IRC-Galleria

No woman is a genius: women are a decorative sex. They never have anything to say, but they say it charmingly. They represent the triumph of matter over mind, just as men represent the triumph of mind over morals.

There are only two kinds of women, the plain and the coloured. The plain women are useful. If you want to gain a reputation for respectability you have merely to take them down to supper. The other women are very charming. They commit one mistake, however. They paint in order to try to look young. Our grandmothers painted in order to try to talk brilliantly. Rouge and esprit used to go together. That has all gone out now. As long as a woman can look ten years younger than her own daughter she is perfectly satisfied.

Tea is the only simple pleasure left to us.

Your face looks familiar, but I don’t know where I’ve seen it before. You act like an actor reading your lines and carry yourself like a model. The label on your latest outfit and the make of your car says more about your personality that your words. Your stylist chose the right look for the occasion. In fact, your hair is exactly like Brad’s/Rachel’s/Lauren’s; oh, you fill in the blank. You live the Real World as a Survivor, a Batchelor, an Apprentice – next big supermodel. Your job demands that you sell the dream of being associated with the company, and you walk the walk, talk the talk, wear the perfume, and eat their recommended portions. The product that is you is for sale, based on approval. You are a living and breathing advertisement for Self, backed by the brand that is .. your name.


Wear it and throw it away. Fashion used to be classic and eternal. Now retailing moves on a two-week or less turnover, with clothing so cheap you can wear something new every day! If you donÂ’t catch the velvet jacket now, your size will be gone tomorrow. You can be Marilyn Monroe/Jimmy Dean today and Marlene next week. ItÂ’s a one-minute mask that can be changed to remain up to the minute all of the time. The new attitude is having a wardrobe like a theatreÂ’s, with outfits for sitting at desks and cafes, shoes for driving the car, a hat for dinner in town. If you are wealthy enough, you can even do this with ready-to-wear, and carry a different colour Birkin everyday. But what is interesting about people in good society is the mask that each one of them wears, not the reality that lies behind the mask.


In all unimportant matters style not sincerity is the essential. In all important matters style not sincerity is the essential. Real beauty ends where an intellectual expression begins. Intellect is in itself an exaggeration and destroys the harmony of any face. The moment one sits down to think one becomes all nose or all forehead, or something horrid.
Being natural is simply a pose.

"You dress elegant women. You dress sophisticated women. I dress sluts." - Gianni Versace

Nyt kaikki nimet adressiin, HOP HOP!

http://www.uiah.fi/projects/kooma/

Ei sillä, että kyseisiin asioihin - ainakin kohtiin 3-5, olisi joitakin poikkeuksia, mutta se onkin jo asia erikseen.

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.


1. Aina käydessäni saunassa heitän vettä kiukaalle ensin 3 kertaa, sitten 7, seuraavaksi 11, sitten taas 7 ja 3 kertaa. Toistan kyseisen aina. Jos sekoan laskuista, pitää saunominen lopettaa siihen.


2. Nukun aina valot päällä ja radio auki.


3. Luen sanomalehden - ja muut vastaavat - aina takasivulta etusivulle (väärinpäin siis)


4. Katson telkkaria aina mieluiten yksin. Käyn myös elokuvissa mieluiten yksin, ja valitsen joka kerta samojakarkkeja (vihreämustia kovia, joiden sisällä on jauhoa) tietynkokoiseen muovipussiin. Elokuvissa (ja tietyissä muissakin paikoissa) istun aina samalla paikalla missä viimeksikin.


5. Keskimääräinen orgasmini kestää ainakin noin minuutin (anteeksi että sanoin, mutta en keksinyt muutakaan. Toisekseen tästä oli ihan äskettäin puhe jonkun kanssa) :)


Ja sitten haastellaan:

Timzaij

lunita

Yann3

eucalyptus

design

(anteeksi, mutta minulla ei kai ole muita, kenelle voisin tätä mainostaa)

MUTTA!
Sen sijaa, minulla on jaettavana kohteessa MSN messenger erikoisen hienoja kyselyjuttuja. Jos vain kukatahansa haluaa, niin voi sen pyytää, täyttää ja lähettää minulle, kiitos :)

(täsmensin kohtaa 1)

Silloin kun palasin Tampereelta Joensuuhun, sattui junassa eteen asioita olotilassa, jota voisi sanoa itseaiheutetuksi juomalla aikaansaaduksi kuivumiseksi. Pieneksi itsemurhaksi.


Light and dark,
Ying and Yang, Angel and Demon: inseparable since tha dawn of time. From the canopy of heaven to the depths of the unconscious, they hide and (re)appear at the far reaches of the chromatic scale. The final battle, in black and white.

Black and white are onscreen. Black blurs, pales, goes gray. He's yelling

White:
(sniggering and offering his hand) Are you teeth chattering in the face of death?

Black:
Yes. I'm often scared. My blood freezes over when I dress Satan, Lucifer or Beelzebub. I shiver on the waters of the Styx. I am infernal, yet I can't brave looking Cerberus in the whites of the eyes. But, White, don't try to convince me that you are nothing but light, innocence and original purity.

White:
Phantoms, ghosts, spirits... the lividity of corpses continues to tarnish my pure image of first communions, fiancées and brides. I am the origin of the world, mother's milk, trancendence, but I am also old age, wisdom, the shroud. Life is born in white, gains colour and ends in white. In the East, dawn uncovers the empty canopy of the sky. In the West, the sun's rays are sucked up by the coldness of the moon. Between moon and sun, I am those two ghostly whites, suspended in nothing, like an absence.

...


Black:
These mortals are all alike: victims of their perception, they make us appear in all colours. Fade to black.

White:
Have you been feeling immortal recently?

Baarireissu on niinku vaateostokset: ensin katsellaan vähän ympärille ja hypistellään. Sitten isketään silmä johonkin joka vois olla potenttiaalinen. Lopulta turhaudutaan ja raahataan edes jotain mukana kotiin. Kotiin päästyä heitetään sitten vaatteet pois ja just kun oot saannu ängettyy uuden päälles, huomaatki että se on liian pieni.

1. Edellisen kaltaista tilannetta en ainakaan tunnusta tai myönnä, mutta ei kai se nyt niin vikaan osukkaan.
2. Edellisenkaltaista tilannetta ei kuitenkaan tapahtunut viimekertaisella baarittelukerralla. Oikeestaan voin kiittää tästä jotakin neitiä, joka eräässä hyvin valitussa vaiheessa päätti kaataa tuopin kaljaa syliini - reisille meni.
MUTTA - ei se vielä mitään!
Tottahan toki joku auttavainen päätti lorauttaa oman juomansa toisellekkin reidelle. Lopputuloksena oli tila, jossa näytin siltä kuin en olis käynny kusella viimeseen 99999 vuoteen, jonka jälkeen tulee joku ja tökkää mahaan. Se olisi aika lailla samanlainen kuin mikä tahansa muukin tökkäisy, mutta tällä kerralla seuraus olisi vakava - ehkä pahempi kuin pitkävedossa, tai kansantanssiryhmällä ensivuoden Tuskassa.

Tuntuu, että Englannissa elää sinnikäs uskomus, jonka mukaan voileipien tekeminen kiinnostaviksi, kauniin näköisiksi tai herkullisen makuisiksi on sellainen synti, johon vain ulkomaalaiset syyllistyvät.
"Niiden pitää olla kuivia", on ohje, joka on haudattu jonnekin kollektiiviseen kansalliseen tietoisuuteen, "niiden täytyy olla kumimaisia. Ja jos niiden retaleiden pitää olla tuoreita, niin voihan ne pestä kerran viikossa."


"He rakensivat suunnattoman suuren supertietokoneen joka oli niin ällistyttävän älykäs että jo ennen kuin sen muistiyksiköt ehdittiin kytkeä, se oli aloittanut olettamuksesta ajattelen, olen siis olemassa ja päätynyt riisivanukkaan ja tuloverotuksen olemassaolon välttämättömyyteen ennen kuin joku ehti vetäistä töpselin seinästä."

Ensinnäkään: otsikko ei liity (taaskaan) mihinkään.
Sen sijaan: Mulla on huomenna syntymäpäivät.

Toisekseen, olen tullut siihen tulokseen, että olen laiska kirjoittaja (en kirjoita tänne kuin kerran vuodessa perjantaisin), ja vielä laiskempi lukija (Lainasin kirjastostakin kaksi (2) kuvakirjaa jotta pääsisin helpolla).
On niissä tekstiäkin.

Kolmennekseen viimeviikolla sai tietää YO-kokeiden tulokset. Reaali palkittiin M:ällä. Ruotsi oli A niinkuin Auto ja äidinkieli E - erikoista, sillä en edelleenkään osaa edes pilkkusääntöjä. Ystävä ehdotti tulosten juhlistamista matkalla Latinaan..

Neljännekseen: koko viikon sponttaanein high point oli, kun sain Leenanlta viestin, jossa hän kertoi ostaneensa uuden Ellen ja savukkeita. Post scriptinä oli ehdotus yhteisten sunnuntai-iltapäivien viettämisestä - enemmän tai vähemmän - SS-henkeen.
Jännää sinäänsä - unohdin vasta viestiin.


"Jokaisessa hänen kolmesta pienestä silmästään oli pistävä katse, joka näytti yhtä täysjärkiseltä kuin kala likusteripensaassa.
'Minä olin krikettipelissä', hän kähisi".

"Puhtaat värit", sehän on väärin! Ei väri ole koskaan luonnossa puhdas - paitsi sateenkaaressa, joka ei olekkaan kaunis.

-Helene Schjerfbeck 13.6.1936 lähetetyssä kirjeessään Helena Westermarckille-



Sataa, on hauskaa kun on seuraa.