...joulua odottelemaan ja kokeilemaan:
http://www.youtube.com/watch?v=GQT8yOYJKxQ
Toimii!! :D
Uusimmat blogimerkinnät
- Huumori on 17.06.
- Monday FUCKING Bar: Black & White... 05.06.
- Hei nyt Blogataan! 04.03.
- Operation: Hazard! 10.10.
- Longtime no see!! 21.08.
- Sometimes things get, whatever... 08.07.
- Päivän kysymys: 26.06.
- Jusseja 19.06.
- Nobody's Real (Still) 30.05.
- Keskustelua... 15.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (3)
-
▼
2009 (29)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ elokuu 2009 (1)
- ▶ heinäkuu 2009 (1)
- ▶ kesäkuu 2009 (2)
- ▶ toukokuu 2009 (3)
- ▶ huhtikuu 2009 (2)
- ▶ maaliskuu 2009 (9)
- ▶ helmikuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (6)
- ▶ 2008 (71)
- ▶ 2007 (89)
- ▶ 2006 (146)
- ▶ 2005 (4)
Blogi
Että eikun...Tiistai 17.03.2009 19:22
Aamu yhden uutislähetysPerjantai 13.03.2009 03:01
...but still standing!
Ja joku voisi luulla että olisin taas kertomassa kyynisiä juttujani... kyllä!!
Mutta ennen sitä menneiden hetkiän toimiviin hetkiin ja niin luomis yrityksiin.
Kansalainen palaa VIRALLISESTI koulun penkille kuun lopulla alkavan toisen periodin puitteissa tavoitteenaan aivan huikea 6op edestä koulua... Ja tästä sitten luoden katsomusta likitulevaisuuteen ja hakuillen epärealistista tavoitetta valmistua 2014 keväällä...
Toisena jännänä uutisena allekirjoittaneen naisen virkaa alkaa toimittamaan ~2vko päästä melkojäykkä, yönpimeydessä muriseva, metallinen pirttihirmu jolta ei juurikaan lämpöä ole liikenemässä, mutta ajankulua sitäkin enemmän... Kait... Ja tämä alternative vaimoke palvelee myös mahdollisen omaan ajatteluun kykenevän huomattavasti (mielellään) lämpimämmän pirttihirmun osuessa eteen... Mutta tämä on liki mahdoton kuvitelma koska minun bongaus taidoillani tämä omaan ajatteluun ehkä kykenevä kottarainen ei ymmärrä mistään mitään ja taikoo riitoja ja salaatteja tyystin tyhjästä ja on aivan varmasti tälle metalliselle orjavaimokkeelle katellinen ja mitä uskottavimmin mustasukkainen vaikka tätä itsekkin orjuuttaa...
Seuraavaksi tietotoimistoni raportoi kansalainen tämänpäiväisestä totaali vittuuntumisesta "Random events" osiossa kuinka mailma vittuilee liki suoraan päin naamaa: Kansalainen oli ajoissa matkalla töihin, tavoitteena käydä keikistelemässä kaupassa ja ostaa itselleen murkinaa... MUTTA jonkun kumman syyn takia joku onnistui istuttamaan metroa sen tarvittavan ajan kiitos itsensätelomisen jalon taidon ja tällä tapaturmallaan sitten varmisti että en kerennyt kauppaan ja olen nyt sitten syömättä... Tupakitta... Ja muutoinkin ravitsematta...
Eiliseltä oli jäänyt kolme (3) puolimätää ja samalla puoliraakaa tomaattia + litra mehua... Niillä sitten koitetaan kärsiä tämä yö... -> sanoisinko että nyt vituttaa!!!
Illan dramaattisimpana heittona on pakko todeta että mitään dramatiikkaa tähän ei sisälly, mutta ketäpä se yllättää että en sitten muista mitä piti kertoa ja raportoida kun "flow" katkesi vaihtaessani musiikki kappaletta... =/ jotain elämää turhempaa kuitenkin.
Mutta viimeisenä on todettava että perkele kun on tylsää, naiset mielessä joita ei ole ja hajotus kun on nälkä...
Täältä tähän!
Ja joku voisi luulla että olisin taas kertomassa kyynisiä juttujani... kyllä!!
Mutta ennen sitä menneiden hetkiän toimiviin hetkiin ja niin luomis yrityksiin.
Kansalainen palaa VIRALLISESTI koulun penkille kuun lopulla alkavan toisen periodin puitteissa tavoitteenaan aivan huikea 6op edestä koulua... Ja tästä sitten luoden katsomusta likitulevaisuuteen ja hakuillen epärealistista tavoitetta valmistua 2014 keväällä...
Toisena jännänä uutisena allekirjoittaneen naisen virkaa alkaa toimittamaan ~2vko päästä melkojäykkä, yönpimeydessä muriseva, metallinen pirttihirmu jolta ei juurikaan lämpöä ole liikenemässä, mutta ajankulua sitäkin enemmän... Kait... Ja tämä alternative vaimoke palvelee myös mahdollisen omaan ajatteluun kykenevän huomattavasti (mielellään) lämpimämmän pirttihirmun osuessa eteen... Mutta tämä on liki mahdoton kuvitelma koska minun bongaus taidoillani tämä omaan ajatteluun ehkä kykenevä kottarainen ei ymmärrä mistään mitään ja taikoo riitoja ja salaatteja tyystin tyhjästä ja on aivan varmasti tälle metalliselle orjavaimokkeelle katellinen ja mitä uskottavimmin mustasukkainen vaikka tätä itsekkin orjuuttaa...
Seuraavaksi tietotoimistoni raportoi kansalainen tämänpäiväisestä totaali vittuuntumisesta "Random events" osiossa kuinka mailma vittuilee liki suoraan päin naamaa: Kansalainen oli ajoissa matkalla töihin, tavoitteena käydä keikistelemässä kaupassa ja ostaa itselleen murkinaa... MUTTA jonkun kumman syyn takia joku onnistui istuttamaan metroa sen tarvittavan ajan kiitos itsensätelomisen jalon taidon ja tällä tapaturmallaan sitten varmisti että en kerennyt kauppaan ja olen nyt sitten syömättä... Tupakitta... Ja muutoinkin ravitsematta...
Eiliseltä oli jäänyt kolme (3) puolimätää ja samalla puoliraakaa tomaattia + litra mehua... Niillä sitten koitetaan kärsiä tämä yö... -> sanoisinko että nyt vituttaa!!!
Illan dramaattisimpana heittona on pakko todeta että mitään dramatiikkaa tähän ei sisälly, mutta ketäpä se yllättää että en sitten muista mitä piti kertoa ja raportoida kun "flow" katkesi vaihtaessani musiikki kappaletta... =/ jotain elämää turhempaa kuitenkin.
Mutta viimeisenä on todettava että perkele kun on tylsää, naiset mielessä joita ei ole ja hajotus kun on nälkä...
Täältä tähän!
Jos ei edellinen kiinnosta...Sunnuntai 01.03.2009 21:07
...niin tää on niin pakollinen!!
http://www.theonion.com/content/video/apple_introduces_revolutionary
:D
http://www.theonion.com/content/video/apple_introduces_revolutionary
:D
Parhautta!!Sunnuntai 01.03.2009 05:34
Kivat verhot!Sunnuntai 22.02.2009 01:41
Armotonta...Perjantai 06.02.2009 04:00
...vitutusta!
Heräsin aamulla...Keskiviikko 04.02.2009 03:33
...ja niin tämäkin päivä oli pilalla.
-> tällä wanhalla ja hyväksi todetulla aatteella edetään...
-> tällä wanhalla ja hyväksi todetulla aatteella edetään...
Itsensä etsimistä pimeässä...Tiistai 03.02.2009 04:01
Aina välillä sitä alkaa miettimään että miksi ihminen tekee niinkuin tekee... Ja kun jälkikäteen alkaa tutkimaan ja pohtimaan tekojaan ja ajatuksiaan havahtuu siihen tosiasiaan että senkin vähän mitä on olettanut tekevänsä pyyteettömästi ja pahaa tarkoittamatta onkin tosiasiassa vain luonut syvällisiä traumoja ja syviä haavoja kaikinpuolin...
Tässäkohtaa astuu kuvaan allekirjoittaneen halu olla ystävällinen, huomaavainen ja erityisesti halu luoda hymyä mailmaan on saanut ruman käänteen vain siksi että itse ei tajua olevansa painostava ja jopa häiritsevän päällekäyvä...
Mikä saa tosissaan ihmisen ihastuksissaan sekoamaan niin totaalisesti että millään ei ole väliä kuin sillä että saa edes pikkiriikkisen toisen huomiota osakseen joka sittemmin on vain totaalisen mahdotonta koska vastapuolta ei nappaa millään tasolla...
Sitten kun tämän huomaa niin mieli on maassa, miettii asioita joista avoimesti puhuessaan monia on laitettu valkotakkisten henkilöiden toimesta pakettiin ja kruunattu koko show tarjoamalla taika nappeja jotka saavat paketoidun henkilön olemaan porkkanan ja kaalin kanssa samalla tasolla mailman menon kanssa, tosin ilman että ketään hänestä oikeasti hyötyisi, toisin kuin porkkanan ja kaalin suhteen...
Allekirjoittaneen olo on juurikin nyt sellainen että hyödyllisyysarvo nyky yhteiskunnassa mitataan ylimielisen katseen ja kuolleen hylkeen välillä... Tosin sillä erotuksella että ketään ei oikeasti kiinnosta...
Ja ne joita kiinnostaa eivät noteeraa, mutta ne jotka noteeraavat eivät osaa sanoa juuta tai jaata...
Iloinen mieleni jaksaa ja kestää kuitenkin vielä, vaikka aika-ajoin on olo että huumori meinaa loppua kesken ja kärsivällisyys siinä ohella... Joten raakasti sitten vain isketään idlaus vaihde päälle ja vain ollaa, uidaan itsesäälissä ja moralisoidaan itseämme kunnes alkaa hymyilyttää...
Tässä nyt tosiaan vuosikymmenen kohta pieniä ilonhetkiä huomioimatta on tarvottu vailla valoa tunnelinpäässä... Vain voidakseni todistaa että ei minulle tunnu täältä paikkaa löytyvän... Ikuisen turpaanoton kohteena oleminen on loppupeleissä kivaa jos sen oikeasti pää kestäisi...
Toki omat tekoni myös vauhdittavat tätä paskassa tarpomista, mutta ei se nyt jumalauta oikeasti näin vaikeaa voi olla... Mutta näköjään on... Sinänsä sääli...
Täällä kuitenkin valon tavoittamattomissa tarpomistani hymyssä suin jatkaen kunnes selkäranka, joka kieroksi on luotu, ei enää jaksa taakkaa kantaa...
Täältä jälleen tähä...
Tässäkohtaa astuu kuvaan allekirjoittaneen halu olla ystävällinen, huomaavainen ja erityisesti halu luoda hymyä mailmaan on saanut ruman käänteen vain siksi että itse ei tajua olevansa painostava ja jopa häiritsevän päällekäyvä...
Mikä saa tosissaan ihmisen ihastuksissaan sekoamaan niin totaalisesti että millään ei ole väliä kuin sillä että saa edes pikkiriikkisen toisen huomiota osakseen joka sittemmin on vain totaalisen mahdotonta koska vastapuolta ei nappaa millään tasolla...
Sitten kun tämän huomaa niin mieli on maassa, miettii asioita joista avoimesti puhuessaan monia on laitettu valkotakkisten henkilöiden toimesta pakettiin ja kruunattu koko show tarjoamalla taika nappeja jotka saavat paketoidun henkilön olemaan porkkanan ja kaalin kanssa samalla tasolla mailman menon kanssa, tosin ilman että ketään hänestä oikeasti hyötyisi, toisin kuin porkkanan ja kaalin suhteen...
Allekirjoittaneen olo on juurikin nyt sellainen että hyödyllisyysarvo nyky yhteiskunnassa mitataan ylimielisen katseen ja kuolleen hylkeen välillä... Tosin sillä erotuksella että ketään ei oikeasti kiinnosta...
Ja ne joita kiinnostaa eivät noteeraa, mutta ne jotka noteeraavat eivät osaa sanoa juuta tai jaata...
Iloinen mieleni jaksaa ja kestää kuitenkin vielä, vaikka aika-ajoin on olo että huumori meinaa loppua kesken ja kärsivällisyys siinä ohella... Joten raakasti sitten vain isketään idlaus vaihde päälle ja vain ollaa, uidaan itsesäälissä ja moralisoidaan itseämme kunnes alkaa hymyilyttää...
Tässä nyt tosiaan vuosikymmenen kohta pieniä ilonhetkiä huomioimatta on tarvottu vailla valoa tunnelinpäässä... Vain voidakseni todistaa että ei minulle tunnu täältä paikkaa löytyvän... Ikuisen turpaanoton kohteena oleminen on loppupeleissä kivaa jos sen oikeasti pää kestäisi...
Toki omat tekoni myös vauhdittavat tätä paskassa tarpomista, mutta ei se nyt jumalauta oikeasti näin vaikeaa voi olla... Mutta näköjään on... Sinänsä sääli...
Täällä kuitenkin valon tavoittamattomissa tarpomistani hymyssä suin jatkaen kunnes selkäranka, joka kieroksi on luotu, ei enää jaksa taakkaa kantaa...
Täältä jälleen tähä...
Tätä kysymystä miettiessä taustalla soikoon: http://www.youtube.com/watch?v=SmVAWKfJ4Go
No eipä se...Keskiviikko 28.01.2009 00:16
...taas yllätyksenä tule että olen raahannut itseäni sokeasti kohti varmaa tappiota? Ja vaikka onnistumisen mahdollisuus on häivävän pieni niin silti askeleeni ei laahaa vaikka tiettyä epävarmuutta ilmassa aika-ajoin onkin...
...mutta mikä saa jatkamaan vastavirtaan kahlaamista? Totaalinen sokeus täydelliselle mahdottomuudelle? Silkka tyhmyys? Usko itseensä? Halu tavoitella parempaa? Kunnianhimo? Vaiko vain se että ei tiedä helpommasta ja mahdollisesti pienemmällä riskillä saavutettavasta korvikkeesta..?
...totuus on että jos kuitenkin onnistun tavoitteissani vaikka kaikki minua vastaan olisikin ollut niin palkitseeko se kaiken vaivan jonka olen asian eteen tehnyt? Vaiko nielenkö vain ylpeyteni saavuttaessani tavoitteeni jota luulottelin palkitsevammaksi kuin mitä se sitten oikeasti olikaan...
...sinällään tämä pakkomielle kulkea omaa polkuaan on raskasta ja välillä on alkanut tosissaan tulemaan olo että 25v edestä olen rämpinyt systemaattisesti valtavirtaa vastaan ominpäin, saavuttamatta toisaalta mitään muutakuin oudon, välteltävän ja vastenmielisen persoonan leiman? Kolikon kääntöpuolella tosin on hymyilevä ja liian kiltiksi väitetty persoona joka ottaa jopa vapaaehtoisesti osumaa muiden puolesta...
...toki taival on tuonut mukanaan loistavia ystäviä ja kavereita, vapaan ajattelutavan, halun ymmärtää, olla oma itsensä, tietyn tasoisen verbaalisen lahjakkuuden ja sosiaalisuuden kommunikoidakseni ympäristöni kanssa...
...mutta millä hinnalla olen oma itseni ollut? Tuloksellisesti varmasti moni voisi sanoa että turpaan on otettu oikein olan takaa ja kiltteyttä on ruopattu roppakaupalla väliinpitämättömille vientimarkkinoille... Silti kuitenkin jaksan hymyillä, yrittää ja taistella...
...suurin ongelma joka on eteeni osunut, kuuluu empatia osastolle... En vain kykene tuntemaan moista ketään tai mitään kohtaan... Toki samaan astiaan kuuluu myös tietyn tasoinen tunnevammaisuus, joka tosin onneksi ei ole aivan täysin absoluuttinen, ainakaan vielä...
...eiköhän 5v päästä olla taas fiksumpia aiheen suhteen ja joko nauretaan että olipa tuolloin asiat heikosti taikka sitten mietitään että missä meni vikaan ja syöksykierrettä ei kyetty pysäyttämään ja tilanne on nyt mikä on...
...mutta mikä saa jatkamaan vastavirtaan kahlaamista? Totaalinen sokeus täydelliselle mahdottomuudelle? Silkka tyhmyys? Usko itseensä? Halu tavoitella parempaa? Kunnianhimo? Vaiko vain se että ei tiedä helpommasta ja mahdollisesti pienemmällä riskillä saavutettavasta korvikkeesta..?
...totuus on että jos kuitenkin onnistun tavoitteissani vaikka kaikki minua vastaan olisikin ollut niin palkitseeko se kaiken vaivan jonka olen asian eteen tehnyt? Vaiko nielenkö vain ylpeyteni saavuttaessani tavoitteeni jota luulottelin palkitsevammaksi kuin mitä se sitten oikeasti olikaan...
...sinällään tämä pakkomielle kulkea omaa polkuaan on raskasta ja välillä on alkanut tosissaan tulemaan olo että 25v edestä olen rämpinyt systemaattisesti valtavirtaa vastaan ominpäin, saavuttamatta toisaalta mitään muutakuin oudon, välteltävän ja vastenmielisen persoonan leiman? Kolikon kääntöpuolella tosin on hymyilevä ja liian kiltiksi väitetty persoona joka ottaa jopa vapaaehtoisesti osumaa muiden puolesta...
...toki taival on tuonut mukanaan loistavia ystäviä ja kavereita, vapaan ajattelutavan, halun ymmärtää, olla oma itsensä, tietyn tasoisen verbaalisen lahjakkuuden ja sosiaalisuuden kommunikoidakseni ympäristöni kanssa...
...mutta millä hinnalla olen oma itseni ollut? Tuloksellisesti varmasti moni voisi sanoa että turpaan on otettu oikein olan takaa ja kiltteyttä on ruopattu roppakaupalla väliinpitämättömille vientimarkkinoille... Silti kuitenkin jaksan hymyillä, yrittää ja taistella...
...suurin ongelma joka on eteeni osunut, kuuluu empatia osastolle... En vain kykene tuntemaan moista ketään tai mitään kohtaan... Toki samaan astiaan kuuluu myös tietyn tasoinen tunnevammaisuus, joka tosin onneksi ei ole aivan täysin absoluuttinen, ainakaan vielä...
...eiköhän 5v päästä olla taas fiksumpia aiheen suhteen ja joko nauretaan että olipa tuolloin asiat heikosti taikka sitten mietitään että missä meni vikaan ja syöksykierrettä ei kyetty pysäyttämään ja tilanne on nyt mikä on...