-Lämpötila: 0 - +5 astetta
-Tuulee: helvetisti
-Sataa: helvetisti
-Auringonpaistetta: älä naurata
All right. Vähän niinq lupasin ittelleni et seuraavan kerran päivitän ku saan uuden duunin. Hetki siihen menikin.
Eli sain tosiaan työpaikan sieltä Coco's Outbackista johon meinasin mennä duuniin sillon kesän lopussa. Se on vähän niinq Cantina West, paitsi vähän pienempi, vähemmän portaita ja pikkusen kevyemmät lautaset. Meininki on melkein yhtä hyvä ja ihan yhtä hektistä on. Mut meikäläinenhän vaan tykkää vähän raataa, alko toi mitskuhomma jo jurppii. Aika mukavasti meni ensimmäinen päivä. Mun oli tarkotus olla vaan runneri, mut ilta oli normaalia kiireisempi, sain heti Handyn (käsitietokone, jolla tehään tilaukset) käsiin ja alueen ja eiku perkele menoks. Kuulin ku pomo sano jossain vaihees et "It looks like we have the future dream team on the floor now" et kai mä sit pärjäsin ihan kohtuullisesti.
Amsterdamin Meet-inistä Amsterdamin Cantinaan. Selvä homma. Palkkaa tulee 50snt enemmän tunnissa. Jekkua joutuu juomaan ihan saman verran. - "STAFF MEETING!! :D" - seuraavan kerran perkele passaan.
No eipä siinä kaikki. Sitten eilen tuli puhelu Hard Rockista "Terve, tuutko haastatteluun?" Vittu oon odottanu soittoa sieltä kuukauden, ne maksaa 10e/h ja tipit on käsittämättömät, miks niiden pitää soittaa just ku saan jalan jonnekin! Eli tänään sitten työhaastattelu, katotaan jos niiden tarjous on parempi, ni voishan sitä harkita. Nihkeetä vaan ku Coco'sissa on hyvä meininki ja lepposa crew ja ne on ettiny hyvää tarjoilijaa iäisyyden, ne pettys pahasti jos heti sanosin itteni irti. Mut eipäs hätiköidä nyt. Enköhän saa asiat kondikseen niin et pärjään. Ei mua haittais kahta duunii vääntää, pysyy perse tiukkana.
Kotirintamalla on ollu vähän surullista. Käytiin yhtenä torstaina kattomassa Remkon vanhaa, sairasta äitiä. Sil on Alzheimer ja se oli aika huonossa kunnossa, mut silti must tuntu et se tajus et sen poika oli siellä. Se oli jotenkin...kaunista.
Seuraavana päivänä se kuoli.
Toiset hautajaiset täällä, oisko neljännet vai viidennet tänä vuonna. Elämä muistuttaa ikävästi kuinka se loppuu, mutta onneks myös miten uus alkaa ja miten ympyrä sulkeutuu joka vuosi ja alkaa taas uudestaan. Kaveri, joka asuu Göteborgissa sai just vauvan... Pakko kattoo Leijonakuningas vielä kerran :) Anyways, hautajaiset oli kauniit ja tällä kertaa sankari pääs maan lepoon, nihkeetä vaan ku oli kylmä, sateinen, myrskyinen ja tuulinen päivä, pahens fiiliksiä entisestään. Ennen ku Mieke haudattiin, se näytti ihan siltä ku vaan nukkuis ja vois herätä koska vaan. Se oli...hieman pelottavaa. Oli raskasta Remkolle jäädä orvoks 36-vuotiaana. Sen faija kuoli syöpään ku se oli 21...
Mut ei voi mitään, elämä jatkuu. Hollantia alan onneks ymmärtää jo aika hyvin, tajuan ainakin puolet mitä mulle puhutaan. Vastaamisen kanssa on vaikeuksia. Vielä..
Välillä on todella ikävä Suomea. Ei mulla oikein vielä täällä oo kavereita, joiden kanssa käydä kaljalla, joiden kanssa puhua ku on ongelmia tai vituttaa tai jotain siistii on käyny, joka hetki ku on ulkona täytyy olla varuillaan, eikä kenestäkään tahdo tietää luottaako vai ei ja kuka tietää parhaiten ja mistä.
Nyt täytyy kertoa tarina Jukeboxista. Sen oikee nimi on Ron, ja se on yks Leidsepleinin katumuusikoista, kanadalainen juutalainen, osaa soittaa tuhansia biisejä, sen kitara on kolme vuotta vanhempi ku minä, se on asunnoton ja päivystää R&R:ssa. Meil oli täydellinen symbioosi. Se piti seuraa aamun tylsinä tunteina, jakso puhuu jatkuvasti, juoksi mulle asioita, haki ruokaa ja vastapalvelukseks tarjosin aamukaljan tai pari. Sitten ku turisteja tuli sisään se soitti niille kitaraa ja laulo ja kerto tarinoita ja turistit tarjos sille bisset, viihty ja sai ikimuistosia hetkiä, jakso juoda ja jättää mulle hyvät tipit ja Ron sai yleensä sen verran rahaa et pääs johonki yöks. Kaikki oli tyytyväisiä, meikäläinenki sai yleensä hyvät naurut.
Tapahtuipa tiistaina (mun ilmeisesti vika duunipäivä siellä) et Jukebox odotti kirjettä sen uusien biisien copyrighteista ja mukana tuli sitten toinenkin kirje. Pummi, jota ihmiset ei yleensä ottanu hirveen vakavasti, oli pyörtyä baaritiskille. Se väitti nimittäin että sil ois levy-yhtiö Texasissa, mut henkilö, jota ilman se ei pääse pankkitilille käsiks firman rahoihin on siellä myös, ja mites koditon pääsis lentää jenkkeihin? No, Ron avas kirjeen ja siellä olikin levytyssopimus kaliforniasta! Meikäläine luki sitä ja oli kyllä silmät pudota päästä. Levytyssopimus! :D Bisnes jonka se oli jättäny melkein 20 vuotta sitten, avautu uudestaan! Ehkä nyt on sen vuoro näyttää et se pystyy vielä jonain päivänä tarjoo kaljat koko Leidsepleinille, kunhan vaan jotenkin pääsee Ameriikkaan asti. Go, Jukebox! :D
Joitakin hetkiä tosta duunista tulee kyl kieltämättä ikävä. Ja ainoot ihmiset, joita voi kutsuu kavereiks, löytyy sieltä. Huhuja kuulee et se suljetaan kahen kuukauden päästä (ei uutta jääpalakonetta, nyyh) eli oisin joutunu ettimään uuden duunin joka tapauksessa. Saa nähdä mitä tapahtuu...
Mutta siinä jonkun verran kuulumisia. Että ihan mukavasti täällä vedellään, toistaseks. Tänään sain ekat massit siirrettyä säästötilille, katotaan kuinka nopeesti pääsen Suomessa käymään. Kesällä tuun joka tapauksessa, että koittakaa jaksaa siellä kylmyydessä. Meitsiki yrittää hankkii kunnon takin vaikka tää onki aika aurinkoranta, mut vaatteet on kalliita ja kaupat paskoja. Yhen goottikaupan löysin, mut näillä liksoilla ei siellä paljon shoppailla.
Kyllä mulle soittaa saa ja tekstailla ja meilailla, kertokaa miten siellä menee! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne älkääkä unohtako pitää hauskaa! Kirjottelen taas kunhan kerkeen.
Kiitos ja hei, pakastesei!