IRC-Galleria

Mä olen käynyt täällä Pietarissa syksystä lähtien yhdessä seurakunnassa, joka sijaitsee noin 45 minuutin matkustamisen päässä mun kämpiltä. Seurakunta on kaikin puolin ihan hyvä, mutta jotenkin se vain ei ole tuntunut ihan omalta...

Kuulin pari viikkoa sitten, että kyseisestä seurakunnasta järjestetään kokoussarja, joka pidetään lähellä mun kämppääni yhdessä ostoskeskuksessa. Varmistin vielä kaveriltani etukäteen puhelimitse, että varmasti löydän oikeaan paikkaan. Puhuimme maanantaina ja kokoussarjan ensimmäinen päivä oli tiistai, jolloin kaverini oli menossa sinne. Itse pidätin vielä itselläni oikeuden päättää tulemisestani myöhemmin.

Tiistai tuli ja meni, ja samalla kokouskin pidettiin ilman läsnäoloani...

Keskiviikkona kellon lähestyessä ilta seitsemää, pohdiskelin, että mennäkö vaiko eikö mennä. Lopulta pääsin liikkeelle siten, että saavuin ostoskeskukselle noin puolituntia kokouksen alun jälkeen. Menin ohjeiden mukaan toiseen kerrokseen, josta löytyi kokoustiloja. Yhdestä salista kuului ylistysmusiikkia ja laskin mielessäni 1+1=2 -eli olin saapunut oikeaan paikkaan.

Sisälle päästyäni, huomasin, että sali oli pullollaan nuorta väkeä. Ihmettelin vaan kun en nähnyt yhtään tuttua kasvoa (seurakuntalaisia). No meininki vaikutti hyvältä, vähän niin kuin Tampereella Aleksanterinkadulla, joten päätin uteliaisuuttani jäädä katsomaan, mitä tuleman piti. Sitäpaitsi kaiken järjen mukaan olin tullut kuitenkin oikeaan paikkaan.

Nautin todella paljon kokouksesta. Harmittelin vaan, kun tämä oli vain tällainen kokoussarja ja kohta tämäkin on ohi. Sijainti ja meininki olisi ollut jatkoa ajatellen loistavia (kotoa 5min kävellen). Kokouksen päätyttyä menin juttelemaan pastorin kanssa. Ihmettelin, kun hän sanoi kokouksia olevan kaksi kertaa viikossa. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Tämä tosin oli ristiriidassa sen tiedon kanssa, että kokoussarja kestäisi tiistaista torstaihin...

Lähdettyäni kokouksesta, soitin kaverilleni ja kysyin, että mitä hän oli touhunnut. Hän kertoi olleensa kokouksessa. Mä sanoin, et "Kas kummaa, kun mäkin olin siellä, mutta en nähnyt sua." Sit mä kysyin, että minkälainen puhuja kokouksessa oli. Kaverini kertoi, että isomahainen amerikkalainen, joka puhui Mooseksesta... Mä sanoin, et siinä kokouksessa, missä mä olin, oli pitkä laiha saksalainen, joka puhui Jeesuksesta. Eli ei oltu samassa paikassa. Kiittelin kaveriani kuitenkin kutsusta, vaikka en oikeaan paikkaan päässytkään. Mutta tässä tapauksessa tämä oikea paikka oli väärä paikka ja väärä paikka oikea paikka. Eli jos en olisi ollut menossa siihen kokoussarjaan, en olisi tiennyt tämän toisen seurakunnan olemassa olosta mitään...

Toisekseen mun tiistain väliin jättäminenkin tuntui olevan johdatusta (tiistaina ei ollut toisen seurakunnan kokousta) ja mikäli olisin tiistaina mennyt kokoukseen ja löytänyt oikean salin, niin keskiviikkona olisin tod. näk. vaihtanut kokoussalia, mikäli en olisi löytänyt heti tuttuja "konferenssiväki-kasvoja". Niin ja sekin, että tulin juuri tämän kokouksen alkuun (puoli tuntia ensimmäisen alkamisen jälkeen), vaikutti johdatukselta...

Eli mitä opimme tästä... Jos joku valittaa mulle, että en tule ajoissa johonkin tilaisuuteen, niin voin vedota siihen, että aikataulujen noudattaminen voi estää Jumalan johdatuksen ilmenemisen!

Että näin...

Tänään perjantaina menin uudestaan kuuntelemaan tätä pitkää laihaa saksalaista ja kerroin kokouksen "jälkihöyryissä" minun kanssa juttelemaan tulleelle sisarelle, että miten olin eksynyt paikalle. Hän piti kuulemastaan ja esitellessään minua muulle väelle, hän innoissaan kertoi myös siitä, että miten olin keskiviikkona päätynyt heidän kokoukseensa. Nyt sitten mut tunnetaan seurakunnan väen kesken "sinä suomalaisena", joka eksyi meidän kokoukseen...

Ja mikä parasta, pitkän laihan saksalaisen opetus on ollut todella ravitsevaa ja innostavaa!!!
Tästä on hyvä jatkaa...