, mutta Ilkan veroista julkkista ei tästä uskiksesta sen perusteella tullut. Huh! Onneksi. :) Publicity isn't my thing...

Eilinen meni mukavasti rentoutuen loppuun saakka ja Bo Kaspers oli maksimikulutuksessa. Coldplaykin kävi koneessa ihan vaan vaihtelun vuoksi. Green Eyes on ehdoton suosikki, syykin on selvä.

Illalla käytiin Seinämäellä :) hakee makuunikarkkia ja kattoo ku poitsut pelas snookeria.Makuuni karkit on harvinaista herkkua täällä korvessa. Hyvä niin...

Tinderii on kauhia ikävä. Mun oma pikkusisko, joka tuntuu enemmän ehkä kaksossiskolta ku nuoremmalta siskolta. Tyhjään olon on aina ratkaisu, ja se ei ole se että on oikeassa seurassa vaan se että on asiat kunnos yläkertaan. Rakkaus sieltä antaa rauhan. Anna rakastaa ja hoitaa. Isälle saa kiukuta, ja sanoo että "MIKS!?!??!" Jumala ei kaipaa sensuuria, anna mennä vaan. Hän ymmärtää ja kun oikeesti tukeudut ja huudat vaikka lujaakin Hänen puoleen. Siitä tietää Hänkin että oot tosissas ja antaudut Hänen valtaansa, johdatukseensa ja että haluat apua.

Rauhaisaa sunnuntaita...