IRC-Galleria

Elämä, mitä se on, se on oravan pyörä jota me kaikki juostaan uupumukseen saakka.
Elämä on noidankehä,josta jotkut joutuvat pois jo ennen syntymäänsä.
Elämä on korttipeliä,jossa voi joskus pärjätä tuurilla mutta yleensä vain viekkaudella.
Toiset putsaavat koko pöydän kun toiset jäävät nuolemaan näppejään ja miettimään mikä helvetti meni taas pieleen. Luulet olevasi voitolla kunnes pelitoverisi lyökin kuninkaalisen värisuoransa pöytään.
Mikä minä olen toisia neuvomaan elämästä jos en itsekkään ole siitä oppinut vielä mitään.

Yhtenä päivänä leikit hiekkalaatikolla polvet ruvella,jokin hölmö ulkomailta ostettu t-paita päälläsi, toisena istut sänkysi laidalla mustine vaatteinesi miettien että mitä vittua vajaasta kahdestakymmenestä vuodesta on jäänyt käteen; Epäonnistuneita ihmissuhteita, muutama halpa pokaali ja iso kasa saksalaista mätää metallia,pari hyvää ryyppyiltaa, ihmisiä, jotka saat vittuuntumaan jo pelkällä läsnäolollasi, koulu, jota käyt valmistumatta kuitenkaan miksikään, monta kiperää valintaa joista vähintään puolet ovat menneet väärin,
haavelinnoja ; Rakkaudesta, perheestä, talosta ja työpaikasta.
Todellisuutta ; Joku akka jolla kasvaa parta etkä uskalla herättää sitä kätesi päältä vaan mielummin puret oman kätesi poikki, 3 kakaraa jotka vittuilet sinulle yötä päivää ja vaativat rahaa
eivätkä suostu tekemään mitään ilmaiseksi. Ränsistynyt talon rähjä jonka hanoista ei tule lämmintä vettä talvisin ja ikkunoista vetää ja sitten vielä se työpaikka, jonka ilmanvaihto ei toimi,työ kaverit ovat vittumaisia ja pomonasi on lihava naisasialiikeen puheenjohtaja joka paahtaa töitä harteillesi minkä kerkeää. Kunnes lopulta olet niin väsynyt, että ei enää vain jaksa ja saat ympärillesi tammesta valmistetun laatikon ja tonnin maata niskaasi ja jäät odottamaan uutta elämää johonkin kylmään varastoon,missä elämää jonotetaan harmaassa loputtomassa ihmismassassa jonka jonon päätä ei ole kai edes olemassa.

Synnyt tänne isäsi ja äitisi rakkaudesta, PAH! Todellisuudessa olet keväällä tapahtunut vahinkolaukaus, lillut 9 kuukautta käytännössä kusessa onnellisen tietämättömänä kaikesta ja sitten sinut revitään äidistäsi irti kylmään maailmaan ja ensimmäiseksi tekona saat kätilöltä turpaan jos et heti huuda.
Jo syntyessäsi sinulta odotetaan paljon, sinusta pitää tulla se komea nuorimies joka pärjää loistavasti koulussa ja saa sen täydellisen vaimon ja työpaikan eikä tee samoja virheitä kuin vanhempansa, mutta Et olekaan sen näköinen mitä vanhemmat olivat odottaneet ja kaikki sukulaisesikin kehuvat sinua lapsena söpöksi vaikka hyvin tietävät pelkäävänsä vanhempiesi puolesta että pystyykö tuo "otus" koskaan elämään normaalia elämää. Olet kuitenkin jo voittanut paljon siinä vaiheessa kun olet selviytynyt voittajaksi yhtenä niistä miljoonista siittiöistä joita isäsi kassit pitivät pullollaan aikanaan ja satuit olemaan se vahvin jonka äitisi munasolu päästi lävitse. Toinen merkkipaalu oli kun selvisit syntymästä, kaikki eivätä näe sitäkään päivää.
Sitten olet käynyt läpi päiväkodin ja Istut ensimmäistä päivää oikeassa koulussa, istut luokassa muiden,sinua itsevarmempien lasten kanssa, he juttelevat siellä jo ahkerasti muiden lasten kanssa ja solmivat kaverisuhteita kun sinä pelkäät uutta ympäristöä ja kun ruokailu koittaa,sinä itket koska äitisi ei ole siellä sinun kanssasi...
noin 10 -vuotiaaksi asti saat aina synttäri- ja joululahjoja paljon ja vaadit aina vain lisää ja mummun antamat villasukat vituttaa, yrität peittää aina pahan mielesi toisen mieliksi. Vanhemmiten vasta tajuat kuinka itsekeskeinen ja kiittämätön olet ollut hyvää tarkoittavia ihmisiä kohtaan.
Sitten luokkasi parhaana siirryt yläasteelle,pelkäät jälleen uutta ympäristöä , muutosta, mutta kaikki sujuu kuitenkin paremmin kuin ensimmäisenä koulupäivänäsi. Lähestyt yläasteen loppua,todistuksen numerot ovat sentään kohtalaisia vielä, olet jo kokenut ensimmäiset hämmentävät seksi-sekoilusi ja ryyppäämisesi ja luulet olevasi nyt mies vaikka todellisuudessa tiedät yhä olevasi se sama 7-vuotias poika joka ensimmäistä kertaa astui koulun penkille.

Luulet olevasi keskivertoa parempi urheilussa, todellisuudessa olet vain sattunut sellaisiin kisoihin osallistumaan joita sinua monet paremmat nuoret eivät vaivaudu edes käymään. Voitat alkuvuodesta SM-mitalin, pääset Lopen Lehteen, luulet nyt olevasi paikkakunnan matti nykänen ja vuoden Lopussa kun kunta palkitsee menestyneitä urheilijoitaan, ei kukaan enää muistakaan kutsua edes kakkukahville.

Yläasteen jälkeen sinulla ei ole paskan vertaa kiinostusta mihinkään, ylläri ylläri: menet Lopen lukioon kun et halua vielä suurta muutosta elämääsi johon olet tottunut, luulet tietäväsi vastakkaisen sukupuolesi mietteet ja mielihalut jo mutta saat jälleen todeta palaavasi yhä uudelleen lähtöruutuun hämmennyksen keskellä ja yrität vain oppia ymmärtämään vaikka aina ei olekaan helppoa olla se "erilainen" nuori joka ei saisi verrata koskaan itseään tai muita muihin...
Ennen olit aina mukana kuvioissa, olit "piireissä", sitten eräänä päivänä huomaat olevasi kaiken ulkopuolella, mitä vittua on oikein tapahtunut, istut illat koneella tuijottaen apaattisesti näyttöpäätettä ja toivot täysi-ikäisyyden tuovan muutosta...
Aika kulkee liian nopeasti, huomena huomaat olevasi taas yhden päivän köyhempi ja mitä sait aikaan,et yhtään mitään, nukuit puolet päivästä ja lopun puolen lähinnä söit, kävit koulussa ja istuit tietokoneella. Tulevaisuus pelottaa...

Päivän tietopankki: Eristyksessä emostaan kasvaneet rotat ovat aikuisiällä yliaktiivisia, helposti hermostuvia sekä agressiivisempia/stressaantuneempia kuin emon kanssa kasvaneet yksilöt.