IRC-Galleria

Niin eipä ole tänne henkeviä tullut kirjoiteltua pitkään, pitkään aikaan, monenlaista on taas ehtinyt tapahtua niin hyvää, pahaa kuin kaikkea siltä väliltäkin. Kesä tuli, kesä meni. Joka vuosi aika juoksee nopeammin karkuun, eikä perässä jaksa juosta.

Tänään taas pysähdyin pitkästä aikaa miettimään "vaatimattomasti" elämän tarkoituksen kiemuroita kun eräs iäkkäämpi mies tuli juttelemaan minulle. Hänen äänestä huokui lävitse lievä pettymys siitä, etten ole ( hänen mielestään) jatkanut isänisäni urheiluperintöä toivotulla tavalla... "Et ole sitten tainnut enää jaksaa treenata kuulantyöntöä... tai no oothän sä kisoissa käyny mutta et oo enää pärjännyt niin kuin ennen..." näin kuului nuo viiltävät sanat, vaikka sitä olisi kuinka "entinen lupaus" niin tuo virke kirpaisi. Nuo lauseet pistivät miettimään taas asioita. Kelle ihminen oikein tekee tai harrastaa asioita jos ei itselleen? Ilmeisesti toisille ihmisille, jotka asettavat meille odotuksensa. Teemme asioita menneisyyden haamujen nimissä, joihin meitä verrataan, edellisiin polviin, esi-isiin. "On pojalla vielä pitkä matka isoisänsä jäljissä..."
Kaikilla ei ole ymmärrystä siihen että harrastuksia voi olla niiden itsensä takiakin eikä aina menestyksen vuoksi, eikä kaikilla ole edellytyksiä Suomen mestariksi...
Ihmiset asettavat meille odotuksia, tietyt saappaat, jotka pitäisi täyttää ja kantaa perinteiden lippua korkealla.
Entä sitten kun porvarin pojasta tuleekin Vasemmistoliiton kansanedustaja tai NHL- tähden pojasta putkimies, tai juopon pojasta presidentti? Meidät tuomitaan jo syntyessämme tiettyihin raameihin, ne raamit ovat murrettavisssa, mutta se vaatii paljon tekoja eikä siihen aina riitä edes ihmiselämä. Jos et täytä näitä raameja ihmiset pitävät sinua mustana lampaana, maanpetturina ja häpeätahrana.
Kun olit kerta lapsena se "tulevaisuuden lupaus" ja sinulla oli käsissäsi korttipakasta täyskäsi niin minkä helvetin takia menit sen vaihtamaan jätkähaihin? Tervetuloa valintojen maailmaan, elämä on illuusiota!

Mutta mitä meistä sitten tullaan muistamaan, hyvät teot ajavat huonojen ohi kun kuolemme, vainajistahan ei saa puhua pahaa, tämän perusteella Matti Nykänenkin voi olla vainaana ihan hyvä jätkä.

Sama pätee muutenkin ihmiskäsityksiimme, kun olet kerran tehnyt mulkusti jollekin, tulet olemaan aina se mulkku joka pettää luottamuksen. Ihminen on susi toiselle ihmiselle.

Vangittu sielu vapaassa maassa.