IRC-Galleria

kaikkea sitä sattuu ja tapahtuukin...elämä on täynnä yllätyksiä ja ihmeitä...positiivisia ja negatiivisia...tällä kertaa ei sentään mitään negatiivisia...alkaa tuntumaan että tämä elämä muuttuu päivä päivältä yhä parempaan suuntaa ja kohti hyviä aikoja...vaikka ei tämän hetkisessä tilanteessakaan mitään moittimista ole mutta kuitenkin...viikonloppu helsingissä ja siellä lauantaina apulannan keikalla oli aivan upeaa...ja muutenkin mukavien ihmisten seurassa koko viikonloppu...ei ole ollut pitkään aikaan niin onnellinen olo kuin nyt viikonloppuna oli <3 en vaihtaisi sitä mihinkään...kaikki vaan näyttää niin valoisalta nykyään...ja toivon ettei tämä tunne lopu ja uskon ettei se lopu...uusi viikko ja uudet kujeet...vieraankin saan tiistaina tänne loimaalle ja eiköhän hänen kanssa kaikkea mukavaa tekemistä keksi...on vaan niin onnellinen olo tällähetkellä...mutta eiköhän sitä ole aika nytten mennä nukkumaan "rankan" työyön jälkeen...palaamisiin o/

vaikka kaikki kirjeet missä on tunnearvoja polttaisi niin ne eivät ikinä katoa muistoista...vaikka kaikki kirjoitukset poistaisi koneelta, mikään ei muutu...kaikki muistot säilyvät...miten muistot ja toisen sitten voi kadottaa tai unohtaa...ei mitenkään...vaikka kuinka haluaisi..."minkä taakseen jättää sen edestään löytää"...tuon voi ymmärtää monella tavalla mutta tällähetkellä painotan sen tulkitsemistä muistoihin...muistot pysyvät ja säilyvät ajatuksissamme olivatpa ne hyviä taikka huonoja...miten sitten pystymme vaikuttamaan niihin...noh...kaikilla on omat keinonsa...toiset jäävät muistoihin pitkiksi aikaa ja kaipaavat mennyttä, toiset elävät niiden kanssa päivä kerrallaan eteenpäin niiden tukena tai tuskana...toiset taas hyppäävät suoraan eteenpäin ja koettavat siten päästä muistoista ylitse...mutta ketä ikinä valitseekin minkäkin keinon niin häntä ei voi siitä tuomita...jokainen tekee omat valintansa elämässä...ja joutuvat elämään valintojensa kanssa...

kaikki muistot voi säilyttää jos haluaa...se on yksinkertaista...voin sanoa että itselläkin on monia muistoja laatikoissa ja koneella...milloin kuvia, milloin kirjeitä tai lehtileikkeitä tai esineitä ja milloin kirjoituksia tai kommentteja...se että säilyttääkö ne oikeassa elämässä vai ei, niin ei muuta sitä faktaa että ne eivät koskaan katoa mielestämme...vaikka kuinka joskus niin saattaa toivoa...muistoja tulee mutta ei koskaan mene...kaikki säilyy ainakin jossain määrin...jos jotain yrittää unohtaa tai päästä yli tai heittää pois niin tekeekö muistot silloin aivan liian kipeää että ne voisi säilyttää vai haluaako niistä päästä eroon sen takia että ne tuovat "liikaa" muistoja mieleen, olivatpa ne hyviä tai huonoja...kaikki kuvat ja tekstit esimerkiksi, missä on menettänyt jonkun, niin tekee kipeää katsella niitä, mutta samalla tuovat usein mieleen vaan ne hyvät ajat kun ne on kirjoitettu tai kuva on otettu...mutta miten niihin suhtautuu on jokaisen oma asia...

mutta kaipa sitä vois nukkumaan taas mennä...huomenna on taas uus päivä...hyviä muistoja muistellen sitä vaan jaksaa eteenpäin ja uusiin muistoihin mitä matkanvarrella tulee vastaan...olivatpa ne hyviä tai huonoja, niin kaikesta oppii...

Alone for a while I've been searching through the dark
For traces of the love you left inside my lonely heart
To weave by picking up the pieces that remain
Melodies of life--love's lost refrain

Our paths they did cross, though I cannot say just why
We met, we laughed, we held on fast, and then we said goodbye
And who'll hear the echoes of stories never told?
Let them ring out loud till they unfold
In my dearest memories, I see you reaching out to me
Though you're gone, I still believe that you can call out my name

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

So far and away, see the bird as it flies by
Gliding through the shadows of the clouds up in the sky
I've laid my memories and dreams upon those wings
Leave them now and see what tomorrow brings

In your dearest memories, do you remember loving me?
Was it fate that brought us close and now leaves me behind?

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

If I should leave this lonely world behind
Your voice will still remember our melody
Now I know we'll carry on
Melodies of life
Come circle round and grow deep in our hearts
As long as we remember

kaikkea sattuu ja tapahtuu eikä sille voi kunnolla mitään taikka kunnolla voi varautua...paitsi siten että aina jotain tulee tapahtumaan...sen kun pitää mielessä pääsee pikkaisen eteenpäin...ajan kanssa pääsee aina eteenpäin vaikka mitä olisi tapahtunut...se miten suhtautuu menneeseen vaikuttaa suuresti siihen miten tulee jaksamaan...kaikki mitä on tapahtunut tulee aina pysymään muistoissa, mutta miettiikö niitä huonoja ja surullisia vai hyviä ja rakkaita on jokaisen itse punnittava...itse en aio jäädä niihin huonoihin ja surullisiin vaan pitää mielessä aina hyviä ja rakkaita muistoja mitä on vuosien varrelta kertynyt ja niiden antamalla voimalla jatkaa elämässä eteenpäin...kerran eräs rakas henkilö sanoi että "aika kultaa muistot"...uskon että tämä on totta...
jokainen tekee elämässään omat päätöksensä ja ottavat vastuun sanomistaan ja teoistaan...vaikka kuinka vaikealta tai helpolta se joskus saattaa tuntua...se että oppii ottamaan ja ymmärtämään sen vastuun mitä tulevaisuus tuo tullessaan...kaikki selviää ja selkenee aikanaan...pitää vaan jaksaa odottaa ja yrittää jatkaa elämää ja ottaa elämän tuomat onnet ja epäonnet vastaan...sitä tää elämä on...

"Don't look for the future,Don't live in the past,Just take it day by day 'cause life goes fast,The minutes, the hours,The days and the years will fly so,Live still when you have the time"

mitä elämältä haetaan...mitä siltä toivotaan ja muut odottaa...pitäisi olla tulevaisuuden suunnitelmat tiedossa ja ideaa mitä sitä "isona" haluaa tehdä...minne lähteä jatko-opiskelemaan ja niin edespäin...noh...kaikki edelleen mysteeriä siinä mielessä että katsoo mikä alkaa kiinnostamaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan...toistaiseksi töitä päivästä toiseen, laskujen maksamista, frendien tapaamista...sitä omaa elämää...sitä ollaan vielä nuoria toistaiseksi niin ei ole ihme ettei suunnitelmat tulevaisuuteen ole aina selviä, ei lähelläkään...miten joku pystyy omia ajatuksia ja suunnitelmia arvostelemaan....

"Päivä kerrallaan, sitä koittaa pärjätä omillaan,En anna periks, huolimatta esteest,Tänään en huoli, tartun hetkeen,Vaikka tääl on paljon pahaa ja vaaraa
On vaan jatkettava, mun on jaksettava"

mut nyt pitää töihin lähteä...palailen taas jossain vaihees takas sorvin ääreen...

to have no feelings at all...would that make the world a better place...some may think not...and some think yes...I'm starting to fall for the no side...to have feeling like love, happiness, anger, sorrow, and all the other feeling in the world...all of them will end sometime...or at some point...there are times when you feel good feeling and then they stop and those bad ones come relevant...to know when to stop...no one knows...you don't realize it until it's too late...feelings may give you joy to your life and makes everything so great...but what happens when it all ends...then comes the downhill part of life and everything you feel is full of anger and sorrow...but...if you feel nothing at all...they say that feelings are a weakness...and if you have no feelings you are one step more closer to be undefeatable...how can you win someone which has no weaknesses...you can't...you can't hit the weak spot because there isn't any...it's impossible...
How to let go of the past...it's a thing that is the most difficult of them all...everything you'll do will come infront of you in the future...isn't there any way to forget the past and let them be forgotten and sealed away...you can't change the things you've done in the past...so why always everyone digs them up and uses them against you...no matter how hard you will try to get over the past...there's always someone who opens the the wounds again...is it worth all the pain...
...i think i'm starting to fall for the route of no feelings too...so many failures and downhills make you wonder why to suffer them anymore...well...time will show how it'll end...there's nothing but time anymore but it'll end too sometime...because...everything that has a beginning has and end..for now...remember that everything will eventually be zero...

nyt on kaks viikkoa about mennyt kun lupasin itselleni ja muille muuttuvani tyttöystävän ja ennenkaikkea itseni takia...miten tää aika on mennyt...noh...päivä kerrallaan pirteämpään päin ja siitä yli...aluksi oli tietenkin vaikeaa niinkuin aina...tällähetkellä olen sellaisessa mielentilassa mikä on neutraali eli en ole surullinen mutten hypi kokoajan ilostakaan...että siinä mielessä edistystä kahdessa viikossa surullisuuden muutoksesta...vaikkakin välillä on surullinen olo niin siihenkin selitys on yksinkertainen...rakastan ja kaipaan tyttöystävääni joka on belgiassa...mutta vielä kaksi viikkoa joutuu odottamaan että hänet näkee jälleen...mitä siitä sitten seuraa niin en yhtään tiedä mutta muuttuminen jatkuu edelleen ja pirteämpään päin :) sitä alkaa pikkuhiljaa jaksamaan tehdä kaikkea mitä ennenkin...työtkin alkaa tossa huomenna niin sekin piristää lisää ja kavereiden näkeminen ja heidän kanssa ajan viettäminen on täydellistä muutosterapiaa minulle ja se on tarpeen jos haluan onnistua...tänään tuli tyttöystävän kanssa täyteen 10kk yhdessä oloa...vaikka välillä on vaikeaa ja kaikki menee pieleen niin aina palaa mieleen kaikki hyvät ajat mitä ollaan näiden 10kk aikana vietetty...haluan vain sanoa sinulle että rakastan ja kaipaan sinua erittäin paljon...
kaipa sitä pitää lopetella taas vaihteeks...kiitos kaikille ketä on tähän mennessä tukenu ja jatkaa tukemista...olen kiitollinen siitä

eilen...vasta eilen..........nyt vasta tajusin sen mikä minusta on tullut ja mitä olen menettämässä pelkästään sen takia mitä en ole itse huomannut...se kuinka olin syöksynyt itsesäälin syvimpään kolkkaan niin sokeaksi etten itse sitä huomannut vaan syytin siitä kokoajan itseäni ja muita ja kuinka elämä kohtelee kaltoin pelkästään minua, täysin ajattelematta miltä ympärilläni tuntui...olin masentunut ja sulkeutunut ulkomaailmasta...mutta minkä takia...minulla oli kaikki kohdallaan...oma kämppä, rakas tyttöystävä, elämä hymyili ja kaikki muutenkin hyvin....minkätakia sitten muutuin...koska ajattelin liikaa ja ajatukset pyöri vaan kokoajan pelkissä murheissa huomaamatta kaikkea sitä hyvää mitä oli enemmän kuin muille jakaa...olin sokeutunut omista ajatuksistani....en itse huomannut kuinka olin muuttunut täysin ja huonompaan suuntaan...sen takia....olen ehkä menettämässä kaiken mistä välitän....................kuinka pystyin olla niin sokea etten huomannut sitä? mutta eilinen muutti kaiken...silloin vasta tajusin nämä kaikki....kuinka tyhmä olenkaan ollut...mutta nyt se saa luvan loppua...minulla ei ole muuta vaihtoehtoa...ei pelkästään tyttöystäväni takia vaan ennenkaikkia oman itseni takia...se että tajusin vihdoin ettei tämä olotila voi jatkua vaan sen täytyy muuttua...sen takia aionkin pistää elämäni uuteen uskoon ja etsiä kaiken sen hyvän minkä joskus pimeyteen kadotin...laittaa elämänarvot kohdalleen ja ehkä pelastaa jotain...mutta helppoa se ei tule olemaan...enkä niin ole väittänyt...sen takia kaikki tuki on tarpeellista ja ammatti-ihmisistä apua....kunhan vain on uskoa...uskoa pelastamiseen ja onnistumiseen...sillä minkätakia pitäisi vaipua epätoivoon ja menettää kaikki kun voi uskoa toivoon ja mahdollisesti pelastaa asioita ja saada kaikki takaisin...tänään se alkaa....niin itse ainakin uskon...toivottavasti myöskin tekin...

nyt takas loimaalla...päivän visiitti lohjalla hyvästelemässä tyttöystävän joka lähtee huomenna belgiaan ja tulee elokuussa takaisin...rankat hyvästit oli, ei voi muuta sanoa...tulee erittäin ikävä häntä mutta onneks netti ja puhelimet on keksitty...toivottavasti hän palaisi sieltä pian...itsellänikin alkaa nyt ens kuussa intti että silloin kuulee toisesta vielä vähemmän mutta toivottavasti edes jotain...
Kulta, rakastan sua enemmän kuin elämää ja välitän susta erittäin paljon <3 jos selviämme tästä pienestä tauosta niin voimme selvitä mistä vain...en halua menettää sinua...

niih....
täällä lohjalla koht 2 viikkoa viettänyt lapsenvahtina 10 ja 16v jätkille....pitänyt taloa pystyssä...lämmittänyt sitä, pitänyt kahdesta koirasta ja yhdestä kissasta huolta ja ruokkinu kaikkia noita edellä mainittuja...rankkaa on ollut mutta kohta pääsee koht takas loimaalle omaan kotiin ja tyttöystävän kanssa nukkumaan omaan sänkyyn...sen odotus on todella kova....mutta jooh....