Tuota tunnetta haparoiden etsien seasta naulojen metallisten, sormillani kaivellen naulojen sormenpäideni läpi hakkaantuen.
....Ei sitä enään ole, ei sitä enään tunne. Se on sairaus nimeltään kaipaus, kohti jotain mitä voisi kokea, ei valheilla ruokkia, tuota tunnetta haparoiden etsien seasta palavien hiilien, sormenpääni ikuisesti kipuun polttaen.
....Juuri sitä etsisin mutta turhaa haikailen , pimeään huhuilen kuin pöllö helmeinen päätänäni käännellen, tuota tunnetta haparoiden etsien joukosta rottien kuhisevien, sormenpäitäni irtipurien, ja koloihinsa kuljettaen.
....Se elämää on, kohtaloa kurjaa kuin isän teot poikaan katuu, turhaa sitä estäen. Kuin isää etsien, joukosta kuolleiden. tuota tunnetta haparoiden etsien, joukosta neulojen lankojen.
....Jotka silmäni surulliset yhdistäen kasvoihiin murheiden.
Ei elämää, ei surua varoen vain toivoen.
Että ei tarvitsisi sitä tunnetta enään etsiä haparoiden.
Uusimmat blogimerkinnät
- D'oh. 16.02.
- Urgh. 16.01.
- ... 30.11.
- Ya? 29.11.
- Continues 29.11.
- And still it continues 29.11.
- Hai, Hai.. 27.11.
- And thou shall continue 26.11.
- Poetry? 26.11.
- Jee jee 06.11.