IRC-Galleria

Kun kulta asuu kaukomailla, mitkä ovat suhteen mahdollisuudet onnistua? Pysyykö suhde kaukosuhteena, vai siintääkö haaveissa yhteinen tulevaisuus samassa maassa?

– Useimmiten ei kestä tai muuttuu lähirakkaudeksi jommankumman pakatessa kamppeensa ja muuttaessa rakkauden perään, sanoo erään suuren aikuisoppilaitoksen vaihto-opiskelijoiden parissa työskentelevä Susanna, 35.

Hän on seurannut monia lähtöjä ja eroja, sillä tulevien ja lähtevien vaihto-opiskelijoiden kesken syntyy usein isoja ja pieniä romansseja, ja muutamat päätyvät avioliittoonkin asti.

– Meillä ollaan vaihdossa vähintään kuusi kuukautta, ja monet täältä lähtevät suomalaiset juttelevat muiden järjestelyjen lomassa avoimesti peloistaan senhetkisen parisuhteen puolesta. Ikävä kyllä käytännössä on usein niin, että kun opiskelija sitten palaa takaisin, hän kertoo jossakin välissä kuin ohimennen, että "kaverikin meni sitten vaihtoon" – eikä nyt tarkoiteta vaihto-opiskelua! Susanna kertoo.

– Sitten on tietysti niitäkin, jotka pitävät suhdetta uskollisesti yllä monta vuotta vaikka toiselle mantereelle. Olen itsekin ollut yksissä häissä, joita edelsi neljän vuoden sukkulointi maasta toiseen. Häissä joku kysyi, mihin nuoripari aikoi nyt kotinsa perustaa, ja tuore nuorikko tuumasi, että varmaan lentokoneeseen, kun siellä oloon on niin tottunut...

Nainen nostaa kytkintä

– Tietysti jokainen pari muuttaisi mieluummin yhteen kuin riutuisi erillään, sanoo puolestaan 26-vuotias Paula, joka itse suunnittelee muuttavansa jossakin välissä chileläisen sulhasensa kotikaupunkiin, kunhan on saanut opintonsa Suomessa päätökseen.

Pari tapasi toisensa kansainvälisellä työleirillä, jossa poimittiin kahvia ja avustettiin paikallisia ihmisiä. Välimatkat Suomesta miehen kotimaahan ovat kuitenkin pitkät ja lentoliput kalliit. Niinpä Paula ja hänen miesystävänsä ovat toisistaan erottuaan nähneet vain kolme kertaa, yhden kutakin erossa vietettyä vuotta kohti.

Sen sijaan Skypessä ja muutenkin Internetissä pari roikkuu Paulan mukaan lähes kaikki illat. Ikävä korventaa mieltä ja estää keskittymästä, ennen kuin toinen on langan päässä.

– Useimmiten kaukorakkauden kypsyttämässä parissa muuttaja on varmaan juuri suomalainen nainen. Minun onkin helpompi pakata laukkuni ja muuttaa miehen kotimaahan kuin hänen tulla tänne, sanoo Paula.

– Kielitaidottomana mies ei koskaan saisi koulutustaan vastaavaa työtä, eikä meillä olisi myöskään samanlaista elintasoa kuin mieheni kotimaassa. Sen verran macho mies myös on, ettei hevillä sopeutuisi siihen, että vaimo elättäisi hänet, joten valinta oli helppo.

Ikävöity enkeli kotiovella

Saara, 41, sen sijaan kieltäytyi aikanaan jyrkästi muuttamasta algerialaissyntyisen miehensä kotimaahan, sillä hän halusi tulevien lastensa kasvavan ja käyvän koulua Suomessa. Hän tapasi miehensä nuorena lomamatkalla, ja pitemmän aikaa suhde toimi sähköpostin ja tekstiviestien varassa.

– Se oli siis aikaa ennen nettipuhelimia, tarkentaa Saara. – Kirjoitin paljon jopa ihan tavallisia kirjeitä, ja taisi meillä välillä olla työpaikan faksitkin omin luvin käytössä. Sieltä sitä sitten tulvi sydämenkuvia ja kukkasia miehen työpaikalle!

Pikkuhiljaa suhde alkoi kuitenkin osoittaa hiipumisen merkkejä. Saara ei enää kuullut miehestä yhtä usein, eikä mieskään enää välittänyt kysellä hänen kuulumisiaan yhtä kiihkeästi. – Sitä se erossa olo teettää, Saara sanoo vakavasti.

Hän päätti yllättää miehen, aikaisti suunniteltua lomaansa kuukaudella ja tulla tupsahti miehen vuokrakämpän ovelle, kun tämä sitä vähimmin odotti.

– Itse en edes tiedä, mitä odotin, Saara myöntää. – Ehkäpä pelkäsin alitajuisesti, että hänellä olisi kierroksessa joku toinen nainen vähän lähempää.

Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Mies puhkesi itkemään ilosta – sikäläiselle miehelle teoriassa lähes mahdoton ajatus – veti Saaran rintaansa vasten eikä tahtonut enää koskaan päästää irti.

Kohta mies huusi myös vuokraisäntänsä paikalle. Tämä oli aina lohduttanut häntä ikävän kalvaessa mieltä sietämättömästi ja ansaitsi siis päästä jakamaan myös suurta iloa. Pian paikalle köpöttelikin jostakin sisähuoneista touhukas, lyhyenläntä ukkeli, joka innokkaasti kyseli, että nytkö vihdoin suuresti ikävöity enkeli oli saapunut!

Saaran miesystävä ei halunnut enää erota pitkäksi aikaa, joten umpirakastuneen miehen ei auttanut muu kuin seurata morsiantaan Suomeen.
Tuoli ehtii tuskin jäähtyä

Kalle, 41, on puolestaan toistaiseksi etäsuhteeseen tyytyväinen mies. Sekä Kallella että hänen italialaisella naisystävällään on ura oman kotimaansa yliopistossa, eikä varsinaisesta yhteenmuutosta ole vakavissaan edes keskusteltu.

– Onneksi meillä on pitkät kesälomat, joitten aikana teemme tutkimustyötä, ja onneksi olemme molemmat erikoistuneet sellaisiin aiheisiin, että arkistoissa riittää pengottavaa kummassakin maassa. Olemme järjestäneet asiat niin, että joka toinen kesä naisystäväni asuu jonkin aikaa minun luonani, joka toinen kesä minä taas hänen luonaan, Kalle selvittää.

Ikävää lievitetään yksinkertaisesti hyppäämällä lentokoneeseen. – Onneksi asumme kuitenkin näinkin lähekkäin. Kun osaa hyödyntää halpalentoyhtiöiden tarjoukset, niin voidaan tavata vähintään kerran viikossa. Kun tapaamme, suutelemme italialaisittain ja jatkamme suoraan siitä mihin viimeksi jäimme!