IRC-Galleria

En tiedä mikä minuun taas tänään meni mutta vitutus ja masennus on noussut tolkuttomaan mittasuhteeseen...

Mitään muuta en tahtoisi kuin saada kuulla sen TODELLISEN syyn miksi parisuhteeni hajosi... Oliko edelliselläni suhde selkäni takana vaiko miksi kaikka kaatui niinkin nopeasti... Miksi minä olen se joka kykenen sanomaan suoraan ja valehtelematta asiat päin kasvoja? Miksi minulle ei voi olla rehellinen vaan on vaiettava tai valehdeltava suoraan päin näköä? Onko se naisten yleinen tapa ruhota miesten ainoatkin mahdollisuudet? Runnoa omatunto yli käen pesän?

En vain jaksa millään ymmärtää... Ja toisena kummastuttaa että vedotaan helpompaan suhteeseen, jne... -> Kaikki matalalento on vain hetkellistä mutta sekin ainokainen heikko hetki tarkoittaa heti eroa..

Kun minulla meni intissä heikosti niin heti oli neito löytänyt baarista uuden jolla auto, parempi työ, rikkaampi perhe, jne... Nyt kun minulla sitten koulu hieman kusi ja stressasin niin jopas neitokainen otti ja livisti... -> Lapsellista... Niin lapsellista... -> Itse kun en harrasta luovuttamista niin en voi ymmärtää miksi pitää luovuttaa heti??

Elämässä ei koskaan mikään mene hyvin muutenkaan... 10% elämästä menee kuten toivotaan ja loput menee sitten juurikin niin vituilleen kuin menee... -> Aikoinaan sain sellaisen käsityksen että parisuhteet ovat siitä erikoinen ilmiö että niissä kestetään YHDESSÄ elämän nurja puoli...

Mutta nykyään tuntuu siltä että kanssani seurustelleet neidot ovat olleet täysin prinsessa unelmissa ja olettaneet että tämä on unta ja huonosti voi mennä vain Salkkareissa... Paskan marjat! -> Aikuistuisivat!! Mutta kun ei... Ovat ja kitisevät vain kaikesta, jne... -> Liikaa rinsessoiksi kasvatettuja, jne...

Karun tosielämän näkeminen ei ole kovinkaan koettu asia... Ja kun sitten tulee niin tulee paskottua jännityksessä housuun, suljetaan silmät ja ruvetaan huutamaan... Mutta se on totuus! Jumalauta!

Harvoja poikkeuksia löytyy mutta nämä ovat ymmärrettävästi jo varattuja ja sitä kunnioitan.

Mutta oma kunnioitukseni näitä naisia kohtaan jotka eivät kykene keskustelemalla asiaoita ratkomaan vaan täytyy alkaa mököttämään ja todennälöisesti mättämään miestä henkisesti turpaan jahka mahdollisuus tämän heikolla hetkellä mahdollistaa...

Heh... Rankkaa tilistystä mutta sinänsä niistä muutamistakin tänne ajatuksiani lukemaan sattuneet ovat todenneet että kuinka paljon asiaa täällä on...

Mutta tämä on miehinen näkökulma kun samalla neitoset hyssyyttelevät että kuinka noloo on kun joku uskaltaa ilmaista ajatuksiaan... Siis säälittävää...

Muttakun rupeaa miettimään niin minusta ei ikinä uskottu että pääsisin edes peruskoulua lävitse, saatika amista... Tai että pääsisin ammattikorkeaan... Vaan oletettiin että minusta tulisi ammatti juoppo, jne... Mutta kuinkas kävikään...

Minä sentään saatana uskallan tehdä jotain mitä moni muu ei ikinä tekisi... Maine on vain hetkellinen kommervenkki... Ja se ei kummemmin ole minua huolettanut aikaisemminkaan...

En ole koskaan halunnut kulkea massan mukana... Ei ole ollut tarve... Ja ehkä tärkeimpänä omaan oman mielipiteen!!!

Nykyaikana kun suurin osa on ja kulkee osana massaa...

Vaikka olenkin poliittisesti epäkorrekti niin mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Päinvastoin! Sananvapaus on hieno asia... -> Jos ei olisi... Olisin ollut mullan alla jo saatanan kauan...

Päätän tämän aamuöisen kirjaukseni tähän...

Kiitos ajastanne...

Ps. Tulevaisuudessa Karpoksi Karpon paikalle... (aika näyttää)

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat.

Mielenkiintoinen päivä edessä...

Tarttis siivota... =/

Hmm...

Mutta kun ei! -> On imuri mutta vittu joku sihveli olis rankka vehje! Mutta kun EI!

Heh heh...

Hassua kuinka sitä taas jää jumittamaan menneitä kuuntelemalla YÖn tuotantoa...

Liikaa totuuksia ja liiemmälti kokemuksia...

Onneksi omaan kameran jolla on taltioitu paljon onnellisia hetkiä...

Kamera on varmaan se tärkein kapine mitä tässä olen viimeaikoina pohdiskelujeni jälkeen mieleeni saanut... Kuvat ovat ajattomia todisteita ajoilta jolloin oli onnellista... Tavalla jos toisella...

Eniten onnellisia muistoja omaan kuitenkin pitämällä ainoaa kiinteää käsinkosketeltavaa esinettä kädessäni... Sormusta joka oli lupaus paremmasta huomisesta... Joka ei loppupeleissä merkinnyt vastapuolelle mitään...

En tiedä kuinka moraalisesti on väärin kantaa näitä sormuksia... Omaa sormessa muistuttamassa menneistä hyvistä ajoista ja vastaavasti kaulaketjussa kantamalla vastakappaletta...

Ehkä ainoa maallinen asia tällähetkellä mihin turvautua...

Sumuhuntuun verhoutuen...

Mutta raaka fakta on että jokainen jolle olen luvannut rakastavani on lupaus joka pysyy... Välitän vaikka minusta ei välitettäisikään...

En tiedä kuinka erilainen olen tällä saralla mutta tunteet ovat ja pysyvät... Vaikka rakkaus kuihtuisikin niin silti minä välitän hautaan saakka rakastamistani ihmisistä...

Loppu peleissä olen liian kiltti ihminen... Vaikka sitä ei ehkä päälle päin näy kun paikan päällä olemukseni omaa raakuuttaan esittää... Tämä on täysin harha illuusio...

Miksi sitten olen ja hymyilen vain väkinäisesti ja muutoin olen niin vakavana...

Sitä voi miettiä...

Mutta se on huvittavaa kuinka tässä viimeisen 36kk aikana on kehittynyt pehmeämpään suuntaan... On oppinut laajentamaan pelkästään musiikillista mailmaansa totaali äijä metallista herkkien melodioiden pauloihin...

Mutta kuitenkin "Apulanta - Lupasit mulle" riipaisee taas melkolailla pahasti...

Taas kerran kohtuusti tekstiä mutta niinhän sitä aina on...

Paskan marjat!

xD

Kyllä...

Tässä nyt kohtuusti tuuletettuani sitten kai vastapalautteeksi sain saavillisen paskaa niskaani kun otin ja rimpautin eräälle neidolle kertoakseni ilouutisen... -> Noh... Saatanalliset huudot tuli et kuinka mää häntä vainoan... kun olin lähettänyt tänään parit viestit ja soittanut... LOL!!! -> saa neiti olla aivan omissa oloissaan -> kun ei kerran mun seura kelvannut niin oma vika... -> ja nyt syyllistää mua sit minkä kerkee pahaksi ihmiseksi joka vainoaa... BullShit!

Ehkäpä syynä on että rakkaasta ihmisestä ei halua luopua ja edelleenkin tahtoo tämän kanssa kommunikoida, mutta jos se on niin helvetin vaikeaa niin en oo väkisin morottelemassa...

Kasvaisi aikuiseksi ja oppisi myöntämään että ihmiset eivät ole täydellisiä ja parisuhde saattaa vaatia sellaisen pienen asian kuin omienkin ajatusten ilmaisemisen muullakin tavoin kuin mykkäkoululla --> kun en koskaan oppinut lukemaan toisten ajatuksia, enkä syntynyt kristallipallo kourassa niin siitä sitten rangaistaan... Mutta ei oo mun häpeeni jos vastapuoli olettaa toisen osaavan lukea ajatuksia... Prkl...

Minä tahdoin vain hyvää... Jos ei kelpaa niin sori vaan -> menköön sinne HELPON elämän kastiin tavoittelemaan kauniilla hymyllä sitten rikasta hienon auton omaavaa pintaliitäjää aivan vapaasti... -> Eteeni on tällaisia naisia kävellyt jo liikaa... Että terve menoa vain sinne mistä on tullutkin!

Että kyllähän minäkin insulttia kestän tiettyyn rajaan saakka ja kun se menee yli niin kyllä minäkin osaan palautetta antaa ja se kiltti minä katoaa samaan sassiin...

Eli jos ei hyvällä niin sitten pahalla ja paskaisesti..!

Tästä edeten ja angstatten... -> Ei mitään hävittävää, ei mitään pelättävää...

Koska kuitenkin uskon kyseisen neidin tämän lukevan koska tämä kaikille näkyy niin: ONNE JA MENESTYSTÄ! Toivottavasti löydät sen oikean...

Mikä ajaa tällaiseen? Eikö parisuhteen muut arvot enää vaikuta mitenkään? Heti jos menee hieman heikommin niin heti ollaan toitottamassa eroa... Mikä VITTU siinä on..?

Sääli...

Mutta tästä edetään ja minä etsin sitä naista elämääni jolle parisuhde on tärkeämpi kuin peltilehmä/rätit&lumput/valuutta/ulkonäkö -> Pelkään että tulen pysymään yksin aina mutta sou mitäs sitten...

Tässä tältä erää... Helpotti...

Perkele..!

Kyllä!!!

Duuni alkaa 15.5 klo 07!

Siitä sitten juuri niin kauan duunia kuin jaksan vain hakata... =)

Elämä hymyilee...

Kunhan tässä selviän tämän sairaalloisen lasku suman veke niin asiat skulaavat... =)

galantine - conquest 2006 <- sopii tilanteeseen sairaan hyvin!

http://www.mikseri.net/artists/?id=53039 (pakko mainostaa -> Propsit Galantinelle!)

Melko hyvin oon jumahtanu hänen tuotantoansa kuuntelemaan... =)

Mutta tästä nyt seuraavaksi rahastamaan Ilta-Sanomia... =)

Täältä tähän... =)

Edessä koko kesäni kulun suunnan määräävä haastattelu...

Kaikki tai ei mitään...

Ei jännitä ku niin saatanasti!

Mitään aikuisten oikeita oikeita Blogi/päiväkirja saitteja jotai suositeltaisiin? Kun tää tänne kirjottelu tahtoo olla niin kritisoitua angstailua... (By The Sosiaalisesti Rajoittuneet Persoonat Peräkyliltä)

Huvituttaa täs et ainoa asia joka minua rakastaa aina on teemukini... <3 ...jonka sain eräältä neidolta palttiarallaa 7-8v aikaa... Täynnä Pantterikarkkeja... =)

On se kiva et asiat säilyy... Jos ei muutoin niin kultaisina muistoina... tosin en ymmärrä aina sitä miksi aina jaksetaan ottaa kaikki negatiivinen pintaan eikä ikinä voida muistella mukavia hetkiä... Aina vain niitä mitkä menivät huonosti ja puida niitä sitten...

Kait mie vaan oon sit anti-negatiivinen muistelmia kohdattaessa... -> täällä nyt kirjoituksista voi saada erikuvan mutta toivon että pointtini tulee selväksi...

Nyt sille savukkeelle joka koitunee vielä kohtalokseni...