IRC-Galleria

Elämä, mitä se on, se on oravan pyörä jota me kaikki juostaan uupumukseen saakka.
Elämä on noidankehä,josta jotkut joutuvat pois jo ennen syntymäänsä.
Elämä on korttipeliä,jossa voi joskus pärjätä tuurilla mutta yleensä vain viekkaudella.
Toiset putsaavat koko pöydän kun toiset jäävät nuolemaan näppejään ja miettimään mikä helvetti meni taas pieleen. Luulet olevasi voitolla kunnes pelitoverisi lyökin kuninkaalisen värisuoransa pöytään.
Mikä minä olen toisia neuvomaan elämästä jos en itsekkään ole siitä oppinut vielä mitään.

Yhtenä päivänä leikit hiekkalaatikolla polvet ruvella,jokin hölmö ulkomailta ostettu t-paita päälläsi, toisena istut sänkysi laidalla mustine vaatteinesi miettien että mitä vittua vajaasta kahdestakymmenestä vuodesta on jäänyt käteen; Epäonnistuneita ihmissuhteita, muutama halpa pokaali ja iso kasa saksalaista mätää metallia,pari hyvää ryyppyiltaa, ihmisiä, jotka saat vittuuntumaan jo pelkällä läsnäolollasi, koulu, jota käyt valmistumatta kuitenkaan miksikään, monta kiperää valintaa joista vähintään puolet ovat menneet väärin,
haavelinnoja ; Rakkaudesta, perheestä, talosta ja työpaikasta.
Todellisuutta ; Joku akka jolla kasvaa parta etkä uskalla herättää sitä kätesi päältä vaan mielummin puret oman kätesi poikki, 3 kakaraa jotka vittuilet sinulle yötä päivää ja vaativat rahaa
eivätkä suostu tekemään mitään ilmaiseksi. Ränsistynyt talon rähjä jonka hanoista ei tule lämmintä vettä talvisin ja ikkunoista vetää ja sitten vielä se työpaikka, jonka ilmanvaihto ei toimi,työ kaverit ovat vittumaisia ja pomonasi on lihava naisasialiikeen puheenjohtaja joka paahtaa töitä harteillesi minkä kerkeää. Kunnes lopulta olet niin väsynyt, että ei enää vain jaksa ja saat ympärillesi tammesta valmistetun laatikon ja tonnin maata niskaasi ja jäät odottamaan uutta elämää johonkin kylmään varastoon,missä elämää jonotetaan harmaassa loputtomassa ihmismassassa jonka jonon päätä ei ole kai edes olemassa.

Synnyt tänne isäsi ja äitisi rakkaudesta, PAH! Todellisuudessa olet keväällä tapahtunut vahinkolaukaus, lillut 9 kuukautta käytännössä kusessa onnellisen tietämättömänä kaikesta ja sitten sinut revitään äidistäsi irti kylmään maailmaan ja ensimmäiseksi tekona saat kätilöltä turpaan jos et heti huuda.
Jo syntyessäsi sinulta odotetaan paljon, sinusta pitää tulla se komea nuorimies joka pärjää loistavasti koulussa ja saa sen täydellisen vaimon ja työpaikan eikä tee samoja virheitä kuin vanhempansa, mutta Et olekaan sen näköinen mitä vanhemmat olivat odottaneet ja kaikki sukulaisesikin kehuvat sinua lapsena söpöksi vaikka hyvin tietävät pelkäävänsä vanhempiesi puolesta että pystyykö tuo "otus" koskaan elämään normaalia elämää. Olet kuitenkin jo voittanut paljon siinä vaiheessa kun olet selviytynyt voittajaksi yhtenä niistä miljoonista siittiöistä joita isäsi kassit pitivät pullollaan aikanaan ja satuit olemaan se vahvin jonka äitisi munasolu päästi lävitse. Toinen merkkipaalu oli kun selvisit syntymästä, kaikki eivätä näe sitäkään päivää.
Sitten olet käynyt läpi päiväkodin ja Istut ensimmäistä päivää oikeassa koulussa, istut luokassa muiden,sinua itsevarmempien lasten kanssa, he juttelevat siellä jo ahkerasti muiden lasten kanssa ja solmivat kaverisuhteita kun sinä pelkäät uutta ympäristöä ja kun ruokailu koittaa,sinä itket koska äitisi ei ole siellä sinun kanssasi...
noin 10 -vuotiaaksi asti saat aina synttäri- ja joululahjoja paljon ja vaadit aina vain lisää ja mummun antamat villasukat vituttaa, yrität peittää aina pahan mielesi toisen mieliksi. Vanhemmiten vasta tajuat kuinka itsekeskeinen ja kiittämätön olet ollut hyvää tarkoittavia ihmisiä kohtaan.
Sitten luokkasi parhaana siirryt yläasteelle,pelkäät jälleen uutta ympäristöä , muutosta, mutta kaikki sujuu kuitenkin paremmin kuin ensimmäisenä koulupäivänäsi. Lähestyt yläasteen loppua,todistuksen numerot ovat sentään kohtalaisia vielä, olet jo kokenut ensimmäiset hämmentävät seksi-sekoilusi ja ryyppäämisesi ja luulet olevasi nyt mies vaikka todellisuudessa tiedät yhä olevasi se sama 7-vuotias poika joka ensimmäistä kertaa astui koulun penkille.

Luulet olevasi keskivertoa parempi urheilussa, todellisuudessa olet vain sattunut sellaisiin kisoihin osallistumaan joita sinua monet paremmat nuoret eivät vaivaudu edes käymään. Voitat alkuvuodesta SM-mitalin, pääset Lopen Lehteen, luulet nyt olevasi paikkakunnan matti nykänen ja vuoden Lopussa kun kunta palkitsee menestyneitä urheilijoitaan, ei kukaan enää muistakaan kutsua edes kakkukahville.

Yläasteen jälkeen sinulla ei ole paskan vertaa kiinostusta mihinkään, ylläri ylläri: menet Lopen lukioon kun et halua vielä suurta muutosta elämääsi johon olet tottunut, luulet tietäväsi vastakkaisen sukupuolesi mietteet ja mielihalut jo mutta saat jälleen todeta palaavasi yhä uudelleen lähtöruutuun hämmennyksen keskellä ja yrität vain oppia ymmärtämään vaikka aina ei olekaan helppoa olla se "erilainen" nuori joka ei saisi verrata koskaan itseään tai muita muihin...
Ennen olit aina mukana kuvioissa, olit "piireissä", sitten eräänä päivänä huomaat olevasi kaiken ulkopuolella, mitä vittua on oikein tapahtunut, istut illat koneella tuijottaen apaattisesti näyttöpäätettä ja toivot täysi-ikäisyyden tuovan muutosta...
Aika kulkee liian nopeasti, huomena huomaat olevasi taas yhden päivän köyhempi ja mitä sait aikaan,et yhtään mitään, nukuit puolet päivästä ja lopun puolen lähinnä söit, kävit koulussa ja istuit tietokoneella. Tulevaisuus pelottaa...

Päivän tietopankki: Eristyksessä emostaan kasvaneet rotat ovat aikuisiällä yliaktiivisia, helposti hermostuvia sekä agressiivisempia/stressaantuneempia kuin emon kanssa kasvaneet yksilöt.

jeps eli sm-kisat meni niinku arvelinkin...PÄIN VITTUA! jostai 5 sentist oli kii että oisin päässy pistesijoille... no näin sentää seppo rädyn livenä, se vähä lohdutti :D ja viikonloppuki on kohta ohi :/

niih, mitäs sitä nyt taas sanoisi, eka kouluviikko takana ja perkeleesti edessä...eilen illalla pasi ja juho kävivät runkkaamassa ja syömässä räkää meillä ja maiju tuli yöksi. No tuossa äskön se lähtikin sitten jo kotio ja mä jäin tänne lutkuttaan itekseni bonbon tikkaria... :/

taas näitä lievän masennuksen päiviä kun ei ole mitään tekemistä eikä mikään oikein innosta...
Huomena olis SM-kisat nuorten yleisurheilussa ja vituikshan ne menee ku jeesuksen pääsiäinen mutta kai se pitää yrittää räpeltää jotain siel...

ja tämän päivän henkinen räpellys...:

Sama veri virtaa, mun sisälläni
kasvoni kantaa sun piirteitäsi
taistelin tuulimyllyjä vastaan, se on kohtaloni
vaikka tahdoinkin ainoastaan, sut pitää mukanani

ja mun äänestä huomaat, yhteyden
joen samaan uomaan, ajautuen
samat heikkoudet mulla, jotka veivät sinulta sen
olen vain isäni poika, menetänkö myös rakkauden

ja mun silmistä paistaa, sinun katseesi
ja mun huulilta maistaa, sinun elämäsi
en pistä vastaan, enhän kai voisikaan
totuutta tappaa ei voi milloinkaan.

sain sinulta kaiken mitä tarvitsin
ja sanoit mulle nyt omillani olisin.
ja samaan sukuhautaan kenen kanssa mä päädynkään
saanko joskus pojan, joka joutuu tämän perimään…

kun ei oo mitää viisasta sanottavaa ni runoillaan tänne sit jotain x)...ööö...:D tota joo...no...

Mä tarviin silloin sun voimaa, kun mun näytönpaikka on,
olen ymmärtänyt sen,en minäkään ole kuolematon.
Toiset tietää aina mitä sun tehdä ois pitänyt
onko elämä vain pelkkä laina, jonka olet perinyt?


joo olipas syvällistä, mutta ei nyt parempaakaan irronnu :D maijulle täytyy vissiin tikkaria antaa xD

no nii, aikas hyvä päivä loppujen lopuks, sain kevarin myytyä, ja nyt sit joutuu käymään koulus fillarilla, sit ostin nahkatakin, jee jee rok rok, oon niin nahkajeesus nyt x) niin ja maijua tietenkin on sopivasti kiusattu :D ja nyt väsyttää niin pirusti ekan "raskaan " koulupäivän jälkeen ettei jaksa ees runkata, täytyy varmaa keittää kahvit että piristyis :D

Eipä tänään oo mitää erikoista tullu tehtyä ,tylsä päivä kaikenkaikkiaan. runkattu ja syöty räkää lähinnä kai...

niin paskaaks tässä :D eilen jussinussin kans piti pippaloista jääny koffin leka yrittää tyhjentää ja eihän sitä paskaa juo erkkikään mielellään ja kusihätä siitä lähinnä käteen jäi ja paskamaku suuhun tänä aamuna :D Pitäis johonki suvun "perinnepäivällisille" mennä...kiva...

Niin ongelmillahan on tapana keräytyä ja purkautua, jokainen päivä on eräänlainen seikkailu tai kilpailu, toisina päivinä maali tulee liian äkkiä, toisina päivinä tuntuu että vieläkö on pitkä matka huomiseen, joskus taas on paska fiilis kun "kilpailu" ei menekkään niinkuin odottaa ja niitä luurankoja saattaa sieltä kuuluisasta kaapista tulla...itse en kyllä ajatellut sieltä kaapista tulla mutta ei nyt puhuta siitä :D
Oon viimesen viikon ollut varmasti aika vittumainen tarkottamatta mitään pahaa kuitenkaan ja siitä anteeksipyyntö onkin paikallaan : Anteeksi :( Mutta pitkienkin vaikeuksien jälkeen se aurinko paistaa sinne kuuluisaan risukasaan ja jokaisella pilvellä onkin ne kultareunansa kun aikansa niitä katselee.
Rakkautta ei voi saada rahalla,se pitää ansaita ja se on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin sen menettäminen. Ja pitkästä aikaa on helppo hengittää, tavallaan se kuuluisa apina on pudonnut selästä huutamasta korvaan että "turpa kiinni huora ja anna sitä persettä" :D

Olisi myös varmasti kiitoksen paikka muutamalle ihmiselle jotka ovat jaksaneet kuunnella kun on vituttanut, en rupea tässä nimiä mainitsemaan ettei mene ihan homosteluksi tai mitään muutakaan :D

Niin siitä onkin taas aika helvetin pitkä aika kun tänne olen kirjoittanut mitään, ja paljon onkin vettä virrannut myllyissä tuon tammikuun jälkeen...ylämäkeä ja alamäkeä, Lukion ensimmäinen vuosi on takana. tyttöystävä on vaihtunut ja sitä mäkisyyttä on silläkin saralla riittänyt..., kesäloma joka tuntuu että vastahan se alkoi alkaa nyt olla ohitse eikä oikein mitään merkittävää ole jäänyt käteen, paitsi tietenkin maiju.

opel mantan romu, jonka piti tulla vapuksi vanhojen automobilistien reissuun valmiiksi on koneestaan paskana, Kovalla vaivalla se heinäkuussa ensin koneestaan purettiin ja vaihdettiin kansi sekä kansipahvi ja tuntuikin että forssan pick nickiin auto saattaisi valmistua leimakuntoon, mutta vajaan 20km sillä "onnellisena" ajoin tuossa pihalla pillurallia ja sitten se paska alkoi taas keittämään...pakko myöntää että kyllä siinä isolla "miehellä" kyynel jos parikin pääsi kun taas monen viikon työ meni kirjaimellisesti savuna ilmaan ja samalla ne suunnitelmat ja totta kai Pasi ja Juho siinä olivat mukana ihmettelemässä... :/
No rahaahan se vaan vaatii....yhden mantan raadon ostin varaosiksi ja sitä olen pois siitä myynyt ja sentään vähän päässyt plussan puolelle sitä myymällä...

Pari viime yötä on mennyt vähän huonosti nukkuen, miettien asioita, ei pitäisi kai näin pientä päätä vaivata isoilla asioilla, ne kun ei yleensä siitä kuin pahene kun mä johonkin sotkeudun.

Välillä vaan tuntuu että pää räjähtää ja tekis mieli haistattaa paskat kaikille joskus ilman mitään syytä, toisinaan taas kun yrittää olla liikaa avuksi niin siitä kärsii vain itse ja "autettava" lisää. Saattaa kuulostaa teiniangstilta tyyliin "vittu, kukaan ei rakasta mua" mutta junnu vainion sanoin : suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on... tai niinkuin Matti Nykänen on sanonut : "Elämä on ihmisen parasta aikaa"...

Mutta ehkä liika lomakin on toisaalta stressaavaa niin kuin tuntuu olevan...kun olin kunnalla kuukauden töissä jäi paljo vähemmän aikaa miettiä mitään paskaa ja en tiedä sitten oliko olo parempi...katsotaan mitä koulu tuo tullessaan taas...




No menihän tääkin päivä lopulta perseelleen kun iltaa kohden päästiin...tuntuki jo hetken aikaa liian hyvältä, mut senhän siitä saa ku odottaa liikoja ja olettaa asioita. Jos ois menny vähä sinne päin ees ku odotti ni ei tarttis tähän aikaan kirjotella tääl mitää... Pitäis vissiin aina varautua siihen pahimpaan jos jotain suunnittelee, eikä vaan toivoa sitä parasta... anteeks...

en ookkaan taas vähään aikaan kirjottanu...nii 17 tuli mittariin ja manta alkaa oleen koht taas kasas, "pienii"ongelmia mut nyt seki pitäis pelittää...eli pohja on paikattu,hiottu maalattu ja äänieristetty...vanhat päällismatot sai jäädä ja jalkotiloissa on kumimatot ja niiden päällä auton mukana tulleet "tuning-matot", polkimiin linttasin armottomat amispoljinpäälliset :D