IRC-Galleria

Tänään sitten mittojen pohtimista, päättämistä ja sitten laskeskelua vähän lisää ja lopulta sitten lähti käyntiin työn toteutus -> kun ei jalavaa ollu koululla ni sydänkoivusta sitten pienoismallia tekemään. Valmistui vitriini ja hyllyt. Vielä vitriiniin pitänee tehdä pienet ovet ja ovien taakse sitten vielä varmaan yks lisähylly. Sitten kokonaisuuden yhdistävät tasot ja niiden liitokset miettiä.. @_@ Homma on vielä niin alussa ja kauhee stressi iskee.
Mut onneks en oo ainoo jolla alkanu näkemään stressin poikasta. Luokassa kiristyy välit, porukka kiroilee enemmän, taistelee opettajan huomiosta. Kaikuu koko luokan täyttävästi: "HEIKKIIIIH!!!!!". xP Mut joo. Pitää yrittää ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Mut stressiä kyllä lisää se, että meistä tekee helvetin moni työn ihan alusta alkaen - ja tällöin kaikki eivät voi kun aloittaa samasta -> liimalevyjen tekemisestä.. O_o Ja kun siellä niitä liimapenkkejä ei ole ku muutama hassu. Että mielenkiinnolla ja kauhulla odotan sitä, että siel alkaa jonot kasvaa ja silleen. Toivottavasti opettajat nyt tajunneet tehdä silleen, että eivät ykkösillä ja kakkosilla teettäis mitään töitä mitkä vaatis kaikilta oppilailta höylän, sahojen ja liimapenkkien tiloja. Muuten tulee tulistumista.
Edellisvuosina ollu hyvä ku valmistuvia oppilaita ollu se max. 5kpl. Viime vuonna valmistui 3. Ja meitä on varmaan nyt 10 vai vieläkö enemmän? =/

Mut tosiaan se, että mun työn puut on vielä sahalla.. =S Niitä ei ole varattu, valikoitu eikä ne edes tiedä, että niistä tulee mun työ.. =S Että näin. Omaa vikaa osittain, mutta joku mainitsi kyllä, että se on koulunkin vastuulla - että pitäisi olla ollut mahdollisuus tehdä puukeikkaa aikasemmin tms. Mut onneks nyt soitettiin tänää tärkeitä puheluita ja nyt pitäis ne puut mennä si porukal hakemaan täs joku päivä. Niin JOKU päivä, sekin vielä pimennos et mikä päivä. Meinaan ens viikon maanantaina alkaa itse työn tekeminen..... *Stressiä -> selkään sattuuuuuu...*

Tänään on keskiviikko, huomenna on torstai. Tänään kulutan aikaa rentoutuen, ei muuta ku pulikoimaan että saa aivot ja veren liikkeelle. Huomenna ja perjantaina onki sit töitä. *Huoh* Ja lauantainakin ohjelmaa. Koko ajan miettii, että MISSÄ VÄLISSÄ MÄ KERKEÄN ku meillä on se hiihtolomakin piakkoin, viikol 9 kai... Ja ens jakson loppuun mennessä työpitää olla valmis.. *Pään pudistelua*

Mut mikä täs asiassa on hyvää? Se, että kaikki me ollaan ihan yhtä kusessa. xD Ja se on hyvä, että stressillä on tapana saada musta tehokkaampi yksilö -> työt syntyvät ja kun ajattelee vaiheittain -> niin tulee sitten vielä usein huomioitua asiat tarkemmin. Tai sit ei. O_o Mut nyt ei mietitä sitä vaan tätä aikataulua - tänään luon sen. Kirjoitan milloin pitää mitäkin olla valmiina, sillä siisti.

~YoOdi~

Multa kysyttiin tossa hetki sitten suora kysymys:

"Ku säki luulet olevas niin jotain, ei voi ku nauraa. Onko sulla jotenki paskaa päässä?"
Siihen sitten vastaamaan fiksuna tyttönä: En väitä olevani jotain, tiedän olevani enemmän.

xD Että repikää siitä si taas.

Lisää dilemmoja perjantai iltoihin!

Pohdittiin tossa kaverin kanssa yhtä asiaa, joka on aina niin kummallinen. Se korostuu riippuen siitä, että kuinka pienessä paikassa asut. Mitä vähemmän asukkaita ympärillä - sitä enemmän tätä tapahtuu. Elikkä ihmisten tuomitsemista ilman toisen tuntemista.

No ensinnäkin kysymys herää: Milloin voit sanoa tuntevasi toisen?
Monet mulle aina hokeneet, että en tunne heitä ja, että ollaan tunnettu vasta vuoden tai kaks ja, että eivät he ole sellaisia mitä minä luulen/olen luonut käsityksen.
Noh.. Itse en ole huomannut, että ihmisen tunteminen olisi mitenkään verrannollinen ystävyyssuhteen kestoon. Tavannut paljonkin ihmisiä, joidenka kanssa on tuntunut ensinäkemisestä alkaen jo siltä, että: "Oon tuntenu tän ihmisen koko ikäni!" Mutta tottakai näissä tapauksissa suurinosa näistä ns. tuntemuksista on olettamuksia, jotka ajanmyötä osoittautuu sitten oikeiksi tai vääriksi. Mutta siltikin on kavereita, joidenka tuntemaan oppiminen ei vie kauaa. On toisia persoonia, joidenka tutkailemiseen menee HYVIN kauan. Mut suurinosa ihmisistä kenen kanssa olen kaveria, ovat olleet aina avoimia ja kertoneet lapsuudestaan, nuoruudestaan, ongelmistaan, saavutuksistaan, ilonaiheistaan, koiristaan, kissoistaan ja pölypunkkien lukumäärästä. Ei ole niinkään tarvinnut siis kysellä -> ihmiset ovat itse kertoneet ketä ovat ja mistä heidät on tehty.
Ja näiden kertomuksien perusteella tulee tuntemus ihmisestä. Psykologian kursseilla painotettiin aina sitä kuinka ihmiset perustavat ensinäkemänsä perusteella ennakkokäsityksen ja sen mukaan tulee usein ihmiskäsitys muodostumaan.
Tosi elämässä kumminkin olen huomannut, että sen ensinäkemyksen perusteella en ole koskaan ihmisiä väittänyt tuntevani. Ja hyvin usein se ensinäkemys on ollut hyvinkin totuudesta poikkeava, joten miksi siis tuomita ihmisiä jos ei heitä tunne?

Kaikkihan me erehdymme, mutta tiedän oikeasti ihmisiä jotka perustavat käsityksensä muilta kuulleisiin huhuihin ja juttuihin. Tämä on käsittämätöntä. Eräs tapaus viime vuodelta oli seuraavanlainen:

neiti x: "Onko Mari vihainen mulle jostain? Se kyllä moikkas mua, vaikka kukaan muu sen seurassa olleista ihmisistä ei ollut näkevinään mua, vaikka nekin mut tuntee ja niiden kanssa kaveria ollut ennen kuin tuli riitaa yhden niistä kanssa"
neiti y: "Voi kuule. Siinä on semmonen ihminen, joka ei korviaan hetkauta sille mitä muut susta sille kertoo, se ottaa itse selvää kuka sä olet naisias. Usko pois"

Ja niin kävi. Otin ihmisestä selvää ja kerroin myös, etten voi olla kavereideni riitoihin osallisena: Ne eivät ole minun asioitani. Ja koska en ole ollut osallisenakaan kyseisiin riitoihin ni parempi olla sotkeentumatta niihin -> selvittäkööt itse ongelmansa.

Sitten on lisää näitä ihmeellisyyksiä: Joudut riitoihin syystä tai toisesta jonkun ihmisen kanssa ja yhtäkkiä huomaat olevasi kaveriporukan ulkopuolella. Elikkä siis laumaeläinmäisyys. Siinäpä vasta suuri ihmetys, joka on ihan joka paikassa vallalla - siihen en oo huomannu edes kaupungin koolla olevan väliä. Joka paikassa on porukoita, joissa on tietyt ihmiset ja niihin valikoidaan porukkaa tietyin "sanomattomin säännöin". Toisiin porukoihin pääsee helpommin, toisiin ei ole kenelläkään ilman kutsua mitään asiaa mennä liittymään.
Mut näissä porukoissa tosiaan se, että mikä saa ihmiset niin "kaveriporukka uskollisiksi", että jos yksi sanoo jossain asiassa vastaan niin kaikkien TÄYTYY olla samaa mieltä tämän ihmisen kanssa, joka on pidempään ollut tässä ns. laumassa jäsenenä.
Tää on yksi syy miksi mua ei noihin porukoihin saa itseäni edes yrittämään sisään, vaikka on niissäkin omat kivat puolensa. Mut just se, että mulla on niin vahvat mielipiteet ja sanon ne kysymättä kenenkään muiden mielipiteitä siihen tueksi. Jos jotakuta ei miellytä ni se on niiden ongelma.
Vois sanoa, että ns. lonely wolf. Eräs kerran sanoi mulle samaa termiä käyttäen: "Mä oon sellanen lonely wolf" ja ihan laumaeläin sekin xD Tiedä lie edes mitä moinen termi meinaa.

Olis hienoa kun ihmiset ottais selvää ennen kuin alkaa latomaan perättömyyksiä. Puhumattakaan siitä, että levittää vielä perättömiä juttuja. Tän raskauden aikana huomannu hyvin, että ihmiset tosiaan puhuu kaikkea mitä sylki suuhun tuo ja sitten ei edes korjata asioita vaan annetaan kärpäsistä tulla härkäsiä. Ja sitten kun syyllisiä etsitään ni kaikki on silleen: "Enpä muista mistä kuulin" tai "Lupasin etten kerro"
Heh, kakaramaista käytöstä ja äärimmäisen hermoja kiristävää, siksipä olenkin nyt muuttanut käytäntöä. Olen antanut olla. Ihmiset kumminkin meinaan jatkaa sitä asioiden puintia -> puutuinpa siihen tai en. Joten ihmiset jatkakaa ihmeessä puhumista, se tekee loppupeleissä teistä itsestään niin ylifiksui et sit ollaan huulipyöreenä ja mietitään, että kuinkas se pilkka sattuikaan omaan nilkkaan?

Mainittakoon vielä yksi suuri kysymysmerkki. Tää menee tähän "suuri-suiset-ihmiset" kategoriaan myös. Elikkä on ihminen, joka on sulle hyvä ystävä. Molemmat luottaa toisiinsa hyvin ja molemmat kertoo ongelmistaan toisilleen, mutta sitten tuleekin vastoinkäymisiä ja syystä tai toisesta välit menee poikki hetkeksi tai loppuiäksi. Välirikon takia suutuspäissään toinen osapuoli menee kertomaan toisen kaverin kaikki ongelmat ja surut koko ihmiskunnalle ja sitten vielä suuttunsa lisäksi pullistaa asiat vielä suurempaan mittakaavaan. Sit ihminen kehtaa vielä yrittää päästä tämän ihmisen kaveriksi?
Itselleni on aina ollut vesiselvää, että kun joku asia kerrotaan luottamuksella -> ei niitä eteenpäin kerrota, vaikka toinen ihminen olisi tehnyt mitä. Tämä sen takia, koska kaikki ihmiset ovat tehneet virheitä, kaikki ihmiset ei tule toimeen kaikkien kanssa ja sillä siisti. Kostaminen ei ole ratkaisu. En väitä ettenkö olisi itse moiseen sortunut, mutta silti ikävää kuulla jotain todella henkilökohtaisia asioita ventovierailta ja vielä siinä muodossa, jossa ne ei koskaan lähteneet maailmalle.

Tämä johtaneekin sitten kysymykseen: Voiko täällä perhana luottaa omaan varjoonsakkaan?
Harvemmin, mut jos sen ompelee Peter Panin tapaan kantapäähän ni eipähän ainakaan livistä xD

Kysymyksiä, mielipiteitäni niiden perässä -> eiköhän tästäkin ydinsota saada pystyyn.
Kirjoittakaa ihmiset rohkeasti vain ilman sitä yksityistä nappulaa -> tullu niin hyviä vastauksia tähänkin asti, et kiva olis ku sais kaikki lukea kaikkien mielipiteet.

"Ettäkö KAIKKI lukisi mielipiteeni! Ei varmasti, luulevat mua vielä ajattelevaksi olennoksi!!!" xP
Kyllä teillä kaikilla on mielipiteet ja nyt esille niitä ku taas jaksoin kirjoittaa näin pitkän sepustuksen ja miksi kirjoitin? Eräs PYYSI kirjoittamaan aiheista.. *On otettu*
Eli kiitos siis niille ihmisille, jotka näitä romaaneita jaksaa lukea xD

~YoOdi kiroaa selkäänsä -> muistiko laittaa tukivyön ku istui koneelle monta tuntia sitten, ei muistanut ei. Ostetaan siis vähän käytetyt aivot, lisä-USB liittimillä :P~

Hyvää yötä kaikki nakkiseni. ^^

Ystävieni puolesta. Niin. Siksi olen onnellinen.

Ystäväni kävi tänään luonani miehensä kanssa. Heidän onnensa antoi energiaa. Silmät loistivat, hymy ei ollut loppuakseen, puheensorina kävi ja heistä huomasi kuinka he todella olivat löytäneet toisensa ja kuinka hyvältä se heistä tuntui.

Sitten juttelin monien kavereiden kanssa pitkin päivää ja ihan pienet asiat mitä he mainitsivat illanvietto ajatuksistaan, sai mut niin hyvälle tuulelle.
Yksi kaveri sanoi näin:
"Arvaa Mari mitä teen tänään ku emäntä tulee töistä? Me mennään saunaan."

Hymyilytti. Ihan arkisia asioita, joihin liittyy toisen ihmisen läsnäolo ja se arjen kohtaaminen sellaisena kuin se on. Kun ihmiset ihastuvat ja rakastuvat ne on niin ihania. Ne säteilee, tanssii, lauleskelee, hymyilee ja höpöttelee innoissaan kaikkea. Ehkä paras näky ikinä.
Oli sellainen vaihe pidemmän aikaa kun meni mun elämäni pisin suhde [3,5vuotta kesti] katki, että en kestänyt nähdä rakastavaisia. Alko ahdistaa ja otti päähän. Mut nyt on alkanu joku uusi vaihe.. =)

Vaikka näen rakastavaisia ympärillä koko ajan niin ei enää tuu sellasta: "PAKKO SAADA MYÖS OMA KULTA, HETI NYT!" vaan enemmänkin hymyilee ja on onnellinen jo siitä, että kaverit on löytäneet jonkun. Niin. Ne on todella ansainneet ne.

Rakkaus. Se on maailman ihanin asia.
*Hymyilee ja tämän mieleen tulee viime juhannus, jolloin rakastui hetkeen. Hetkeen jolloin oli yksin maailman ihanimmassa saunassa ja nautti löylyistä ihan hiljaa vain.*

Ai ai.. Sauna. Sitä mä rakastan.
"..mä elämästä laulan, olen suomalainen"
^~^
Ja mä rakastan monia asioita. En nyt ala niitä tähän listaamaan, mut joo..
Hyvä fiilis taas. Oikein loistava.

~YoOdi alkaa valmistautumaan unten maille~

...oon miettinyt paljon asioita ja koko ajan tuun enemmän miettimään, mutta YKSI asia on nyt selvinnyt. *Hymyää* Kerran eräs viisas poika sanoi: "Ensin sun täytyy oppia vaan rakastamaan itseäs, sitten vasta muita. Sitten sä näät maailman sellaisena kuin se on ja sä oot varma itsestäs"

Toi on niin totta.
Rakastun päivä päivältä enemmän.

Ennen olisin hävennyt moista, nyt en enää piilottele sitä se on varma! =D
Itserakkaus ei todellakaan ole häpeä vaan se on sellainen asia, jota suosittelen ihan kaikille.
Ja toinen asia minkä tajusin jokusen aikaa sitten: Asioilla on AINA(kin) kaksi puolta. Eli aina vika on molemmissa(kaikissa) osapuolissa. *Hymyää* Niin se vaan on.

Kritiikki ja realismi höystettynä ripauksella tunnetta ja asennetta.. Kyllä, that`s the way I like it!

~YoOdi~

Pieni pätkä keskustelusta [ei siitä sen enempää, että KUKA puhui ja kenen kanssa, vaan lähinnä siitä, että mistä keskusteltiin]:

y sanoo: Työssä käyminen on kyllä jokaisen kansalaisen velvollisuus.

x sanoo: ei se niin velvollisuus ole mut kannattavaa..

y sanoo: No on se velvollisuus -> jos kukaan ei duunis kävis ni mistäs vitusta niiden työttömien rahat si kerättäis ku ei olis työssäkäyvien palkoista viety veroilla niitä rahoi....

x sanoo: *Naurava hymiö* kaikilla on kantansa

y sanoo: Kantansa? No ööh.. Kylläpä se just siitä ne rahat tulee.

x sanoo: kyllä mäkin töissä olisin jos olis töitä ja mistä maksettas niin et siel kannattas käydä..

y sanoo: No jos menee opiskelemaan esim. ravintolakokiksi -> turha väittää ettei tiennyt sen alan olevan muutenki jo niin huonosti työllistetty.

x sanoo: kyllä muakin tänään pyydettiin töihin ihan naurettavalla palkalla..

y sanoo: Ja se on ihan evoluutiossakin määritelty, että jos ei ole niitä töitä mihin on ammattinsa lukenut -> sit tehdään niitä töitä mitä on.
Mikäs tää naurettava palkka on?

x sanoo: 7€/h

y sanoo: No sanotaan näin, että tosta mäkin lähdin liikkeelle ku töihin menin -> harjoittelijan palkka on aina huono aluks. Se on eriasia jos on ollut alal pitkään, tai on ammatti siihen hommaan ni ei sillon tietenkään oteta noin alhaista palkkaa edes kuuleviin korviin.

x sanoo: jos mä saan vähintään 11e tunti normaalisti niin en tosiaan mee tollasella hinnalla..

y sanoo: Ootko tehny niitä hommia, josta olis maksettu 7€/h?

x sanoo: Ei oo mun alan hommia.

y sanoo: Mut pakko se on jostain alottaa. Mä tulin siihen tulokseen, että vaikka ei niin hyvää palkkaa sit sais ni saapahan ainakin työkokemusta ja SE jos jokin on tärkeää.

x sanoo: ja paskat.. mä olen sentään ollu jo yli kymmenen vuotta sen alan töissä mihin oon opiskellukin..

y sanoo: Johon et työllisty

x sanoo: etpä sä paljon asioista tiedä




Ja jos jokin asia niin tämä mua todellakin ihmetyttää ja herättää mielenkiintoa lakia kohtaan. Keskustelusta käy ilmi [kuten myös olen muutenkin huomannut mitä nyt ihmisten kanssa jutellut], että ihmiset menevät kouluihin, joista sitten valmistuvat, mutta eivät sitten työllistykkään kun työnäkymät ovat huonot -> jäävät töistä pois ja sanovat, että EI OLE KANNATTAVAA mennä töihin, koska paremmin maksetaan siitä et ollaan kotona.

Noh. Hellät on työttömän kädet ja rupi laiskan perseessä, sehän on selvää. Miksi tehdä jtn jos ei ole pakko ja siitä vielä maksetaan, ettet tee mitään?
Mutta, että pystyisinkö siihen itse? Ehkä. Mutta tekisinkö näin? En.
Miksi en tekisi näin, koska kuulostaa aika kannattavalta...?

Siksi, koska itselleni elämäni koostuu arjesta. Ja työ on ehdottomasti osa arkeani. Siitä saa rahaa [oli se summa sitten mikä tahansa, enemmän tai vähemmän], siellä tulee vietettyä aikaa [tulee olo siitä, että kuuluu johonkin], tutustuu uusiin ihmisiin, pääsee vaikuttamaan [riippuu alasta] ja semmonen perusturva ja juuri niin kuin y mainitsi: Oikeus ja velvollisuus olla töissä tulee silloin täytettyä. Mulla hajois pää jos olisin aina vaan himassa.

Mutta tossa sitten juttelin keskustelun tiimoilta asiasta yhden kaverini kanssa ja ystäväni tokaisi loistavasti:
"työkkäri pakottaa töihin(mitä se nykyään tekee, ei enää ehdota vaan pakottaa, tai sit jos ei töihin niin kursseille ) ja jos kietäytyy saa kärsii täysin rahattomana karsenssi ajan. mielummin töissä/kursseilla kun rahattomana ;P voin sanoo, et mä maksoin itseni kipeäksi näistä liitonmaksuista, mut vittu maksoinpa itse oman työttömyys aikani."
Hieno pointti! Nykyään ihmiset joutuvat liittoihin kuuluessaan maksamaan varmuuden vuoksi työttömyysrahaa -> hienoa. ^^ Ja sit just se, että nykyään on PAKKO mennä uudelleen kouluttautumaan tai töihin [olivat ne sitten oman alan tai eivät].
Loistavaa yhteiskunta. *Taputtaa innoissaan* Tämä on oikeutta.

Mutta miten x:n ja y:n keskustelu lopulta päättyi?
Noh seuraavat kommentit sitten lopusta:

x sanoo: ihan oikeesti.. ei sun kannata tätä juttua enempää jatkaa kun et tiedä asioista yhtään mitään.. ei millään pahalla mut vanhaa naurattaa.. pidä sä vaan huoli itestäs äläkä liikaa ala touhottaan muitten ihmisten perään kun et ees tosiaan asioista mitään vielä tiedä.. mut sanotaan näin et kyll kokemus opettaa..

y sanoo: Enkä mä tosiaan puutu sun asioihin -> kerroin vain oman mielipiteeni siitä KUINKA mun mielestä on väärin, että työttömät saa enemmän rahaa kun ne jotka duunis käy -> TEKEMÄTTÄ mitään. Ja sä vedit heti oman elämäs keskusteluun, että kumpikohan tässä taas veti oman surkean elämänsä keskusteluun mukaan?
Mua pienenä aina vitutti suunnattomasti se, että ns. aikuiset aina sano: "Sä oot liian pieni ymmärtään" ja "Sä tajuut si ku oot isompi" ja nyt kun todellakin olen itse se aikuinen niin tajuan edes sen verran, etten ikinä menis sanoo edes lapsille, että: "Et sä tajua ku oot niin pieni"
Miten pienet vois tajuta, jos niille ei joku joskus kertoisi?

Tähän lisättäköön vielä sitten keskustelijoiden sukupuolet [tarkkasilmäiset varmaan tosin nää sukupuolet hokas heti jos ennen ensimmäisten kommenttien loppua xP] ja summittaiset iät:
x= mies n. 30
y= nainen n. 20

Lisäkysymyksiä keskustelussa herätti ehdottomasti:
*Mikä saa n. 30 vuotiaan ala-arvioimaan vain n. 10 vuotta nuoremman naisen noin jyrkästi?
*Miksi naiset aina vetoavat viimeisissä kommenteissaan niin henkilökohtaisuuksiin, että toinen osapuoli todella lopettaa kirjoittamisen? [kuten tässäkin keskustelussa]
*KETÄ NÄÄ IHMISET OIKEIN ON? NIMIÄ, OSOITTEITA?!?!? xD [tsoukki]
*Miksi ihmiset ylipäätänsäkkään ikinä puhuvat mielipideasioistaan, koska niistä tulee lähes poikkeuksetta aina riitaa?
.
.
.

Ja noita kysymyksiä voisin jatkaa loputtomiin, mutta huomasin, että aina ku kirjoitin lisäkysymyksen -> kehitin jo mielessäni oman kantani asiaan ja alkoi hymyilyttämään. ^^ Ihmisluonto, AH! Niin hirvittävä, käsinkosketeltava, hiostava ja ennen kaikkea karvastotuus siitä mistä meidät on tehty-> voiko meitä olla rakastamatta?

~YoOdi huomaa kirjoittelusta olevan kehittyvän jo tapa, kohauttaa olkiaan ja jälleen kerran mielipiteitä jakavasti julkaisee koko sepustuksen -> ja taas ihmiset on varpaillaan, Yo painelee ulko-ovensa luokse ja laittaa varmuuden vuoksi turvalukon lukkoon, virnistää ja menee iltapalalle~

Ei hitto xD Äsken tajusin ihan simppeli asian ja tuli ihan yli hyvä fiilis. Täytyy kyllä sanoa, että ilman sua Pauli, musta ei olis varmaan ikinä kehittyny tällästä filosofia xD Kai se pitäis alkaa väitöskirjaa kirjoittamaan kaikista asioista mitä tekis mieli alkaa ajamaan ja mielipiteiden perustellusta esiintuomisesta ja ja ja =P

Tän viikon piristävä tapahtu muuten koulus tossa eilen. ^^ Oltii just käyty syömäs ja porukka valu taukotilaan, jossa sitten höpöttelin parin ihmisen kanssa ja tokasin:
"Rauhallinen kevät ollu, Matsokaa käyny päälle ku vasta pari kertaa"
Ja eihän kaikki ihmiset tiedä kuka on Matso ja silloin toi lause saattaa kuulostaa aika huvittavalta. "käyny päälle vaan pari kertaa" xD Kyllä vain. Ensin katsoin ihmisten ilmeitä ja si niiden muuttuessa vähintäänkin oudoiksi ni kyl siinä hieman alko itseäkin hymyilyttää ku tajus miten oli lauseensa taas muotoillu.

Tän päivän parhaan heitti Jaska xD Luokkaan opettaja raahas talkkarin kanssa sellaisen ihme koneen, jota muutamat meni uteliaana katteleen. Sit opettaja paino koneel päälle. Seuras loisto reaktio -> vaikka kone ei käynnistynytkään, [vaikka olisi pitänyt] niin porukka siirtyi vauhdilla metrin kauemmas JOS se vaikka oliski räjähtäny. Ja sitten opettaja pyöritteli päätään ja totes:
"Jaa se onki rikki" Sit joku kysy: "Mitäs nyt?" Ja Jaska sano muina miehinä: "Myydään se eteenpäin"
xD Kui hyvä. Ja taas nauratti.

*Matso istuu tällä hetkellä tämän sylissä [epätietoisuudessa eläville siis tiedoksi, että Matso on tämän lemmikkipapukaija] ja nojaa tän käteen ku tää yrittäis kirjottaa tekstiä tähän. ^~^ Joku hellyydenkipein tirppa meinaan ikinä.. ^^*
Eilen yritin lukea kirjoja ja kirjottaa vähän ylös tärkeimpiä asioita ni lintu otti vauhtia ja hyppäs kirjan päälle -> kumarsi päätään mun käden päälle merkkinä rapsutuksien kaipuusta. Yritä siinä si olla kiinnostunu jostain keskiajan lipastoista ku pieni vihreä seisoo opuksen päällä. =S

Mut joo.. Pikemmittä löpinöittä, mieli tekis lähtee uimaan, mut yksin ei vaan saa aikaseks lähtee..
Plaah.. *Mutinaa*

~YoOdi jatkaa siitä mihin jäi -> eli ei mistään xD~

"Palvovat he rakkautta suurta, niin puhtaana kun kilo auringon. Heillä aartehenaan kalliina on lempi rajaton, kaksi onnellista lasta auringon.."

*Kuuntelee Tapio Rautavaaran kappaletta Auringon Lapset ja hymyilee väsyneenä* Tänään ollut jotenkin erityinen päivä. Työn täyteläinen, mutta siltikin juuri sen takia kovin antelias. Sain ikuisuus projektilta tuntuneen keinutuolin jalan korjauksen valmiiksi. Viime viikolla sain valmiiksi sen liiterin ulko-oven. Se vasta ikuisuus projekti oli. =D Nyt on saatu kaks hermoja vaativaa työtä valmiiksi.
Ja tää fiilis on ihan mieletön kun ne on nyt pois jaloista. ^^

Sitten aloitin viime viikolla tekemään makkariin n. 150cm korkeaa mäntyhyllyä. Sekin on hiomista ja lakkaamista vaille valmis. O_O Käsittämätöntä. Vielä vuosi sitten en olis saanu ikinä näin vauhdilla aikaiseksi mitään. Josko ehkäpä saisin pidettyä tän tahdin päällä ja puskisin itsestäni vaikka väkisin artesaanin tänä vuonna, vaikka muksukin tulos.
Olis niin hienoa ku sais koulun päätökseen ja sitten sais rauhassa keskittyä lapseen, eikä tarttis enää mennä takasin koulun penkille, ainakaan nylkälle. ^^ Ei sen puoleen, ettenkö olis viihtyny siellä. Toiset puhuu siitä koulusta niin ikävään sävyyn. Mä en tajua. Ihan paras koulu ikinä. =D Hyvä luokkahenki, asiantuntevia opettajia [heti kun se yks mäntti tajus lähteä sieltä vihdoin] ja toimivat työkalut ja koneet ja ennen kaikkea loistavat työtilat. I like it!

Khyy yl.. Ennen päättötyön aloittamista viel tekis mieli tehdä yks homma.. Meinaan kenkäteline. Tekis kaks kerroksisen tohon syvennykseen. Pitäisköhän oikein mitatki ottaa. Tekis sellasen pelkistetyn, se vois sopii hyvin. Toi muuttolaatikko ei ihan aja samaa asiaa. =D

Näin soon, ettei vaan Penttilä ylikuormittais itseään?
Ihmiset ajattelevat: "Miten niin ylikuormita, onko se jtn erikoista muka tehnyt nyt, saikullaki perkele töistä."

Minä: Mutta katsokaas ihmiset... Kun jostain on pois niin aika käytetään hyödyksi tavalla tai toisella. Nyt olen käyttänyt aikaani selän kuntoon saamiseen ja päättötyön alustavaan tutkiskeluun.
Ihmiset: "NYT JO! SEKOPÄÄ SE ON, YRITTÄÄ OLLA JOKU NEITI TÄYDELLINEN TAAS!"

Ja taas mä repeän nauramaan ihmisille.. xD Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta kukaan ei ole täydellinen, mutta sanotaan näin, että kun aloittaa työt ajoissa ja tekee ne pois päiväjärjestyksestä ni ei tarvii si päivää-kahta aikaisemmin työn palautusta olla kuset housussa ku ei aloittanut aikaisemmin. Että näin. Kateelliset vaietkoon.

~YoOdi mönkii sänkyyn ja kerää energiaa huomiseen seppäilypäivään~

Mutta mikä on OIKEA blondi?

Vastaus: Se, joka kysyy mihin saunan lämpömittarin patterit laitetaan

Taanja sanoo:
*meni meni kokeilee jotain uutta jonka unohtaa sinne kirjautumisen jälkeen kun ei ymmärrä siitä vittuakaan*


*Nauraa vatsa kippuras*
Ehkä paras ikinä!