IRC-Galleria

KAVERIT: Kertovat vaatteiden sopivan sinulle
TOSIYSTÄVÄT: Kertovat, että näytät norsulta, joka on kääriytynyt makkarankuoreen

Ystävät ovat kuin tähtiä: et aina voi nähdä niitä, mutta kuitenkin tiedät niiden olevan siellä.

Ystävyys on kuin housuun kuseminen talvella: kaikki sen näkevät, mutta sinä tunnet lämmön.

Ystävät ovat kuin alusvaatteita, aina lähellä. Parhaat ystävät kuin kondomi, aina suojaamassa. Tosi ystävät kuin viagra, nostavat ylös kun olet maassa.

Ystävyys on kuin perhosen lento, niin hauras, kaunis ja ihmeen hento. Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna, sen kauniimpaa asiaa ei elämä anna.

Ystävät ovat kuin tissit miehille. Vaikkei niitä aina näe, ne ovat silti aina mielessä.

Ystävät ovat kuin suklaamurusia elämän pikkuleivässä.

Ystävyys on kuin terveys. Sen arvon huomaa vasta kun sen on menettänyt.

Ystävä on ihminen, joka tietää sinusta kaiken, mutta silti pitää sinusta.

Ystävät ovat kuin rintaliivejä. Tukevat, saavat sinut näyttämään hyvältä, mutta on tosi vaikea löytää hyviä.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinan omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Luin yhden ihmisen kuvauksen siitä, kuinka hän joutui viemään koiransa lopetettavaksi ja mieleen tuli se tilanne, jolloin Hamlet oli sairas, vein sen eläinlääkäriin ja kun aamulla menin hakemaan antibioottia, löysin vain kylmän, kovan siilin, jonka piikit olivat aavistuksen pystyssä...

Itkettää ihan hirveästi, melkein kolmas päivä putkeen. Sitä kaipaa niin hirveästi kun ei mulla ole koskaan ennen mitään lemmikkiä ollut ja Hamlet antoi mulle hellyyttä ja rakkautta... hirveä ikävä, enkä saa Hamletia enää koskaan takaisin. :(

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä, tee se silti! Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti).

1) Nimet, joilla sinut tunnetaan:
- Miranda, Mirkku, Momo

2) Kaksi asiaa ylläsi:
- housut ja tpaita

3) Seurusteletko?
- en
.
4) Oletko ikinä saanut ruusua?
- olen

5) Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
- en :/

6) Ongelmasi juuri nyt?
- miksi ihastukseni ei ihastu minuun?

7) Onko sydämesi ollut särkynyt?
- on

8) Mitä mieltä olet etäsuhteista?
- jos toimii, niin ok

9) Kuinka monta lasta haluat?
- en yhtään, hyi

10) Lempivärisi?
- vihreä, oranssi, sininen, ruskea

11) Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
- en

12) Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
- joskus

13) Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
- jos löytäisin uuden

14) Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
- en muista

15) Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
- en taida haluta naimisiin

16) Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
- tietysti

17) Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
- en tiedä :(

18) Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
- ehdottomasti.


Pystyisitkö elää ilman sitä ihmistä ketä viimeksi halasit ? Jos et pystyisi, kopioi tämä pvkirjaasi tai muuten menetät hänet pian!

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit
minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin
sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit:
Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni
edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla
kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin
haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme
yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä
jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole
koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa.
Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua
innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä.
En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja
riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä
rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti
tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin
onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät,
ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin
suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset
kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini,
kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten
rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut
elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa
heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä
lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina
lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun
aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin
asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin.
Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että
löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-
ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui:
"Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita:
ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut
ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä
tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset
rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin,
kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää
sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen
vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet
muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa
pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta
pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin
häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei
minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei
minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että
vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin
hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan
aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän
pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja
sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi
pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan
paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei
enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten
Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN
VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU
TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä
kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus
rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa
omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla
lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin,
että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme
onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita
kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen
loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h.

Tyttö: Hidasta, mua pelottaa.
Poika: Enkä, tää on hauskaa.
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa.
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua.
Tyttö: Hyvä on ,mä rakastan sua. Jarruta.
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa.

*tyttö halaa poikaa*

Poika: Ota mun kypärä ja laita se päähäs. Mä kyllästyin siihen..

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen pettämisen seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä ja vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen, matkan puolivälissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä päiväkirjaasi.

---

Analysoidaanpa tätä nyt hetki. Ensinnäkin ku päristelet pyörällä 180 km/h niin siinä ei paljoa kommunikoida. Vaikka tyypeillä olis ollu radioyhteys toisiinsa niin sen toisen puheesta ei saa vittuakaan selvää ku sillä ei oo kypärää. Morsettamallakohan ne tuon keskustelun kävi? Helvetinmoinen keskittymiskyky pojalla, pisteet siitä. Ja miten helvetissä se poika oikein meinas tunnistaa OIKEIN kovan halauksen normaalista kiinnipitämisestä? 180 km/h lasissa pidetään perkele kiinni eikä meinata, vai hiuksistako se tyttö ensin kiinni piti? Moisesta vauhdista kypärän vaihtaminen on kans melkoinen stuntti, kummankin pitää olla melko riskejä kavereita, ja melko (erittäin) tyhmiä myös ku yleensäkin lähti toinen kyytiin ilman kypärää? Jarrujen räjähtäminen muka syynä kypärän vaihtoon, ikinä kuullu moottorijarrusta? Ilmanvastuskin on tuossa vauhdissa jo niin kova ettei tartte kun vähän nousta siitä tankin päältä niin jo alkaa maisemista saada jotain selvääkin. Ja mitä helvettiä, kyydissä ilman kypärää? Todennäköisesti tyypin mopo meni mettään siitä syystä kun joku kärpänen lensi silmään, ja tuossa vauhdissa varmasti uppos se kärpänen ja syvälle. Ja haluaisinpa tutustua siihen Teräsmiehen tyttäreen joka henkensä piti tuosta tällistä, 180 km/h vauhdista seinään se on aivan yksi lysti onko sulla kypärää ollenkaan vai kaks kypärää, vai kolme. Tosin tarina ei tunnu mainitsevan jäikö muija loppuelämäkseen kasviksi. Miksiköhän? Vuoden Tyhmä Paskiainen-kiertopalkinto jaetaan tänä vuonna hiukan etukäteen, ja tuon poikasen hautahan se on osoitteena. Asetellaan se siihen kiven päälle kivasti. Jos jaksavat sen ruumiin rapsutella sieltä seinästä irti. Oppiipahan ottamaan huippuja jarruttomalla prätkällä.

Jos sinunkaan mielestä koko paskassa ei oo realismin häivääkään - kopioi tämä päiväkirjaasi. Kuka helvetti näitä oikein tekee?

Oli sitten oikein kivaa koulussa kun piti kirjoittaa puhtaaksi parit ryhmän reseptit, muuttaa desejä grammoiksi ja niin poispäin. Sitten piti tehdä aikataulutus, että missä ajassa tekee minkäkin työvaiheen. Rouvasopettaja Niinhelvetintäydellinen ei tietenkään voinut sanoa kaikkea heti, mitä olisi pitänyt tehdä. Niinpä jouduimme ravaamaan pari kolme kertaa tietokoneelle ja takaisin. Oli kasvoilla hirveän omahyväinen hymy kun näki miten meitä vitutti. :p Ihana opettaja...

Lisäksi kun oli saanut tuon paperityön tehtyä, olisi pitänyt tehdä suklaasuukkoja ja kun minä ja A olimme heittäneet tarkkaan punnitut valkuaiset koneeseen niin sitten hirveä huuto tulee siitä että "miksei teidän sokerivetenne ole jo valmis? mikseivät liivatteet ole vedessä?" Ikään kuin meillä olisi ollut sata kättä. Ja sitten vaikka aikaa olisi pitänyt olla, niin tuleekin yhtäkkiä käsky että tehkääpäs uudestaan kun ette temperoineet valkuaisia (vaikka siinä helvetin reseptissä ei edes lukenut että temperoi). Ja kun A oli leikkimässä kananmunilla, tuli uusi käsky että ei, ette enää ehdi tekemään suukkoja että repikää siitä.

Tuo akka on kyllä yksi pahimmista opettajistani... Onneksi kurssi loppuu pian. Hirvittää vaan että miten avoimien ovien päivänä... :/

Kävin sitten mummolla siivoamassa ja viemässä kauppatavaroita. Oli tosi ihanaa istua keittiössä ja puhua paljon ei mitään ja juoda teetä. Katsella kun undulaatit laulavat toisilleen ja lumi loikoilee puiden oksilla... Kuunnella ja aistia hyvä tunnelma.

Menin sitten sen jälkeen kaupungille ja ostin lisää kynttilöitä, päiväkirjan ja hiusväriä. Sinistä, vihreää ja pinkkiä väriä on vielä, mutta tykkään vaihdella kun kerrankin menin vaalentamaan. Törmäsin bussissa ystävääni E:hen ja juteltiin siitä, kuinka ihastuminen tuhoaa aivosoluja (= aiheuttaa kiherrystä, riutumista, kuplailua ja perhosia vatsaan). Mennään kai huomenna uimaan.

Pitäisi alkaa lukea vähitellen hygieniapassin kokeeseen, ja onhan se ihan mielenkiintoistakin, mutta keskittyminen on nyt vaan jotenkin vaikeaa.

Joskus jotkut valittavat, että sanon asioita liian suoraan... äitikin jotain selittää välillä. Mutta en tajua sitä että pitäisi kierrellä ja kaarrella kun voi suoraan syöksyä haaskan kimppuun. :p

Tällä hetkellä on haikea olo. Toiveikas. Hieman ehkä pessimismiä on seassa.

EDIT. Ok, pitää opetella olemaan vähän vähemmän suora. :)

Taas sitä ollaan niin ihastuneita... Hassu olo. Riudun.