IRC-Galleria

Annathan auringon paistaa sisään älä sulje kaihtimia ne raidoittavat lattian keltaiseksi keitit kai teetä juot sitä sarjakuvamukistasi lueskelet hiljaa sanomalehteä kuuntelet musiikkia minä yritän päättää pärjäänkö ulkona ilman kenkiä

--

Minä olen oppinut mitä on kaipaus.
Se tulee silloin kun on juuri saanut ovien saranat ehjiksi, kun se tulee, se tulee jyskyttäen voimalla.
Se tulee juuri silloin kuin yrittää muurata umpeen tyhjiä kohtia itsestää, kun se tulee, se purkaa muurit vuolaiksi padoiksi.
Se tulee silloin kun yrittää unohtaa, kun se tulee, se muistuttaa siitä jatkuvasti.
Minä olen oppinut mitä on kaipaus, se on jatkuvaa odotusta.

--

Tänään on vapaapäivä sinä tahtoisit mennä rautatieasemalle katselemaan lähteviä saapuvia junia kuinka kiskot vievät ne aina kauemmas ja tuovat lopulta takaisin hei otetaan eväät mukaan ostetaan viinirypäleitä juodaan jääteetä

--

Minä olen oppinut mitä on odotus.
Se on sitä, että viisarit liimautuvat paikoilleen vaikka kuinka kuluttaisi aikaa.
Se on sitä, kun valo on vielä kaukana saavuttamattomissa.
Se on sitä, että asemalle saapuu jatkuvasti vain vääriä junia.
Minä olen oppinut mitä on odotus, se on katkeamatonta hiljaisuutta.

--

Minä otan kamerani mukaan näen junissa rumaa kaunista sinä istut siinä ratapölkyllä kaivat laukustasi sinisen ruutuvihon minulle tulee mieleen kouluaikani sinulla on punainen lyijykynä ja sinä osaat kuvata mitä sinä tunnet sanat ovat sinun miekkasi

--

Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus.
Kuuntelen sitä silloin kun yritän nukahtaa herätäkseni taas aamulla siihen.
Kuuntelen sitä silloin kun sinun sanasi eivät sitä täytä.
Kuuntelen sitä silloin kun en löydä lauseita sille mitä haluaisin kertoa.
Olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on tyhjää tilaa vihan ja rakkauden välillä.
Minä olen oppinut mitä on hiljaisuus, se on kaipausta ja odotusta tiivistettynä tyhjiöön.

--

Kuljetaan pitkin mukulakivikatuja tänne eivät autot pääse häiritsemään kaupungin sykettä minä tunnen sinun nihkeän kätesi sormieni välissä minä tunnen kaupungin sielun paljaiden jalkojeni alla sinä olet minun suteni ja minä olen kissa ja kettu ja jänis ja välillä minulle tulee mieleen kuinka sinua ei vielä ollut ja minä elin elämääni seuranani ruutupaperivihko kirjoitetut sanat appelsiininkuoria ja jääkaapin valo

--

Ja minä en pysty tappamaan sisälläni laulua hiljaisuudesta. Teeskentelen, etten kuule sitä, mutta se soi niin lujaa, etten voi hillitä sitä. Ehkä minä olen liian läpinäkyvä, ehkä en osaa näytellä tarpeeksi uskottavasti.

--

Kaupunki on meidän me valloitamme sen kävellen istuen portailla puistonpenkeillä syrjäisillä kaduilla sinä hyräilet ja sinä katsot minuun ja sanot minä tahtoisin olla sinun kaupunkisi