IRC-Galleria

Atlantiksen myytti on kiehtonut ihmisiä jo satojen vuosien ajan. Se on antanut aihetta lukemattomiin tutkimuksiin ja teorioihin, mutta vieläkään ei ole löytynyt ratkaisua tähän kadonneen mantereen ja kansakunnan arvoitukseen.

”Atlantiksen rannikko on vuoristoista, mutta saaren keskustaan päin mentäessä maasto lähtee viettämään alaspäin ja muuttuu hedelmälliseksi tasangoksi. Siellä on runsaasti erilaisia mineraaleja ja riistaa, myös norsuja, samoin kuin metsää ja syötäväksi kelpaavia kasveja.”

Kadonneista mantereista kertovista tarinoista kiehtovin ja tunnetuin lienee Atlantiksen taru. Ensimmäisen kerran Atlantis mainitaan Antiikin filosofi Platonin kirjoittamissa Timaioksen ja Kritiaksen dialogeissa, jotka kirjoitettiin noin 350 eKr. Keskustelussa Kritias kertoo Atlantiksesta, josta hän oli kuullut isoisältään. Tämä oli puolestaan kuullut tarinan ateenalaiselta runoilijalta Solonilta, jolle sen oli kertonut egyptiläinen pappi.

Tarinan mukaan aikojen alussa jumalat arpoivat, mikä osa maailmasta kuuluisi kenellekin. Meren jumala Poseidon sai Atlantiksen mantereen, joka sijaitsi Atlantin valtameressä nykyisen Gibraltarin salmen vieressä. Atlantiksesta rakennettiin rikas ja mahtava kuningaskunta, ja sen asukkaat olivat aluksi hyveellisiä ja lakeja noudattavia.

”Atlantis ja sen asukkaat väheksyivät kaikkea muuta paitsi hyveitä, eikä rikkauksilla ollut paljonkaan arvoa heidän silmissään.”


Meren syvyyksiin

Atlantis ei kuitenkaan kukoistanut pitkään. Sen asukkaat muuttuivat ahneiksi. Rikkaus muodostui ylivoimaiseksi taakaksi, ja he alkoivat käyttäytyä paheellisesti.

”Heidän arvokkaimman aarteensa loisto oli katoamassa. Heihin oli tarttunut alhainen himokkuus ja ylpeys omasta voimasta.”

Atlantislaiset yrittivät vallata Euroopan ja Aasian. Ylijumala Zeus halusi hillitä heidän maallisia pyrkimyksiä ja palauttaa heidän puhdasmielisyytensä. Hän päätti rangaista Atlantista. Platonin Timaios-dialogissa kerrotaan, että Atlantis vajosi mereen maanjäristysten ja tulvan myötä yhden vuorokauden aikana. Kritiaan mukaan katastrofi tapahtui 9 000 vuotta ennen tarinan kertomista eli noin 11 000 vuotta sitten.


Vuosisatojen spekulaatio

Atlantiksen 22,5 kilometriä leveään pääkaupunkiin kuului kanavia, muureja, puutarhoja, kasarmeja ja yleinen hevoskilparata. Ne sijaitsivat maavyöhykkeillä, jotka ympäröivät kuninkaanlinnaa ja kaupunginsuojelijan, merenjumala Poseidonin temppeliä.”

Atlantis oli mukana kreikkalaisissa kirjoituksissa seuraavan kerran vasta yli 300 vuotta Platonin jälkeen. Keskiajalla Atlantiksen olemassaolo oli yleisesti hyväksytty näkemys, ja löytöretket lisäsivät uudelleen spekulaatiota kadonneesta mantereesta. Yhdysvaltalainen lakimies Ignatius Donelly julkaisi kirjan Atlantiksesta vuonna 1882. Sitä pidetään tärkeänä tekijänä tarun säilymisen kannalta, sillä se toi Atlantiksen laajempaan tietoisuuteen. Donellyn mukaan valtava joukko todisteita viittaa siihen, että Atlantin valtameressä on täytynyt olla mahtava, korkean kulttuuritason saavuttanut valtakunta. Sen tuho saattoi hänen mukaansa aiheutua maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista tai tulvista. On myös arveltu, että tuho olisi aiheutunut maapalloa kohdanneen suuremman onnettomuuden, esimerkiksi asteroidin, seurauksena.

Tutkijat ja harrastelijat ovat aikojen saatossa sijoittaneet Atlantiksen Atlantin valtameren lisäksi kymmeniin eri paikkoihin ympäri maailmaa, muun muassa Ruotsiin, Välimerelle, Mongoliaan, Meksikoon, Intian valtamerelle ja jopa Saharaan. Atlantiksen taru houkuttelee matkaajia edelleen myös Santorinin saarelle.

Atlantiksen taru on yhdistetty muun muassa Kreikan minolaisen kulttuurin tuhoutumiseen ja Bermudan kolmion arvoitukseen. Sitä on pidetty jopa ihmisten muinaisena alkukotinakin. Myös monien kansojen, muun muassa Espanjan baskien ja Saharan tuaregien, on ajateltu olevan Atlantiksen tuhosta pelastuneiden ihmisten jälkeläisiä.


Totta vai tarua?

Atlantista ovat tutkineet aikojen kuluessa monet eri tieteenalojen tutkijat sekä harrastajat, mutta mitään yhtäpitäviä todisteita sen olemassaololle ei ole löytynyt. Nykytiede niin historian, arkeologian kuin geologiankin taholta on hyvin pitkälti kumonnut teoriat Atlantiksen olemassaolosta ja tuhoutumisesta.

Oliko Atlantis sitten vain Platonin, Kritiaan, Solonin tai egyptiläisen papin sepittämä tarina? Joka tapauksessa tämä värikäs ja yksityiskohtainen myytti kiehtoo ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Ehkä me tarvitsemme myyttejä ja tarinoita selvitäksemme arjen tylsyydestä. Kenties Atlantiksen tarukin on alun perin syntynyt vain tätä tarkoitusta varten. Joka tapauksessa Atlantis on kukoistanut, joko oikeassa maailmassa tuhansia vuosia sitten, tai ainakin kautta historian ihmisten mielissä.

”Myös viljelty puunhedelmä ja kuiva maan jyvähedelmä, joka on tarkoitettu meille ruoaksi, ja kaikki mitä yleisesti käytämme ravinnoksemme, ne monet kasvilajit, joita kutsumme nimellä vihannekset, edelleen nestemäiset, kiinteät tai öljymäiset puiden antimet, niin nuo vaikeasti varastoitavat hedelmätarhan tuotteet, huvin ja nautinnon vuoksi syntyneet, joita asetamme liikaa syöneiden eteen tervetulleeksi jälkiruoaksi − kaikkea tätä tuo jumalien siunaama saari silloin kasvatti auringon alla kauneimmissa muodoissaan ja ihmeteltävän ylitsevuotavasti.”

Suomalaisten avioliitto kestää keskimäärin 11 vuotta. Tosin pääkaupunkiseudulla ollaan eron kanssa hiukan hätäisempiä, sillä siellä liitot kestävät vain seitsemän vuotta. Tilastojen perusteella noin joka kolmas avioliitto päätyy eroon. Avioliittoa solmittaessa tietysti toivotaan, että liitto kestäisi ikuisesti. Parisuhde ei kuitenkaan aina ole mitään auvoista elämää, ja kivikkoja tulee välttämättä jokaisen polulle. Kaikki parit eivät kivikkoja halua kiertää vaan kompastuvat niihin ja kolhivat pahasti itsensä.

Mikäli pari sattuu eroamaan, niin he tulevat kantamaan erokokemusta myös tulevaisuudessa. Hollantilainen Anne-Rigt Poortman tutki hiljattain julkaistussa tutkimuksessa sitä, miten eronneet ihmiset selviävät tulevissa ihmissuhteissa. Hän sai selville, että aikaisemmat erokokemukset vaikuttavat selvästi tuleviin suhteisiin. Ensinnäkin mahdollisuus uuden suhteen luomiseen on hankalampaa, mikäli henkilö on ollut aikaisemmin naimisissa ja varsinkin, jos hänellä on edellisestä suhteesta lapsia. Poortmanin tutkimuksen perusteella eronnut henkilö eroaa uudessa suhteessa helpommin kuin henkilö, joka ei ole aikaisemmin eronnut. Lisäksi eronneet ovat hyvin usein parisuhteessa henkilön kanssa, joka on myös kokenut avioeron.

Avioero ei ole kenellekään osapuolelle helppoa. Avioero on yleensä myös huomattava taloudellinen rasite. Aivan turhan takia ei siis eroa kannata hakea. Seuraavista ohjeista voisikin olla apua liiton säilyttämiseksi.


Yhdeksän ohjetta vastanaineille

Käteeni tarttui hiljan yhdysvaltalaisen Joyce Brothersin kirjoittama Woman-niminen teos vuodelta 1961. Vanhahan tuo kirja jo on, mutta kirjassa on hyvin paljon asiaa, jota en edes itse ole tullut ajatelleeksi. Brothers antaa kirjassaan esimerkiksi ohjeita siihen, kuinka nainen säilyttää miehen rakkauden ja parisuhteen. Mielestäni Brothersin neuvot ovat yllättävän käyttökelpoisia tänäkin päivänä. Pistänkin ne kiertoon, jotta ne eivät vaipuisi tuhatvuotiseen uneen.

1. Parin on valmistauduttava siihen, että tulevat vaikeudet ovat osa elämää. Avioparin on syytä muistaa se, että he eivät suinkaan ole ensimmäinen pari, jolla on hankaluuksia jo ensimmäisten yhteisten vuosien aikana. Vaikeudet tulee vain hyväksyä osaksi parisuhdetta ja pyrkiä selvittämään ne mahdollisuuksien mukaan.

2. Naisen ei välttämättä kannata harrastaa samoja asioita kuin miehensä. Naisella tulisi olla ainakin muutama oma harrastus. Ne piristävät kummasti sekä naisen elämää että parisuhdetta.

3. Mikäli seksielämä ei ole vuoden kuluessa tyydyttävää, on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen. Seksuaaliongelmat kun eivät yleensä ratkea itsestään vaan pahenevat, ja vitkastelu vain vaikeuttaa ongelmien purkamista sekä käsittelyä.

4. Avioparin tulisi suhtautua appivanhempiin samalla tavoin kuin kaikkiin muihin tuttaviin. Heitä tulee käydä tapaamassa silloin, kun siihen on halua. Tapaamisten tulee olla miellyttäviä ja vapaaehtoisia, ei mitään rasittavia velvollisuuksia.

5. Raha-asioissa tulee hyvin usealle tuoreelle parille vaikeuksia. Valtiotieteilijä Marika Jalovaaran tutkimuksen mukaan jopa naisen tuloilla on merkitystä suhteen kestoon. Jalovaaran mukaan vaimon korkea tulotaso lisää eroriskiä kaikilla miehen tulotasoilla. Näin on erityisesti silloin, kun mies tienaa vähän.

Vuokralla olo näyttää Jalovaaran mukaan myös altistavan avioeroon. Liiton säilymisen vuoksi kannattanee satsata omistusasuntoon. Toisaalta vuokran hinnalla lyhentää kummasti asuntolainaa.

Brothersin mukaan kannattaa heti aluksi laatia järkevä budjetti, eikä haalia kuuta taivaalta. Tärkeää on myös se, että yhteistä budjettia pyritään noudattamaan.

6. Kummallakin osapuolella pitää olla omaa aikaa. Virkistäytymiseen käytetty aika on tärkeää avio-onnenkin kannalta.

7. Kannattaa muistaa, että avioliitto on yhtiötoveruutta.

8. Terveys on sekä onnen että avioliiton tärkeä edellytys. Omasta terveydestään tulee huolehtia itsensä ja kumppaninsa vuoksi.

9. Kannattaa heti alkuun varautua siihen, että vaikeuksia tulee väkisinkin jossakin vaiheessa. Pitää kuitenkin luottaa siihen, että ongelmat ovat voitettavissa ja suhteessa on enemmän onnea kuin vastoinkäymisiä.


Vielä muutama totuuden siemen

Brothers painottaa kautta kirjan, että avioliitossa on kyettävä muodostamaan suhde yhtiötoveruuden pohjalle, ja naisen on suoriuduttava omista velvollisuuksista miehen yhtiötoverina. Vastaava ideologia tulee itse asiassa esille uusissa tutkimuksissakin. Avioliittoa nimittäin monasti verrataan liikesuhteeseen, jossa kummallakin osapuolella on jotain saatavaa ja jotain annettavaa. Kumpikin osapuoli hakee avioliitossa itselleen aina hyötyä.

Brothersin mukaan kypsä nainen suhtautuu hienotunteisesti miehen puutteisiin ja koittaa vaikuttaa rakentavasti hänen kehitykseensä. Kypsä nainen kunnioittaa myös miehensä oikeuksia ja persoonallisuutta sekä suostuu kompromisseihin paremman parisuhteen luomiseksi.

Ongelmien ilmaantuessa kumpikin osapuoli pyrkii vaikuttamaan ongelmien ratkaisuun, vaikka se vaatisikin uhrauksia. Parisuhteen kumpainenkaan osapuoli ei hallitse suhdetta, eikä ole toisen hallittavissa. Kummankin käyttäytymisen sanelee avioliiton menestys.

Brothersin mukaan tärkeintä on se, että nainen pystyy tekemään itsestään säteilevän. Ulkoisen kauneuden lisäksi älykkyys on tärkeää. Se on sisäisen kauneuden tärkeimpiä rakennusaineita.
Eväät reissulle

Brothersin antamilla eväillä parisuhteessa pitäisi pärjätä hivenen entistä paremmin. Onhan se toki niin, että kaikille moiset vinkit eivät riitä kuin alkupaloiksi. Kovin solmuisessa suhteessa onkin järkevää hakea apuja asiantuntijalta. Hyvää suhdetta ei missään nimessä kannata uhrata hetken mielijohteen vuoksi. Harvoin se elämä kumppania vaihtamalla paranee. Hetken on tosin hauskaa, mutta arki palaa lopulta suhteeseen kuin suhteeseen.

Naisetko varsinkin biseksuaaleja?

Aikuisviihteessä on kuvattu hyvin usein biseksuaalinen tilanne: kaksi tai useampia naisia ja yksi mies, joskus myös yksi nainen ja useampi mies. Silloin kuin naisia on useampia, he poikkeuksetta harrastavat myös toistensa seksuaalista tyydyttämistä. Tästä saa helposti sen käsityksen, että naiset ovat miehiä useammin biseksuaaleja. Tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin olevan aivan päinvastoin.

Biseksuaalien tarkkaa lukumäärää on erittäin vaikea arvioida. Yhdysvaltalaiset Masters ja Johnson arvelivat, että väestöstä alle 5 prosentteja on puhtaasti biseksuaaleja. Janet Lever selvitti 6 982 miehen seksuaalikäyttäytymistä ja sai selville, että tästä ryhmästä 4,6 prosenttia on biseksuaaleja. Tutkija Gebhardin mukaan biseksuaaleja olisi jopa 15 prosenttia väestöstä. Englantilainen geneetikko Wilston Holt menee jopa niin pitkälle, että esittää jokaisessa olevan hitusen hetero- ja homoseksuaalisia piirteitä.


Tuleeko minustakin lopulta bi?

Tutkimuksissa ei ole selvinnyt mistä biseksuaalisuus johtuu. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että seksuaali-identiteetti ei ole stabiili vaan muuttuu ajan myötä. Kleinin mukaan seksuaaliorientaatio on moniosainen dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa seitsemän muuttujaa: seksuaalinen vetovoima, käyttäytyminen, fantasiat, sosiaalinen ja emotionaalinen mieltymys, identifikaatio ja hetero/homo-elämäntyyli. Henkilö siis saattaisi muuttua heterosta tai homoseksuaalista biseksuaaliksi ja toisin päin.

Kinsey käytti tutkimuksissaan seitsenportaista janaa, jonka toisessa päässä on ehdottomasti heteroseksuaali ja toisessa päässä ehdottomasti homoseksuaali. Kinseyn tutkimuksessa tuli esille, että suurin osa ihmisistä sijoittuu janassa johonkin ääripäiden välille. Jokaisessa olisi siis hiukan biseksuaalisuutta, aivan kuten Holt on todennut. Tutkija MacDonald on esittänyt, että biseksuaalisuus on liikkuva tila. Hänen mukaansa biseksuaali siirtyy aina joko hetero- tai homoseksuaaliksi. Leverin tutkimuksessa tuli esille, että lähes kaikilla biseksuaaleilla on takanaan teini-iässä koettuja homoseksuaalisia kokemuksia. Martin Weinbergin mukaan käännös biseksuaalisuuteen tapahtuu yleensä vasta parikymppisenä tai sen jälkeen.

Sue Wilkinson on sitä mieltä, että biseksuaalisuudessa on kyse trendistä. Väitteen taustalla on se seikka, että vielä 1970–1980-luvulla sekä heterot ja homoseksuaalit olivat pitkälti sitä mieltä, että ei ole olemassa biseksuaalisuutta. Wilkinsonin mukaan biseksuaalisuus on markkinoitu trendikkäänä vaihtoehtona. Voi tietysti olla, että asenneilmaston vapautumisen myötä ihmiset uskaltavat olla seksuaalisesti rehellisempiä itselleen ja muille. Näin sekä heterot että homot uskaltavat paremmin tulla kaapista ulos biseksuaaleina. Lynne Laytonin mukaan nimittäin vielä 80-luvulla moni tutkija oli sitä mieltä, että ihmiset, jotka väittivät olevansa biseksuaaleja, olivat joko homoseksuaaleja, jotka yrittivät toimia heteroseksuaalisesti, tai heteroseksuaaleja, jotka halusivat maistaa kiellettyä hedelmää.


Miehiä tutkittu

Hivenen erikoista on se, että bi-miehistä löytyy helpostikin kunnon tutkimuksia, mutta naisista sitäkin vähemmän. Ehkä tämä osittain johtuu siitä, että bi-naisia on vähemmän kuin bi-miehiä.

Käydäänpä sitten läpi, mitä bi-miehistä oikein on saatu selville.

Leverin tutkimus antaa hyvän käsityksen biseksuaalimiehistä siinä suhteessa, että se on otannaltaan laaja. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana heteroseksuaaleja, mikä mahdollisti heteroiden ja biseksuaalien samanaikaisen vertailun. Leverin mukaan biseksuaalimiehet ovat harvemmin naimisissa kuin heteromiehet. Lisäksi biseksuaaleilla on harvemmin lapsia kuin heteromiehillä. Biseksuaalit asuvat pääasiassa kaupungeissa. Biseksuaaleilla on yleensä enemmän seksuaalikumppaneita kuin heteroilla. Tutkimuksissa on havaittu, että biseksuaalien seksielämä on värikkäämpää ja aktiivisempaa kuin muiden.

Leverin mukaan biseksuaalit ovat heteroita uskottomampia ja heillä saattaakin olla useita suhteita yhtäaikaa. Biseksuaalimiehet harrastavat heteroita enemmän suu- ja anaaliseksiä. Biseksuaalit ovat myös suuremmalla todennäköisyydellä ostaneet palveluita prostituoidulta kuin heteroseksuaalit. Biseksuaaleilla on myös heteroseksuaaleja useammin sukupuolitauteja. Melko mielenkiintoinen tulos on se, että biseksuaaleilla on suurempi homofobia kuin heteroilla. Luulisi, että tilanne olisi aivan päinvastainen. Stokesin mukaan homofobia saattaa olla joillekin biseksuaaleille keino olla paljastamatta muille omaa seksuaalista mielenkiintoa samaa sukupuolta kohtaan.

Laytonin mukaan on useita eri tapoja, jolla henkilö voi olla biseksuaali. Osa biseksuaaleista on yksiavioisia ja osa taas kritisoi koko parisuhdemallia. Toiset eivät usko avioliittoon ja toiset ovat onnellisesti naimisissa. Toiset kutsuvat itseään homoseksuaalisuuteen suuntautuneiksi biseksuaaleiksi (kiinnostus enemmän miehiä kohtaan) ja osa taas heteroseksuaalisuuteen suuntautuneiksi biseksuaaleiksi (kiinnostus enemmän naisia kohtaan).

Pleckin ja Herekin mukaan sosiokulttuuriset tekijät vaikuttavat biseksuaalien käyttäytymiseen. Pleckin mukaan miehen rooli voidaan organisoida statuksen, kovapintaisuuden ja anti-feminismin mukaan. Herekin mukaan traditionaalisessa miesmallissa on kolme osatekijää: menestys ja status, riippumattomuus ja kovapintaisuus sekä aggressiivisuus ja dominointi. Herekin mukaan heteroseksuaalinen maskuliinisuus ei ole feminiinistä, alistuvaa, mukautuvaa, riippuvaista tai homoseksuaalista. Tutkijoiden mukaan yleiset odotukset siitä, että miehen pitäisi olla dominoiva, vaikuttavat heidän seksuaalisiin suhteisiinsa. Pleckin mukaan miehillä, jotka ovat omaksuneet maskuliinisia ideologioita, on enemmän seksikumppaneita kuin muilla miehillä. Lisäksi seksin merkitys on heille suurempi, eivätkä he sitoudu tunnetasolla kumppaneihinsa.

Maskuliinisen mallin omaksuneiden miesten mielestä toisen miehen ottaminen seksuaalisesti on nautinnollinen tapa osoittaa voimaa ja dominointia. McKirman mukaan maskuliinisten miesten mielestä seksi toisen miehen kanssa on sallittu silloin, kun kyse on puhtaasti vain seksistä, johon ei liity mitään intiimimpää, kuten hyväilyä ja suutelemista. Roolinäkemysten mukaan mies, joka ottaa seksuaalisesti toisen miehen, nähdään heteroseksuaalisena ja maskuliinisena.

Vastaanottavassa asemassa oleva mies taas on feminiininen ja homoseksuaalinen. Huomattavaa on, että joissakin kulttuureissa seksikumppanin sukupuoli ei ole miehisyyden kannalta oleellinen seikka. Ratkaisevaa tuolloin on, minkä roolin henkilö seksuaalisen kanssakäymisen aikana ottaa. Esimerkiksi latinokulttuureissa biseksuaalinen käyttäytyminen ei välttämättä kyseenalaista miehen heteroseksuaalisuutta ja maskuliinisuutta.

Tutkija Weinberg kumppaneineen selvitti biseksuaalimiesten näkemyksiä siitä, kuinka seksi miehen ja naisen kanssa eroaa tosistaan. Miesten välinen seksi on heidän mukaansa suoraviivaisempaa ja toiminnallisempaa kuin miehen ja naisen välinen seksi. Seksi miesten kesken on heille myös kiihkeämpää, jännittävämpää, intensiivisempää, vahvempaa, kovempaa ja pitkäkestoisempaa kuin seksi miehen ja naisen välillä. Miesten väliseen seksiin liittyy harvoin vahvoja tunnesiteitä, ja miehet harrastavatkin seksiä lähinnä seksin ja hauskanpidon vuoksi. Seksi saman sukupuolen kanssa on bi-miesten mukaan myös helpompaa, koska toinen tietää helpommin, miten toista tulee käsitellä. Biseksuaalimiesten mukaan erilaiset roolivaihdot luonnistuvat myös paremmin toisen miehen kanssa.

Vastaavasti seksi naisen kanssa on bi-miesten mukaan herkempää. Se sisältää enemmän hyväilyä, koskettelua ja halailua. Miehiä kiehtoo myös naisen vartalon pyöreys, sileys, pehmeys ja pieni koko. Naisten kanssa seksiin liittyy huomattavasti enemmän tunnesiteitä. Naiset ottavat seksin myös huomattavasti vakavammin kuin miehet. Toisaalta naiset ovat yhteistyöhaluisempia kuin miehet. Miehet haluavat usein dominoida tilannetta.


Ei aina herkkua

Erittäin moni biseksuaali kokee henkisesti vaikeaksi tilanteen, jossa hän huomaa ensimmäisen kerran olevansa kiinnostunut samasta sukupuolesta. He kokevat olevansa ulkopuolisia, koska eivät tunne olevansa heteroita mutta eivät myöskään homoseksuaaleja. Usein homoseksuaalit eivät katso suopein silmin biseksuaaleja. Biseksuaalit saattavat myös aiheuttaa tilanteita, joihin liittyy paljon mustasukkaisuutta. Biseksuaalien parisuhde voi ajautua vaakalaudalle, kun toinen osapuoli saa selville, että mies harrastaa seksiä toisen miehen tai nainen toisen naisen kanssa.

Seksin harrastaminen yksin sujuu useimmilta ihmisiltä ongelmitta. Kun seksiin tulee mukaan kumppani, on yritettävä sovittaa omat toiveet, tahdot ja tunnot kumppanin tahtoihin, toiveisiin ja tunnelmiin. Ihanne tilanteessa tahdot tuntuvat samanaikaiselta, mutta useimmiten eletään tilanteissa, joissa tahdot ja toiveet vaikuttavat ristiriitaisilta. Kumman tahdon mukaan sitten mennään? Kumpi joustaa toiveistaan? Kumpikin kysyy, miten saisin hänet suostumaan tahtooni tai tajuamaan näkökulmani? Ja kumpikin kysyy; pitääkö suostua? Pitääkö suostua seksiin vai pitääkö tyytyä olemaan ilman?

Toisinaan käsitykset siitä, mikä on normaalia ja tavallista miehelle ja naiselle saattavat poiketa hyvin voimakkaasti toisistaan. Joskus oma halu on niin voimakas, että on vaikea kuulla toisen tahtoa. Toisen kieltäytyminen tai kiihottumattomuus tuntuu pihtaamiselta ja kiusaamiselta tai saatetaan ajatella, ettei toinen välitä minusta. Hyvin seksikeskeinen ilmapiiri saattaa saada aikaa tilanteita, jolloin ikään kuin omistamme toisen ihmisen, tai asetamme hänet objektiksi, jonka on tuotettava itselle hyvää oloa ja täytettävä omat toiveet.

Yhdyntään, sen tiheyteen, erilaisiin asentoihin, suuseksiin ja anaaliseksiin liittyvät tahtojen sovittelut ovat yleisiä. Myös suhde pornon katseluun, seksileluihin, seksiin kolmannen ihmisen tai toisen pariskunnan kanssa herättää parisuhteissa kysymyksen, pitääkö tähän kaikkeen suostua. Erityisen haastavan kysymyksen tuovat erilaiset ja jopa vastakkaiset kinkyilyn muodot, jolloin kysytään missä kulkee se raja, johon oikeasti tahdon tässä suhteessa suostua.

Parisuhteen seksuaalisuuden äärellä vaikeimpia tehtäviä onkin sovitella omaa tahtoa toisen tahtoon ja päinvastoin. Tahtojen sovittelu johtaa hyvin monenlaisiin lopputuloksiin: Joku suostuu seksiin, vaikka ei sitä itse halua. Toinen suostuttelee, ottaa puoliväkisin tai väkisin toisen haluista ja toiveista piittaamatta. Yksi tunnistaa rajansa, eikä suostu seksiin juuri nyt, kun se ei tunnu hyvältä. Jonkun osa on jäädä tänään ilman seksiä, koska toinen ei halua. On myös ihmisiä, jotka pystyvät kuuntelemaan omaa ja toisen tahtoa ja sovittelemaan toiveet ja tahdot niin, että yhteys säilyy, eikä rajaloukkauksia tapahdu.

Seksuaalinen nautinto ja kiihottuminen ovat useimmiten mahdollisia silloin, kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi, levolliseksi ja nautinnolliseksi. Kun ihminen rentoutuu, on onnellinen, levollinen tai seksuaalisesti kiihottunut, on autonomisen hermoston parasympaattinen osa aktivoituneena. Kun ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi tai levolliseksi ja hän joutuu olemaan varuillaan tai puolustautumaan, aktivoituu autonomisen hermoston sympaattinen haara, jonka on tarkoituskin hälyttää vaarasta. Samalla parasympaattinen haara väistyy taka-alalle. Ihminen ei enää tunne oloaan mukavaksi, eikä siis voi myöskään kiihottua. Jos ihminen tässä tilanteessa suostuu seksiin toisen painostuksesta, voi seuraukset olla hyvinkin ikäviä.


Oman halun tunnistamisen vaikeus

Miksi ja millaisissa tilanteissa ihmiset suostuvat seksiin vastoin omaa tahtoa? Toisinaan on vaikea tunnistaa omaa todellista tahtoa ja halua. On myös tilanteita, jolloin ihminen ei oikein kykene tunnistamaan tilanteita, jotka ovat itselle epämukavia, vahingollisia ja jopa vaarallisia.

Vakavimmat puutteet syntyvät varhaislapsuuden kaltoin kohteluissa, jolloin lapsi on menettänyt kyvyn tunnistaa hälyttäviä vaaran merkkejä. Turvallisissa olosuhteissa lapsi säilyttää yhteyden omaan sisäiseen hälytysjärjestelmään, joka aktivoituu kun merkkejä vaarasta tai uhasta on ilmapiirissä. Kaltoin kohdeltujen hälytysjärjestelmä on rikkoontunut jo hyvin varhain ja lapsi on oppinut katkaisemaan yhteyden omaan kehoonsa ja tunnemaailmaansa. Puutteellinen tai suorastaan viallinen hälytysjärjestelmä ei tunnista tai hälytä vahingollisen tai vaarallisen tilanteen edessä ja niinpä nuori tai aikuinen saattaa suostua seksiin, vaikka keho pyrkii ilmaisemaan jähmettymisellä vaarasta. Jähmettyneenä ei kiihottumista ja mielihyvää pysty tapahtumaan.

Hyväksynnän hakeminen ja hylätyksi tulemisen pelko johtavat tilanteisiin, jolloin seksiin suostutaan, vaikka todellisuudessa sitä ei haluaisi. Toisinaan ihmiset ovat oppineet liiallisen miellyttämisen ja kiltteyden avulla hakemaan toisilta hyväksyntää ja jopa rakkautta. Erityisesti ne nuoret ja aikuiset, joiden on vaikea tunnistaa omia rajoja tai pitää itseään riittävän oikeutettuna ja arvokkaana tunnistamaan omia tarpeitaan, saattavat suostua seksikokemuksiin, jotka oikeasti ylittävät omat rajat. Ihminen on oppinut mukailemaan toisia ihmisiä ja heidän mielialojaan ja tahtojaan. Hänen saattaa olla vaikea ilmaista ja jopa tunnistaa sitä, että seksiä ei oikeasti halua. Omat rajat hämärtyvät. Hyväksynnän hakemisen ja hylätyksi tulemisen pelossa seksiin suostuminen saattaa johtaa tilanteisiin, jotka entisestään vääristävät kuvaa eheästä seksuaalisuudesta.

Toisinaan ihmiset eivät oikein tunnista sitä, mitä oman näköinen seksuaalisuus mahtaisi olla. Silloin on herkempi kantamaan erilaisia seksuaalisuuteen liittyviä vinoutuneita käsityksiä ja uskomuksia, kuten sitä, että yhdyntä on ainoa oikea seksin harrastamisen muoto, tai naisen on vain suostuttava yhdyntää, koska on sitoutunut parisuhteeseen. Tämänkin johtaa tilanteeseen, jossa toisten tahtoja toteutetaan ohi omien tahtojen.

Seksiin suostutaan myös silloin kun, kun se palvelee ainoaa tunneyhteyttä ihmisten välillä. Kun läsnäolo ja läheisyys eivät tunnu luontevilta tai levollisilta, korvataan yhteyden puute säännöllisellä seksillä. Silloin harrastetaan seksiä, että olisi edes joku yhteys, vaikka muuten tuntuu kylmältä, viileältä ja jopa välinpitämättömältä.

Toisinaan suostutaan seksiin perhesovun säilyttämiseksi. Monet naiset ja miehet suostuvat seksiin, koska sillä saadaan kotirauha ja levollinen ilmapiiri muutamaksi päiväksi. Monet suostujat ovat myös oppineet tunnistamaan sen syklin, jolloin ahdistus lisääntyy ja kohta pitäisi taas harrastaa seksiä, jotta ilmapiiri säilyisi siedettävänä.

On myös tilanteita, että itseä ei oikein huvita, muttei raaski kieltäytyäkään. Silloin ihminen kykenee aktivoimaan itsensä mukaan eroottisen nautintoon, ainakin osittain. Kokemuksena se saattaa tuntua myös neutraalilta: se ei tunnu mitenkään erityisen hyvältä, mutta ei juuri pahaltakaan.


Entä jos sittenkin seksiin suostuu?

Toisinaan seksistä saattaa pystyä jopa nauttimaan, vaikka alkuun se ei tuntunutkaan mukavalta. Useimmiten kuitenkin seksiin suostuminen vastoin omaa tahtoa tuottaa vähintäänkin mielipahaa. Seksistä ei pysty nauttimaan saati saamaan orgasmia. Kun kiihottumista ei tapahdu, seksi tuntuu usein myös kivuliaalta. Toistuva seksiin suostuminen vastoin omaa tahtoa vääristää kuvaa omasta seksuaalisesta itsestä, ja ihminen saattaa menettää kokonaan oman seksuaalisen halun ja pitää itseään viallisena ja jotenkin epänormaalina. Pahimmillaan jopa yhdenkin ja erityisesti toistuvien vastoin omaa tahtoa seksiin suostumisten jälkeen ihminen saattaa traumatisoitua.

Mielipahasta voi selviytyä ajattelemalla ja puhumalla siitä. Seksiin liittyvä kipu saattaa jäädä kehoon muistona joka aktivoituu myöhemmissä seksikokemuksissa. Kun seksuaalinen minäkuva vääristyy ja kapenee, saattaa kulua pitkä aika löytää takaisin oman eheän seksuaalisuuden äärelle. Traumatisoitumisesta toipuminen edellyttää useimmiten myös terapeuttista tukea.


Suostuako vai ei?

On tärkeää, että jokaisen ihmisen omaa tahtoa ja rajoja kunnioitetaan. Siksi seksin äärellä on hyvin tärkeää tunnistaa itsessään aistimuksia, jotka aktivoituvat seksin äärellä. Jos oloaan ei tunne mukavaksi, sen tulisi olla merkki siitä, että tämän pidemmälle ei ole syytä tällä kertaa edetä. Itsensä huijaamisen tielle ei kannata lähteä, sillä silloin voi vain vahingoittaa itseään. Jos seurustelun edellytyksenä on suostuminen seksiin, kannattaa oikeasti miettiä onko tämä suhde sen arvoinen. Jos partneri uhkaa jättää, ellei suostu seksiin, antaa hänen mennä.

Parisuhteessa oleva eroottisuus ja seksuaalisuus ovat ne tärkeät elementit, jotka tekevät kahden ihmisen suhteesta parisuhteen. On kuitenkin tärkeää miettiä sitä, mikä meille on seksiä ja eroottisuutta. Aina on kuunneltava kuunnella omaa tahtoa ja omia rajoja. On kuunneltava kysymystä sen takana, miksi juuri nyt en halua suostua, tai miksi ajatus seksistä tuntuu epämukavalta. Ketään toista ihmistä, parisuhteessakaan, ei saa pakottaa seksiin. Toisinaan on syytä pyytää kumppania antamaan vähän tilaa, jotta oman näköiselle seksuaalisuudelle ja sen halulle löytyy tilaa.

Aamuinen venyttely avaa energiakanavat, lempeä puuro valmistaa vatsan päivän haasteisiin ja lämmin lounas antaa pontta loppupäivän touhuihin. Monet perinteisen kiinalaisen lääketieteen opit ovat yksinkertaisia ja helppoja.

Jos saa lääkettä vaivoihinsa, se riittää, ja sitten mennään taas täyttä vauhtia eteenpäin. Joskus matka joutuu näinkin, mutta yhä useampi on oivaltanut, että paraskaan lääke ei välttämättä hoida vaivan aiheuttajaa.

Monessa vaihtoehtohoidossa ei luvata patenttiratkaisuja. Vaivan syy pyritään etsimään vaikka syvältä mielen syövereistä. Potilasta ei päästetä helpolla: hänen on oltava valmis itsekin auttamaan itseään. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen terapeutti kertoo asiakkaalle aina, miten tämä voi pitää itsestään huolta muun muassa ruokavalion ja liikunnan avulla.


Ikivanhaa tietoa

Kiinalainen lääketiede on maailman vanhin yhtäjaksoisesti harjoitettu lääketiede. Sen perusteos, Keltaisen Keisarin lääketieteen oppikirja, on kirjoitettu lähes kolmetuhatta vuotta sitten. Se on edelleen muun muassa tutkijoiden käytössä.

Kiinalaisen lääketieteen perusperiaate on ymmärrettävä ja helposti hyväksyttävä: sairaudet ennaltaehkäistään ja ihmistä lähestytään kokonaisuutena. Akupunktio on yksi kiinalaisen lääketieteen hoitomuoto. Siinä pyöritellään neuloja ihoon ja pyritään vaikuttamaan olotilaan ja parantamaan erilaisia vaivoja niiden kautta.


Televisiosta terapeutiksi

Tutteli Hammermann on monille tuttu televisiosta. Televisiotyöt hän jätti yli 10 vuotta sitten, mutta hänet tunnistetaan kadulla edelleen. Hammermann on toiminut televisiosta lähtönsä jälkeen perinteisen kiinalaisen lääketieteen terapeuttina ja akupunktiohoitajana.

Hammermann kertoo, että asiakkaan tai potilaan arvioiminen alkaa siitä hetkestä, kun tämä astuu huoneeseen ja kohtaa hoitajan. Hoitaja katsoo, miltä avun tarvitsija näyttää, onko olemus kasassa, säteilevätkö silmät, hehkuuko iho kirkkaana vai onko se kalpea ja harmaa.

Kun potilas on katseltu ja haastateltu, akupunktio voi alkaa. Akupunktiopisteet ovat meridiaaneilla eli energiakanavilla. Jokaiselle suurella sisäelimellä – sydämellä, keuhkoilla, maksalla, pernalla ja munuaisilla – on oma kanavansa. Tutteli Hammermann kertoo, että eri pisteillä on erilaisia vaikutuksia, ja neulat ovat vain yksi tapa stimuloida pisteitä. Pisteitä voidaan myös painella ja lämmittää tai niistä voidaan ottaa pieni pisara verta.


Keittokirja-akupunktio

Akupunktio on siitä poikkeuksellinen vaihtoehtolääketieteen hoitomuoto, että se on hyväksytty myös koululääketieteen puolella. Hoitoja voi saada joidenkuiden tavallistenkin lääkäreiden vastaanotolla.

Tutteli Hammermann kertoo, että akupunktio vaikuttaa aina jollain tavalla ja se on erittäin tehokas hoitomenetelmä – siksi sitä on myös vaikea tutkia perinteisen tieteen keinoin. Kun lääkkeillä tai kirurgisilla menetelmillä ei ole saatu ihmistä hoidetuksi, apua on etsitty muun muassa ikivanhoista kiinalaisista opeista.

Hammermann on tyytyväinen siitä, että akupunktion hyödyt on ymmärretty myös länsimaissa, mutta täyttä tunnustusta lääkäreiden antama hoito ei häneltä saa. Hammermann kutsuu sitä keittokirja-akupunktioksi. Lääkärit hoitavat oireita, mutta eivät aina etsi oireen perimmäistä syytä. Lisäksi lääkärit ovat opiskelleet neulahoitoa yleensä vain kipujen kuten päänsäryn poistoon, mutta he eivät hoida esimerkiksi ruuansulatusvaivoja.


Neulat hoitavat ja puuduttavat

Jos Tutteli Hammermanniin on uskominen, akupunktiolla voi hoitaa lähes mitä tahansa.

-Se tehoaa kaikenlaisiin kipuihin ja vaivoihin, paitsi murtuneeseen jalkaan. Kirurgiaa ei tehdä, mutta akupunktiota voidaan käyttää kirurgiassakin puudutusmenetelmänä nukutuksen sijasta.

Kiireinen nykyihminen haluaa avun vaivaansa nopeasti, ja innokkaimmat ovat päätelleet, että jos ihminen tökittäisiin täyteen neuloja, homma hoituisi akupunktiossa kätevimmin. Tutteli Hammermann toppuuttelee siiliteoreetikkoja.

-Neuloja ei välttämättä tarvitse monta. Jos ihmisellä on esimerkiksi suolistopulmia, sappivaivoja, migreeniä ja iskiaskipuja, ne voidaan kaikki liittää suuriin sisäelimiin, kuten maksaan ja sappeen. Koko ihminen voidaan hoitaa parilla neulalla.

Kokonaisvaltaisuus on muutenkin perinteisen lääketieteen hienous, ihastelee Hammermann. Jos potilas tulee valittamaan päänsärkyä, sen tausta selvitetään perinpohjaisesti. Kun hoidetaan päänsärkyjä ja niskojen ja hartioiden kipuja, saadaan hoidetuksi myös vatsaa ja ehkä myös mielialaa.

-Sehän onkin voinut ollut jokin henkilökohtainen tunneasia, joka on saanut elimistön reagoimaan.


Kieli ulos!

Jos akupunktiohoitaja pyytää näyttämään kieltä, se kannattaa työntää kiltisti esiin. Kielestä, sen muodosta ja väristä hoitaja näkee monenlaisia asioita.

Jos kielen runko on valkoinen, se voi kertoa veren vähyydestä elimistössä. Jos kielen päällä on paljon valkoista katetta, se kielii elimistön kosteudesta ja limasta. Tutteli Hammermann kertoo, että terve kieli on vaalean ruusunpunainen ja siinä on hyvin ohut vaalea kate. Terve kieli ei myöskään ole turvoksissa.


Kerralla kuntoon

Jos on tottunut käymään hierojalla tai lääkärissä kuuriluonteisesti, akupunktion teho voi yllättää. Tutteli Hammermannin mukaan avun voi saada jopa kertakäynnillä.

-Akuutti vaiva, esimerkiksi tuulisella veneretkellä jumiutunut niska, saadaan hoidetuksi kertakäynnillä. Jos on pidempiaikainen vaiva, vaikkapa ruuansulatusongelmia, tarvitaan useampia hoitokertoja. Esimerkiksi krooninen väsymys voi johtua väärästä ruokavaliosta, ja se vaatii pidempiaikaisen hoidon.

Nuoret reagoivat hoitoihin yleensä hyvin ja nopeasti, kertoo Hammermann. Myös lapsia voidaan hoitaa neuloilla. Erityisesti kiinalaislapset ovat tottuneet neulahoitoon jo pienestä pitäen. Suomalaislapset voivat vierastaa akupunktiota, ja täällä sanotaankin, että tulokset ovat hyvät, jos vain saadaan lapsi kiinni, nauraa Tutteli Hammermann. Usein lasten hoidossa riittää painelu ja hieronta.

Hoidoista voi joskus tulla joillekuille riippuvuus. Hoidon tuoma hyvän olon tunne ajaa palaamaan terapeutin luo yhä uudestaan. Luottamus siihen, että ilmankin pärjää, katoaa.

Perinteinen kiinalainen lääketiede on terveyden ylläpitämistä, eikä riippuvuus siitä ole pahasta, lohduttaa Tutteli Hammermann.

-Länsimaisessa elämäntyylissä on paljon huonoja asioita: kiire, väärä ruoka, saasteet, stressi. Viisas on siis se, joka hoidattaa itseään. Akupunktiossa ei tarvitse käydä viikoittain, mutta tasapainottava hoito silloin tällöin voi olla paikallaan.


Hinta on suhteellinen käsite

Akupunktiossa käynti tuntuu monesta varsin hinnakkaalta. Se ei myöskään kuulu virallisen terveydenhuollon piiriin, eli yhteiskunta ei korvaa hoitoja. Tutteli Hammermann muistuttaa, että hinta on aina suhteellinen käsite.

-Jos saa muutamalla akupunktiohoitokerralla avun vaivaan loppuiäksi, sen sijaan että joutuu syömään lääkkeitä ja juoksemaan jatkuvasti lääkärillä, hoito ei olekaan enää niin kalliin tuntuista.

Suomessa on monentasoisia akupunktiohoitoja ja -hoitajia. Aina ei voi valitettavasti luottaa siihen, että he kaikki ovat ammattilaisia. Valvontaa ei ole, pahoittelee Tutteli Hammermann. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys valvoo omia jäseniään, järjestää jatkokoulutusta ja tietää minkälaista hoitoa heidän terapeuttinsa tarjoavat. Yhdistys on ollut vastikään yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön saadakseen eteenpäin tietoa perinteisen kiinalaisen lääketieteen menetelmistä ja siitä, mitä pätevältä hoitajalta vaaditaan.

Akupunktio on kokeilemisen arvoinen juttu, vakuuttaa Tutteli Hammermann. Asiakkaan on kuitenkin järkevää tarkastaa hoitajan taustat ennakkoon ja olla itse aktiivinen hoitoja etisessään. Aktiivisuus sopii kiinalaisen lääketieteen periaatteisiin muutenkin. Kun tuntee itsensä ja tietää, mitä elimistö tarvitsee ja viestii, on helpompi pysyä paremmassa kunnossa ja pitää huolta itsestään.

Mikähän kellon alla kutittaa? Tekee mieli myös raapia mahaa farkunnapin alta. Korvalehtikin kutisee, jos vain käytän korvakoruja. Mitä ihmeen ihottumaa voi olla näin monessa eri paikassa?

Nikkeli on Suomen yleisin kosketusihottumaa aiheuttava aine, ja nikkeliallergia on lisääntynyt huomattavasti. Näppylöitä, punoitusta ja kutinaa voi silloin esiintyä paitsi ihon ja nikkelipitoisen pinnan kosketuskohdassa myös laaja-alaisena ihottumana eri puolilla ihoa. Tämä onkin useita nikkelille herkistyneitä hämäävä yksityiskohta: kun nikkelipitoinen esine koskettaa ihoa, joka on allergisoitunut nikkelille, kamalaa kutinaa voi joskus alkaa esiintyä sielläkin, missä ei ole ollut minkäänlaisen metallin kosketusta.

Erilaisista koruista, napeista ja hakasista liukenee nikkeliä, joka tunkeutuu ihoon ja aiheuttaa yliherkkyyttä. Kun iho myöhemmin joutuu kosketuksiin saman aineen kanssa, kehittyy kosketusallergia. Iho "muistaa" ärsytystä aiheuttavan aineen, ja oireita voi alkaa esiintyä hyvinkin pian uuden kosketuksen aikana.

Nikkeliallergiasta ei pääse eroon sen puhjettua, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Nikkeliallergikkoja on yhä enemmän. Syyksi on esitetty esimerkiksi lisääntynyttä metallikorujen käyttöä, lävistyksiä, ylihygieenisyyttä, ympäristön saasteita ja mitä milloinkin.


Pian puolet Suomen naisista?

Meillä Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan koulutytöillä oli 1970-luvulla nikkeliallergiaa vain yhdellä prosentilla, 1980-luvulla 16 prosentilla ja 1990-luvulla jo 30 prosentilla. Miestenkin nikkeliallergia on lisääntymään päin.

Kaksikymppisellä Hannalla oli pahimman kutinakauden aikana nikkeliallergian puhjettua kausi, jolloin ensin hopea ja sitten kultakaan eivät enää sopineet:

"Aivan kamalaa aikaa. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään titaanijuttuja, joten jouduin luopumaan esimerkiksi korvakoruista. Mitään muoviläpysköitä ei siinä iässä enää halunnut korviinsa panna. Muistan kuinka jännitin kihlasormusta: voinko pitää sitä vai en. Onneksi en ole koskaan saanut siitä mitään oireita, vaikka se onkin usein sormessani yötä päivää. Sittemmin kuulin, että hopeassa on usein nikkeliä joukossa, joten se ongelma selittyi sillä. Nykyään voin pitää kaikenlaisia kulta sormuksia, mutten kultakorvakoruja. Olen kyllä näissä jutuissa ihan maallikko, mutta olen järkeillyt asian niin, että jos ihossa ei ole reikää, mahdolliset pitoisuudet eivät pääse niin helposti läpi. "


Nikkeliyllätyksiä

Nikkelin täysi välttäminen on työlästä, sillä tätä metallia löytyy sangen monesta arkipäivän esineestä, esimerkiksi monista kolikoista. Nikkeliallergisen ei kannata välttämättä hakeutua kaupan kassaksi tai muuten pitelemään jatkuvasti kolikoita kädessään.

Nikkeliä on kuitenkin myös esimerkiksi vetoketjuissa, napeissa, neppareissa, niiteissä, hakasissa, vaatteiden soljissa ja reikien reunuksissa, kellon rannekkeissa, silmälasien kehyksissä, tupakansytyttimissä, kynien metalliosissa, koruissa, keittiötyökaluissa, ompeluvälineissä, saksissa, autojen ja pyörien osissa, ovien vetimissä ja niin edelleen.

Vältä nikkeliä ehdottomasti ainakin lävistyskoruissa ja korvakoruissa. Koska koru joutuu suoraan kosketukseen verenkierron kanssa, käytä tällaisten korujen materiaalina vain kultaa tai titaania. Kirurginen teräs sisältää usein nikkeliä, vaikkakaan se ei usein aiheuta mitään oireita ihon pinnalla.


Ensiapua teippaamalla

Jos huomaat yllättäen saavasi iho-oireita esimerkiksi farkunnapista mutta et pääse vaihtamaan housuja, hätäapuna toimii maalarinteippi. Käytä tarpeeksi monta kerrosta ja muista, että kysymyksessä on tilapäisratkaisu. Toiset käyttävät väritöntä kynsilakkaa. Toisaalta näillekin aineille voi yhtä hyvin allergisoitua, joten viisaampaa olisi pitäytyä kokonaan jalometalleissa silloin kun se on mahdollista ja välttää esimerkiksi metallinapin kosketusta ihoon vaikka pitämällä aluspaitaa housuissa.

Ihottumaa voi rauhoitella sinkkipastalla tai Aloe Veralla, mutta ne hoitavat vain ongelmaa, eivät sen alkusyytä. Muutamissa ruoka-aineissakin on runsaasti nikkeliä, vaikka näistä ei yleensä tule oireita.

Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi kaurahiutaleet, kauramurot, hirssi, talkkuna, tattari, vehnäleseet, herneet, pavut, idut, kaakao, lakritsa ja maapähkinä, leivinhiiva, salaatit sekä pinaatti.


Titaani on taivaan lahja

Titaani on monen nikkeliallergisen pelastus. Tämä metalli on sekä nikkelitöntä että myös kevyttä ja kestävää. Sitä käytetään teollisuudessa, lääketieteessä sekä nykyään yhä useammin myös korunvalmistuksessa. Titaanin ansioista nikkeliallergikko voi käyttää myös metallisia silmälasinsankoja, ja kaupan päälle ne ovat tavallisia metallisia sankoja kevyemmätkin. Nikkeli ei myöskään hapetu eikä syövy ja tuntuu iholla tavallista metallikehystä lämpimämmältä - huomionarvoinen seikka Suomen pakkasilla!

Enää eivät titaaniset vihkisormuksetkaan ole harvinaisia. Koska titaani on kova metalli, kaiverruksille saattaa kuitenkin kertyä melkoisesti hintaa. Kun ostat nahkaista kellonremmiä, varmista, että sekä remmin lukko-osa että niin sanotut jousinastat ovat titaania. Titaanikorvakorujakin on jo mukavasti saatavilla.


Hyvä vai paha valkokulta?

Metallikorujen ja silmälasinsankojen nikkelipitoisuutta säädellään EU:n Nikkelidirektiivillä, mutta koska sietokyky on yksilöllinen, tälle aineelle jo herkistyneen on syytä välttää nikkeliä kokonaan.

Metalliseosten nikkelipitoisuutta voi tutkia apteekin tee-se-itse-testillä. Aivan pieniä nikkelipitoisuuksia testillä ei saa selvitettyä, mutta suuntaa-antavia tuloksia sillä saa.

Muodikkaan valkokullan sisältämästä nikkelistä keskustellaan kiivaasti. Joissakin valkokultakoruissa nikkeliä on, toisissa ei. Kultasepänliikeissäkään ei aina ole varmuutta asiasta. Valkokultaisissa koruissa voi toisaalta olla mukana myös palladium-nimistä ainetta, jolle monet nikkeliallergiset ovat tietämättään herkistyneet nikkelin ohella. Jos et ole ehdottoman varma, älä valitse valkokultaa. Keltakultaakin on erivärisiä muotoja sekoitussuhteiden mukaan, ehkä löydät sinua miellyttävän sävyn eri kauppoja kiertämällä.

Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisyksilön persoonallisuutta, siksi seksuaalioikeudet ovat perustavaa laatua olevia ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.

1. Oikeus seksuaaliseen vapauteen

Seksuaalinen vapaus sisältää yksilöiden oikeuden ilmaista seksuaalisia taipumuksiaan täydesti. Se kuitenkin sulkee pois seksuaalisen väkivallan, hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston elämän jokaisena hetkenä ja kaikissa tilanteissa.

2. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, seksuaaliseen loukkaamattomuuteen

ja fyysiseen turvallisuuteen.

Tämä oikeus sisältää kyvyn tehdä itsenäisiä päätöksiä omasta seksuaalielämästä oman henkilökohtaisen ja yhteisön etiikan mukaisesti. Siihen sisältyy myös oman kehomme hallinta vapaana kidutuksesta, silpomisesta ja mistä hyvänsä väkivallasta.

3. Oikeus seksuaaliseen yksityisyyteen

Tähän sisältyy oikeus tehdä yksilöllisiä päätöksiä ja käyttäytyä yksilöllisesti läheisissä suhteissa silloin, kun se ei loukkaa muiden seksuaalisia oikeuksia.

4.Oikeus seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen

Tämä tarkoittaa vapautta kaikesta syrjinnästä riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, rodusta, sosiaaliluokasta, uskonnosta ja fyysisestä tai psyykkisestä vammaisuudesta.

5. Oikeus seksuaaliseen mielihyvään

Seksuaalinen mielihyvä, mukaan lukien autoerotiikka (itsetyydytys), on fyysisen, psyykkisen, älyllisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde.

6. Oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun

Seksuaalinen ilmaisu on enemmän kuin eroottista mielihyvää ja seksuaalista toimintaa.

Yksilöillä on oikeus ilmaista seksuaalisuuttaan kommunikoimalla, koskettamalla, ilmaisemalla tunteita ja rakastamalla.

7. Oikeus vapaaseen seksuaaliseen liittymiseen

Tämä tarkoittaa mahdollisuutta mennä naimisiin tai olla menemättä, mahdollisuutta erota ja mahdollisuutta solmia muunlaisia vastuullisia seksuaalisia liittoja

8. Oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia ehkäisyvalintoja

Tämä sisältää oikeuden päättää siitä, hankkiiko lapsia vaiko ei, päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta sekä oikeuden kattaviin syntyvyyden säännöstelykeinoihin.

9. Oikeus tieteellisesti tutkittuun seksuaalisuutta koskevaan tietoon.

Tämä oikeus sisältää periaatteen, että seksuaalitiedot tuotetaan riippumattoman ja tieteellisesti eettisen tutkimusprosessin avulla ja että tätä tietoa jaetaan sopivilla tavoilla yhteiskunnan kaikille tahoille.

10. Oikeus monipuoliseen seksuaaliseen tietoon ja sivistykseen

Tämä on elämän pituinen, syntymästä läpi elämän kaaren ulottuva prosessi, ja sen tulisi koskea yhteiskunnan kaikkia instituutioita.

11. Oikeus seksuaaliterveyden hoitopalveluihin

Seksuaaliterveyden hoitopalvelujen tulisi olla käytettävissä kaikissa seksuaalisuuteen liittyvissä huolenaiheissa, ongelmissa ja toimintahäiriöissä niiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

World Association for Sexology, Hongkong, 1999

Naisten ulkoisen olemuksen muokkaus on saavuttanut jälleen uuden virstapylvään. Rasvaimut, kauneusleikkaukset ja rintojen suurentaminen ovat nykyisin aivan normaaleja toimenpiteitä. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä naiset ovat alkaneet tuunata ulkoisia sukupuolielimiäänkin entistä ”ehommiksi.” Really spooky!


Buumi kasvaa

Jo 1950-luvun Yhdysvalloissa suoritettiin leikkauksia, jotka tunnettiin nimellä aviomiehen ommel. Leikkausten tarkoituksena oli parantaa naisen hyvinvointia, mutta totuus oli tietenkin se, että emätintä tiukennettiin, jotta se tuottaisi miehelle enemmän mielihyvää. Kuitenkin vasta vuonna 1988 tohtori David Matlock varmistui siitä, että emättimen tiukennusleikkaukset todellakin toimivat ja tuovat lisää seksuaalista mielihyvää. Sen jälkeen nuo leikkaukset yleistyvät etenkin Australiassa, Englannissa, Uudessa-Seelannissa ja Pohjois-Amerikassa.

Vuosina 2004 ja 2005 noin 800 brittinaista sai peräti julkiselta terveydenhuollolta rahoituksen emättimensä ehostamiseen. Luulisi, että moiseen tarvitaan todella hyvät terveydelliset syyt, mutta vielä mitä. Perusteluina rahoituksen saamiseen ovat olleet esimerkiksi seuraavat syyt: leikkauksen jälkeen pystyy käyttämään tiukempia vaatteita, leikkauksen avulla näyttää enemmän pornotähdeltä, pyöräily on mukavampaa ja seksileikit ovat hauskempia kun emätin on kunnossa. Britanniassa näyttää terveydenhuollossa olleen todella löysää rahaa.


Miksi ihmeessä?

Beverly Hillsissä Kaliforniassa tohtori Gary Takowsky on muotoillut jo satojen naisten sukupuolielimiä uuteen uskoon. Miksi naiset haluavat muokata jotain, jonka vain hyvin harva näkee? Sukupuolielinten muovaamisen tärkeimpänä motiivina on saada isompi, parempi ja tiukempi alapää miesten iloksi. Tohtori Takowskyn asiakkaat iästä ja kansallisuudesta riippumatta kertoivat, että mikäli he saavat nuorekkaan alapään, ovat he haluttuja miesten keskuudessa.

Tohtori Takowskyn mukaan jotkut naiset kärsivät siitä, että heiltä puuttuvat täysin ulommat häpyhuulet. Tämän vuoksi he haluavat käyttää kirurgista mahdollisuutta puutteen korjaamiseksi. Epäsuhta ulompien ja sisempien hälyhuulten välillä onkin eräs yleisimmistä syistä hakeutua leikkaukseen. Joillakin naisilla taas on erittäin isokokoinen klitoris, jonka he haluavat piiloon. Osa naisista vastaavasti tuntee itsensä seksikkääksi häpyhuulten pullistellessa pikkuhousujen ja shortsien läpi.

Pääosa naisista kuitenkin hakee sukupuolielimiinsä nuoruutensa hehkeyttä. Ikä ja synnytykset tekevät tehtävänsä myös sukupuolielinten ulkomuodolle. Naisten mukaan häpyhuulet ovat iän myötä menneet ryppyyn ja koko ulkoinen olemus on sen johdosta ehkä hiukan sotkuisen näköinen. Myös rasvapeitteen väheneminen häpyliitoksen päältä tekee ulkoisista sukupuolielimistä ikävännäköisen.


Toki totta

Kieltämättä on totta, että emättimen luontainen mukautumiskyky heikkenee synnytysten myötä, vaikka kaikki terveydenhuollon ammattilaiset eivät sitä suostu myöntämään. Synnytysten jälkeen esimerkiksi emättimen ulkosuu saattaa olla veltostunut tai repeytynyt, jolloin emättimen etuosa ei ole yhtä tiukka ja esteettinen kuin synnyttämättömillä naisilla. Kylmä totuus on, että lantiopohjajumpilla tilannetta ei muuteta miksikään. Toisaalta useita lapsia synnyttäneiden naisten emätin saattaa olla koko ajan laajentuneena kroonisen venymisen ja lihaksiin tulleiden repeämien myötä. Näitä tiloja ei myöskään lihasharjoittelulla pystytä hoitamaan. Leikkaus on tällöin ainoa apu.

Pienten eli sisäisten häpyhuulien suuri koko voi toisinaan tuottaa haittaa. Haitta voi esiintyä kosmeettisena, paikallisena ärsytyksenä, epämukavuutena kävellessä tai istuessa sekä vaikeutena hoitaa hygieniaa kuukautisten aikana. Tällöin on hyvin ymmärrettävää, että apua haetaan kirurgiasta.

Mikäli sukupuolielimiä halutaan muokata puhtaasti siitä syystä, että ne näyttävät kireissä vaatteissa hyvälle, ollaan kyllä pahasti metsässä. Tietysti rahalla saa ja hevosella pääsee, joten jokainen voi ilman muuta itse päättää, mitä hankkimillaan euroilla tekee.


Miten esimerkiksi häpyhuulia laajennetaan?

Häpyhuulten laajennus suoritetaan siten, että kehosta otetaan ensin ylimääräistä rasvakudosta. Rasvan lähteinä voidaan käyttää esimerkiksi reisiä ja vatsapeitettä, joihin tehdään muuta viilto. Viilletyistä alueista imetään pitkällä neulalla ihonalaista rasvaa. Saatu rasva huuhdotaan suolaliuoksessa ja tästä saatu hyytelömäinen seos sijoitetaan kulhoon, jossa siihen lisätään asiakkaan verta. Sekoitus sijoitetaan suureen injektioruiskuun. Neula painetaan syvälle ulkoisten häpyhuulten yläosaan ja rasvaseos painetaan ihon sisälle. Häpyhuulet turpoavat ja ne pyritään muotoilemaan niin, että rasva sijaitsee niissä tasaisesti sekä huulten ulkoinen olemus tyydyttää asiakasta.


Rahan arvoista?

Muokkaus maksaa yli 2 000 dollaria. Yhdysvalloissa jonotusaika operaatioon on nykyisin yli puoli vuotta. Eräät operaatiossa käyneet naiset sanovat, että he kokevat paremman orgasmin uuden emättimensä johdosta. Myös miehet saavat orgasmin nopeammin, koska uusi parannettu alapää on entistä tiukempi. Mahtavan orgastisuutensa lisäksi tuhdimpi alapää on monen miehen mielestä seksikkäämpi kuin luonnon itsensä muovaamaa.

Menetelmä saattaa ehkä tuoda näköä, kokoa ja tehoa, mutta ei ilman varjopuolia. Rasvakudos alueelta katoaa lähes olemattomiin vuoden kuluessa etenkin laihduttavilta tai voimakkaasti liikuntaa harrastavilta naisilla. Joten uusi operaatio on jälleen edessä, mikäli nainen haluaa alapäähänsä takaisin nuo muhkeat muodot.

Operaation haittapuolena on se, että häpyhuulten alue on vaikeasti steriloitavissa, vaikka karvat sieltä ajellaankin. On täysin mahdollista, että alueelle syntyy infektio. On myös kirjattu tapauksia, joissa operaation jälkeen on esiintynyt erittäin voimakkaita yhdyntäkipuja, tai tuntoherkkyys sukuelimistä on kadonnut, leikkauksen jälkeinen arpi on muodostunut ikävännäköiseksi tai on esiintynyt voimakasta verenvuotoa.

Onko sitten mitään järkeä sijoittaa noin 2 000 euroa siihen, että saa hiukan aikaisempaa paksummat häpyhuulet tai tiukemman emättimen? Muokkauksessa käyneiden naisten mielestä on. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkään operaatio ei siis ole riskitön.

Hurjat tarinat eläinten teurastuksista ja mustasta magiasta ovat vain yksi puoli Afrikassa syntynyttä voodoota. Elämänmyönteinen uskonto korostaa nykyhetken tärkeyttä eikä tunne kaihoa kuolemanjälkeiseen maailmaan.

Voodoo pysäytti toimittaja Sinikka Tarvaisen 1990-luvun alussa. Tuolloin hän asui ja työskenteli Keniassa. Eräällä Länsi-Afrikan-kiertomatkallaan Tarvainen vietiin voodoo-temppeliin.

– Löysin yhtäkkiä itseni maailmasta, joka oli minulle täysin tuntematon. Se haastoi ensimmäistä kertaa todella länsimaisen ajattelutapani.

Toimittaja innostui tutkimaan voodoota myös siihen liittyneen kiehtovan taiteen ja naisten vahvan aseman takia. Voodoossa naiset osallistuvat lähes kaikkiin uskonnollisiin tehtäviin. Samoin Tarvaista kiinnosti esimerkiksi kristinuskolle vieras ei-dualistinen asetelma. Voodoo-uskonnoissa ei tunneta jyrkkää rajaa hyvän ja pahan välillä, vaan esimerkiksi uskonnon monituiset jumalat voivat toimia niin hyvällä kuin pahallakin tavalla.

Tarvainen on päässyt todistamaan värikkäitä voodoo-menoja useaan otteeseen. Luottamus kuubalaisiin voodoon eli santerian harjoittajiin syntyi vuosien kuluessa ja vähitellen portit rituaaleihin aukenivat.

– Olin onnekas. Helposti käy niin, että turisti viedään rahastusmielessä katsomaan tapahtumaa, jolla ei ole mitään tekemistä voodoon kanssa.


Suvaitsevaisuus piti voodoon hengissä

Länsimaissa voodoota harvemmin edes pidetään uskontona, vaan jonkinlaisena mustana magiana. Tarvaisen mukaan tämä liittyy osaltaan siihen, että voodoolla ei ole raamatun kaltaista pyhää kirjaa eikä kattavia yhteisiä sääntöjä.

– Vielä enemmän kyse lienee ennakkoluuloista ja afrikkalaisen kulttuurin vähättelystä. Se puolestaan juontuu siirtomaavallan ja orjakaupan ajoilta, kun länsimaalaisten on täytynyt oikeuttaa lännen valta Afrikassa, Tarvainen arvioi.

Voodoo-uskonnot siirtyivät Atlantin yli orjien mukana. Suvaitsevaisuus muiden uskontojen vaikutteita kohtaan on avaintekijä siihen, että voodoo on pysynyt hengissä uudella mantereella vuosisatojen ajan. Sen harjoittajat ovat sekoittaneet muun muassa katolista liturgiaa omiin menoihinsa. Myös jumalille on löytynyt vastineensa katolisista suojeluspyhimyksistä. Toisinaan orjat teeskentelivät palvovansa suojelupyhimyksiä, vaikka todellisuudessa palvonnan kohteena oli heidän omat voodoo-jumalansa.


Rituaaleissa uhrataan eläimiä

Voodoo-rituaaleihin kuuluu asioita, jotka helposti leimataan väkivallan ja pahuuden ihannoimiseksi. Kertomukset eläinten uhraamisesta tai meedioiden hurjista transsitiloista voivat pelottaa, mutta Tarvainen vakuuttaa, että paikan päällä tunnelma on toinen.

– Ei siellä mässäillä väkivallalla tai verenhimolla, vaan tilaisuus on parhaimmillaan riemukas. Siellä syödään, juodaan ja tanssitaan. Tietysti esimerkiksi vuohen teurastaminen voi tuntua ulkopuolisesta pelottavalta.

Tarvainen itse sanoo tottuneensa katsomaan teurastamista ja vakuuttuneensa, että siinä tavoitteena on vain saada eläin mahdollisimman nopeasti hengiltä.

Tutkija myöntää, että myös magia neuloineen ja nukkeineen on osa uskontoa.

– Heidän mielestä on vain luonnollista haluta vastaiskua, jos ihminen kokee joutuneensa vääryyden kohteeksi. Tuolloin nukke voi esittää koston kohdetta. Tämäntapaiset rituaalit eivät liity yksistään voodoohon, vaan vastaavaa on nähty myös esimerkiksi antiikin Roomassa.


”Elämä on tässä ja nyt”

Käsitys kuolemasta poikkeaa voodoo-uskonnossa oleellisesti esimerkiksi kristinuskon paratiisi-ajattelusta. Voodoossa kuolemanjälkeisessä maailmassa ei ole mitään tavoiteltavaa, vaan elämä on tärkeää juuri nyt. Jopa jumalat haluavat palata meedion kautta takaisin maailmaan nauttimaan ihmiselämän hyvistä asioista: juhlista, ruuasta, juomasta ja tanssista.

– Rituaalissa jumalaksi puettu meedio menee transsiin. Jumala siunaa läsnäolijoita halaamalla, purskauttaa alkoholia suustaan heidän naamalleen ja jakaa omaa voimaansa eri tavoilla. Jumala voi myös analysoida tilanteita, kertoa tarinoita ja antaa neuvoja. Se voi olla äärimmäisen hauskaa.

Espanjassa työskentelevä Tarvainen jatkaa sukellustaan voodoohon. Häneltä julkaistaan Suomessa syksyllä toinen voodoota käsittelevä kirja, jossa uskontoa tarkastellaan nimenomaan ei-dualistisen maailmankuvan kannalta.

– Voodoo tavallaan johdattaa länsimaisen ihmisen aikaan ennen syntiinlankeemusta, ennen yksijumalaisten uskontojen mukanaan tuomaa mustavalkoista ajattelua.

Kirjallisuutta: Voodoo - Afrikkalainen menestystarina (Sinikka Tarvainen 2002)

Tarkkasilmäinen mies voi päätellä naisen hiusten luonnollisesta sävystä yllättävän monia asioita.

Ensinnäkin yleissilmäys hiuksiin voi antaa vihjeitä naisen hedelmällisyydestä. North Dakota Staten yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan naisten hiusten pituus ja laatu kertovat naisen nuoruudesta ja terveydestä sekä hedelmällisyydestä. Mitä pidemmät ja kirkkaammat hiukset naisella on, sitä nuorempi ja hedelmällisempi hän on.

Todella mielenkiintoinen on kuitenkin tutkimus, jossa selvitettiin naisten hiustenvärin yhteyttä seksuaalisuuteen. Tutkittavina oli blondeja, ruskeahiuksisia, punatukkaisia ja vaaleahkot sekahiukset omaavia naisia. Tutkimusta ei ehkä voi pitää kovin tieteellisenä, mutta pienoista osviitta se kuitenkin voi antaa. Arvioissa voi toki mennä pahasti metsään, jollei tiedä onko naisen hiuksissa aito värisävy.


Eroottiset vaaleaveriköt

Vaaleaveriköt luottavat aina itseensä ja kauneuteensa. Heidän suosikkiasentonsa on olla miehen päällä ja he pitävät suunnattomasti suuseksin saamisesta. Vaaleaverikkö on eroottinen ja hellä nainen, joka rakastaa mieheltä saamaansa huomiota ja hyväilyä. Hän on myös nainen, joka saattaa kynsiä miehen selän naarmuille ja puhua seksifilmeistä kuin tavallisista päivittäisistä asioista.

Vaaleaveriköt ovat hiukan oikukkaita ja heidän sanavarastonsa sisältää oikeastaan vain seuraavia fraaseja: ”Minä haluan, Anna minulle, Osta minulle, Minä haluan tuonkin, Nyt sinä ymmärsit minut väärin, Eikö sinulla ole muka enempää rahaa?” Miehet haluavat vaaleaverikön rakastajattarekseen, mutta harvoin vaimokseen.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan blondit kiinnostavat miehiä kaikkein eniten. Tutkijat arvelevat, että blondit tuottavat eniten kopuliinia (feromoni eli kemiallinen viesti), joka kiehtoo miehiä. Blondien viehättävyyden taustalla ei siis olisikaan heidän hiustensa väri, vaan heidän erittämänsä viettelevä tuoksu. Aitoja vaaleaverikköjä on naisista keskimäärin vain noin kolme prosenttia, skandinavialaisissa ehkä hivenen enemmän.


Viekkaat brunetit ja leikkisät punatukkaiset

Ruskeatukkaiset naiset ovat erittäin viekkaita ja intohimoisia. He ovat hyviä teeskentelijöitä ja näyttelijöitä. Lisäksi he osaavat todella hyvin lukea miehen mieltä. He osaavat viedä miehen seksuaalisen ekstaasin huipulle ja antaa hänelle parhaan mahdollisen nautinnon. Yleinen uskomus on, että ruskeahiuksiset naiset sopivat parhaiten vaimoksi.

Punatukkaiset naiset pitävät kaikesta kokeilemisesta. Heille seksi on sekä huvia että leikkiä. Punatukkaiset naiset pyrkivät jokaisella kerralla olemaan hiukan erilaisia. He saattavat olla viattomia neitsyitä tai miehiä alistavia dominoita ja kaikkea siltä väliltä. Heiltä saattaa löytyä jos jonkinlaista seksilelua ja asustetta. Sanotaan, että miehet muistavat koko ikänsä punatukkaisen naisen kanssa viettämänsä kiihkeän yön. Väite voi pitää paikkansa, koska aitoja punatukkaisia naisia on keskimäärin vain 1–2 prosenttia, joten heihin törmää hyvin harvoin.

Punatukkaisten naisten ongelmana on kuitenkin se, että he eivät saa helposti orgasmia. Vain kolme prosenttia punatukkaisista naisista pystyy saamaan moninkertaisia orgasmeja ja he tarvitsevat vähintään puoli tuntia seksuaalista stimulaatiota saadakseen yhdenkään. Ruskeaveriköt saavat kaikkein helpoiten orgasmin ja lähes 80 prosenttia heistä kykenee saamaan sarjaorgasmeja. 40 prosenttia vaaleahkohiuksisista naisista saa useita orgasmeja samoin 15 prosenttia blondeista.

Bradfordin yliopiston hiussolujen biologiaa tutkiva tohtori Desmond Tobin on tullut siihen tulokseen, että blondien tavoin aidot punatukkaiset ihmiset ovat katoamassa maan päältä. Punatukkaisten vähyys johtuu siitä, että punaisten hiuksien saamiseksi on perittävä kaksi kuudesta punaista sävyä tuottavista geeneistä. Kummaltakin vanhemmalta pitää tulla yksi geeni. Tummemmalla hiustenvärillä on 40 päägeenin muunnelmaa, jolloin tällaisen sävyn periminen on huomattavasti helpompaa. Nykyisin on erittäin epätodennäköistä, että kummallakin vanhemmista olisi lasten punaisiin hiuksiin vaikuttava geeni.


Trendikkäät sekahiuksiset

Vaaleahkot sekahiukset omaava nainen on nopea oppimaan ja tämä koskee myös seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Hän pitää paljon laadukkaista alusasuista ja vaatii, että myös mies kiinnittää alushousuihinsa huomiota. Tällaiset naiset seuraavat muotia ja tekevät niin seksissäkin. Jos jokin keino tai tekniikka tulee muotiin, he eivät epäröi käyttää sitä. Jopa tyttöjen välinen seksi sopii, jos se on muodikas trendi.


Kurkista myös niskaan

Yhdysvaltalaisen Michael Motorcyclen mukaan niskanpohjasta pystyy näkemään ihmisen persoonallisuuden. Vakavamielisellä ja analyyttisellä ihmisellä niskan hiusraja on tasainen. Jos henkilön hiukset kasvavat niskasta kohti korvia, hän on taipuvainen huvitteluun. Päälakea kohti kasvavat hiukset viittaavat intuitiiviseen ihmiseen. Kiehkuroita kasvavat hiukset viittaavat kaavoihin kangistuneeseen tyyppiin.

Siitä sitten vain reippaasti analysoimaan naisia keväisille ja aurinkoisille kaduille. Ensi viikolla tulee lisää analysointiohjeita. Silloin kerrotaan, mitä kasvot ja kädet voivat kertoa naisen seksuaalisuudesta ja sukuelimistä.