IRC-Galleria

"I'm so happy, oh so happy!!!", vai kuin se lallatusrallatus ny meneekää... muunneltuna tosin.

Ensinnäkään en uskonut, että voisin saada viestinnän tehtävistä edes nelkkua, ja sainkin osasta jopa vitosen. Sitten kaverit ilmoittaa lukevansa päivistäni innolla. Ja nyt, kristillisen nettisivuston ylläpidosta tuli viesti, että saan alkaa kirjoittamaan heidän sivuilleen päivittäistä tai viikottaista purkua meikän pienestä elämästä täällä lakeuksien ohuissa ilmanaloissa. ;) JEE!

Vihdoin se palvelupaikka mitä olen kaivannut! Koskaan en ajatellut, että se joka kirjoittaa äikän kirjoituksissa vahvan B:n aineen, vois olla kirjoittamisellaan palvelemassa muita uskovia ja rohkaisemassa oman elämän todistuksillaan herätyksessä olevia kanssaeläjiä. "Mysterious are His ways!", sanon taas.

Huomenna kirpputorille terapeuttiselle hypistelykierrokselle, illalla kattoon Andre Wickströmin showta, ja tottakai "Temee" on pakko kans tsekitellä siinä sivussa. "Uusis" on kans Torinossa liekeissä, elikäs sen tiimoilta on kans shown aikana oltava langat kuumina tulostiedottajaan tai teksti-tv näkösällä.

Kuinkakohan tää loma nyt meinaa mennä. Huomenna Tre, sunnuntaina Jurva/Vsa/Hki, tough choice. :D Sirua olis kiva kans nähdä, Jaskaa ja Riinaakin. En tiä ku tarttis se puhelinkin ostaa. Siinä tuli ratkaisu. No money for travelling. Ehkä Vaasa ja Jurva on sitten kaikista parhaat vaihtoehdot.

Hiuksetkin tarvis värjääjää ja väriä piakkoin. VAALEETA VAALEETA JA VIELÄ KERRAN VAALEETA! Olis siisti tulla takas kouluun uusilla hiuksilla. Horoskooppi, johon en usko, sanoi että ei kannata uusia tyyliä vaikka olenkin vanhaan kyllästynyt. Tukan leikkuu on ollu viikon sana, joten olkoon värjäily sitten ens viikon sana. :)

Keskiviikkona Annukan kanssa vaikka kaffille, ennen niitten neitien juhlinta-aikeita. Vähä siistiä!! Ajoissa nukkuun ja sitte Khalle takas torstaina. Treffi-ilta miehen kanssa torstaina, tai perstaina ehkä kuitenki. Elokuva ja syömään. "Just like old times!"

No, mutta suunnittelut sikseen. Go with the flow vaan ja hyvä tulee. Loma on lomailua varten, sillon ei tarvita tiukkoja aikatauluja!

Nyt kotsaan, salille ja sitte lenkille koiran ja miehen kanssa. :D

Palaillaan viim. viikon päästä

Puhuminen helpottaa, lukeminen helpottaa ja ennen kaikkea kuuleminen helpottaa. Eikä rukoileminenkaan ole ollut haitaksi... ;)

Tampereelle on kamala ikävä! Erityisesti "kotiseurakuntaan". Siihen lämpöön ja yhteyden tunteeseen. Onneksi alkaa loma ja saan olla mestoilla hiukan kauemman. Vaikka tuskin niin tulee tapahtumaan... Riinaakin olis ihana nähdä.

Stressaantunut äijä stressaa muakin, mutta siihenkin toivottavasti tulee helpotusta piakkoin. Kun tuntuu projektinsa lähteneen pikkuhiljaa käyntiin. Rukousvastaus...

Luotto itseen on helpottanut jotenkin. En jaksaisi murehtia, mutta se tuntuu olevan mun taakkani. Vaivanani aina. Kiitos kuitenkin sille, jolle saan purkaa ja niille jotka Hänenkin ohella jaksavat kuunnella tilitystäni, pohdintojani ja "ongelmiani".

Elämä on hankalaa... Ketä haluat miellyttää? Itseäsi, ystäviäsi, läheisiäsi vaiko kenties sitä ainutta joka on kaikkien edellä mainittujen olemassa olosta vastuullinen? Luonnollinen valintahan olisi, että Luojaahan minä haluan miellyttää. Todellisuus onkin sitten aivan toinen. Taisto itsensä ja pahuutensa kanssa on ylitsepääsemätön, ainakin omin voimin taistellen. Yksin en jaksaisi. Kiitos!

In the shadow of Your cross I will stay for all my days!

"Sen tähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta, joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. (Matt. 10:32-33)

ah autuus,
vain Mew vetää vertojaan tälle ryhmittymälle.

"ollessani nuori en välittänyt. keskityin liikaa alaspäin ryömimiseen."

En olisi halunnut kääntää selkääni, en olisi halunnut taistella ollakseni tästä maailmasta. En tarkoittanut olla niin kamalasti väärässä. Vaikka tiesin paremmasta, en silti suostunut sitä myöntämään. Piti kokea kaikki se, miltä Hän olisi minua halunnut varjella. Olin se itsepäinen pikkuneiti, joka on edelleen täällä. Nyt vain osaan olla kääntämättä selkääni sille joka on minut pelastanut, riippumatta teoistani.

Tuntuu, että nyt taas taistelen sitä vanhaa vastaan. Vanhoja asioita tulee esiin koko ajan. Sekä itsessä, että ympäristössä. En enää eläkään täysillä Herralle, vaan osaksi ja itsekeskeisesti minulle itselleni. Häpeän sitä. Olen sittenkin inhimillinen, syntinen ja ennen kaikkea itsekäs. Haluan elää Herralle. Todella. Kokonaan ja kaikkinen. En halua tuntea näin, miten nyt tunnen. En olekaan parantunut vanhasta.

Ennen kaikkea yhteys muihin uskoviin on tullut minimaaliseksi. En osannut ajatellakaan sen arvon olevan näin suuri, ja sen puutten vaikuttavan minuun näinkin suuresti. Olinko vain niin sanottu tapauskova? Tai siis olenko? En halua olla. Haluan, että se joka minua eniten rakastaa, koskettaisi minua niin, että tämä tuska tulisi loppuun. En jaksa taistella yksin.

Kaipaan uskovaa läheistä, sellaista jolle saisin purkaa kaiken mitä päähäni tulee. Jonkun jonka kanssa voisin jutella yömyöhään, niin kuin ennen. Miks Herra et koskettaisi ja avaisi hänen sydäntään. Hän tuntee sut jo, mutta ei koe tarvetta sun läsnäoloon. Olen varma, että kun teet asioita mun ja hänen elämässään, hän huomaa Sun suuruuden ja rakkauden.

Kiitän sua Herrani siitä, että jo nyt tiedät mihin me ollaan menossa ja mitä me tarvitaan.

Tänään on huomattavasti parempi olo. Ruoka maistuu ja täyspäiväinen aivastelukin on loppunut. Siihenkin väsyy ajan myötä. :D

Voi kauhiaa. Meikäläisen ikämittari on jo reilusti 24:n puolella!!!!! argh, moon vanha!

Runsaan siivouksen jälkeen on kiva laittaa pöperöt esille ja kaffit keittoon. Tuparit on tulossa ja toivottavasti kaikki pääsee paikalle, kokouksista ja näytelmistä huolimatta. :)

Katotaan ny mihin peleihin sitä sorrutaan, aliakseen vaiko kenties scrabbleen... we'll see.

Nyt olis hiukkasen näläkä, elikäs tarttis mennä murkinoimaan tuanne keittolaan.

Koulupäiviä,

Piia

Perjantai alko rauhallisesti. Menin koululle venaileen miestä pankista ja kaveria kotsasta tarpovaa... Menikin myöhempään ku ajateltiin, ku ei ollu pankin setä hoitanu hommiaan valmiiksi. Siitäkös oli sitten mies kiivastuksissaan, vaikka yrittikin heittää vitsiks koko hommaa. Kiihdyksissään ja kiihdytellessään saikin sitten maahan tiputtavan valojen väläytyksen. "ajokortti ja rekisteriote, kiitos. Oli vähä kovat vauhdit..." Voihan kukkanen sentään! Nyt ollaan sitte vielä enemmän myöhässä seinäjoelta!

Seinäjoella menikin sitten kaikki kivasti. Olin Anskun seurana jonkin aikaa shoppailemassa, ja sitte olikin kinukin vuoro. Jätettiin Ansku etsimään kenkiä ja alettiin siirtyä pikkuhiljaa kohti Foodwestiä. Tilaisuus ei ollutkaan enää haastattelu, vaan lähinnä työtehtävien selvittelemiseen keskittynyt kokous/palaveri. Loistavaa! Jännitin siis aivan turhaan. Hommat alkaa rauhalliseen tahtiin maanantaina ja kesällä saan tehdä enemmänkin. Ihana kun työ ei ole sidottu paikkaan! Voin painella kannettavan kanssa, kunhan EXCEL toimii. :D vaikka sitte tekis hommia rannalla... Siihen nähden 8€ tuntipalkka on luksusta. En siis enää aio mennä minnekään pankin johtajan puheille kyselemään kesätöitä. Olen onnellinen Herran johdatuksesta, saamastani rohkeudesta ja viisaudesta jotta selvisin hienosti työn hausta.

Perjantai oli sitten haastattelun jälkeen aikamoista palkitsemista. ;) no mutta se ei kuulu teille. :)

Lauantaina nukuttiin pitkään ja ajateltiin ettei tehä mitää isompaa. Lupasin "auttaa" viestinnän töiden teossa ja ruoan laitossa, sillä aikaa ku mies on töissä päivän. Iltapäivällä alkoi olla jo aika nuhainen olo. Kurjaa!!! Mutta en silti laittanut vastaan, kun äijä ehdotti kevyttä road trippiä Laihelaan, Laihialle lentopallopeliin ja siskolleen katsomaan pikkuista Hugoa. Kotimatkalla puhuttiin niin virallisia, ettei o tosikaa. Markkinointitutkimuksista, tuotannon tehostamisesta, Stroitel Oyn toiminnan tutkimisesta ja tutkimuskeinoista. Ihanaa! :)
NO OLI!!! Ja ihan by the way kysymyksenä hän selvitti olenko mahdollisesti kinolla töissä sunnuntaina... en ole töissä ja aavistelin että tässä oli kyseessä kevyt tiedustelu siitä, haluaisinko kenties mahdollisesti mennä ihailemaan suurta urheilujuhlaa Nurmoon sunnuntaina klo 17. Mutta ei vaan kehdannu kysyä suoraan, suloista.

Sunnuntai on ollut aika tukkoinen. Niistäminen ei tunnu saavan loppuaan. Findrexiini paukku tekis varmaan poikaa. Josko vaikka menis tästä olkkariin kattoon piirrettyjä peiton alta. :)

Huomenna skoleen, ja keskiviikkona tuparit. Toivottavasti olen terve siihen mennessä.

Piia

Vihdoin! Menihän siihen nyt melkein koko viikko! Vastoin aiempia ajatuksia ja luuloja, tarvittiinkin vain tutut ympäristöt ja läheiset ihmiset auttamaan mua takaisin omaksi itsekseni. Välimatka ei siis olekaan vastaus kaikkiin ongelmiin.

Sain olla itseni muiden seurassa ja sitä kautta uskalsin olla oma itseni myös hänen seurassa. Ihana tunne kun silmätkin taas hymyilee...

Lopultakin pääsin irti oman mieleni tuottamista tuhoisista analyyseistä ja pohdinnoista, jotka sai mut olemaan jotain muuta kun olen. Ne sai mut epäilemään sanoja, tekoja ja tulevaisuutta. Samassa olin jo aiemmin, mutta silloin ajattelin etten enää sortuisi samaan, sillä silloinkin oli panoksena jotain erittäin rakastettavaa. Mutta nyt olen onnellinen siitä kokemuksesta, kaikkineen. Tuloksena siitä kokemuksesta oli kuitenkin se, että löysin itseni, rohkeuden olla sitä mitä olen ja hyväksyä omat puutteeni. Kyllähän Herrakin mut näin hyväksyy, ja Hän on mut tehnyt, muokannut ja hionut.

NO mutta Happy End ja tää neiti on onnellinen, stress-free and full of lovin' :D

Kaipaan takaisin sitä omaa varmuutta, innostusta ja antaumusta...

Haluan olla innostunut, vapautunut ja rehellinen...

Haluaisin olla taas oma itseni...

Stressaamatta mitä muut ajattelee.

"Jos ei kelpaa, niin olkoon sitten." vois olla mun motto. Uudelleen.

Varmuutta itseen ja luottamusta toiseen.

That's all I ask....

Moikka rakkaus,

Mä en oikein ole taas ollut minä. Ja mua itteeni ottaa se suunnattomasti päähän. Kun en kuvitellut, että musta vois löytyä näinkin vainoharhaista maksimaalista NAISTA! Mä aina ajattelin että oon se "hyvä jätkä", eikä musta ole spekulointiin tai toisen analysointiin. Naismaisuudella tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että spekulointi ja analysointi on täysin tarpeetonta eikä sille ole mitään järkevää syytä. Ainakaan en sellaista ole saanut mietittyä vaikka olenkin kovasti yrittänyt.

Uskon, että tän tilanteen, joka on olemassa vain ja ainoastaan mun pienessä mielessä (sitäkin tällä hetkellä ihmettelen mitä sellainen siellä tekee), on aiheuttanut loman aikainen 24/7 -hengailu ja se, että pääsi siihen tottumuksen tilaan ja ehkä jopa itsestäänselvyytenä pitämisen tasolle, jolle ei ikinä saisi vaipua. Tykkään susta paljon, ehkä enemmän ku aiemmin ja rakastankin enemmän ku ketään koskaan, mutta nyt tuntuu, että se mitä tässä nyt tarvitaan on se, että me ollaan niinku ennen lomaakin. Niinhän me nyt ollaankin oltu, luulisin sun miettivän, ja niinhän se onkin. Mutta kun nainen tottuu liian hyvälle, viitaten loman aikaiseen taivaalliseen nysväykseen :), on siitä kova ja tyly pudotus siihen vanhaan arkeen, joka aiemmin oli se jota taivaalliseksi kuvasin.

Elikä, totuin liian hyvälle, ja nyt mun vaatimustaso on, OMASTA MOKASTA, liian korkeella. Ja kun OLETIN, ensimmäinen virhe, että kaikki se nysväys siirtyy tähän arkeenkin, eikä niin tapahtunutkaan, aloin epäillä SUN tunteita. Se oli se seuraava virhe, sillä en usko sun tunteiden muuttuneen ollenkaan, sillä eiväthän munkaan tunteet ole, päinvastoin.

En tykkää itestäni nyt, ainakaan tällaisena epävarmana ja ahdistavana takiaisena. Haluan sen terveen luottamuksen itseeni ja meihin takaisin ja luulen sen tapahtuvan pienessäkin ajassa... pienikin välimatka aiheuttaa ikävää ja viikonloppuna sitä välimatkaa tulee väkisinkin, MEIDÄN onneksi. :)

Mä kaipaan sitä, että sanot mulle että oon sun ja vain sun... Toivon sulta huomioo, vaikkei se sitten olisi mitään muuta kuin hymy silloin tällöin, kosketus, meidän hetki. Pieni asia, mutta silti tärkee juttu. Toivoisin, että ne hetket kun me ollaan yhdessä olis niin laadukkaita kuin meidän tykkääminenkin on. Kun ei se hengailun määrä, vaan se laatu.

Oot ehkä parasta mitä mun eteen on tullut ikinä... siksi haluan tehdä kaikkeni ja taistelen itteni kanssa etten omalla tyhmyydelläni, naismaisuudellani tai itsekeskeisyydelläni mitään tämän asian tiimoilta pilaa.

kaikki kosketukset ja sanat ottaa vieläkin mahan pohjasta. oon todella onnellinen sun kanssa!

Kouluun huomenna... Onneksi! Ihana nähdä kaikkia niitä kavereita taas. Onkin ollut jo kauhia ikävä. Kauheen vähän on tullut turistua mesessä, ja sen takia ollaan taidettu hiukkasen jopa vieraantua toisistamme. Harmillista sinänsä. Mutta tuskin se aiheuttaa meille minkäänlaisia ongelmia, puheenaiheen puutteita tai muuta sellaista.

Joulu meni, uusi vuosi meni ja mitä jäi käteen??? Satanen vähemmän rahaa ja kunnon kamera. Onneksi!! Oon haukkunut vanhan kamerani niin lyttyyn, että se on varmaan lähettäny valituskirjeen omistajastaan. :D Kai siitä valittamisesta sitten jotain hyötyä oli kun kerran lähettivät uuden, joka on ilmeisen huomattavasti kovempi jätkä ja kestää mun kiukuttelut teknisille laitteille. No mutta sille tuskin tarvitsee kuikuta, ollaan niin hyvin samalla aaltopituudella.

Miehen kanssa jatkuu nicely, tai no ehkä more than nicely. :) Luulisin. Arkistunut on, mutta luulen syylliseksi enemmän lomailua ja sille ominaista alituista hengausta. Ollaan kuitenki parhaat kaverit kaiken muun ohella, joten kyllästymiseen ei ole vaaraa...ainakaan kohtalokkaaseen sellaiseen.

Työpaikkaa olen hakenut Seinäjoelta ja toivon kauheesti, että sen saisin. Olis niin hienosti koulua tukeva työpaikka, että taitaisin jopa saada harjoitteluni korvattua sillä. Great!

No mutta viikonlopun kruunaa nyt mamman omppumehu, ropsu ja äijän peli jota meen todistamaan Tiinan kanssa. Ens viikonloppuna sitten Tampesteriin ja vanhoja kavereita kattoon. Toivottavasti näkisin Riinankin... On jo hiukan ikävä.

Kotona oli ihana olla joulun alku kun en ole sellainen stressaaja joulupyhien aikoihin. Nautin autella mommaa, mutten kuitenkaan ota paineita siitä että kaikki perinteet varmasti tulevat toteutetuiksi. Monena jouluna oon miettiny josko tekisinkin jotain muuta perinteisen sukujoulun sijaan, mutta kuitenkaan en oo ikinä malttanu sellaisia aikeita toteuttaa. Loukkaantuvia tahoja voisi olla mahdoton lepyttää...

Jouluna olin kolmella eri paikkakunnalla, syömässä neljästä eri pöydästä ja sen vuoksi onkin pakollista mennä kuluttamaan tapanin tansseihin viimeisetkiin kinkun rippeet... Liikuntaa kaipaan aina kodin rutiineista kaikkein eniten.

Serkuksien kanssa oli mukava läpätellä ja "serkkujenkin" kanssa otettiin hauskoja kuvia joulupäivänä. Martinalle terveisiä :)

Näkemisiin ja kirjoittelen lisää, kunhan vain kotiudun omiin ympyröihin täältä suuresta kaupungista.

-Piia-