IRC-Galleria

Älä astu ylitseni, astupäälleni, polje minut maahan, piekse elämä kasvoistani hymyhuulilleni.
Jatka potkimista, älä päästä ylös anna raudan verhota huuliani silmieni kivusta sulkeutuvan, hampaideni suustani lennähtää.
Anna minulle se hetki kerätä itseni ja takaisin lyödä.
Olkaamme kuin salama kahdesti emme samaan paikkaan osu.
Kunnes toisemme pysäytämme kuin Ahma harmahtava ja karhu punertava.
Toisemme hengiltä raapien, hampailla sielumme kehoistamme nylkien.
Kunnes hengitä emme enään tätä maailmaa.
Emmekä muutakaa.
Kunnes elämä meidät takaisin haluaa.

---

Silmieni takana on tämä vahva tunne, vahva tunne kuristava rintalastaani murtava. Hengitystäni heikentävä näköäni sumentava.Kahlitseva...

Raivoani keinutan kuin lasta päätöntä siltä yrittäen silmiäpäästä repiä.
sen samalla omia silmiäni käsissä hennoissaan puristaen loukkauksia olemuksellaan kertoen.
Onnen tunnetta sisältäni repien, uudestaan ja uudestaan sen tilaan entiseen parantaen

Sanoja itsestäni ulos en saa. Itseeni tukehtuen ja kieleni irtipurren.
Uudestaan ja uudestaan Kunnes itseeni tukehtuen.
Toivoen että joskus otteen itsestäni saisin..

Upotan sormeni pehmeään lihaan repien sitä uudestaan ja uudestaan kunnes sormeni kostuvat verestä. Itseinhoni verestä.
Inhoni tuo käärme punasuomuinen silmien ollen sinertävän keltainen.

Sormeni taipuvat, murtuvat kun käärme kääntää päänsä leukansa avaten.
Pimeys, kosteuden ympäröiden minut, tukehdun.
Pimeyteen käperryn.. kuumuuden jalkojaneni kuumuudessa sulaten, kynsieni lihana turhaan upoten. Voimieni pettäen.. Keuhkojeni tyhjentyen hartioideni kasaanpainuen.
Selkärankani, itsetuntoni mukana murtuen..

---

[Tälläistä, jos joku kerta lisää pyytää kai niin sitten täytyy laittaa.. tai jtn. Siinä.]